Kesäkuun keskustelut
- Ketjun aloittaja Lillii
- Aloituspäivämäärä
Als83
Oman äänensä löytänyt
juu niin ne päivät vaan vierii ja nyt on jo kesäkuu. voi että :)
täällä ollu kiireitä ja enempi kirjotellu sitten tuolla facebookissa, eli ne jotka ei vielä mukana niin laittakaa nimiänne vaikka mulle tänne inboxiin :)
mulla tullut säryt kuvioihin.. selkä, lonkka, alapää jne.. aina särkee jonnekkin tai ala maha kovana supistelun takia :( no onneks ei oo paikkoja avannu vaan normeja kipuiluja :)
aurinkoisempia päivä tähän sateen sekaan :)
täällä ollu kiireitä ja enempi kirjotellu sitten tuolla facebookissa, eli ne jotka ei vielä mukana niin laittakaa nimiänne vaikka mulle tänne inboxiin :)
mulla tullut säryt kuvioihin.. selkä, lonkka, alapää jne.. aina särkee jonnekkin tai ala maha kovana supistelun takia :( no onneks ei oo paikkoja avannu vaan normeja kipuiluja :)
aurinkoisempia päivä tähän sateen sekaan :)
Pikkukalhu
Jostain jotain jo tietävä
Mä oon nyt pari viikkoa ollut sairaslomalla selän ja vatsan kipuilujen takia.
Selkä on tykännyt levosta ja ei vihoittele enää, jos vaan muistaa ottaa tarpeeksi rauhallisesti.
Mahakivut johtuivat ilmeisesti kohdun kasvamisesta ja ne onneksi menivät parissa päivässä ohi...
Mutta nyt on ilmaantunut uusi kipu... Eilen rupesi sattumaan jonnekin jalan ja pyllyn liitoskohtaan niin kovaa ettei pystynyt yhtään ilman kovaa kipua kävelemään... Istuessa kipua ei ollut ollenkaan... Yöllä levätessä kipu hävisi ja nyt se on iltaa kohden sitten palannut, lievempänä onneksi. Mutta hämmästyin eilen kovasti miten kovaa kipu oli!
Maanantaina pitäisi palata töihin - vähän pelottaa miten sitä jaksaa mutta haluan ainakin yrittää!
Täällä myös alamaha menee kovaksi ylös noustessa tai jos kävelee muutamaa sataa metriä enempää. Kumartuminen vaikka astianpesukonetta tyhjentämään aiheuttaa myös sitä epämukavaa tunnetta mahassa...
Kaupassa (ym.) jaksan olla noin tunnin verran kunnes jalat alkavat väsyäja rupeaa kiukuttamaan :)
Kaikesta tästä huolimatta koen voivani hyvin, ja olen sitä mieltä että raskaus on sujunut hyvin :)
Selkä on tykännyt levosta ja ei vihoittele enää, jos vaan muistaa ottaa tarpeeksi rauhallisesti.
Mahakivut johtuivat ilmeisesti kohdun kasvamisesta ja ne onneksi menivät parissa päivässä ohi...
Mutta nyt on ilmaantunut uusi kipu... Eilen rupesi sattumaan jonnekin jalan ja pyllyn liitoskohtaan niin kovaa ettei pystynyt yhtään ilman kovaa kipua kävelemään... Istuessa kipua ei ollut ollenkaan... Yöllä levätessä kipu hävisi ja nyt se on iltaa kohden sitten palannut, lievempänä onneksi. Mutta hämmästyin eilen kovasti miten kovaa kipu oli!
Maanantaina pitäisi palata töihin - vähän pelottaa miten sitä jaksaa mutta haluan ainakin yrittää!
Täällä myös alamaha menee kovaksi ylös noustessa tai jos kävelee muutamaa sataa metriä enempää. Kumartuminen vaikka astianpesukonetta tyhjentämään aiheuttaa myös sitä epämukavaa tunnetta mahassa...
Kaupassa (ym.) jaksan olla noin tunnin verran kunnes jalat alkavat väsyäja rupeaa kiukuttamaan :)
Kaikesta tästä huolimatta koen voivani hyvin, ja olen sitä mieltä että raskaus on sujunut hyvin :)
häyde91
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla kans järjettömät selkäkivut ja jumitukset jatkuvasti. :/ Ja eilen huomasin, kun nojasin eteenpäin, että mahassa tuntu tosi ikävä muljahdus. En tiedä mikä se oli. Tuntu tosi kovalta potkulta just suoraan napaan, vähän vaikea kuvailla mutta säikähin kyllä ja tuntu ilkeeltä. :D Yli huomenna on neuvola niin pakko kai se on kysellä sitä tukivyötä kun viimeksi en muistanut. Alapäähän tulee myös jotain ikävän tuntuisia kipuiluja mut en ole niitä sen enempää säikkynyt.
Täällä taas ei ole mitään vaivoja ollut laisinkaan. Oireyhtymään vaan kuuluu, että vaatteet käy pieneksi. :D Ja mie kun en viitsi mitään juurikaan ostella, etteivät jää turhaan kaapin perukoille. Muutamat collarit pyörii ja verkkarit pyörii kehää...Aika pieneks käyny vaatevalikoima. 
Eli mulla siis "ongelmat" tuota luokkaa. Tosin mun äitinikin oli aikanaan kahdessa raskaudessa oireeton, liekö perintöä tämä oireettomuus sieltä. Hyvä niin. Tänä aamuna tosin huomasin leipää syödessäni, että prkl...leipähän sisälsi pellavansiemeniä ja nehän on vältettävien listalla. En ole syönyt montaakaan palasta, onneksi. Ehkä sillä ei niin suurta merkitystä sitten ole. Mutta neljä aamua kesikseen ja sitten heinäkuussa käyn kolme viikkoa töissä. Elokuun alusta pidänkin liukumat pois ja siitä sitten jatkaa piitkää lomaa. Vähiin käy aamut ennen kuin loppuvat.
Eli mulla siis "ongelmat" tuota luokkaa. Tosin mun äitinikin oli aikanaan kahdessa raskaudessa oireeton, liekö perintöä tämä oireettomuus sieltä. Hyvä niin. Tänä aamuna tosin huomasin leipää syödessäni, että prkl...leipähän sisälsi pellavansiemeniä ja nehän on vältettävien listalla. En ole syönyt montaakaan palasta, onneksi. Ehkä sillä ei niin suurta merkitystä sitten ole. Mutta neljä aamua kesikseen ja sitten heinäkuussa käyn kolme viikkoa töissä. Elokuun alusta pidänkin liukumat pois ja siitä sitten jatkaa piitkää lomaa. Vähiin käy aamut ennen kuin loppuvat.
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
Alavatsakivuista tuli mieleen, että tällä viime kertaisella neuvolareissulla otin asian puheeksi lääkärin kanssa. Selitin että on ollut "epämiellyttävää" tunnetta alavatsassa kävellessä, mutta olen arvellut niiden olevan liitoskipuja tai muita ihan normaaleja tuntemuksia.
Lääkäri sitten kuitenkin totesi, että voi ne olla niitäkin, mutta jos kivut jatkuu ja käy pahemmaksi, niin sitten pitää varata aika uuteen tarkistukseen. Sanoi että saattavat olla ennakoivia supistuksia (?) tai muuta vastaavaa, jolloin on tarkistettava kohdunsuun tilanne.
Onpa kiva, kun nyt joutuu tuonkin takia huolehtii. Onhan se toisaalta hyvä, että tietää asiasta, mutta silti... Voi rähmä! :/
Vähän ollut nyt hankalaa tämä elämä, kun viimeksi neuvolassa huomattiin mun hemoglobiinin laskeneen aika hurjasti viime mittauksesta. Yllättävän pitkäänhän se hyvänä pysyikin. Terkkari määräsi lisäraudalle ja mies lupas tänään hakea niitä apteekista. On meinaan ollut niin vetämätön olo viime aikoina, ettei mitään järkeä.
Siivoamisesta ei meinaa tulla mitään, kun koko ajan täytyy huilata. Eikä puhettakaan, että missään jaksais lähteä käymään.
Noh, eiköhän tuo vointi parane, kun saan lisää rautaa sisuksiini :)
Äitiyspakkaus tuli viime viikolla ja pääsin jo järjestelee pikkuisen vaatteet ym. kaappiin valmiiksi. Tosi vähän siinä oli esim. 50 senttisiä vaatteita, että varmaan jotain ostettava lisäksi. En kuitenkaan hirveästi lähe ostelee vaatteita etukäteen, kun ei tiedä mitä tulee käytettyä. Kerkeehän noita ostella sitten lisää tarpeen tullen.
Pienen piristyksen tähän uuvuttavaan arkeen toi anoppi. Se käväs yks päivä täällä kääntymässä ja soitteli sitten vielä illalla. Sano sitten puhelimessa, että hän oli kahtonu mua sillon päivällä käydessään ja todennu, että mä oon laihtunu. Mulla on kuulemma tosi pieni vauvamasu. Oli sitä miehelleenkin ihmetelly kotona :D
Sitä kun on tällainen iso ja muodokas tapaus, joka on pelänny paisuvansa entisestään raskauden myötä, niin kyllä oli nannaa korville :))
Mutta kaikkein suurimman piristyksen toi pikkuinen toissailtana. Makoilin illalla sängyllä katsomassa telkkaa ja siinä vähän huolestuneena sivelin masua, kun pikkuinen oli ollut niin hissukseen koko päivän. Nappasin sitten kännykän, laitoin musiikkia soimaan ja laskin sen mahan päälle. Sillä samalla sekunnilla alkoi sellainen tanssi mahassa, ettei sitä voinut nauramatta seurata. Jalkojen liikkeet näky välillä mahan läpi ja potkuja ja tökkäsyjä tuntui ympäri mahaa. Huusin miehenkin katsomaan ja sekin pääs näkee miten kännykkä heilu mahan päällä :D
Sydän pakahtuu välillä, kun alan miettimään, että "enää" kolmisen kuukautta ja saan pikkuisen syliini <3
Lääkäri sitten kuitenkin totesi, että voi ne olla niitäkin, mutta jos kivut jatkuu ja käy pahemmaksi, niin sitten pitää varata aika uuteen tarkistukseen. Sanoi että saattavat olla ennakoivia supistuksia (?) tai muuta vastaavaa, jolloin on tarkistettava kohdunsuun tilanne.
Onpa kiva, kun nyt joutuu tuonkin takia huolehtii. Onhan se toisaalta hyvä, että tietää asiasta, mutta silti... Voi rähmä! :/
Vähän ollut nyt hankalaa tämä elämä, kun viimeksi neuvolassa huomattiin mun hemoglobiinin laskeneen aika hurjasti viime mittauksesta. Yllättävän pitkäänhän se hyvänä pysyikin. Terkkari määräsi lisäraudalle ja mies lupas tänään hakea niitä apteekista. On meinaan ollut niin vetämätön olo viime aikoina, ettei mitään järkeä.
Siivoamisesta ei meinaa tulla mitään, kun koko ajan täytyy huilata. Eikä puhettakaan, että missään jaksais lähteä käymään.
Noh, eiköhän tuo vointi parane, kun saan lisää rautaa sisuksiini :)
Äitiyspakkaus tuli viime viikolla ja pääsin jo järjestelee pikkuisen vaatteet ym. kaappiin valmiiksi. Tosi vähän siinä oli esim. 50 senttisiä vaatteita, että varmaan jotain ostettava lisäksi. En kuitenkaan hirveästi lähe ostelee vaatteita etukäteen, kun ei tiedä mitä tulee käytettyä. Kerkeehän noita ostella sitten lisää tarpeen tullen.
Pienen piristyksen tähän uuvuttavaan arkeen toi anoppi. Se käväs yks päivä täällä kääntymässä ja soitteli sitten vielä illalla. Sano sitten puhelimessa, että hän oli kahtonu mua sillon päivällä käydessään ja todennu, että mä oon laihtunu. Mulla on kuulemma tosi pieni vauvamasu. Oli sitä miehelleenkin ihmetelly kotona :D
Sitä kun on tällainen iso ja muodokas tapaus, joka on pelänny paisuvansa entisestään raskauden myötä, niin kyllä oli nannaa korville :))
Mutta kaikkein suurimman piristyksen toi pikkuinen toissailtana. Makoilin illalla sängyllä katsomassa telkkaa ja siinä vähän huolestuneena sivelin masua, kun pikkuinen oli ollut niin hissukseen koko päivän. Nappasin sitten kännykän, laitoin musiikkia soimaan ja laskin sen mahan päälle. Sillä samalla sekunnilla alkoi sellainen tanssi mahassa, ettei sitä voinut nauramatta seurata. Jalkojen liikkeet näky välillä mahan läpi ja potkuja ja tökkäsyjä tuntui ympäri mahaa. Huusin miehenkin katsomaan ja sekin pääs näkee miten kännykkä heilu mahan päällä :D
Sydän pakahtuu välillä, kun alan miettimään, että "enää" kolmisen kuukautta ja saan pikkuisen syliini <3
Heeei!
Täältä vielä huutelee kauan taustalla pyörinyt odottaja! toivottavasti vielä mahtuu mukaan. :)
Itsellä odotus on toinen, esikoinen syntyi viime vuoden maaliskuussa joten ikäeroksi tulee vain puoltoista vuotta :) LA on 17.9, eipä oo siihen enää kauaa.. aika menee tosi nopeesti kotona esikoisen kanssa. Töissä kävin koittamassa mutta supistusten ja pehmenemisen takia (taas) saikulle ja sitten päätin jäädä hoitovapaalle. parempi näin kaikille. (esikoisestakin olin saikulla ennenaikaisista supistuksista, syntyikin sitten tasan rv37)
Ensi viikolla olisi lääkärin tarkastus niin tietää taas missä mennään... toivottavasti vaan olisi lääkäri jo vaihtunut kun viime kertanen oli todella tympeä... plääh.
niin ja tyttöä meille lupailtiin, tosi kiva kun esikoinen on poika, sitten on molemmat niinkuin olen halunnut :) Yhden vaaleanpunaisen yöpuvun olen ostanut, en muuta.
Täytyy jatkaa ruuan laittoa, paremmalla ajalla taas. :)
Täältä vielä huutelee kauan taustalla pyörinyt odottaja! toivottavasti vielä mahtuu mukaan. :)
Itsellä odotus on toinen, esikoinen syntyi viime vuoden maaliskuussa joten ikäeroksi tulee vain puoltoista vuotta :) LA on 17.9, eipä oo siihen enää kauaa.. aika menee tosi nopeesti kotona esikoisen kanssa. Töissä kävin koittamassa mutta supistusten ja pehmenemisen takia (taas) saikulle ja sitten päätin jäädä hoitovapaalle. parempi näin kaikille. (esikoisestakin olin saikulla ennenaikaisista supistuksista, syntyikin sitten tasan rv37)
Ensi viikolla olisi lääkärin tarkastus niin tietää taas missä mennään... toivottavasti vaan olisi lääkäri jo vaihtunut kun viime kertanen oli todella tympeä... plääh.
niin ja tyttöä meille lupailtiin, tosi kiva kun esikoinen on poika, sitten on molemmat niinkuin olen halunnut :) Yhden vaaleanpunaisen yöpuvun olen ostanut, en muuta.
Täytyy jatkaa ruuan laittoa, paremmalla ajalla taas. :)
hanhikki
Oman äänensä löytänyt
Taas meni monta päivää ennen ku tää akka hoksas että kuukausi vaihtui ja keskustelut jatkuu kesäkuussa. :)
Mulla on nyt reilu kuukausi sairaslomaa takana selän ja supistusten takia, ylihuomenna pitäis mennä takasin töihin. Vaikka voihan se olla ettei pysty olemaan, on sen verran fyysisesti raskasta työtä.
Täällä pikku Nappula potkii jo niin vimmatusti et mieski välillä kysyy et tahtooks se jo ulos ku meinaa nahan läpi tulla. :D Välillä tuntuu tosi inhottavalle se ku Nappula potkii suoraan alaspäin, mihin lienee sit osuu ku tuntuu pahalle.
Päivät menee tosiaan nopsaan, enää tää kesä ja sit laps syntyy.. :)
Onko teillä muilla muuten ollu omituisia unia tai painajaisia? Musta tuntuu että nään joka yö mitä oudompia unia, ja kamalia painajaisia nii että herään iha hiestä märkänä ja tuntuu pitkän aikaa pelottavan todelliselta. Kaikki liittyy tähän raskauteen tai synnytykseen, varmaan sitä käy alitajunnassa läpi asioita mitkä voi mennä kammottavalla tavalla pieleen. Huh.
Mulla on nyt reilu kuukausi sairaslomaa takana selän ja supistusten takia, ylihuomenna pitäis mennä takasin töihin. Vaikka voihan se olla ettei pysty olemaan, on sen verran fyysisesti raskasta työtä.
Täällä pikku Nappula potkii jo niin vimmatusti et mieski välillä kysyy et tahtooks se jo ulos ku meinaa nahan läpi tulla. :D Välillä tuntuu tosi inhottavalle se ku Nappula potkii suoraan alaspäin, mihin lienee sit osuu ku tuntuu pahalle.
Päivät menee tosiaan nopsaan, enää tää kesä ja sit laps syntyy.. :)
Onko teillä muilla muuten ollu omituisia unia tai painajaisia? Musta tuntuu että nään joka yö mitä oudompia unia, ja kamalia painajaisia nii että herään iha hiestä märkänä ja tuntuu pitkän aikaa pelottavan todelliselta. Kaikki liittyy tähän raskauteen tai synnytykseen, varmaan sitä käy alitajunnassa läpi asioita mitkä voi mennä kammottavalla tavalla pieleen. Huh.
SweetSeptember: Millaisia ne sun alavatsakivut ovat? Ovatko ne jatkuvia, aamusta iltaan, ja joka päivä? Kurjaa, että tuli taas lisähuolia :-( Toivottavasti ihan suotta!
Mulla on kanssa ajoittain alavatsakipuja, mutta ne ovat iltapainotteisia ja tulevat parin viikon välein ja esiintyvät vain muutamana päivänä peräkkäin, sitten taas katoavat. Lääkärit eivät ole puhuneet ennakoivien supistelujen mahdollisuudesta, kun olen maininnut asiasta, vaan kuitanneet kivut normaaleina. Viime aikoina olen jo itsekin uskonut, että ne tulevat aina kun kohtu on kasvanut taas tietyn verran ja painoa on tullut tietyn verran lisää ja kehon pitää totutella siihen.
Entä mikä sulla se hemoglobiini oli nyt? Mulla oli alle 110 rv 11-17, huomenna otetaan uusi verikoe sokerirasituksen yhteydessä, että nähdään onko supersäntillinen lisäraudan nappailu auttanut. Olo on ainakin parantunut ja matalaan hemoglobiiniin liittyvä ylettömän korkea leposyke on laskenut jonkun verran, joten olen toiveikas.
Nanna89: Tervetuloa, totta kai mahtuu mukaan. The more, the merrier!
Kohta käynnistyy viimeinen kolmannes! En kyllä oikein ota selvää noista kolmanneksista, kun eka kolmannes oli selkeästi rv 1-12, mutta raskaushan kestää 40 viikkoa, ei 36. Tarkoittaako se, että toka ja kolmas kolmannes kestävät kummatkin 14 viikkoa? Kalenterikuukausissa jos lasketaan, niin se on lähes tasan 9 kuukautta - ja 12.6. on enää tasan 3 kk laskettuun aikaan :-)
Mulla on kanssa ajoittain alavatsakipuja, mutta ne ovat iltapainotteisia ja tulevat parin viikon välein ja esiintyvät vain muutamana päivänä peräkkäin, sitten taas katoavat. Lääkärit eivät ole puhuneet ennakoivien supistelujen mahdollisuudesta, kun olen maininnut asiasta, vaan kuitanneet kivut normaaleina. Viime aikoina olen jo itsekin uskonut, että ne tulevat aina kun kohtu on kasvanut taas tietyn verran ja painoa on tullut tietyn verran lisää ja kehon pitää totutella siihen.
Entä mikä sulla se hemoglobiini oli nyt? Mulla oli alle 110 rv 11-17, huomenna otetaan uusi verikoe sokerirasituksen yhteydessä, että nähdään onko supersäntillinen lisäraudan nappailu auttanut. Olo on ainakin parantunut ja matalaan hemoglobiiniin liittyvä ylettömän korkea leposyke on laskenut jonkun verran, joten olen toiveikas.
Nanna89: Tervetuloa, totta kai mahtuu mukaan. The more, the merrier!
Kohta käynnistyy viimeinen kolmannes! En kyllä oikein ota selvää noista kolmanneksista, kun eka kolmannes oli selkeästi rv 1-12, mutta raskaushan kestää 40 viikkoa, ei 36. Tarkoittaako se, että toka ja kolmas kolmannes kestävät kummatkin 14 viikkoa? Kalenterikuukausissa jos lasketaan, niin se on lähes tasan 9 kuukautta - ja 12.6. on enää tasan 3 kk laskettuun aikaan :-)
häyde91
Vauhtiin päässyt keskustelija
Itse olen jo kymmenen lapsen täti :D Kaksi uutta veljenpoikaa syntyi viime viikolla, eli eipä ole sitten paljon ikäeroa meidänkään pikkuseen. :)
Me muutetaan heinäkuussa vielä pienempään kämppään mitä tää nykynen on ja ainakin omasta mielestäni sinne mahtuu hyvin asumaan pikkusen vauvan kanssa. :) Ei siellä koko loppu elämää tarvitsekaan viettää ja pieni lapsi ei onneksi paljon tilaa vie. :D
Me muutetaan heinäkuussa vielä pienempään kämppään mitä tää nykynen on ja ainakin omasta mielestäni sinne mahtuu hyvin asumaan pikkusen vauvan kanssa. :) Ei siellä koko loppu elämää tarvitsekaan viettää ja pieni lapsi ei onneksi paljon tilaa vie. :D
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
September: Mulla ei ole kipuja levossa, vaan kävellessä pitempiä matkoja. Olen tosiaan olettanu niiden olevan joko ihan normaaleja liitoskipuja tai johtuvan sitten siitä, että vauva painaa tuonne vatsanpohjaan jo sen verran, että tuntuu ikävältä. Ne helpottaa kun pääsee istumaan, mutta jatkuvat yleensä heti kun nousee ylös ja jatkaa kävelyä.
Hirveästi ei tule käveltyä, kun päivät menee pääasiassa kotosalla, enkä uskalla oikein yksin lähteä kävelyille. Neuvolakäyntien yhteydessä tulee sitten tietty käveltyä ja se käy kerta kerralta vaan vaikeemmaksi ja vaikeemmaksi.
Mulla oli hemoglobiini ensimmäisellä neuvolakäynnillä helmikuussa päälle 140 ja vielä tätä viimesintä mittausta edeltävällä kerralla se oli päälle 120. Siitä se olikin nyt tippunu 112 ja kyllä on tuntunut kropassa. En osannut niinkään yhdistää väsymystä siihen, kun aattelin sen kuuluvan taas tähän vaiheeseen. Sen sijaan huolestutti, kun kaikki on ollut hirveän raskasta. Ihan vaikka ruuanteko, kun ei jaksa seistä pitkään. Myöskin ihan istuessa tulleet "hengästymiset" ja ahdistus rinnassa, kun tuntuu että sydän hakkaa tuhatta ja sataa on huolestuttanu, mutta löytypä niillekin nyt sitten selitys tästä.
Mies toi mulle eilen sitä rautalisää ja ensimmäisen kapselin otin illalla. Terkkari käski mun ottaa yhden kapselin joka toinen päivä ja jos vatsa kestää, niin sitten alkaa ottamaan joka päivä.
Toivon mukaan vointi alkaisi paranee ja jaksaisi peräti tehdä jotain :)
Mulla on muuten myös nuo kolmannekset sekaisin. Tulevana perjantaina meillä olisi tasan 14 viikkoa jäljellä laskettuunaikaan, joten alkaako meillä sillon viimenen kolmannes?! :P
Kamala hinku olisi päästä shoppailemaan vauvalle juttuja, muttei täältä mihkään pääse ja toisaalta tän kuun shoppailurahat on jo käytetty. Lisäksi menin tilaamaan kotiin hieman "pientä ja kivaa" (joka ei liity millään tavalla vauvaan) ja eilen päädyin tilaamaan itselleni vähän uutta vaatetta. Oon siivoillu vaatekaappiani niin ahkeraan ja antanut vanhoja vaatteita pois, että tekee mieli saada jotain uutta tilalle. Niin harvoin ostelen itselleni vaatteita, että annoin nyt itselleni luvan. Vaikkakin sekin raha olisi ollut tarpeen niissä vauvan hankinnoissa...
Hirveästi ei tule käveltyä, kun päivät menee pääasiassa kotosalla, enkä uskalla oikein yksin lähteä kävelyille. Neuvolakäyntien yhteydessä tulee sitten tietty käveltyä ja se käy kerta kerralta vaan vaikeemmaksi ja vaikeemmaksi.
Mulla oli hemoglobiini ensimmäisellä neuvolakäynnillä helmikuussa päälle 140 ja vielä tätä viimesintä mittausta edeltävällä kerralla se oli päälle 120. Siitä se olikin nyt tippunu 112 ja kyllä on tuntunut kropassa. En osannut niinkään yhdistää väsymystä siihen, kun aattelin sen kuuluvan taas tähän vaiheeseen. Sen sijaan huolestutti, kun kaikki on ollut hirveän raskasta. Ihan vaikka ruuanteko, kun ei jaksa seistä pitkään. Myöskin ihan istuessa tulleet "hengästymiset" ja ahdistus rinnassa, kun tuntuu että sydän hakkaa tuhatta ja sataa on huolestuttanu, mutta löytypä niillekin nyt sitten selitys tästä.
Mies toi mulle eilen sitä rautalisää ja ensimmäisen kapselin otin illalla. Terkkari käski mun ottaa yhden kapselin joka toinen päivä ja jos vatsa kestää, niin sitten alkaa ottamaan joka päivä.
Toivon mukaan vointi alkaisi paranee ja jaksaisi peräti tehdä jotain :)
Mulla on muuten myös nuo kolmannekset sekaisin. Tulevana perjantaina meillä olisi tasan 14 viikkoa jäljellä laskettuunaikaan, joten alkaako meillä sillon viimenen kolmannes?! :P
Kamala hinku olisi päästä shoppailemaan vauvalle juttuja, muttei täältä mihkään pääse ja toisaalta tän kuun shoppailurahat on jo käytetty. Lisäksi menin tilaamaan kotiin hieman "pientä ja kivaa" (joka ei liity millään tavalla vauvaan) ja eilen päädyin tilaamaan itselleni vähän uutta vaatetta. Oon siivoillu vaatekaappiani niin ahkeraan ja antanut vanhoja vaatteita pois, että tekee mieli saada jotain uutta tilalle. Niin harvoin ostelen itselleni vaatteita, että annoin nyt itselleni luvan. Vaikkakin sekin raha olisi ollut tarpeen niissä vauvan hankinnoissa...
Pikkukalhu
Jostain jotain jo tietävä
Mulla alkoi tänään seitsemäs kuukausi (tai niin olen ymmärtänyt) ja ajattelin että siitä alkaa sitten viimeinen kolmannes... Mutta netissä oli sitten että viimeinen kolmannes alkaisi vasta rv 28 http://www.helistin.fi/?page=0320365&id=8144582
Mä oon jotenki muutenki ihan sekaisin että miten sitä pitäisi puhua kun 24+0 onkin jo rv 25... :) No ei kai se niin päivän päälle ole :)
Mä oon nyt kärsiny pari päivää aika kovasta kivusta oikeessa reidessä. Meillä on 8kk pentukoira joka laittaa emännän aika koville. Vaikka ei sitä kokonsa puolesta pennuksi uskoisi, sellanen 20kg jötkäle se on :) Piti sitten tehdä koiran takia nopeita liikkeitä ja jotenki voi nivunen otti sen pahasti ja kipu säteilee reiteen. Ei kivaa :( No jospa tämäkin menisi ohi levolla.
Nyt on 2 viikon saikun jälkeen töinen työyö menossa ja ihan hyvin sujuu :) Kuukausi töitä jäljellä, sitten kesäloman kautta äitiyslomalle :)
Mä oon jotenki muutenki ihan sekaisin että miten sitä pitäisi puhua kun 24+0 onkin jo rv 25... :) No ei kai se niin päivän päälle ole :)
Mä oon nyt kärsiny pari päivää aika kovasta kivusta oikeessa reidessä. Meillä on 8kk pentukoira joka laittaa emännän aika koville. Vaikka ei sitä kokonsa puolesta pennuksi uskoisi, sellanen 20kg jötkäle se on :) Piti sitten tehdä koiran takia nopeita liikkeitä ja jotenki voi nivunen otti sen pahasti ja kipu säteilee reiteen. Ei kivaa :( No jospa tämäkin menisi ohi levolla.
Nyt on 2 viikon saikun jälkeen töinen työyö menossa ja ihan hyvin sujuu :) Kuukausi töitä jäljellä, sitten kesäloman kautta äitiyslomalle :)
nelma
Silmät suurina ihmettelijä
Kivusta: Pari päivää sitte, kun lähin kaupasta kävelee reippain askelin ni vihlas tosi kovaa tosta vatsasta.. Tuntu iha suonenvedolle ja se myös sattu pirusti..Piti ainaki pari minuttii olla paikoillaa, koska kun yritin uuestaa lähtee kävelee ni alko tuntumaa taas. Nää oli vissii sit jotai ennakoivii supistuksii.. Ei tuntunu kyl yhtää kivalle. Ton supistelun jälkee tuntu koko päivän aikana sellaset oudolt tuol vatsassa, sellaselt et alkais koht uuestaa, mut ei onneks alkanu..
Ja sit uutena riesana on tullu jalkojen turvotus. Ei pysty kauaa kävellä, enneku jalat jo huutaa hoosiannaa..
Eli ensimmäistä odotellaan ja RV 23+5.
Ja sit uutena riesana on tullu jalkojen turvotus. Ei pysty kauaa kävellä, enneku jalat jo huutaa hoosiannaa..
Eli ensimmäistä odotellaan ja RV 23+5.
Nyt ketuttaa. En saanut nukuttua yöllä, kun jännäsin miltä eilisen sokerirasituksen tulokset näyttivät. Aamulla neuvolasta soitettiinkin. 1 h arvo oli koholla. Paastoarvo ja 2 h arvo olivat onneksi viitearvojen sisällä, joten varmaan tästä selvitään ruokavalion viilauksella. Käyn ensi maanantaina neuvolassa hakemassa ohjeita ja sokerimittarin kotikäyttöön.
Taitaa tulla jätskitön kesä :-(
Sitten erehdyin tietysti lukemaan siitä, mitä muuta raskausdiabetes (joka mulla ilmeisesti on - yksikin kohollaan oleva arvo merkitsee sokeriaineenvaihdunnan häiriötä) voi aiheuttaa kuin vauvan kasvun jättiläismäiseksi. Muun muassa istukan toiminnan riittämättömyyttä ja lapselle kohonneen diabetesriskin koko loppuelämäksi. Ahdistaa tietysti.
Lisäksi hemoglobiini oli vain laskenut pari pykälää, vaikka olen syönyt tehokkaaksi ja hyvin imeytyväksi väitettyä Obsidania tunnollisesti tyhjään vatsaan jo pari kuukautta. Olo on ollut parempi viime viikot, joten olin varma että arvo olisi noussut ainakin sinne anemian raja-arvoihin, mutta ei. Nyt hemoglobiini oli vain 107. Ennen Obsidania kokeilin IronVital-rautamehua, joka myöskään ei viidessä viikossa nostanut hemoglobiinia. Voi tietysti olla, että ilman noita rautalisiä arvot olisivat vain jatkaneet romahtamista eivätkä ainoastaan pysyneet huonoina niin kuin nyt, ja olisin ollut jossain veritankkauksessa jo pari kuukautta sitten. Maksaruokia en saa alas, kai tässä täytyy kokeilla vielä jotain muuta merkkiä ja ehkä tupla-annostakin...
Taitaa tulla jätskitön kesä :-(
Sitten erehdyin tietysti lukemaan siitä, mitä muuta raskausdiabetes (joka mulla ilmeisesti on - yksikin kohollaan oleva arvo merkitsee sokeriaineenvaihdunnan häiriötä) voi aiheuttaa kuin vauvan kasvun jättiläismäiseksi. Muun muassa istukan toiminnan riittämättömyyttä ja lapselle kohonneen diabetesriskin koko loppuelämäksi. Ahdistaa tietysti.
Lisäksi hemoglobiini oli vain laskenut pari pykälää, vaikka olen syönyt tehokkaaksi ja hyvin imeytyväksi väitettyä Obsidania tunnollisesti tyhjään vatsaan jo pari kuukautta. Olo on ollut parempi viime viikot, joten olin varma että arvo olisi noussut ainakin sinne anemian raja-arvoihin, mutta ei. Nyt hemoglobiini oli vain 107. Ennen Obsidania kokeilin IronVital-rautamehua, joka myöskään ei viidessä viikossa nostanut hemoglobiinia. Voi tietysti olla, että ilman noita rautalisiä arvot olisivat vain jatkaneet romahtamista eivätkä ainoastaan pysyneet huonoina niin kuin nyt, ja olisin ollut jossain veritankkauksessa jo pari kuukautta sitten. Maksaruokia en saa alas, kai tässä täytyy kokeilla vielä jotain muuta merkkiä ja ehkä tupla-annostakin...
hanhikki
Oman äänensä löytänyt
Kaunista päivää kaikille! :)
Kävin tuossa äsken sokerirasitustestissä, vähä jänskättää tulokset kun suvussa on diabetesta sekä äidin että isän puolelta, ja äitillä on ollu myös raskausajan diabetes. Huomenna tietää sit mitä tuleman pitää.
Tänään pitää mennä töihin reilu kuukauden sairasloman jälkeen. Ei yhtään kiinnostais mennä, varsinki ku se on niin fyysisesti raskasta työtä et pelkään tän mun selän puolesta et se ei kestä ja tulee nii kipeeks että musta tulee taas vinkuva vihannes joka ei ees kylkeä pysty kääntämään. No, sen näkee sit.
Mäki oon muutes miettiny tota samaa, että koska se viimenen kolmannes alkaa. Ku mun päässä mä en saa viikkoja ja kuukausia täsmäämään vaikka miten päin laskisin.. :) Joko mä oon tyhmä tai sit laskutavassa on jotain vikaa... :D
Kävin tuossa äsken sokerirasitustestissä, vähä jänskättää tulokset kun suvussa on diabetesta sekä äidin että isän puolelta, ja äitillä on ollu myös raskausajan diabetes. Huomenna tietää sit mitä tuleman pitää.
Tänään pitää mennä töihin reilu kuukauden sairasloman jälkeen. Ei yhtään kiinnostais mennä, varsinki ku se on niin fyysisesti raskasta työtä et pelkään tän mun selän puolesta et se ei kestä ja tulee nii kipeeks että musta tulee taas vinkuva vihannes joka ei ees kylkeä pysty kääntämään. No, sen näkee sit.
Mäki oon muutes miettiny tota samaa, että koska se viimenen kolmannes alkaa. Ku mun päässä mä en saa viikkoja ja kuukausia täsmäämään vaikka miten päin laskisin.. :) Joko mä oon tyhmä tai sit laskutavassa on jotain vikaa... :D
Eowya
Oman äänensä löytänyt
Kivuista: Minäkin laitan lusikan kipusoppaan !
Onko muilla ollut sellaista, että sängyssä vaikkapa kyljen kääntäminen sattuu/pistää tuonne jonnekin alapäähän tms..? Mua pistää ihan hurjana ja samaten myös esim. istualtaan ylös nousu saattaa aiheuttaa saman terävän kivun. :( Esikoisen raskaudesta en muista mitään vastaavaa. Miettinyt liittyykö tämä sitten tähän minun "tilanteeseen" vai onko yleistäkin...
Onko muilla ollut sellaista, että sängyssä vaikkapa kyljen kääntäminen sattuu/pistää tuonne jonnekin alapäähän tms..? Mua pistää ihan hurjana ja samaten myös esim. istualtaan ylös nousu saattaa aiheuttaa saman terävän kivun. :( Esikoisen raskaudesta en muista mitään vastaavaa. Miettinyt liittyykö tämä sitten tähän minun "tilanteeseen" vai onko yleistäkin...
hanhikki
Oman äänensä löytänyt
Kivuista mäki sen verran avaudun et on pistäviä kipuja aina välillä alapäässä, mut en oo yhdistäny niitä mihinkään tiettyyn tilanteeseen niinku Eowya. Niitä tulee ja menee. Eli vissiin eivät oo niin kovia, kun en niihin kiinnitä paljoo huomiota.
Enempi mua häiritsee tuo alaselkäkipu, ehkä iskiastyyppinen, joka säteilee molempiin jalkoihin ja pahimmillaan vetäsee jalat alta.
Enempi mua häiritsee tuo alaselkäkipu, ehkä iskiastyyppinen, joka säteilee molempiin jalkoihin ja pahimmillaan vetäsee jalat alta.
Kesäkuinen tervehdys kanssaodottajat!
Tuntemuksista kun täällä on puhuttu niin mulla on ollu kipua vasemmassa reidessä nyt useamman viikon, oletan että tyyppi makoilee samassa paikassa jonkun hermon päällä tjs. Välillä kipu säteilee pyllystä, alkoi jo alkuraskaudessa kun huomasin "issias"-oireita. Muutamana iltana ollu saman jalan jalkaterässä suonenvetoa.
Ja viime viikosta alkaen ennakoivat supistukset on lisääntyneet: kyselin mitä tämä tällanen kivuton vatsan kivikovaksi pingottuminen on ja sitähän se kuulemma. Sillontällön supistellut aiemmin, nyt sitä tapahtuu monta kertaa päivässä tämän tästä. Kunhan menee nopeasti itsekseen ohi, niin on ilmeisesti ihan normaalia. Toisaalta muistuttelivat neuvolassa että jos kipu tulee mukaan kuvaan tai jos ei mene levollakaan pois, niin otettava yhteyttä. Toivottavasti tämä ei ennakoi mitään liian aikaista! Yks ilta jo vähän alkoi huolestuttamaan kun vatsa ollut pinkeänä pitkin päivää ja sitten iski nukkumaan mennessä vielä nivuseen repivää kipua, samanmoista kun aiemmin, joka sitten todettiinkin liitosten venymiskivuiksi vai mitä se nyt oli?
Jos ei oteta huomioon etten raskauden aikana ole enää ratsastanut enkä pelannut sählyä, niin muuten olen kyllä tehnyt kaikkea mitä ennenkin. Hengästyn paljon helpommin ja vauhti hidastunut, mutta asiat on sujuneet. Tuli vaan mieleen että vaikka mun masu nyt ei järin suuri ulospäin olekaan, niin olisikohan aika vähentää touhustelua ja lisätä fyysistä lepoa? Viitaten siis noihin supistuksiin jotka ihan vissiin loman kunniaksi lisääntyneet... Sekin on hankala arvioida mihin asti voi mennä, kun ovat kivuttomia.
Mulla oli neuvolalääkäri, ja onneksemme siellä todettiin kaiken olevan mallillaan! :) Suurinpiirtein ainakin, hb oli nimittäin laskenut piirun verran alle 120. Normaalisti kun mulla on hyvä hemoglobiini (päälle 140) niin ihmekös tuo kun unettaa? Sokerirasituksen tuloksetkin sain siinä samalla, asia ok. Niin ja sf-mitta oli 25, vaikka lääkäri totesi mitan olevan jonkin verran kiinni mittaajasta ;) Mielestäni mittasi alempaa kun aiemmin oma terkka. Ja ilmeisesti vauva on edelleen pää ulosmenoa kohti kuten muinoin rakenneultrassa todettiin, vielä mahtuisi kääntymään mutta toivotaan että kun jo tässä vaiheessa ollaan niin pysyisikin raivotarjonnassa.
Mun raskaus on käsittääkseni ollut "helppo", ei pahempia oloja tai suuria kipuja. Kaikkein eniten ehkä pää ollut "pipi" :D Pieni paniikki vissiin uhkaa iskeä, itkeä vollotan melkein paperipussia tarviten tai sitten raivoan älyttömästi. Niin ja ne painajaiset, hyi! En edes pidä enää nukkumisesta, kokoajan pitää vääntää ja kääntää, ja liian nopeasti kun heittelee niin repäsee. Puhumattakaan vessassa ramppaamisesta ja janosta!
papunen 27+3
Tuntemuksista kun täällä on puhuttu niin mulla on ollu kipua vasemmassa reidessä nyt useamman viikon, oletan että tyyppi makoilee samassa paikassa jonkun hermon päällä tjs. Välillä kipu säteilee pyllystä, alkoi jo alkuraskaudessa kun huomasin "issias"-oireita. Muutamana iltana ollu saman jalan jalkaterässä suonenvetoa.
Ja viime viikosta alkaen ennakoivat supistukset on lisääntyneet: kyselin mitä tämä tällanen kivuton vatsan kivikovaksi pingottuminen on ja sitähän se kuulemma. Sillontällön supistellut aiemmin, nyt sitä tapahtuu monta kertaa päivässä tämän tästä. Kunhan menee nopeasti itsekseen ohi, niin on ilmeisesti ihan normaalia. Toisaalta muistuttelivat neuvolassa että jos kipu tulee mukaan kuvaan tai jos ei mene levollakaan pois, niin otettava yhteyttä. Toivottavasti tämä ei ennakoi mitään liian aikaista! Yks ilta jo vähän alkoi huolestuttamaan kun vatsa ollut pinkeänä pitkin päivää ja sitten iski nukkumaan mennessä vielä nivuseen repivää kipua, samanmoista kun aiemmin, joka sitten todettiinkin liitosten venymiskivuiksi vai mitä se nyt oli?
Jos ei oteta huomioon etten raskauden aikana ole enää ratsastanut enkä pelannut sählyä, niin muuten olen kyllä tehnyt kaikkea mitä ennenkin. Hengästyn paljon helpommin ja vauhti hidastunut, mutta asiat on sujuneet. Tuli vaan mieleen että vaikka mun masu nyt ei järin suuri ulospäin olekaan, niin olisikohan aika vähentää touhustelua ja lisätä fyysistä lepoa? Viitaten siis noihin supistuksiin jotka ihan vissiin loman kunniaksi lisääntyneet... Sekin on hankala arvioida mihin asti voi mennä, kun ovat kivuttomia.
Mulla oli neuvolalääkäri, ja onneksemme siellä todettiin kaiken olevan mallillaan! :) Suurinpiirtein ainakin, hb oli nimittäin laskenut piirun verran alle 120. Normaalisti kun mulla on hyvä hemoglobiini (päälle 140) niin ihmekös tuo kun unettaa? Sokerirasituksen tuloksetkin sain siinä samalla, asia ok. Niin ja sf-mitta oli 25, vaikka lääkäri totesi mitan olevan jonkin verran kiinni mittaajasta ;) Mielestäni mittasi alempaa kun aiemmin oma terkka. Ja ilmeisesti vauva on edelleen pää ulosmenoa kohti kuten muinoin rakenneultrassa todettiin, vielä mahtuisi kääntymään mutta toivotaan että kun jo tässä vaiheessa ollaan niin pysyisikin raivotarjonnassa.
Mun raskaus on käsittääkseni ollut "helppo", ei pahempia oloja tai suuria kipuja. Kaikkein eniten ehkä pää ollut "pipi" :D Pieni paniikki vissiin uhkaa iskeä, itkeä vollotan melkein paperipussia tarviten tai sitten raivoan älyttömästi. Niin ja ne painajaiset, hyi! En edes pidä enää nukkumisesta, kokoajan pitää vääntää ja kääntää, ja liian nopeasti kun heittelee niin repäsee. Puhumattakaan vessassa ramppaamisesta ja janosta!
papunen 27+3