Kertominen

Itse esimiehenä toimineena arvostaisin eniten just sitä että ajoissa kerrotaan, iloisia uutisiahan nämä on ja esimiehen työtä helpottaa huomattavasti se että on tarpeeksi aikaa järjestää sijaiset sun muut. Itse olen ainakin ollut aina alaisten puolesta vilpittömän iloinen kun on tällaisia uutisia tullut. :) Jos esim sähköpostitse ilmoittaa niin tykkäsin tosta Marikan tyylistä, että alleviivaa just sitä että tässä hyvissä ajoin jo ilmoitellaan, itse ainakin tuollaista asennetta ja ajatustapaa työntekijältä arvostaisin kovasti. :)
 
Joo, itselle oli jotenkin itsestään selvää, että kerron heti PAS:n ajankohdasta alkaen kaikki menot tähän raskauteen liittyen pomolle. Sinänsähän ei olisi tarvinnut vielä siinä vaiheessa kertoa, mutta kun tiesin, että joudun olemaan työaikana pois ultrien ym. takia, niin itselle oli helpompi, kun pomo tiesi taustat. Samoin kun olen ollut pienillä saikuillakin välillä, yksittäisiä päiviä esimiehen luvalla, niin on ollut helpompi sitten soittaa sille ja sanoa, että nyt on tämmöistä ja tämmöinen olo, että olen tämän päivän kotona. Minulle ei ole tulossa sijaista, joten siinä mielessä ei myöskään olisi ollut kiirusta kertomisen kanssa. Olisin ahdistunut pahanpäiväisesti, jos en olisi voinut olla avoin raskaudesta pomon suuntaan koko ajan.
 
Vaikka pomolle jo kerroinkin, täytyy vielä tähän päivittää, että mahan puolesta salaus olisi onnistunut vielä noin rv 23-24 (tänään rv 24+3). Jos joku pohtii :D Nyt tämän kyllä ainakin iltapäivän pömpöstä mielestäni huomaa. Tosin edelleenkään en ole kertonut muulle kuin pomolle, enkä välttämättä kerrokaan työkavereille ennen kesälomia. Ei sillä että nyt varsinaisesti piilottelisin, mutta saa kysyä suoraan jos kiinnostaa.

Ja edit, voi kun kaikki suhtautuisivat kuin Lemonia, mutta valitettavasti edellinen pomoni oli mallia misogynisti, vaikka on itsekin kahden lapsen äiti. Järjetön huokailu ja valitus äitiyslomista ja sijaisjärjestelyistä, ja selän takana jopa jupinaa siitä, että vastedes palkkaa vain nuoria miehiä...
 
Ai kamala. :/ Siis itsellä on kyllä kanssa ollut pomoja jotka on syyllistäneet kaikesta mahdollisesta, tein vähintään 9-10h työpäiviä ilman ylityökorvausta ja pomo kehtasi vielä valittaa että kyllä täällä töitä vielä riittäisi. Kun itse nousin esimiesasemaan, päätin heti alussa että inhimillisyyden pitää olla työn lähtökohta- ihmiset sairastuu, saa lapsia, menee naimisiin ja kohtaa muita yllättäviä elämänkäänteitä ja jotenkin se maailma silti jatkaa pyörimistään.

Olin itse vähän yllättynyt miten paljon jännitti kertoa raskaudesta läheisille, ensimmäisenä asia tuli paljastettua etäisemmille ystäville ja siitä vähitellen sitten myös lähipiirille. Nythän tuo jo näkyy aika hyvin päältäpäin ja kaikille kyselijöille on kerrottu, vaikka ei asiaa edelleenkään pahemmin mainostettu. :)
 
Huh, sain töissä kerrottua. Olikin tunnin päästä avoimissa työpaikoissa sisäisessä haussa mun sijaiselle paikka auki. Kuuntelin sivusta kun työkaverit pohtivat mitäköhän se oikein meinaa ja kenelle sijaista haetaan. Päätyivät hauskaan tulokseen, en tirskunnalta saanut korjattua niiden lennokkaita mietintöjä. Ajattelin seuraavan tilaisuuden tullen kyllä ilmiantaa itseni.
 
Olen muuten saanut kerrottua siskolle ja mutsillekkin vihdoin. Faijalle pitäis vielä avautua ja sitten muutamalle sellaselle kaverille kenen kanssa käydään leikkipuistotreffeillä.
Mulla ei ole muita ystäviä tai sukulaisia kenen kanssa olisin tekemisissä, niin niistä ei tarvi ottaa paineita. Mutsi hoitaa juoruamisen mun puolesta.

Miten tää onkaan niin vaikeaa?! Jos sais vielä viidennen, niin en varmaan puhuis kellekkään etukäteen mitään. Joka lapsen kohdalla kertominen on mennyt koko ajan vaan myöhemmälle ja myöhemmälle.
 
Oon miettiny itsekkin minkä takia kerominen on niin vaikeaa. Tällä kertaa hyvä sauma oli raskauden puolen välin tienoilla ja sitten kun oma äiti tiesi niin eipä tarvinnut (tälläkään kertaa) itse kertoa muille. Hyvin on levinnyt tieto kaikille.

Ihan alkuraskauden aikana oli kyllä vaikeuksia pitää salaisuutta, olis vaan halunnut kuuluttaa jo lähemmille heti. Sen jälkeen kynnys kasvoi.
 
Mulla on kertominen ollut vaikeaa joka kerralla, mutta esikoisesta se oli ehkä helpompaa.
Vaikka silloinkin venytin sitä puolen välin tienoille.
Nyt tästä toisesta kertominen oli jotenkin vielä vaikeampaa ja ihmettelen että oon ylipäätään saanut jotain sanottua. Ehkä siihen vaikutti osin se että esikoinenkin oli vielä niin kovin pieni..
 
Mulla oli kanssa tuo sama, että teki mieli alkuraskauden aikana kuuluttaa kaikille. Mut mitä enemmän aikaa on kulunut niin sitä vaikeammaksi on tullut kertoa niille kavereille jotka asuvat kauempana.. Facebookissakaan en oo jaksanut asiaa hehkuttaa, ja pelkään pahoin että tässä käy niin että jää lopulta kertomatta.. :shy:
 
Mä en oo tullu samaan tapaan raskauskaapista ulos kuten esikoisesta. En oo laittanu mitään infoa faceen tms. ja voipi itse asiassa olla, ettei mun työkaveritkaan vielä tiedä (ellei pomo oo menny niille kertoon). Mun pitäis mennä piipahtaam töissä täs lähiaikoina, joten yllätys voi olla aika suuri kollegoille. :D

Ensin oli kyl tarkoitus ihan kunnolla julkistaa raskaus, mutta sit kun saatiin tietää pojan munuaisvaivasta, ei enää viittittykään asiasta toitottaa. Nyt saa siis muut kuin lähipiiri tietää asiasta vasta syntymän jälkeen -siinäpä sitä päiviteltävää sitten.
 
Meillä vähän sama että toisin kuin esikoisesta, nyt ei olla ilmoitettu mitään fb. Eikä munkaan työkaverit edes tiedä ellei esimies oo asiasta sanonut.
Noh, lähimmät ihmiset tietää ja se riittää. :)
 
Joo mullakaan työkaverit ei tiedä kun mun esimies vaihtu just kun ilmotin sinne että jään äitiyslomalle. Vaikuttaa vähän siltä että edes tää mun uus esimies ei tiedä että hoitovapaa muuttuu äitiyslomaksi syyskuussa. Täytynee sitten synnytyksen jälkeen varmistaa että lomat kertyy oikein jne. Pari läheisintä työkaveria tietää kun niiden kans ollaan muutenkin yhteyksissä, muut vissiin sit lukee lehdestä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top