Hipsuvarvas
Oman äänensä löytänyt
Niin, kyllä tunteet seilaa ylä- ja alamäkeä, itkettää ja naurattaa. Kun kattoo tuota karvakorvan laulupurkki-cd levyn tahdissa hytkyttelevää neitiä, niin kyllähän se hymyn huulille saa. Toisena hetkenä taas suru valtaa ja kyyneleet valuu vaan. Jotenkin sitä vaan uskoo että kyllä tästä yli pääsee, on ne muutkiin päässeet ja saaneet uusia vauvoja, toiset taas keskenmenoja.. no jos ennemmin tai myöhemmin. Sen lisäksi että masu on kuin raskaana edelleen, on jatkuva nälkä. Tosin mä vielä imetän. Voiko elimistö edelleen olla siinä uskossa, että vauva kasvaa..?Entä jos tulos olikin väärä ja pikkualkio onkin saanut sydämenlyönnit? No, ei auta kuin odottaa ensi viikon kontrollia. Sitten miettii että miks luonto on niin julma, että jos ei anna alkion kehittyä, niin miks ei anna sen vuotaa pois, vaan jättää sen tuonne kohtuun. No mut näistä synkistä mietteistä eteenpäin...