Kesäkuun kuplinnat

[PinguP]

Täällä myös nt-ultra tänään, kaikki oli just niin hyvin ku vaan voi tässä vaiheessa olla. Mulla pääsi itku onnesta heti kun näin pikkutyypin, ja miehellä siinä kohtaa kun kätilö sanoi että nt on alhainen ja kaikki muutenkin näyttää tosi hyvältä! Nyt uskalletaan jo kertoa uutisia eteenpäinkin, ihanaa!

 

[Mamaminion]

Kerronpas tähän vähän omia kuulumisia yleisesti kun en oikein tiennyt minne kaikki kirjoittaa järkevästi :D

Tällä hetkellä menossa 11+2 ja vointi hyvä. En ole pariin viikkoon täällä foorumilla juuri käynyt; mulla oli vko8-9 ihan järkyttäviä vatsakramppeja ja ajattelin jo että kesken menee, koska ikinä ennen en ole alkuraskaudessa tällaista kokenut. Siis ihan samanlaisia supistuksia kuin on silloin kun synnytys alkaa. Tuntui että mitä vaan söin niin ne alkoi. Vatsa myös oli sekaisin ja lopulta en tiennyt johtuuko krampit siitä että on jokin vatsapöpö vai menikö maha sekaisin niiden kramppien takia.

Joka tapauksessa, otin panadolia sillloin jos tuntui ettei millään helpota ja se auttoi, joten mihinkään päivystykseen en lähtenyt tai edes soitellut koska krampit oli sillä tavalla kuitenkin siedettäviä että en pelännyt mitään kohdunulkoista tai muutakaan, vain että liekkö tulee keskenmeno. Mutta sitten eräänä päivänä huomasin että krampit ovat helpottaneet ja mitään vuotoa ei missään vaiheessa ole tullut.

Jäin kuitenkin pohtimaan että mitenköhän lie, onko pikkuinen vielä elossa siellä, kun niin lujia kramppeja oli.
Viime viikolla 10+ viikoilla sain dopplerilla kuitenkin sykkeet kuuluviin ja eilen 11+1 löysin nopeasti ja sain sykkeet näytöllekin näkymään, 170 se sydän siellä tykytteli

Joten nyt alkaa olla jo mieli hieman valoisampi ja odotan innolla loppuviikon NT-ultraa. Toivon että siellä on kaikki hyvin. Seulontaverikokeissa kävin viikko sitten ja toivon että ultran jälkeen tulokset tulisivat nopeasti ja tietenkin toivon että tulokset olisivat hyvät.

Oletteko muuten miettineet te jotka seulontatutkimuksiin osallistuitte, että mitä teette jos tuloksissa selviää jotain huolestuttavaa?
Mä lähdin seulontoihin mukaan siksi että haluan tietää jotta voin valmistautua henkisesti jos jotain sitä kautta jo löydetään. 100% varmuuttahan ei noilla kokeilla edelleenkään saada mutta olen ymmärtänyt että aika luotettavia ovat.

Huh tulipas pitkä kertomus omista kuulumisista. Toivottavasti joku jaksaa lukea.

Mukavaa kesän jatkoa kaikille!

 

[Mamatuinen]

Kerronpas tähän vähän omia kuulumisia yleisesti kun en oikein tiennyt minne kaikki kirjoittaa järkevästi :D

Tällä hetkellä menossa 11+2 ja vointi hyvä. En ole pariin viikkoon täällä foorumilla juuri käynyt; mulla oli vko8-9 ihan järkyttäviä vatsakramppeja ja ajattelin jo että kesken menee, koska ikinä ennen en ole alkuraskaudessa tällaista kokenut. Siis ihan samanlaisia supistuksia kuin on silloin kun synnytys alkaa. Tuntui että mitä vaan söin niin ne alkoi. Vatsa myös oli sekaisin ja lopulta en tiennyt johtuuko krampit siitä että on jokin vatsapöpö vai menikö maha sekaisin niiden kramppien takia.

Joka tapauksessa, otin panadolia sillloin jos tuntui ettei millään helpota ja se auttoi, joten mihinkään päivystykseen en lähtenyt tai edes soitellut koska krampit oli sillä tavalla kuitenkin siedettäviä että en pelännyt mitään kohdunulkoista tai muutakaan, vain että liekkö tulee keskenmeno. Mutta sitten eräänä päivänä huomasin että krampit ovat helpottaneet ja mitään vuotoa ei missään vaiheessa ole tullut.

Jäin kuitenkin pohtimaan että mitenköhän lie, onko pikkuinen vielä elossa siellä, kun niin lujia kramppeja oli.
Viime viikolla 10+ viikoilla sain dopplerilla kuitenkin sykkeet kuuluviin ja eilen 11+1 löysin nopeasti ja sain sykkeet näytöllekin näkymään, 170 se sydän siellä tykytteli

Joten nyt alkaa olla jo mieli hieman valoisampi ja odotan innolla loppuviikon NT-ultraa. Toivon että siellä on kaikki hyvin. Seulontaverikokeissa kävin viikko sitten ja toivon että ultran jälkeen tulokset tulisivat nopeasti ja tietenkin toivon että tulokset olisivat hyvät.

Oletteko muuten miettineet te jotka seulontatutkimuksiin osallistuitte, että mitä teette jos tuloksissa selviää jotain huolestuttavaa?
Mä lähdin seulontoihin mukaan siksi että haluan tietää jotta voin valmistautua henkisesti jos jotain sitä kautta jo löydetään. 100% varmuuttahan ei noilla kokeilla edelleenkään saada mutta olen ymmärtänyt että aika luotettavia ovat.

Huh tulipas pitkä kertomus omista kuulumisista. Toivottavasti joku jaksaa lukea.

Mukavaa kesän jatkoa kaikille!

Tuo on varmaan koko raskauden vaikein kysymys. Itse menin NIPT:iin koska ajattelin, että jos olisi vaikea vammaisuus ja tiedettäisiin aikaisin, keskeyttäminen olisi armollisin vaihtoehto. On kuitenkin paljon vaikeampi ajatella asiaa esim. rakenneultran aikoihin, vaikea kuvitella, että pystyisi keskeytyksen enää siinä kohtaa. Jos kuitenkin selviäisi, että kyseessä on joku sellainen vamma, joka johtaa kuolemaan ja aiheuttaa lapselle kipuja, olisi keskeytys siinä vaiheessa mielestäni enemmän eutanasia. Yhtään pienemmästä jutusta täytyisi vain ajatella, että tämä nyt on kohtalo, joka on meidän kohdalle tarkoitettu ja tehdään parhaamme lapsen eteen. Kamalia juttuja miettiä, mutta olen itse sen henkinen, että tulee väistämättä pohdittua kaikki mahdollisuudet, eikä osaa ikinä ottaa tervettä lasta tai lasta ylipäänsä annettuna, vaan joka päivä muistaa kyllä kiitellä onneaan, että ollaan tässä pisteessä.

 

[Mamatuinen]

Tuo on varmaan koko raskauden vaikein kysymys. Itse menin NIPT:iin koska ajattelin, että jos olisi vaikea vammaisuus ja tiedettäisiin aikaisin, keskeyttäminen olisi armollisin vaihtoehto. On kuitenkin paljon vaikeampi ajatella asiaa esim. rakenneultran aikoihin, vaikea kuvitella, että pystyisi keskeytyksen enää siinä kohtaa. Jos kuitenkin selviäisi, että kyseessä on joku sellainen vamma, joka johtaa kuolemaan ja aiheuttaa lapselle kipuja, olisi keskeytys siinä vaiheessa mielestäni enemmän eutanasia. Yhtään pienemmästä jutusta täytyisi vain ajatella, että tämä nyt on kohtalo, joka on meidän kohdalle tarkoitettu ja tehdään parhaamme lapsen eteen. Kamalia juttuja miettiä, mutta olen itse sen henkinen, että tulee väistämättä pohdittua kaikki mahdollisuudet, eikä osaa ikinä ottaa tervettä lasta tai lasta ylipäänsä annettuna, vaan joka päivä muistaa kyllä kiitellä onneaan, että ollaan tässä pisteessä.

Ja siis vielä ihana kuulla, että selvisit krampeista säikähdyksellä ja pikkuinen on matkassa Varmaan säikäyttää ihan hulluna tuollainen. Voisiko olla kuitenkin tavallista rajumpia kohdun kasvu- ja venymiskipuja olleet?

 

[Mamaminion]

Ja siis vielä ihana kuulla, että selvisit krampeista säikähdyksellä ja pikkuinen on matkassa Varmaan säikäyttää ihan hulluna tuollainen. Voisiko olla kuitenkin tavallista rajumpia kohdun kasvu- ja venymiskipuja olleet?

Näin itsekin ajattelen että voisiko olla. Tää on kuitenkin kuudes raskaus, jos en olisi käynyt varhaisultrassa niin epäilisin kaksosraskautta tai tuulimunaa jne. Mutta kai se on mahdollista, onhan joka raskaus erilainen jollakin tapaa, mutta kyllä tuollaiset vaan säikäyttää. Edellisessä raskaudessa tuli yhden kerran tippa verta ja olin ihan hermoraunio, joten tässä raskaudessa kai nyt on nämä krampit mitkä saa mut pelkäämään ja kuvittelemaan kaikkea mahdollista mistä se voisi johtua; ja tietenkin aina mietitään niitä pahimpia vaihtoehtoja

Mistä muistuukin hyvin mieleen että raskaushan on sellaista että aina saa pelätä jotain, että ikinä ei se huoli lopu vaan aina pelätään joko keskenmenoa, kohtukuolemaa, ennenaikaista synnytystä jne. Ja kun lapsi syntyy niin kätkytkuolemaa ja vaikka ja mitä. On tää äitiys yks -sanonko mikä- työmaa

 

[Mamatuinen]

Näin itsekin ajattelen että voisiko olla. Tää on kuitenkin kuudes raskaus, jos en olisi käynyt varhaisultrassa niin epäilisin kaksosraskautta tai tuulimunaa jne. Mutta kai se on mahdollista, onhan joka raskaus erilainen jollakin tapaa, mutta kyllä tuollaiset vaan säikäyttää. Edellisessä raskaudessa tuli yhden kerran tippa verta ja olin ihan hermoraunio, joten tässä raskaudessa kai nyt on nämä krampit mitkä saa mut pelkäämään ja kuvittelemaan kaikkea mahdollista mistä se voisi johtua; ja tietenkin aina mietitään niitä pahimpia vaihtoehtoja

Mistä muistuukin hyvin mieleen että raskaushan on sellaista että aina saa pelätä jotain, että ikinä ei se huoli lopu vaan aina pelätään joko keskenmenoa, kohtukuolemaa, ennenaikaista synnytystä jne. Ja kun lapsi syntyy niin kätkytkuolemaa ja vaikka ja mitä. On tää äitiys yks -sanonko mikä- työmaa

Se on just näin. Sellaista kauhun ja onnen tunteiden tasapainotteluahan tämä on. Joskus katsoo jo tuota villiä kolmevuotiastakin ja pohtii kaikkia vaaranpaikkoja ja iloitsee ihan siitä, että on saanut pidettyä hänet hengissä. Raskaus tietysti sinällään vielä hurjempaa, kun ei pysty oikein mitenkään itse vaikuttamaan mihinkään. Ei auta kuin toivoa parasta

 

[Ttto86]

Kerronpas tähän vähän omia kuulumisia yleisesti kun en oikein tiennyt minne kaikki kirjoittaa järkevästi :D

Tällä hetkellä menossa 11+2 ja vointi hyvä. En ole pariin viikkoon täällä foorumilla juuri käynyt; mulla oli vko8-9 ihan järkyttäviä vatsakramppeja ja ajattelin jo että kesken menee, koska ikinä ennen en ole alkuraskaudessa tällaista kokenut. Siis ihan samanlaisia supistuksia kuin on silloin kun synnytys alkaa. Tuntui että mitä vaan söin niin ne alkoi. Vatsa myös oli sekaisin ja lopulta en tiennyt johtuuko krampit siitä että on jokin vatsapöpö vai menikö maha sekaisin niiden kramppien takia.

Joka tapauksessa, otin panadolia sillloin jos tuntui ettei millään helpota ja se auttoi, joten mihinkään päivystykseen en lähtenyt tai edes soitellut koska krampit oli sillä tavalla kuitenkin siedettäviä että en pelännyt mitään kohdunulkoista tai muutakaan, vain että liekkö tulee keskenmeno. Mutta sitten eräänä päivänä huomasin että krampit ovat helpottaneet ja mitään vuotoa ei missään vaiheessa ole tullut.

Jäin kuitenkin pohtimaan että mitenköhän lie, onko pikkuinen vielä elossa siellä, kun niin lujia kramppeja oli.
Viime viikolla 10+ viikoilla sain dopplerilla kuitenkin sykkeet kuuluviin ja eilen 11+1 löysin nopeasti ja sain sykkeet näytöllekin näkymään, 170 se sydän siellä tykytteli

Joten nyt alkaa olla jo mieli hieman valoisampi ja odotan innolla loppuviikon NT-ultraa. Toivon että siellä on kaikki hyvin. Seulontaverikokeissa kävin viikko sitten ja toivon että ultran jälkeen tulokset tulisivat nopeasti ja tietenkin toivon että tulokset olisivat hyvät.

Oletteko muuten miettineet te jotka seulontatutkimuksiin osallistuitte, että mitä teette jos tuloksissa selviää jotain huolestuttavaa?
Mä lähdin seulontoihin mukaan siksi että haluan tietää jotta voin valmistautua henkisesti jos jotain sitä kautta jo löydetään. 100% varmuuttahan ei noilla kokeilla edelleenkään saada mutta olen ymmärtänyt että aika luotettavia ovat.

Huh tulipas pitkä kertomus omista kuulumisista. Toivottavasti joku jaksaa lukea.

Mukavaa kesän jatkoa kaikille!

Miehän kävin siinä niptissä NT-ultran jälkeen ku siellä jotai poikkeavaa oli niissä tuloksissa. Mutta mä uskon että sai vaan huonosti mitattua ja sen takia NT oli 2.7. En oikein osaa pelätä et jos sieltä jotai löytyy, yritän vaan ajatella että kaikki menee hyvin niinku noissa kahdessa edellisessäkin. Eniten odotan tietoa siitä kumpi sieltä on tulossa :)

 

[Mamatuinen]

Miehän kävin siinä niptissä NT-ultran jälkeen ku siellä jotai poikkeavaa oli niissä tuloksissa. Mutta mä uskon että sai vaan huonosti mitattua ja sen takia NT oli 2.7. En oikein osaa pelätä et jos sieltä jotai löytyy, yritän vaan ajatella että kaikki menee hyvin niinku noissa kahdessa edellisessäkin. Eniten odotan tietoa siitä kumpi sieltä on tulossa :)

Todennäköisyydet siihen, että kaikki on hyvin on kuitenkin moninmoninkertaiset siihen, että jotain olisi pielessä. Toivottavasti tulokset tulee pian, tsemppejä sinne! :)

 

[Marlin]

Minäkin olen pitänyt hiljaiseloa täältä enkä ole jaksanut käydä lukemassakaan juurikaan muiden kuulumisia. Tosin johtuu ihan siitäkin, että on ollut niin paljon tekemistä ja loppuaika päivästä menee potiessa huonoa oloa. Nyt 11+1 ja vieläkin on päiviä, kun on aivan järkky olo. Mutta jospa se pikku hiljaa tästä

 

[anunen]

Mulla suurimmat pahoinvoinnit takana, nyt 10+4. Päivisin olo ihan hyvä, mutta välillä tulee jostain tietyistä asioista hetkeksi aivan kauhea olo.. esim. vitamiinien nieleminen on jokapäiväinen kidutus, en ole koskaan muutenkaan ollut mikään taitava pillerien nieliä. Silloin koitan pidättää oksennusta.

Stressitasokin on laskenut mukavasti. Päätin hakea uutta työpaikkaa pari viikkoa sitten, koska edellisen työpaikan pomon kohtelu mua kohtaan haiskahti pahasti raskaussyrjinnältä. Aluksi lupaili muiden edessä, että katsotaan sitten miten saadaan aikaiseksi hyvät äitiysrahat.. mutta kun menin yksin hänelle juttelemaan, suostui hän painostuksestani kirjoittaa mulle määräaikaisen vain elokuun loppuun ja antaa keikkaa mulle sen jälkeen, joo moro. Oltiin silloin molemmat siinä uskossa, että en valmistu nyt kesäksi lähärin oppisopimuksestani (olisin jatkanut opintoja syksyllä) mutta sainkin paperit kuntoon. Hän perusteli keikkalaisuutta "silloin sulla olis enemmän vapaa-aikaa kotona tehdä kouluhommia", oletti että en valmistumattomana saisi töitä muualta. En siis allekirjoittanut mitään jatkoa nykyiselle sopimukselle (kesäkuun loppuun), koska pomo sanoi, että katsotaan sitä kun hän tulee lomilta. Heti kun sain paperit koulusta käteen hain töitä muualta. Nyt sitten ilmoitin perjantaina, että en muuten tule töihin enää keskiviikkona, sain töitä muualta. Koska ei ollut uutta sopimusta kirjoitettuna, ei myöskään irtisanomisaikaa.
Innolla odotan uutta työpaikkaa, on parempi palkka, helpompi & kevyempi työ ja pidempi sopimus, tällä sitten äitiyslomaan asti.

 

[talvitiikeri]

Nyt sitten ilmoitin perjantaina, että en muuten tule töihin enää keskiviikkona, sain töitä muualta. Koska ei ollut uutta sopimusta kirjoitettuna, ei myöskään irtisanomisaikaa.
Innolla odotan uutta työpaikkaa, on parempi palkka, helpompi & kevyempi työ ja pidempi sopimus, tällä sitten äitiyslomaan asti.

Onnea uudesta työpaikasta!

 

[Dooris]

Mulla suurimmat pahoinvoinnit takana, nyt 10+4. Päivisin olo ihan hyvä, mutta välillä tulee jostain tietyistä asioista hetkeksi aivan kauhea olo.. esim. vitamiinien nieleminen on jokapäiväinen kidutus, en ole koskaan muutenkaan ollut mikään taitava pillerien nieliä. Silloin koitan pidättää oksennusta.

Stessitasokin on laskenut mukavasti. Päätin hakea uutta työpaikkaa pari viikkoa sitten, koska edellisen työpaikan pomon kohtelu mua kohtaan haiskahti pahasti raskaussyrjinnältä. Aluksi lupaili muiden edessä, että katsotaan sitten miten saadaan aikaiseksi hyvät äitiysrahat.. mutta kun menin yksin hänelle juttelemaan, suostui hän painostuksestani kirjoittaa mulle määräaikaisen vain elokuun loppuun ja antaa keikkaa mulle sen jälkeen, joo moro. Oltiin silloin molemmat siinä uskossa, että en valmistu nyt kesäksi lähärin oppisopimuksestani (olisin jatkanut opintoja syksyllä) mutta sainkin paperit kuntoon. Hän perusteli keikkalaisuutta "silloin sulla olis enemmän vapaa aikaa kotona tehdä kouluhommia", oletti että en valmistumattomana saisi töitä muualta. En siis allekirjoittanut mitään jatkoa nykyiselle sopimukselle (kesäkuun loppuun), koska pomo sanoi, että katsotaan sitä kun hän tulee lomilta. Heti kun sain paperit koulusta käteen hain töitä muualta. Nyt sitten ilmoitin perjantaina, että en muuten tule töihin enää keskiviikkona, sain töitä muualta. Koska ei ollut uutta sopimusta kirjoitettuna, ei myöskään irtisanomisaikaa.
Innolla odotan uutta työpaikkaa, on parempi palkka, helpompi & kevyempi työ ja pidempi sopimus, tällä sitten äitiyslomaan asti.

Onnea työpaikasta! Hyvä kun asiat selvisi :)

 

[anunen]

Kiitos talvitiikeri ja Dooris
Mä oon tosiaan aina ollut yksi meidän ahkerimmista työntekijöistä. En ole koskaan myöhässä töistä, vaihdan aina joustavasti työvuoroja tarpeen tullen jne. ja en ole yli vuoden mittaisen työsuhteen aikana ollut kertaakaan sairaslomalla. Sen vuoksi tiedän, että mun pomon tökerö käytös oli selvää syrjintää ja pelaamista. Hän sanos, että "En tiedä voinko kirjottaa sulle määräaikaista vuoden loppuun, mutta oon kyllä katsonut että sulle on täydet tunnit keikkaa". Häh? Eli mitäs sit jos olisin joutunut olemaan sairaslomalla? Tämä kyseinen firma jolle olen tehnyt töitä ei maksa keikkalaisille sairaslomapäiviä.. ja se olis sit pois äitiyslomarahoistakin.

Täytyy sitten jossain vaiheessa kertoa uudessa työpaikassa raskaudesta.. En halunnu mainita siitä työhaastattelussa, heillä ei siis ollut mitään työhakua auki missään, laitoin avoimen hakemuksen sähköpostilla kysellen, josko olis tarvetta työntekijälle. Uusi työnantaja on kunta eikä yksityinen, eli ne ottaa kyllä tiedon vastaan rauhallisemmin. :angelic:

 

[Mamatuinen]

Kiitos talvitiikeri ja Dooris
Mä oon tosiaan aina ollut yksi meidän ahkerimmista työntekijöistä. En ole koskaan myöhässä töistä, vaihdan aina joustavasti työvuoroja tarpeen tullen jne. ja en ole yli vuoden mittaisen työsuhteen aikana ollut kertaakaan sairaslomalla. Sen vuoksi tiedän, että mun pomon tökerö käytös oli selvää syrjintää ja pelaamista. Hän sanos, että "En tiedä voinko kirjottaa sulle määräaikaista vuoden loppuun, mutta oon kyllä katsonut että sulle on täydet tunnit keikkaa". Häh? Eli mitäs sit jos olisin joutunut olemaan sairaslomalla? Tämä kyseinen firma jolle olen tehnyt töitä ei maksa keikkalaisille sairaslomapäiviä.. ja se olis sit pois äitiyslomarahoistakin.

Täytyy sitten jossain vaiheessa kertoa uudessa työpaikassa raskaudesta.. En halunnu mainita siitä työhaastattelussa, heillä ei siis ollut mitään työhakua auki missään, laitoin avoimen hakemuksen sähköpostilla kysellen, josko olis tarvetta työntekijälle. Uusi työnantaja on kunta eikä yksityinen, eli ne ottaa kyllä tiedon vastaan rauhallisemmin. :angelic:

Onnittelut ja mahtavaa, ettet tyytynyt huonoon kohteluun! Varmasti uudessa paikassa, jos on fiksu paikka ottavat ihan hyvin uutisen. Ylipäänsä täytyy muistaa, ettei äitiyslomalle jäämistä koskaan tarvitse mitenkään pahoitella tai pelätä, että joku pahastuu. Nämä asiat ovat niin paljon suurempia, kuin mitkään työasiat ja meidän yhteiskunta ja lainsäädäntö on tarkoituksella rakennettu siten, että kaikilla on täysi oikeus tehdä lapsia ilman, että työura siitä kärsii. Tietysti tämä ei aina toteudu käytännössä, mutta sen tulisi olla se oletus.

 

[Laalaa1234]

Pakko kysyä! Te keillä on pieniä lapsia joita imetetty ja jo lopetettu, onko osottaneet kiinnostusta rintoihin jo nyt alkuraskaudesta? Huvittaa tuo oma 2v, lopetettu imetys viime marraskuussa hänen ollessa 1v 4kk. Nyt ruennu hiplailemaan uudelleen tissejä ja tänään yritti laittaa suuhun ja sit kauheesti naureskeli sit aina vaan laitto nenän kiinni tissiin ja hymeksi kun sanoin ettei saa suuhun laittaa(puree). Jotain ne kai aistii

 

[Retale]

Pakko kysyä! Te keillä on pieniä lapsia joita imetetty ja jo lopetettu, onko osottaneet kiinnostusta rintoihin jo nyt alkuraskaudesta? Huvittaa tuo oma 2v, lopetettu imetys viime marraskuussa hänen ollessa 1v 4kk. Nyt ruennu hiplailemaan uudelleen tissejä ja tänään yritti laittaa suuhun ja sit kauheesti naureskeli sit aina vaan laitto nenän kiinni tissiin ja hymeksi kun sanoin ettei saa suuhun laittaa(puree). Jotain ne kai aistii

Meillä aika tarkkaan sama tilanne, mutta tää tissikiinnostus kyllä alkoi jo joku kuukaus ennen raskautta. On kuulemma myös ihan tyypillinen vaihe jonkun aikaa imetyksen lopettamisen jälkeen. Tosin ei se varmasti ois kyllä mikään ihme vaikka lapsi jotenkin huomais jonkun muuttuneen.