Kesäkuun hölinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Cocoa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Itellä ahisti ku enne esikkoo sain sen -20kg pois ja alko olla vihdoin tyytyväinen. Ni kaikki tuli raskausaikana takas ja vähä ekstraa :( ja ne on ja pysyy, nyt on -900g tai jotai ekasta nlasta. Yritys ois ettei oikeestaan tulisikaan.
 
Mä yritän pitää painon nousun vaan maltillisena. Esikoisesta tuli 17kg ja 10kg jäi. Nyt tässä raskaudessa tullut 3kg johon olen varsin tyytyväinen :happy:
 
Esikoisen aikana nousi tasaisesti paino, +27kg kaikenkaikkiaan. Ennen raskautta olin tiukalla viljattomalla ruokavaliolla ja treenasin säännöllisesti. Raskauden aikana tuli jos jonkinnäköistä fyysistä vaivaa ja lopulta vuodelepoon päädyin. Turvotuskiloja oli itsessään 7kg, oli ihana tunne kun pari viikkoa synnytyksen jälkeen turvotus laski, kasvoista tuli taas kapeat, kengät mahtui jalkoihin ja rannekorut ja sormuksen käsiin! Synnytyksessä lähti yli 10kg ja kilot tippuivat aika lailla itsekseen. Ainoastaan 3kg jäin plussalle mutta se nyt on aivan selvää kun en enää yhtä aktiivisesti treenaa ja punnitse ruokia :D
Nyt rv21+1 paino on noussut 5,6kg, ei se kivalta numerolta tunnu mutta hyvällä omatunnolla voin ainakin sanoa syöneeni puhtaasti ja liikkuneeni joten ei ole ylimääräisiä grammoja tuossa ainakaan vielä.
 
Me ei pidetä mitään nimijuhlia. Mä en oo kuulunu kirkkoon kun joskus lapsena, mies on kans nuorempana. Me laitetaan lappu maistraattiin ja kun nimi näkyy siellä palvelussa ( mikä lie sen maistraatin vai väestörekisterin nettipalvelun nimi onkaan), niin laitetaan tekstarit lähisuvulle. Sillein tehtiin edellisenkin kanssa.

Mä en tykkää yhtään nimen päättämisestä. Mulla on tiukat kriteerit nimestä. Se pitää olla perusnimi, kun nimen sanoo kerran, niin kaikille on heti selvää mikä se on. Pitää sopia sukunimeen ettei tule mitään Penelope Catherine Junttilaa, ei saa olla sisarusten kanssa samaa sarjaa (esim. Arja, Tarja, Marja). Kirjotusasultaan sellainen, ettei tarvi tavata..siinä on c, kaks iitä ja väliviivalla. Sitten vielä mieluiten tämän hetken top 50 listan ulkopuolelta. Sit pitää vielä tarkistaa, ettei tuu timo hokkasia. Ai niin, pitäähän sen nimen olla vielä kiva. Niin ja miehellekkin sen pitää kelvata...huh huh, kun hiki meinaa taas tulla pelkästä ajatuksesta. Onneksi on puoli vuotta vielä aikaa mietiskellä ja osaan luopua tarvittaessa muutamista kriteereistä.

Millekköhän se istukka haisee viikon päästä. Ja vauvan käsittely on muutenkin hankalaa, niin siihen vielä joku saviruukku kylkiäisiksi. Toi on kai helpompi toteuttaa jos lasta ei tarvis pukea. Tuli mielikuva kuinka toppahaalarin vetoketjun välistä tulis napanuora ja vaunujen alakorissa olis ruukku istukalle :)
 
Olen jo vähän miettinyt nimiäisiä, kun kummitytöllä oli just lauantaina ristiäiset. Pienet, yksinkertaset juhlat ois kivat, en oikein tiiä miten siihenkin saadaan rahat ja energia riittämään, koska tarjottavia ei aiota itse tehdä eikä kotiinkaan oikein juhlat "mahdu" vaikka minimiporukalla oltais. Sitäkin vaihtoehtoa oon miettiny, et vaan kummit 4-6 kpl kutsutaan kakkukahveille ja se siitä, mut voi olla et joku loukkaantuis ja kun meiän valintoja tullaan muutenkin arvostelemaan. En tiiä, miks mua nyt niin muiden mielipiteet kiinnostaa, mut äh jotenkin ahdistaa tää asia valmiiks. Mä todella tarttisin äitiäni ja sen tukea ja neuvoja, mutta ei, ku hänestä ei oo vieläkään kuulunut mitään.
 
Agnes, Minä opin itse sen kantapään kautta esikoisen kohdalla että omien arvojen ja aatteiden takana täytyy seistä. Tarkoitan sitä että vaikka muilla olisi mielipiteensä asioihin ja arvostelun aihetta, täytyy itse pysyä vahvana koska kaikki mikä koskee omaa lasta ja omaa perhettä, on ihan oikeasti jokaisen oma asia eikä kaikkia voi miellyttää. :)
Pilasin itse paljon murehtimalla.. Jälkeen päin olen vain iloinen että tein oman kantani kuitenkin selväksi ja juuri niinkuin näin lapseni parhaaksi.
 
Tuohon nimiasiaan vaikuttaa mulla sekin, että olen ärsytykseen asti "sananmuunnos"-ihminen, aivot vaan kääntää automaattisesti kuultuja juttuja :/

Sukunimiasiastakaan ei olla vielä keskusteltu. Miehellä on hyvin tavallinen sukunimi, mulla harvinainen. Ei olla naimisissa, eikä mennäkään. Tuntuu vaan siltä, että loukkaisin miestä, jos tahtoisin jatkaa tämän harvinaisemman sukunimen historiaa pojan kautta. Mitenkähän tästäkin selvitään :/

Etunimistäkään ei olla vielä puhuttu. Toisaalta haluaisin, että pojan nimissä olisi kummankin puolelta isovanhempien nimiä, toisaalta taas voisi nimetä ihan uudella tavalla ja yrittää löytää sellaisen nimiyhdistelmän, jossa ei olisi sukulaisten tai tuttujen nimiä. Että onkin vaikeaa...
 
Meillä on ollu ristiäiset molemmilla lapsilla ja niin tulee olemaan tällä kolmannellakin. Miehen sukunimi tulee tällekin ja ensi vuonna mennään naimisiin joten minullakin se nimi vaihtuu todennäköisesti.
Sen verran lapsen nimi kriteereistä, että etunimesssä ei saa olla R eikä S kirjainta. Nimiä tulee olemaan kolme ja niiden pitää sointua hyvin yhteen.
 
Nimi asiat on kyllä haastavia. Itsekin jo kauhulla odotan kun niitä aletaan miettimään. Esikoisen kohdalla en tiedä onnistuinko pahoittamaan miehen mielen, koska en halunnut pojalle etunimeksi sellaista nimeä mikä on enemmänkin lempinimenä toimiva nimi... :sad001Ainakaan ei myöntänyt että olisi mielensä pahoittanut
 
Meille tulee ristiäiset, pidetään ne meillä kotona, kutsutaan vaan lähisuku ja kummit, samanlailla tehtii esikoisenki kaa.
 
Meillä on onneks nimi jo valittuna. :) Hetkeksi pysähdyttiin vielä arpomaan uudestaan, kun mies ei ollut varma haittaako häntä se, että etunimi on aika yleinen nykyään, mutta tuli johtopäätökseen, ettei anna sen häiritä. Nimi on siis miehen valitsema ja hän on ollut tykästynyt siihen lapsesta asti. Minäkin ihan tykkään, niin ei tullut suurempaa draamaa tästä :) Vauva saa miehen sukunimen, suunnitelmana on kuitenkin vielä joskus mennä naimisiin.

Me aiotaan pitää nimenantojuhlat, kumpikaan ei kuulu kirkkoon. Kaikki mun suvun lapset on tähän asti kastettu eli saa nähdä millainen meteli tästä vielä nousee. Äiti on ainakin tosi pettynyt, kun ei kasteta meidän lasta, hän on aika uskonnollinen. Nimenantojuhlassa on yhtä aikaa mukavaa ja stressaavaa se, ettei valmista kaavaa tule ulkoiselta taholta niin kuin ristiäisissä, vaan koko juttu pitää suunnitella alusta asti itse. Oon jo pikkuhiljaa alkanut makustella ideoita.
 
Nimiasia tuntuu kans hankalalta. Mun on kai myönnyttävä siihen, että mies haluaa oman sukunimensä lapselle. Mäkin oisin halunnut omani. Naimisiin ollaan menossa kyllä, mutta pidän oman sukunimeni. Jos tällä sit saan taivuteltua etunimen / nimet oman mieleni mukaisiks, koska siitä on takuuvarmasti tulossa vääntöä :D
 
Tämän kakkosen kanssa täytyykin nimi asiat pohtia loppuun asti. Nimittäin me annettiin meidän esikoispojalle kolmanneksi nimeksi nimi, joka on miehen suvussa kulkenut isältä pojalta. Mies ei ollut tästä yhtä innoissaan ja ajattelin että joskus ehkä katuu jos ei ole sitä antanut? Nyt ärsyttää että mentiin "perinteisesti" se nimi hänelle antamaan. Ei sovi sinne jatkeeksi kummankaan mielestä. Ja miehellekin tuo mieleen vaan alkoholiin taipuvaiset sukulaiset. Ehkä tälle voi joskus nauraa. :hilarious: Tai sitten ei. :meh:
 
Tämän raskauden ensimmäinen harjoitussupistus koettu! :dead:
Makasin kippurassa lattialla ja pitelin kivikovaa mahaa molemmin käsin, kyyneleet valui ja vaikeroin sen muutaman minuutin ajan "Aaaaaaaaaa-aaaaa-aaa". Esikoinen 1v5kk oli valitettavasti vieressä ja hämmentyi ja itki.
Tuli taas selvä muistikuva niistä supistuskivuista, iik! Taas sitä miettii, mihin on ryhtynyt näin kipuherkkänä ja kipua pelkäävänä! :dummy: Viime raskaudessakin oli samanlaisia harjoitussuppareita... Enpäs muistanutkaan ennen kuin nyt sellaisen taas koettuani:arghh:
 
Meillä sukunimi ratkesi ihan sillä, että mun sukunimi, vaikka onkin ihan tavallinen, niin siihen on vaikea yhdistää sointuvasti mitään etunimeä joka olis enää suvussa "vapaana". Mies myös toivoi lapsen omalle nimelle, eikä mulla ole sen kummemmin edes väliä mikä sukunimi lapsella on. Jos miehen nimi olis ollut joku kauhea kuvotus (tyyliin finni, sikiö, kiveskoski, peräheroja), niin sitten olisin vastustellut viimeiseen saakka. Mutta se on onneksi ihan kiva ja vähän erikoisempi ja siihen sopii hyvin lähes nimi kun nimi.
Ollaan naimisissa ja pidettiin siis molemmat omat nimemme.
Mä olen sillä kannalla, että lapselle laitetaan kivempi /parempi sukunimi, eikä automaattisesti miehen nimeä "perinteen velvoittamana". Nimen harvinaisuus, kauneus ja katu-uskottavuus menee siis edelle.
 
Kyllä on ollut tänään niiiiiin hermoja kiristävä päivä:mad: Ainut positiivinen asia tässä päivässä oli se, että tais mun "hermoilun ansiosta" tuntua alavatsalla erittäin selkeesti vauvan myllääminen. Loppu päivästä tämäkin kyllä alkoi tuntumaan jo ilkeältä ja jopa kipeeltä, kun muljahdusten yhteydessä alkoi tuntumaan kuin lantioluita olis revitty irti...
 
Niiinu, ei kai harjoitussupistusten pitäisi sattua o_O ainakaan tässä vaiheessa... kuulostaa ainakin omaan korvaan tosi pahalta tuo sun kipukohtaus.

Meillä tulee olemaan ristiäiset, todnäk läheisessä seurakuntatilassa niin ei tarvi kotona siivoilla. Tarjoilut hoidetaan itse, äiti ja anoppi auttaa. Vieraita joku 25 kpl, ei alkoholia (maljoja tms). Voileipäkakku on must!

Nimiä tulee kaksi, ei mitään jannicajenniinoita, ei viivaa, vaan joku kaunis tod näk vanhahtava suomalainen nimi. Saattaa olla jotain kytköksiä esi-isien nimiin.. sukunimi meillä on kaikilla sama, lyhyehkö ja paljon ärrää ja ässää sis nimi, joten asettaa omat haasteensa.

Samoilla siis mennään kuin esikoisenkin kanssa.

Olen myös miettinyt josko pitäisi esikoisen 2 v synttärit siinä samassa kun täyttää joulukuussa.. mut en oikein tiedä olisko se jotenkin outoa tai sopimatonta.. mut ois kyllä tosi pöhköä juhlia parin viikon sisään erikseen kahtia juhliakaan..
 
Hulivili onneksi nyt on uusi päivä, josko tänään menisi vähän paremmin :) Lauantai kun on, niin ei muuta kun karkki- ja herkkupäivää viettämään :D

Tuohon nimiasiaan. Esikoiselle halusin tietyn etunimen ja sukunimellä itselleni ei ollut väliä kun on ihan perus sukunimi molemmilla. En siis halua koskaan naimisiinkaan, eli en tule ottamaan jossain kohti lasten isän ja lasten kanssa samaa sukunimeä. Isälle tämä taas oli tärkeä, joten tehtiin "muka" (kun mulle ei tosiaan ollut kuin etunimellä väliä) kompromissi, et saan haluamani etunimen ja laitetaan isän sukunimi. Ristiäiset pidettiin vaikkei uskotakkaan. On jotenkin juurtunut tuo käytäntö. Ristiäiset pidettiin seurakuntatalolla kuten myös kahvittelut ja tehtiin tarjoilut itse.

Nyt tälle toiselle minulla on etunimi taas valmiina, enkä aio siitä tinkiä enkä muuttaa (vähän ilkeää ehkä, mutta sellaista sattuu). Isä ei ensin pitänyt nimestä, mutta alkaa nyt jo makustella suussaan nimeä ja lämmetä asialle. Meillä kun on niin, että isä pitää periniteisistä suomalaisista nimistä joita on 50000kpl saman nimisiä, kun itse taas haluan nimen olevan sellainen, joka osataan lausua myös ulkomailla eikä ole sielläkään täysin vieras. Eli ei super erikoista, vaan sellainen kiva ja helppo kuitenkin. R-kirjaimia en myöskään halua etunimeen. Tästä syystä pidän pääni etunimien kanssa, sillä minun lapsesta ei tule Ullaa eikä Jennaa ja siinä pysyn :) Sukunimihan on automaattisesti taas isän, kun on saman miehen lapsi tämä toinenkin ja ekalla on isänsä sukunimi.
Ristiäiset ajattelin, et jos kotona pitäisi. Tällä hetkellä asutaan ahtaasti kaksiossa, pakko olisi kyllä muuttaa kolmioon tai neliöön viimeistään kun on synnytyksen jälkeen muuttokunnossa, mutta pieni asunto on hyvä syy siihen, että voisin pitää vain ihan minimaaliset ristiäiset tosi pienelle porukalle ja perustella -ei kutsutuille-, että kun ei istumapaikkoja eikä tilaa valitettavasti ole ja voihan sitä nähdä muulloinkin. Tästä pitää vain lapsen isän kanssa vielä keskustella, et sopisiko myös hänelle, kun kuitenkin viimeksi esikoisen ristiäisissä oli jos ketä. Että kuinka verisesti sitten hänen sukunsa loukkaantuu, jos ei kutsuta kuin lapsen isän veli perheineen (muut sukulaiset asuu muutenkin monen sadan kilometrin päässä).
 
Muokattu viimeksi:
Me ollaan molemmat erottu kirkosta joten ei tule ristiäisiä, mutta jonkinlaiset nimiäiset varmasti järjestetään. Kummitkin ollaan jo mietitty.

Etunimistä ollaan pari kertaa juteltu muttei vielä mitään päätetty, yksi vanha nimi mulla on jäänyt pyörimään mieleen mutta voi olla että tehdään päätös vasta syntymän jälkeen! :) Muita nimiä ei olla vielä mietitty muuten kuin yhden nimen osalta, se tulee suoraan Kalevalasta! ;)

Naimisiin mentiin viime syksynä ja mies otti mun sukunimen(!), se kun on vain n. 20 meidän suvun jäsenellä eli on tosi harvinainen ja vielä kauniskin. :) Yllättävän paljon tuo päätös aiheutti ihmettelyä vielä tässäkin ajassa, mikä on toisaalta ymmärrettävää, mutta toisaalta melko närkästyttävää... Mutta aika rohkea mies mulla! ♡
 
Vaude Kullerva! Sullahan on todella nykyaikainen ja rohkea mies, arvostan hänen päätöstä! Vaikka eletään jo 2017 vuotta, on tuo naisen sukunimen ottaminen edelleen todella harvinaista (vaikka naisella olisi kauniimpi sukunimi).
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top