Kesäkuun keskustelut

Neuvolasta vaihteeksi kotiuduttu...

Kuten arvelinkin terkkarin naamalle levisi niin leveä hymy, kun mun painoa merkkaili ylös korttiin. Arvioi että mun oma paino olisi pudonnut n. 7kg tähän mennessä, kerta se ei ole noussut ja sen verran arviolta tuo kaikki "ylimääräinen" sisuksissa nyt painaisi. Mielenkiinnolla jäätiin nyt odottaa, että koska se siitä lähtee nousuun.

Hemoglobiini oli noussu parissa viikossa 112 -> 123, eli hyvin on noussu tuolla obsidanilla. Terkkari käski jatkaa syömistä, että pysyvätkin hyvinä eivätkä lähde taas laskuun.

Sitten se painajaisia aiheuttanut sokerirasitus...
En meinannu uskaltaa kysyä niitä tuloksia, mutta pakkohan se oli. Terkkarin katse sytty heti ja sanoi, että hän oli niitä jo aiemmin vilkassu ja tulokset olivat todella hyvät. Melkein tärisin siinä tuolissani ja kysyin vaan epäuskoisena, että "ai oikeesti?".
Paastoarvo oli 4.7 , 1h 7.8 ja 2h 6.4. Kaikki arvot oli vielä laskeneet siitä ensimmäisestä kerrasta, joten näemmä siitä herkkujen vähentämisestä on jotain hyötyä ollu. Nyt kun vaan jaksaa pitää yllä tätä ruokavaliota loppuraskaudenkin ajan, niin eiköhän tästä selvitä puhtain paperein ainakin siltä osin. Oli vaan niin helpottavaa saada tietää, että edes jokin tässä kropassa toimii niinku pitää.

Ensviikon ultraa siis odotellessa. Toivotaan että pikkunenkin on pysynyt kohtuudessa mitä tulee tuohon kasvamiseen, eikä ole ottanut enempää niitä ylimääräisiä kasvupyrähdyksiä. Terkkari suositteli, että alottaisin muutaman viikon päästä hieromaan välilihaani apteekista saatavalla öljyllä. Se kuulemma saattaa ehkäistä repeytymiä sitten synnytyksessä. Sanoi ettei kaikki usko siihen, mutta mä sanoin heti, että mä kokeilen kyllä kaikki mahdolliset konstit säästyäkseni niiltä repeytymiltä. Eli ei muuta kuin öljyn ostoon :D
 
Vatsanmuodosta: Mulla on kyllä maha suunnilleen samannäköinen (ja nyt jo samankokoinenkin) kuin esikoisen aikaan. Samalla tavalla muksut kasvaa, vaikka esikko on tyttö ja tämä tulokas on poika.
Turvotuksista: Vielä ei ainakaan mulla ole turvotusta havaittavissa. Tosin ei ollut esikoisenkaan odotusaikaan, vaikka 2009 olikin melko lämmin kesä. Grilliruokia ja kaikkea, mitä mieli teki, söin hyvällä ruokahalulla. Sinä kesänä meillä paljon syötiinkin kotona grillattua lihaa, maissia, tomaattia, herkkusieniä ja tähän lisukkeena feta-tonnikala-salaattia. Ruokajuomana käytin ja käytän edelleen soijamaitoa. Janojuomana kotona poreutettua vettä (sillä sodastreamerilla). Veteen kun laittaa vähän jääpaloja, niin jopas on hyvää hellepäivänä. Vaihtelun vuoksi join joskus kylmää sitruunateetä ja joskus oli jääpalat tehty laimeasta mehusta.
Närästyksestä: Toisinaan närästää tehokkaasti ja vain Rennie auttaa, mutta onneksi ei edes viikoittain. Millään ruoka-aineella tai juomisilla ei ole merkitystä, vaan närästys tulee ja menee omia aikojaan.
Sokereista: Ruokavaliohoitoinen raskausdiabetes kuulemma on, mutta vielä en ainakaan ole muuttanut ruokavaliotani mihinkään suuntaan entisestä, eikä kotona ole ollut yhtään korkeaa arvoa.
Liikunta ja kivut: Päivittäin yritän olla liikkeellä jopa pyörälläkin pari viikkoa sitten, ja tässä auttaa kovasti 2v esikoinen. Satunnaisesti vihlaisee lonkasta, mutta ei onneksi kovinkaan usein. Nykyään vaan meinaa välillä iskeä kehtuutus, kun liikkuminen on ruvennut tuntumaan vähän hitaalta ja kömpelöltä, mutta onhan tuo maha jo jonkinmoinen.

Eilen kävin neuvolassa, oli lääkärineuvola. Ultrassa "urheili" pieni mies ahkerasti. Kaikki oli hyvin ja kuukauden päästä uudelleen. Verenpaine "pomppasi", kun vähän kiireellä neuvolaan lähdettiin ja esikoisella oli "änkkyräpäivä". Hb on edelleen matala, mutta nousussa kuitenkin. Masu oli kasvanut mukavasti ja nyt pieni tosiaan kasvaa täysin samoilla mitoilla (kohdunpohjan korkeuden mukaan mitattuna) kuin esikoinen 3 vuotta sitten. Kuukauden päästä uudelleen, rv 30+0. Sitten onkin jo se sairaalakäynti, kasvuseuranta, kun oli niin "kirppu" rakenneultrassa pieni.

Juhannusta vietetään omalla porukalla varmaankin grillaten ja kokolla käydään tuolla rannassa. Ja voishan sitä kesän ensimmäiset letutkin paistaa, jos vain on hyvät ilmat touhuta ulkona. Limpparia (sokereista huolimatta) aion nauttia, koska ei kuitenkaan kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon. Vauvan vaatteitakin voisi kohta ruveta etsimään ja pesemään, mutta ensin pitäisi saada kaappitilaa, toisinsanoen remontti yläkerrassa valmiiksi ja makuuhuonekamat ylös. Vähän vaan rupeaa jo sormia syyhyttämään ne pienet vaatteet ja vauvatavarat. Kelan äitiyspäivärahahakemuksen ja äitiyspakkaushakemuksen vein menneellä viikolla. Äitiyspakkaushakemus on jo käsitelty ja tänään tuli postia, että pakkaus lähtee meillepäin. Äitiyspäivärahahakemuksessa on ongelmia, kun eivät kelalla osaa omia kirjoituksiaan tulkita. Yritin kysellä rahoja työtulojen (2010 1kk) perusteella ja nyt sitten vastauksena olikin, että kerrohan, aiotko olla töissä äitiyspäivärahakauden aikana?! Pitää kuulemma selvittää, maksaako työnantaja mun rahat vain jäänkö kelan "avustuksen" varaan. Riippuu siitä, syntyykö lapsi ennen laskettua aikaa ja ennen esikoisen 3v-synttäreitä, vai odottaako hän H-hetkeen asti. Ylihän hän ei voi mennä, koska kaikki sokerilapset ainakin täällä meillä käynnistetään viimeistään laskettuna päivänä.

Mutta näillä mietteillä juhannusta odottamaan ja miettimään, miten tuon kelan kanssa toimisin ensi viikolla.
 
Sokereista: Viikon verran mittailin kotona hyvinkin tunnollisesti. Paastoarvot vaihtelivat akselilla 3,6-4,3. Ruoanjälkeiset arvot olivat 4,5-6,3. Kuutosella alkavissa oli taustalla ihan herkutteluakin aterian yhteydessä - esimerkiksi siskonpojan synttäreillä vähän lounaan jälkeen iso pala suklaakinuskikakkua, pienempi pala suklaakakkua ja kolme suklaakeksiä :-) Tänään oli lääkärineuvola, jossa raportoin tulokset. Kehuivat kovasti ja vilkaisivat ruokapäiväkirjaa, että hyvältä näyttää. Ihanaa, ettei muutoksia tarvitse tehdä. Noiden synttäreiden kaltaista mässäilyä harrastan vain korkeintaan kerran kuussa, ja tuon ylenpalttisen herkuttelun tarkoituksena oli vain testata, miten korkealle arvo nousee jos syön makeaa niin paljon kuin mieli tekee... Uskaltauduin kokeiluun, koska kuluneen viikon arvot olivat niin huisin matalia.

Painoarviosta: Koska virallisesti olen raskausdiabeetikko, pääsen 3 viikkoa ennen laskettua aikaa painoarvioultraan. Ultran kanssa tehtävä painoarviohan on ilmeisesti tarkempi kuin käsikopelolla ja sf-mitan perusteella. Ainakin meillä perhepiirissä on nuo tavalliset painoarviot heittäneet järjestään kilolla mihin tahansa suuntaan!

Muuta neuvolasta: Hemoglobiini oli nyt 103, voi että kun ei enää laskisi! Onneksi saan yhä ottaa raudan appelsiinimehun kanssa, että imeytyy paremmin. Verenpaine oli vain 118/68, vaikka takana oli stressaava aamupäivä töissä ja luulin että olisi koholla. Kainalot oli koko ajan märkinä, kun yritin opettaa parille kovapäiselle kollegalle muutamaa tällä hetkellä mun vastuulla olevaa juttua, jotta pärjäävät kun jään heinäkuun alussa kesälomalle ja siitä suoraan äitiyslomalle. Lisäksi pomo ei tunnu tajuavan, että se että mulla on jäljellä enää 10 puolipäiväistä työpäivää on yhtä kuin että olisin enää viikon kokopäivätöissä. Kun keskeneräisiä hommia roikkuu nyt joka puolella, niin onko järkeä nakittaa uusia projekteja, onko? (Ei.)

Vauva potki lääkäriä ihanasti käteen kohtua tunnustellessa ja osui kunnolla myös sydänääniä kuunnellessa anturiin. Taitaa olla perinyt hyvän tähtäyskyvyn ja koordinaation isältään, mulla kun ei ole pallosilmää lainkaan.

Närästystä ja turvotusta ei onneksi ole.

Nukkumisesta: Nukkuminen sujuu helpommin kuin aikoihin! Rv 17-25 oli tosi hankalaa. Ehkä stressitaso on nyt laskenut. Ja vauvakin nukkuu öisin pitempiä pätkiä, riehuu iltaisin n. klo 21-24 mutta en enää herää aamuöisin sen liikehdintään. Heräilen kyllä muutaman tunnin välein, mutta saan yleensä nopeasti uudestaan unta. Viime yönäkin nousin puoli neljältä vessaan. Mahassa oli ihan hiljaista. Laitoin käden vatsan päälle, että "haloo, oletko siellä vielä?" Vastaus oli laiska käännähdys ja pari potkaisua: "Joo joo mutsi, anna mun nyt olla..." :-D

Ärsytyksestä: Vähän heittelee... Eilen olin ihan onneni kukkuloilla jatkuvasti. Pienikin liikahdus mahassa nosti hymyn huulille. Noita päiviä on onneksi nykyisin tosi usein. Mutta ei aina. Tänään taas heräsin jo valmiiksi pahalla päällä. Kaikki ärsytti. Mies oli taas jättänyt illalla kasan likaisia astioita tiskialtaaseen, vaikka tiskikone on ihan siinä puolen metrin säteellä. Luuleeko se, että musta on aina tosi kivaa siirtää ne hänen tiskinsä omin pikku käsini sinne koneeseen? Kengät kastui bussipysäkille kävellessä. Bussi oli täynnä juntteja, jotka istua jököttivät umpimielisen näköisinä käytävän puoleisilla paikoilla, ja jouduin pyytämään yhtä naista siirtymään ikkunan viereen että pääsisin istumaan. Töissä pomo ja kollegat ärsyttivät. Huomasin myös, että yksi työkaveri on käyttänyt koko kevään ajan mun hiusharjaa, jonka olin joskus vienyt naistenvessan alakaappiin siltä varalta, että tukka tarvitsee kohentamista päivän aikana työmatkapyöräilyn, tuulisen sään tai pipon alla hautumisen jäljiltä. Aika härskiä. Neuvolaan mennessä porukka poltti urakalla bussikatoksen alla. Seisoin sateessa, etten joutunut haistelemaan muiden röökejä. Kauppajonossa takana jonottava myöhäiskeski-ikäinen äijä työnsi koko ajan ostoskärryään kiinni mun reppuun, ja peppuun. Muutaman kerran mulkaisin vihaisesti, sitten työnsin takaisin, lopulta meni hermot ja sanoin, ettei se jono kuule etene yhtään nopeammin tönimällä. Äijä tuhahti vain. Argh! Onneksi sade lakkasi, kävelin kotiin, ei tullut edes harjoitussupisteluja, lähdin vielä pikku kävelylle metsään ja sen jälkeen otin päikkärit - johan olo piristyi. Mutta tuollaisina känkkäränkkäaamuina en todellakaan haluaisi lähteä joukkoliikenteeseen ja töihin, joutuu olemaan tekemisissä niin rasittavien tyyppien kanssa...

Miten muilla, onko pinna kireämmällä ja sietokyky koetuksella, vai hehkutteko äitiyden lempeyttä?
 
Ai että onko pinna kireämmällä ja sietokyky koetuksella?

No on kyllä! En yleensä ärsyynny sitten millään. Pikkuasiat menee olankohautuksella ja isommatkin asiat melkein, mutta nyt ei tartte olla melkein kummoinenkaan asia kun jo poljen jalkaa ja murisen kaikille jotka tielle sattuu. Miehen 4-vuotiaan kiukkukohtaus on aina ennen kaupassa mennyt ihan sivistyneesti, mutta nyt tekisi niin mieli huutaa takaisin samalla mitalla. Miehen jättämät pyykkikasat siellä täällä kiukuttaa niin pirusti ja siinä saa kasata kaikki viimeisimmätkin itsehillinnän rippeet ettei ihan sekoaisi vaikka aina ennen oon vaan joko tyynesti huomauttanu että ne vois siirtää pyykkikoriin tai laittanut ne sinne itse. Esimerkkejä löytyisi vaikka kuinka paljon! Samaten rupean itkemään ihan pikkuasioista: toinen kenkä hukassa, imurin suutin tukossa, leivänmurut lattialla jne. Kyllä ne hormonit saa niin ihmejuttuja aikaan :D
 
En ole huomannut, että pinna olisi tavallista kireämmällä, enkä ole saanut raivareita.
Tietysti välillä hermoja koetellaan, muttei tavallista enemmän.
Oon yrittänyt opetella hoitamaan eteen tulevat ongelmat rauhallisesti ja kiroilematta, koska siten haluan hoitaa ne vastaisuudessakin, kun on pieni ihminen talossa.
Oon itse saanut kasvaa perheessä, jossa ei vanhemmat huutaneet toisilleen tai muutenkaan korottaneet ääntään. Kotona ei myöskään kiroiltu ja se oli ainoa asia, mistä isä saattoi sanoa napakasti ääntään kuitenkaan korottamatta, että "ei saa kirota".
Nykyään isänkin suusta saattaa kuulla ihan oikean kirosanan, ainakin äidin kertoman perusteella. Itse en ole vieläkään päässyt moista ihmettä todistamaan :D
Oon myös miestäni yrittänyt opettaa siihen, että tässä huushollissa ei sitten kirota, kun vauva tulee. En halua lapseni ensimmäisen sanan olevan v***u.
Vaikka oppiihan nuo niitä muualtakin, mutta ainakaan ei voi väittää, etteikö kotona olisi annettu oikeanlaista esimerkkiä. Toisaalta kuulihan sitä itsekin lapsena kun muut kaverit ja lapset kiroili, muttei sitä silti itse alkanut kirota, kun isä kerta oli kieltänyt sen.

Muuten oon kyllä yliherkkä ja itku pääsee välillä ihan naurettavien juttujen takia. Mieskin on ollut välillä ymmällään, kun on leikillään mua kiusotellut jostain ja minä oon alkanu parkua sen takia. Onhan se vähän noloa välillä, mutta onneksi kaiken voi laittaa raskauden piikkiin :D
 
SweetSeptember: Tarkennan vielä, että en mäkään raivoa, kunhan huonoina päivinä ja rasittavissa tilanteissa puhisen yksinäni ja toivon pääseväni nopeasti tilanteesta pois, että saavuttaisin taas rauhallisen mielentilan :-) Kun jossain vaiheessa vähät välitin ympärillä tapahtuvista asioista ja olin vain tosi käpertynyt itseeni, niin nyt kanssaihmisten tyhmyys ja ajattelemattomuus ottavat päähän taas herkemmin.

Mieskin on anti-kiroilija, eikä me riidellä huutaen vaan keskustellen, jos on "pakko" riidellä. Mun lapsuudenkodissa vanhemmat ei koskaan keskustelleet, äiti kyllä yritti mutta isä jurotti ja mökötti ja paiskoi ovia passiivisaggressiivisesti, lähti välillä kiukkuisena ja katosi koko illaksi sanomatta mihin meni. Olen nyt miehen tuella varta vasten aikuisiällä opetellut puhumaan rauhallisesti vaikeistakin asioista, ennen en osannut, ne jäivät klimpeiksi kurkkuun. Mutta rehellisyys ja avoin puhe on parantaneet meidän jo teini-iässä alkanutta parisuhdetta ja omaa henkistä hyvinvointia. Tavoitteena meilläkin on iloinen ja turvallinen koti tälle pikku tulokkaalle!
 
September: En uskonukaan sun raivoavan siellä. Paljon oon vaan lukenu näistä odottavista äideistä, jotka saa raivareita hormonipuuskissaan :D
Eikö ole jännä miten sitä on nyt ruvennut oikein tosissaan miettimään omaa lapsuudenkotia ja sitä kuinka omat vanhemmat on käyttäytyneet ja yleensäkin hoitaneet asiat. Itse ainakin mietin paljon missä asioissa ihailen omia vanhempia ja myös heidän virheitään, joita en halua itse toistaa. Kyllähän sitä parhaansa yrittää, että saisi luotua omalle lapselleen turvallisen ja onnellisen kodin ja olla itse paras mahdollinen esimerkki. Loppujen lopuksi ollaan kaikki kuitenkin ihmisiä ja vanhemmatkin mokailee joskus. Mikään yli-ihminen en yritä olla ja lähteä kavattamaan lastani epätodellisessa kiiltokuva maailmassa, jossa kaikki olisi mukamas täydellistä. Johan noita uutisia lukiessa joutuu huomaamaan, että maailma on kaikkea muuta kuin täydellinen :-/

Asiasta kolmanteen...
Kuinka moni on alkanut jo laittaa vauvanhuonetta tai muuta tilaa vauvaa varten valmiiksi?
Itsellä olisi hirveä himo jo vääntää vauvan peti valmiiksi, mutta tuntuu kamalan aikaiselta :P
Huomenna ostamaan vihdoin ja viimein vaunut. Jeeee!!! :))
 
Vatsan muodosta: Esikoisesta 100% veikkauksista oli mahan perusteella poikaa. KUKAAN ei veikannut tyttöä. Eli oli juuri sellainen pyöreä, pysty etumaha. Ei haluttu tuolloin tietää sukupuolta etukäteen ja mua nyppi ihan kamalasti nuo sukupuolen arvuuttelijat, etenkin kun kaikki olivat niin varmoja veikkauksestaan. Tyttö tuli :) 
Nyt me sitten haluttiin tietää sukupuoli, tyttöhän siellä lääkärin mukaan potkutteli tälläkin kertaa ja masun malli on tismalleen samanlainen kuin esikoisella. Jännä juttu vaan, että mitä pidemmälle mennään, niin sitä epävarmemmaksi olen tullut tuon sukupuolitiedon suhteen. VAIKKA lääkäri sanoi sen olevan 99% varma veikkaus. Meillä on nyt sitten jo vaaleanpunaista yllinkyllin, toivottavasti ei tuu poika tai muuten se saa pukeutua elämänsä ensikuukauden vaaleanpunaiseen hörsellykseen :´D 

Pesänteosta: Me muutettiin vuosi sitten ja on koko vuosi oikeastaan esikoisen sallimissa puitteissa tehty remonttia. Nyt viimein saatiinkin tulevan vauvelin huone maalailtua, esikoinen siirtyi juniorisänkyyn ja pinnasänky löysi jo paikkansa tulokkaan omasta huoneesta. Hoitopöytä myös siirtyi sinne ja esikoisen huone alkaa muistuttaa ihan ison tytön huonetta, kun kaikki vauvaroina on viety pois :) Mulla on myös kova kuume siis laitella kaikki valmiiksi, onneksi valtaosa tavaraa on valmiina, ihan jotain on tarvinnut hankkia uusiks ja jotain olen ihan vain halunnut uutta ja tyttömäisempää kun tällä kertaa se sukupuolitietokin on... Täytyy siis vähän saada revitellä ton tyttöhempeilyn kanssa ;) Sen verran tosin ajateltiin sukupuolineutraalisti, että maalattiin tuon huoneen ns. tehosteseinä harmaaksi, eikä vaaleanpunaiseksi :D Ei sitten tarvi ryhtyä enää maalaushommiin jos tuleekin poika. Verhot ym. tekstiilit on helpompi vaihtaa ;)
 
Minä en vielä ole laitellut mitään tulevaa vauvaa varten valmiiksi. Mies nosti esikoisen aikaisen äitiyspakkauslaatikon uunin päältä alas odottamaan, että jossain vaiheessa katselen niitä ihan pieniä vaatteita valmiiksi. Siinä sitä puuhaa sitten onkin, paljonkohan jää vaatteita käyttöön, kun esikon vaatteissa on niin paljon vaaleanpunaista ja nyt ois sinisen vuoro. Lasten yhteistä huonetta on nyt maalattu ja tapetoitu yläkerrassa ja päävärinä on ollut vaalea beige, niin käy molemmille, eikä ole mikään prinsessa/prinssiunelma. Tavoitteena ois päästä yläkertaan nukkumaan tässä kesän aikana. Kalusteilla sitten voi tulevaisuudessa vähän jakaa "sun" ja "mun" puolta huoneessa ja hyllyillä jakaa tilaa, kun on niin iso huone yhteisenä.
 
Vatsan muodosta: Unohtui aikaisemmissa viesteissä kommentoida mahan muotoa. Mulla on "tyypillinen poikavatsa" eli vyötärö erottuu edelleen, takaapäin ei näy raskautta, ja maha kasvaa nätisti eteenpäin. Ja poikahan sieltä on tulossa. Mutta... en kyllä usko vatsan muodon johtuvan tulokkaan sukupuolesta vaan omasta ruumiinrakenteesta. Isosiskoni ovat kaksosia, ja heillä on yhteensä 4 lasta, joista 2 on tyttöjä ja 2 on poikia. Jokaisessa raskaudessa molemmilla on aina ollut samanlainen maha. Kahdella kaverilla oli kummallakin oli "poikamaha". Toinen sai pojan, toinen tytön. Kahdella muulla oli mielestäni joka suuntaan leviävä "tyttömaha". Kumpikin sai pojan. Eli se siitä teoriasta :-)

Pesänteosta: En ole mikään pesäntekijä, ja jos asia olisi vain musta itsestäni kiinni, stressaisin varmaan hankinnoista hulluna mutta en kertakaikkiaan kykenisi raahautua shoppailemaan. Onneksi ei ole vain musta kiinni... Sisko ja äiti pakottivat jo monta viikkoa sitten kirpputorikierrokselle ja lappasivat mun ostoskärryyn kaikkea, mitä vuosien kokemuksella katsoivat mun tarvitsevan, siis erikokoisia ja -mallisia vauvanvaatteita. Aika monta kassillista tuli ostettua. Lahjoituksenakin on saatu siskoilta aika lailla tavaraa lakanoista kantoreppuun ja 80-luvun alun äitiyspakkauksista säästyneisiin potkupukuihin, joita minä, mun sisarukset ja heidän lapsensa on käyttäneet. Viimeiset pari viikkoa olenkin pessyt pyykkiä ihan urakalla, koska nyt kun sitä vaatetta on, haluan työhuoneen eli tulevan vauvanhuoneen tyhjäksi niistä vaatekasseista, eli vaatteet puhtaana kaappiin. Ja pyykinpesu on oikeastaan ainoa kotityö, josta nautin, se on jotenkin terapeuttista :-) Vaunut, rattaat ja pinnasänky tulevat myös siskoilta. Lipasto ja siihen hoitotaso pitää hankkia, samoin turvakaukalo, ja se työhuone kaipaa vähän laittamista - se on miehen työlistalla hänen kesälomansa aikana ;-)

Aurinkoista juhannusta kaikille!
 
Noista vatsan muodoista: Mua on kyllä häirinny nuo mahaveikkaukset, kun ne tosiaan poikkeeaa lääkärieden tekemästä ultrasta.. kaveri jolla laskettu aika 3 viikon päästä oli jopa synnärillä töissä ollut henkilö sanonu, että poika.. ja sitä kaikki muutki sanonu, mutta pari päivää sitten ultralla tehdyssä painoarviossa/synnytystaparviossa se varmistui vielä tytöksi niin kuin rakenneutrassakin jo.. mutta kyllä siinä vähän pää menee sekaisin, kun veikkauksia kuulee! :)

Pesänteosta: Kyllä silleen pienesti on iskeny.. että on ostanu verhokangasta ja suunnitellu vähän, mitä sinne hankitaan.. Meillä on yläkerrassa kaksi makuuhuonetta, joista toinen ollu tähän saakka vierashuone ja toinen työhuone.. eli nyt pitäis päättää kummasta tulee vauvan huone! :) Sitten, joskus jossain vaiheessa, kun vauva alkaa nukkumaanki siellä omassa huoneessa niin meillä varmaan edessä kans yläkertaan muutto.. kun tähän saakka ollaan nukuttu alakerrassa.. eli totaalinen huoneiden vaihdos jossain vaiheessa edessä. OOn myös vauvahankintoja tehny pikku hiljaa, kun täälä aika huonosti kaupoissa valikoimaa.. että aika paljon joutuu tilaileen.. oon sit aina tilaillu, kun oon bongannu jotain hyviä tarjouksia. Pinnasänky on mua alkanu JO stressaamaan, kun se saadaan käytettynä veljen siskolta.. mutta ne, kun ei asu ihan lähellä niin tarttis miettiä kuinka saadaan se meille.. vaikka onhan se ensisänky jo tuttut äitiyspakkauksen mukana.. mutta jotenki haluais laittaa valmiiksi.. : D

Pinnan kireys: Kyllä täälä on ollu sellaista havaittavissa nyt viimeisen kuukauden.. siihen saakka olin omasta mielestä aika rento.. :) uskon sen johtuvan siitä, että on paljon sellaisia isompia juttuja, mitä pitää suunnitella ja järjestellä.. ja, kun mä tykkään tehdä aina kaikki suunnitelmat jne.. ajoissa... ja miehen mielestä ne on aiheellisia vasta päivää ennen.. eli se ottaa rennosti ja mä stressaan senki puolesta. Oon siis aina ollu luonteeltani sellainen, että haluan kaikki ajoissa selviksi - musta tuntuu että sitten viime tingassa mä meen ihan lukkoon enkä saakkaan mitään valmiiksi.. ;) tämä koskee nyt kesäloma suunnitelmiakin, joita meillä ei vielä ole, mutta lomat alkanu.. mies meinas, että mietitään sitten, kun juhannusvieraat on lähteny ja sit mä en oo uskaltanu lyödä mitään lukkoon, kun en tiedä milloin lähdetään.. ja sit sillä onki yhtäkkii ens viikko jo täynnä suunnitelmia.. eli kai se suututtaa, kun ei oteta toisia huomioon.. =) Mä taas olisin halunnu heti alkulomasta käydä jossain, kun ei oo vielä hirveitä helteitä jne.. ja nyt tuntuu, että vois ihan jaksaakki. No ollaan varmaan sitten koko loma kotona! : D

Hyvää juhannusta kaikille!
 

Kopion tekstin tuolta naamakirjan puolelta:  

            • Onkos muuten kelleen rd:lle aloitettu insuliinihoito jo? Mä olen nyt mittaillut 10:nen päivän ajan sokereita ja 38:sta mittauksesta kolme aterian jälkeisestä arvo on ollut yli sallitun eli siis yli 7.8. Tosin luulen tietäväni, mistä noi ylitykset johtuvat. Joudunkohan nyt piikittään seuraavaksi insuliinia? Kuinkahan herkästi aloittavat sen homman?

Onkohan täällä kenelläkään ns. faktatietoa, kuinka tosiaan herkästi aloitetaan insuliini vai sallitaanko muutamat ylitykset? Peruna mulla nostaa herkästi sokeria ja kevytmaito myös. Ja sen huomasin juhannuksen aikaan, että jos en syö säännöllisesti edellisenä päivänä niin seuraavan päivän aamiaisen jälkeinen mitattu arvo heittää meleko ylös. Ilmeisesti on jokin yhteys tuolla säännöllisellä syömisellä ja sokereilla?

Pesäteosta: Mulle ei ole tullut mitään viettiä...tosin ei tässä ehdi mitään ajatellakaan, kun on remppa päällä ja miehille pitää saada ruokaa. Ehkä elokuussa alkaa jotain sisällä herään. Sitä odotellessa.

Ja tämän rempan keskellä koen tämän oman ruokavalion seurannan melkolailla ressaavana... Välillä tuntuu, että ei jaksa millään. Kun vaan vois olla. Mutta se ei auta nyt. Liikkumaan en paljoa ehdi ja kun on vapaalla, niin ei jaksa. Haluaa vaan olla, kun ei tarvi passata ketään.
Ja nyt on alkanut tuntumaan, että tämä yksi lapsi saa riittää. Kun eikös rd:llä ole taipumus uusia herkästi seuraavassa raskaudessa? Jotenkin ei kestäisi samanlaista ressiä enään.
Näin täällä tänään.
 
Toivottavasti juhannus meni mukavasti! Täällä lähinnä rentoutumisen ja laadukkaan ruoan merkeissä. Miehellä on ollut töissä hirveitä kiireitä viime aikoina ja paljon työmatkoja, joten nyt oli oikein mukavaa vain köllötellä kotosalla. Todettiin myös, että pian ei olla enää juuri koskaan kahdestaan, joten nautitaan nyt siitä :-)

Alkoi tuossa eilen vaivata aihe nimeltään

SELÄLLÄÄN NUKKUMINEN / MAKAAMINEN


Hämmennyin, kun luin miehen lahjaksi saamasta "Mies hoitaa vauvaa" -kirjaa, että raskaana olevan naisen on jopa vaarallista maata selällään heti ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Monessa muussakin lähteessä sanotaan, että vauvankin hapensaanti on vaarassa selinmakuulla. Hmm? Paljon ristiriitaista tietoa liikkeellä. Olen kyllä kuullut ns. vena cava -syndroomasta, jossa kohtu painaa isoja verisuonia ja heikentää äidin hapensaantia, mutta käsittääkseni siitä tulee ENNEN sikiön hapensaannin vaarantumista äidille niin huono olo, että on pakko vaihtaa asentoa.

Aloin pohtia tätä, koska tykkään maata sohvalla selälläni lukemassa, ja usein torkahdankin tähän asentoon. (En tosin n. 1-1,5 h kauempaa aikaa.) Olen aina nukkunut yöni kyljelläni tai osittain vatsallani. Heti alkuraskaudessa vatsalle kierähtäminen muuttui mahdottomaksi, kun rinnat olivat niin pirun arat. Viime viikkoina olen kuitenkin havahtunut yhä useammin keskellä yötä selälläni maaten, ihan hyvävointisena (tosin en tiedä, miten kauan olen ehtinyt nukkua selälläni - yleensä herään asennosta kuin asennosta viimeistään 3 tunnin välein). Ja sohvalla selinmakuulla vauva kyllä möyrii ja möykkää varsin hapekkaasti - sikiöthän vähentävät liikkumista automaattisesti, kun happea on käytettävissä vähemmän.

Helsingin Yksityisen Äitiys- ja Isyysneuvolan nettisivuilta löytyi seuraava teksti: "Joidenkin äitien on täysin mahdotonta nukkua varsinkin loppuraskaudesta selällään. Heille tulee pahoinvoinnin tunnetta ja hengitysvaikeuksia. Selinmakuuasennossa vauva ja kohtu saattavat painaa äidin selkärangan päällä olevia verisuonia niin, että äidin verenpaine laskee. Jos äidin verenpaine laskee huomattavan alas, istukan verenkierto heikkenee ja vauvan hapensaanti on vaarassa. Näin ei kuitenkaan tapahdu äidin huomaamatta. [...] Jos äidille ei tule selinmakuulla huono olo ja tarvetta kääntyä kyljelleen, ei selällä nukkuminen ole mitenkään vaarallista."

Tähän kai uskaltaa luottaa. Myös äitini varoitteli heti alkuraskaudesta asti makaamasta vatsallaan (loogista, kohtu joutuu puristuksiin äidin kehon ja alustan väliin), mutta kertoi että jouduttuaan sairaalaan vuodelepoon kahdessa eri raskaudessa häntä kyllä makuutettiin selällään ja ihan vaakatasossakin tuntikausia joka päivä ja yö.

Miten muilla, tuntuuko selinmakuu jo huonolta, tai vältättekö sitä joka tapauksessa?
 
Selinmakuusta: Loikoilen kyllä selällänikin, mutta siinä asennossa tulee itselle paha olo, niinkuin happi loppuisi ja on pakko kääntyä kyljelleen tai nousta istumaan. Nyt siis rv 27+0. En tietoisesti ole muuttanut tapaani nukkua. Ennen esikoisen odotusta nukuin paljon mahallaan ja sen lopetin, kun esikoisen aikaan vatsa rupesi olemaan tiellä. Sen jälkeen en ole mahallaan nukkunut, siis jo 3vuotta kyljellään pääasiassa. Lueskelen kyllä edelleen selällään tai puoli-istuvassa asennossa sohvan nurkassa. Enkä tiedä muuta kuin sen, että selällään maaten kohtu painaa alaselkää ja voi tukkia isoja verisuonia, joten hapen saanti heikkenee, mutta sen kyllä huomaa ja siihen reagoi varmasti ennenkuin on liian myöhäistä (jopa nukkuessakin).

Juhannus meni meillä kotona, kokko käytiin katsomassa tuolla rannassa ja syötiin hyvin grilliherkkuja ja muita herkkuja kotitekoisen salaatin kanssa. Nyt onkin sitten kaksi päivää oltu pääasiassa kotona, kun on sadellut vettä. Tarkoitus olisi kuitenkin lähteä tästä kohta kahville tuonne isomummon luo, kunhan tuo pieni tyttönen heräilee päivänokosiltaan. Itsekin nukuin (jälleen) päiväunoset tytön vieressä. Nukkuuko kukaan muu liki päivittäin päikkäreitä näin odotusaikaan? Mulle kyllä uni päivällä maistuu, mutta yöllä voi olla välillä vähän huonompaa tuo nukkuminen. :) Olettekos käyneet uimassa järvessä? Itse vielä odottelen vähän lämpimämpiä säitä, jospa heinäkuulla sitten olisi tarpeeksi lämmintä. Nyt ei vielä rohkeus ole riittänyt. Edellyttäen tietysti sen, että kaikki on hyvin tuolla pienellä tuolla sisällä. :)
 
Hei vaan kaikille. Eipä tuu kirjoiteltua, luettua kylläkin. Pahoittelut kaikille sokerien kanssa ponnisteleville. Itse olin kanssa esikoisesta kotiseurannassa. Ei ollut kivaa, vaikka  muita toimenpiteitä ei tarvittukaan ja vauvakin oli ihan normaalin kokoinen. Nyt sokerit oli ok.

Sellaista oon pohtinut, että onko kellään kokemusta geisha-kuulista tai vastaavista? Voikohan niitä käyttää jo raskauden aikana? Ettei sitten olis ihan horo synnytyksen jälkeen... No ei vaiskaan. Esikoisen odotuksen aikana oli loppuraskaudessa melki aina aivastaessa "lusikallinen housuissa". Ongelma hävis kyllä synnytksen jälkeen. Ajattelin vaan, että josko noita lihaksia vois alkaa niillä palleroille treenaamaan jo etukäteen, niin ehkä sitä toipuiskin punnaamisesta nopeampaan :) 
 
Selällään makaamisesta... Jonkin verran tulee selällään maattua ja nukuttua, mutta ei kovin pitkiä aikoja. Mikäli makaan pitempään selällään tai kyljellään, niin alkaa paikkoihin ottaa aika pahasti, jolloin kääntyminen on kivuliasta ja sen vuoksi hankalaa.
En ole huomannut, että selällään maatessa tulisi mitenkään huono olo. Luin jo alkuraskauden aikana, että tietyn viikon jälkeen ei sitä selällään makuuta suositella, juuri siitä syystä, että kohtu painaa niitä isoja verisuonia.

Selkäkipu alkaa olla todella paha. Alaselkä ja takapuolen yläosa on NIIIIIIN kipeät, kun nousee ylös tai jos joutuu seisoo tai kävelee pitempään.
Enkä tunnu koskaan muistavan mainita asiasta neuvolassa, kun terkkari kyselee vointeja. Täytyy ens kerralla yrittää muistaa ottaa puheeksi, jos vaikka saisi sen tukivyön lainaan.
Muuten vointi on parempaan päin... Ainakin toistaiseksi.

Väsäsin tänään sitten pikkuisen pedin valmiiksi.
Ensivuoteeksi valittiin sitten se äitiyspakkauksen laatikko. Ostin siihen toisen lakanan, jotta voi vaihdella laatikon mukana tulleen kanssa. Ostin Baby Stylesta laatikkoon tarkoitetun reunapehmusteen ja pienen viltin. Tarkoitus olisi ostaa vielä unipussi.
Aikani pähkäilin, että minkä päälle sijoitan sen pedin ja päädyin siihen isoon pahvilaatikkoon, jonka sisällä äitiyspakkaus laatikko oli. Täytin sen ylimääräisillä vilteillä, jotta siihen tuli painoa ja sitä myöten tukevampi alusta. Lisäksi peti on sen ansiosta juuri sopivalla korkeudella meidän sänkyyn verrattuna. Mun ei tartte nousta aina sängystä, jos vauva alkaa elämöidä pesässään.
Ruman laatikonreunan peitin vanhalla helmalakanalla. Pesin lakanan ja leikkasin sen helmaosan pois, jonka laskostin laatikon ympärille ja kiinnitin nuppineuloilla kiinni.
Yllättävän söpö siitä kokonaisuudesta tuli ja onpahan huomattavasti halvempi ratkaisu, kuin se reilun 200€ maksava kehto, jota alunperin himoitsin. Luulis tuolla pärjäävän ne ensimmäiset kuukaudet, kunnes on aika siirtää vauva pinnasänkyyn.

Tarpeelliset hankinnat alkaa olla tehty. Vielä pitäisi ostaa lisää vaatteita, kun niitä ei vielä tarpeeksi ole. Toivon todella, että se lääkäri antaisi torstaina suoran vastauksen siihen, että kumpi tulollaan. On ollut helppo ostaa sukupuolineutraaleja juttuja mitä tulee noihin tarvikkeisiin, mutta vaatteiden suhteen se on hankalampaa. Mitä olen kaupoissa vaatteita katsellut, niin ne tuntuu olevan selvästi jaoteltu tyttöjen ja poikien vaatteisiin. Eli helpottaisi hirveästi, jos tietäisi kummalle ostaa.
 
Selällään makaamisesta: Aivan viime viikolle asti selällään on ollut hyvä olla, mutta nyt alkaa ahdistaa jo takakenossa oleminen. Esikoisesta alkoi tehdä pahaa jo joskus 20+ viikoilla. Nyt vielä pari viikkoa sitten muistan heränneeni selältään ilman mitään tarvetta kääntyä. Neuvolasta kysyinkin joskus asiaa ja sanoi hyvin selkeästi, että kroppa kyllä kertoo. Jos ei tunnu pahalta, niin voi rauhassa nukkua selällään. Viime yönä itse asiassa heräsin selältään ja mahaan teki oikein kipeää. Kyljelleen kun kääntyi, niin johan helpotti.

Täällä 30+0 täynnä ja fiilis on hyvä! Fyysisesti olo alkaa olla kurja, kun keuhkoista ja mahalaukusta loppuu tila. Mutta jotenkin sen sietää nyt ihmeen hyvin. Kertoohan se siitä, että viimeisiä viikkoja viedään! Onhan tässä vielä pari kuuta, mutta kuinka monta onkaan takanapäin... :) Kovasti vain toivon, että pikkuinen haluaa pysyä kyydissä ainakin elokuuhun. Harkkasupistuksia tulee iltapainotteisesti ja erityisesti rankan päivän jälkeen saattaa tuntua painetta kohdunsuulla. Kipeitä supistuksia ei onneksi ole. Mutta minulla nuo harkatkin tuntuvat hurjan epämiellyttäviltä. Töissä en todellakaan pystyisi käymään... Esikoisen kanssa puuhailu riittää vallan mainiosti :)
 
Lääkäristä "selvitty".. Pisti pikkunen tuolla masussa äipän pään sekasin.. meillä sykkeet ollu joka kerta siinä 140-150.. mut tänään ne olikin sit 180-190. :O pitkän aikaan sitä kuunneltiin ja sit pidettiin pieni tauko minkä jälkeen oli sit 160-170.. kyllä nousi huoli ja hirveä stressi koko ajan.. uusi aika perjantaille.. vasta. :( saa tietty mennä jo vaikka huomenna kuunteleen jos huolettaa kovasti. mut ei sitä kehtaisi heti mennä.. onko muilla kokemusta tälläsestä?
 
Täällä päästiinki yllätykseksi neitiä tänää ultraan kurkkimaan kun sf mitta huitelee aika yläkäyrillä.Arvelut osoittautuivat oikeaksi ja neiti vastaa paremmin viikkoja 30 kun28 painoa oli jo reippaat 1,440 :-) päästääinki jo 5 viikon päästä uudestaan neitiä kurkkii ja samalla synnytystapa- arvio.Hui nytten sitä alkaa tajuamaan että enää reilu pari kuukautta jäljellä :-)
 
Sokereista: Mulla kaikissa 4 raskaudessa ollu rasituksissa arvot koholla mutta kotona suht hyvät. Nyt olen mittaillut kotona,aluksi säännöllisesti ja nyt sillointällöin. Paastot ovat yleensä kaikki alle rajan 5,3 joskus yli tai rajoilla. Ruokailun jälkeen aina ollu alle rajan.
Kävin yhdessä hoitajan vastaanotolla synnärillä missä samaa plaa plaa mitä jo tiesinkin ja konsultoitiin lääkäriä arvoista mitkä rajamailla niin jatkettiin mittausta. sitten yhdessä kokokontrollissa n. vkoilla 24 jonka teki lääkäri, vauva kasvaa oikeilla viikoilla ja arvot hyvät joten siihen loppui siellä ravaaminen.
Neuvolassa sanoivat että aloittavat herkästi insuliini hoidon ja suoraan insuliini eikä lääke vaihtoehtoa mutta laitoksella sanoivat että voidaan tarvittaessa kokeilla ekana lääkehoitoa ja sitten insuliini jos se ei auta. Mutta ei mulla tullu puhettakaan kummastakaan vaikka mullakin oli paastot joskus ylikin ja siellä rajalla. Asiaan vaikuttaa pitkälti myös vauvan koko!! Mä en ole muuttanut yhtikäs mitään ruokailua...syön just sen mitä mieli tekee. Kesällä pakko saada jäätelöä ja limua (kylläkin light) :D Korkeisiin paastoarvoihin mulla autto juuri ennen nukkumaan  menoa runsas leipä ateria.
Mun aikaisemmat lapset näistä arvoista huolimatta ovat syntyessään painaneet 3,2kg, 4,1kg ja 3,1kg ja tästä ei juurikaan isompaa odoteta.

Närästyksestä: Rennie tehokas apu liikenteessä, kotona samarin käytössä ja lääkäriltä saa tarvittaessa reseptin vielä parempaa. Kyykistelyt tekee ihan mahottoman närästyksen!

Sairasloma: Kenenkään ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa jos joutuu olemaan/jäämään saikulle! Lääkäri määrittelee sairasloman EI työnantaja/pomo. Hyi olkoon niitä jotka uhkailevat tai kritoivat!!! Minä ottaisin ainkin tuossa tapauksessa saikkua :D
Pienessä ajassa tai huomaamattakin voi tapahtua muutoksia meissä odottavissa äideissä joten turha tressi pois ja liika uurastaminen. Mun kaveri sai juuri viikoilla 33 leikkauksella pienen pojan 1,6kg koska piilevänä ollu raskausmyrkytys. Ja mitään varotuksia ei ollut ja töissä rehki myös. Ei ole syytä vähätellä asoiden suhteen. Nyt poika voi onneksi hyvin ja pääsee kotiin 1,8 kg :)

Onnellista loppu odotusta kaikille!!
 
Takaisin
Top