Kesäkuisten mammat! <3

Jero sanoi:
Me tullaan mukaan tänne! LA laskurin mukaan 14.6 :) Perjantaina varhaisultra. Ollaan naispari ja IVF hoitojen avulla näyttäisi siltä, että saadaan perheeseen uusi tulokas.
Click to expand...
Tervetuloo ja onnea!
Mun äiti ja vaimonsa ovat olleet yhdessä vuodesta '96 ja oon asunut kahden äidin kanssa alaikäisyyteni viimeiset vuodet.
 
Moikka kaikille!

Ajattelin tulla ilmiantamaan itseni.
Tällä hetkellä on siis rv 6+0 ja tasan kaksi viikkoa nyt olen tiennyt raskaudesta. Häitä juhlittiin kolme viikkoa sitten, eikä ihan vielä välttämättä ollut tarkoitus plussaa tikkuun saada. Mutta näillä mennään.

Minulla on entuudestaan kaksi lasta, mutta miehelleni tämä on ensimmäinen. Hän on aivan haltioissaan tulevasta vauvasta ja minä olen se joka maalailee uhkakuvia seinälle
 
Marttta sanoi:
Eipä tunnu rannekkeilla olevan mitään tehoa. Koitan kuitenkin vielä muutaman päivän. Olen sitä oikeaa pistettä yrittänyt löytää ja asetella ranneketta oikeaan kohtaan, mutta ei. Mies oli eilen vapaalla ja oli onneksi jo pelkällä hänen seurallaan apua oloon. Velloi kyllä vatsassa mutta ei tuntunut niin pahalta kuin yksin ollessa. Toivottavasti tänään taas selviän työpäivästä.

Tiedän mieheni olevan enemmän innoissaan tulevasta lapsesta vaikka ei sitä näytäkään. On ollut valmis jo monen monta vuotta tähän, mutta minulla kesti kypsyä ajatus jälkikasvusta vähän pidempään :P

En tiedä, mitä muut ajattelevat kun sanon näin, mutta en ole juurikaan lapsirakas ihminen. Sisarusten ja tuttavien lapset ovat rakkaita ja tärkeitä ja tiedän että omaa tulen rakastamaan enemmän kuin mitään koskaan, mutta lapset yleisesti.. Ei. Olenko täysin yksin tällaisen ajatuksen kanssa? En koe, että olisi väärin ajatella näin, mutta ymmärrän jos se jonkun korvaan kuulostaa karulta.
Click to expand...

Tykkään kyllä lapsista mutta muiden lapset tuppaavat ärsyttämään aika helposti :rolleyes: omaa kyllä jaksaa rakastaa ja nostaa hänet muutenkin aika korkealle jalustalle :D
 
Täällä ilta meni ihan rakkauden täyteisessä tunnelmassa, kun kerrottiin lapsille vauvasta. Esikoinen 4,5v jutteli masulle ja kertoi kaikkea ja rakkauttaan. Niin suloista. Tuli jopa ahdistunut olo, ku en ollut tajunnu että se noin paljon on toivonut vauvaa! Eli aloin ahistumaan siitä, että jos tämä raskaus ei päätyisikään elävän lapsen syntymään. Sit pohdin tätä asiaa ja tajusin, että oon kyl edelleen sillä kannalla että oli parempi kertoa, ku en halua salata näin isoa iloa ja sitten jos tulisi surua, ni missään nimessä halua kertoa sitten että oli vauva ja meni pois yms.

Miten muilla lapsille kertominen? Onko vaikea päättää ajankohtaa?
 
Me ei kerrota lapsille ku vasta ultran jälkeen eikä kyl muillekaan. Lapsille ei siks että jos käy huonosti ja sit ku me kyl kailottais sen joka paikasa kaikille et meiööe tulee vauva. Mää haluan olla turvallisilla vesillä ennenkö kerrotaan.
 
Meillä lapset on vasta 3 ja pian 2, joten ei kiiruhdeta kertomisessa. Varmaan vasta kun vatsa näkyy.
 
Eea sanoi:
Täällä ilta meni ihan rakkauden täyteisessä tunnelmassa, kun kerrottiin lapsille vauvasta. Esikoinen 4,5v jutteli masulle ja kertoi kaikkea ja rakkauttaan. Niin suloista. Tuli jopa ahdistunut olo, ku en ollut tajunnu että se noin paljon on toivonut vauvaa! Eli aloin ahistumaan siitä, että jos tämä raskaus ei päätyisikään elävän lapsen syntymään. Sit pohdin tätä asiaa ja tajusin, että oon kyl edelleen sillä kannalla että oli parempi kertoa, ku en halua salata näin isoa iloa ja sitten jos tulisi surua, ni missään nimessä halua kertoa sitten että oli vauva ja meni pois yms.

Miten muilla lapsille kertominen? Onko vaikea päättää ajankohtaa?
Click to expand...

Voi ei miten suloista! <3 Me kerrotaan lapsille vasta sitten, kun pitäisi olla selvillä vesillä. Ainahan silloinkin on mahdollisuus tapahtua mitä vaan, mutta ne on sitten sen ajan murheet. :)
 
Mekin kerrotaan ekan ultran jälkeen, viimeistään jouluna [emoji4] haluan kans olla vähän varmemmilla vesillä ja sit ihan jo se et toi meidän tyttö varmasti levittäisi hoidossa yms sukulaisille sen tiedon heti niin ei sitä haluta vielä.
 
Me myös kerrotaan miehen tytölle (6v) vasta ekan ultran jälkeen. Lähinnä siksi että sit sitä voi kailottaakin, kun tiedän että se ei pysty olemaan varmaan hiljaa siitä :)
 
Silloin kun meidän pojat oli pieniä, mulla oli kans kova hinku töihin. Töihin palasin kun esikoinen oli 2v 5kk ja kuopus 1v 4kk. Kotona tulikin siis oltua 2,5v. Nyt kun tietää, että tämä lapsi on suurella todennäköisyydellä meidän viimeinen, niin haluaisin olla kotona mahdollisimman pitkään, varmaan sen koko kolme vuotta, jos se vain on taloudellisesti mahdollista. Kaikista parasta musta on se, että saan olla kotona nyt kun esikoinen aloittaa syksyllä koulun ja kuopus siihen perään sitten seuraavana syksynä.

Ultran jälkeen meinataan kertoa lapsille vauvasta ja siihen perään heti sitten myös isovanhemmille. Vielä kun malttaisi odottaa sen kolme viikkoa, että pääsee sinne ultraan.
 
Minäkin haluaisin olla mahdollisimman kauan kotona. Kuopus aloittaa vuoden päästä eskarin ja sitten eka luokan ja ainakin nyt sen aikaa olen kyllä kotona. :)
 
Mäki aattelin olla pitemmän aikaa kotona, ehkä pari vuotta jos vaan rahallisesti pystyy. Töitähän sai tehdä hoitovapaalla esim sunnuntaisin ilman et vaikutti tuloihin?
 
Mä oon suunnitellut olevani kotona sen vuoden verran. Oon opettaja, joten sunnuntaitöitä ei oikein ole tarjolla :grin
 
Nonni, huonostihan se ultra meni. Todennäköisesti keskenmeno. Tai ihan alkuraskaus. Mutta raskaustesti näytti jo niin kauan aikaa sitten plussaa, että todennäköisesti keskenmeno. Viikon päästä uus käynti ja varmistetaan tilanne.
 
Voi ei Iines, voimia! :Heartred millä viikoilla sinun tulisi olla oman laskelmien mukaan? Ehkä kaikki on vielä hyvin ja sieltä paljastuukin hyviä uutisia :smiley-angelic001
 
Mulla pitäis olla nyt rv 7+6, ja raskaustestiki oli jo 27.9. positiivinen. Jos noista viikoista nappais kaks pois, niin ei kyllä ois pitänyt testin vielä tuolloin positiivista näyttää...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top