Kertominen

Hienoisesta järkytyksestä johtuen oli pakko saada kertoa jollekin, siskolleni sitten kerroin heti. Muut saa nyt odotella, varhaisultran kuulumiset ratkaisee sitten paljon :)
 
Appivanhemmat on tän viikon ollu kyläs ja anoppi on koko ajan yrittäny vihjailla raskaudesta mutta ollaan oltu hiljaa. Nyt ku varmistus tuli nii jos vielä vihjaa nii kerrotaan mutta muuten ei. Uusista uutisista tietää 4 kaveria ja mies. :)
 
Me päätettiin, että sunnuntaina esikon 1v synttäreillä laitetaan kuvaesitys telkkarista pyöriin. Siin on kuvia sankarin syntymästä tähän päivään. Tänään otettiin kummitätin kans kuvia, joissa oli mm. kuva, missä sankari pitää lorulappua. Lapun viimeinen rivi kuuluu näin: " ja kohta saankin pikkusisaruksen." Myös tämä kuva on esityksessä. Katotaan, kuin moni sen hoksaa. Esityksessä menee reipas 10min, ku menee läpi ja toistuu uudestaan ja uudestaan. Sit kiitoskorttien mukana laitetaan muutama 1v kuva ja myös tämä lorulappukuva. Hauskaa on sekin, kun tää kummitätikään ei lukenu lorua loppuun eli ei tiiä vielä. Sunnuntaina ovulaation mukaan 7+6, varhaisultran mukaan 3pv vähemmän.
 
Meillä on jo kerrottu lähimmille ihmisille; molempien vanhemmat, mun kummitäti ja muutama läheisin ystävä tietää. Omille vanhemmilleni kerroin asiasta kun juhlittiin mun äidin syntymäpäivää perheen kesken, laitoin raskaustestin lahjakassiin muiden lahjojen joukkoon - äidin ilme oli ihan näkemisen arvoinen kun huomasi sen testin :p Jos tässä nyt kaikki menee hyvin niin heille olisi ensimmäinen lapsenlapsi tulossa, kauan ja hartaasti toivottu :Heartpink
 
Huomasin että minulle laitettu tuleville viikoille vuoroja toiselle osastolle, sytostaattien pariin. Työkavereille en halunnut jokaiselle kertoa enkä hommata työnvieroksujan mainetta, joten pomon juttusille että siirtää mut vaivihkaa takas omalle tontille. Ei ihan ideaalitilanne mutta paras vaihtoehto huonoista :banghead: elokuussa vaihdan työnkuvaa ja tämä vaan tällainen kesäpesti, tulevalle "oikealle" esimiehelle en joutunut vielä kertomaan.
 
Tiedättekö, missä myytäis sellaisia isoveli-bodyja/paitoja? Olis ehkä hauska kertoa sillä tavoin perheelle... :)
 
Mä meinasin mammattaa painattaa markkinoilla sellasen ku oli tyyppi paikalla muttaku olin anopin kans nii ei pystyny :D mutta eiköhän netistä löydy.
 
Mä en olis halunnu kertoa vielä kellekään sukulaiselle, kun tiedän että tulee tieto yllätyksenä. Mulla syksyllä opinnot alkamassa ja poikaystävällä vielä kesken. Perhe ei siis miellä ajankohtaa sopivaksi. Olin viime viikolla äitini luona kylässä ja sain kauheen mahakipukohtauksen, Sellasta närästys/sappikipuilua. Äiti tietenkin yritti mulle tarjota kipulääkettä, mutta kun en niitä voinut syödä. Päätin lähteä äitini kyyditsemänä pikkupaikkakunnan tk:een jossa äitini on myöskin töissä. Sieltä saa lääkärin puhelimella kiinni ja niinhän siinä sitten kävi, että mun äiti sitä asiaa alko soittamaan. Ei siinä vaiheessa voinut muuta kuin sanoa. Seuraavana aamuna äiti alko puhumaan abortista ja miten meidän ei nyt kannata hankkia lasta. Pikkusenko vitutti. Anteeksi kiroilu:hungover: ei oo nyt sitten sen keskustelun jälkeen puhuttu, eikä varmaan hetkeen puhuta. Kylläpä ne siitä varmaan ajan kans lauhtuu nämä tunteeto_O
 
WindOfPeony olipa kamala vastaanotto äitiltäsi :sad001 toivottavasti nyt sulattaisi asian paremmin.
 
WindOfPeony, varmasti äitisi reaktio vähän laantuu kun saa sulatella asiaa :) usein vanhemmat toivoo että olis koulut käyty ja vakipaikka töissä ja punanen tupa ja perunamaa ennen perheenlisäystä :p mä myönnän vähän jännittäväni vanhempieni reaktiota, koska irtisanoin itseni juuri vakityöstäni ja lähdin tekemään sijaisuutta. Mutta sitten taas tiedän että varmasti ne on tosi onnellisia uudesta pienestä.
 
On asiassa varmaan äidillä sulateltavaa, eiköhän ajatus muutu kun raskaus etenee. :)
Meillä eka raskaudesta kun äidille kerroin asenne oli myös miksi näin pian, eikä hän kyllä kysellyt vointia edes keskenmenon jälkeen. Nyt hänelle kerroin myös eikä hän ilosta pomppinut nyttenkään, mutta en välitä siitä. :) isälle en uskaltanut vielä kertoakkaan enkä usko että äitikään kertoo, hänen odotan enemmän reagoivan. Niille ollut kauhea paikka että olen lähtenyt kotoa ja oman elämän aloittanut mutta ehkä asiat siitä muuttuu hyviksi. Miehen vanhemmat taas ovat onnesta soikeina, ehkä sekin ettei heitä paljoa nähdä kun asuvat niin kaukana. Mutta yritän malttaa mielen ultraan saakka että näkee onko siellä mitään elämää ja näyttääkö kaikki olevan hyvin. Vaikkakin tekisi mieli kaikille kertoa. :happy:
 
Mä oon kertonut muutamalle kaverille, koska niiden kanssa tuli asiaa pohdittua jo ennen testiä niin tuntui luonnolliselta kertoa tuloskin heille. Sukulaisista äitini tietää, mutta on todennäköisesti siinä luulossa, että keskeytän raskauden. Muille kertominen pelottaa ihan mielettömästi. Koska kyseessä on riskiraskaus niin uskon ainakin isäni suuttuvan. Epäilen myös mummuni huolestuvan suunniltaan.. Miehen vanhempien kanssa on niin huonot välit tällä hetkellä että ei oikein edes kiinnosta mitä mieltä ovat..
 
7d7d0013bf9237be423b9336f130fc70


Tälläsellä pitäis ny isovanhemmille kertoa..
 
Mä olen kertonut siskolleni ja kälylle parille ystävälle ja ja plus 2 naapurille oli pakko kans sanoa kun istuttiin iltaa ja kieltäydyin juomisista.
Mies kertonut parille ystävälleen ja äidilleen.

Itse en omille vanhemmille ole vielä kertonut. Äidillä kova stressi päällä ja varmaan tästäkin stressais vaikka ei ole stressin aihetta hällä

Kun kerroin esikoisesta äidilleni että olen raskaana olin juuuri täyttänyt 19. Äiti sanoi mulle "harkitse vielä" viitaten aborttiin.
No, sanoin hänelle että ei tarvitse harkita päätökseni olen tehnyt ja tyttäreni on myös pienestä pitäen ollut äärettömän rakas heille.

Toka, 10 vuotta myöhemmin uuden miehen kanssa. Tiesivät että sanovat niin tai näin, päätökseni pidän ja pojasta tuli myös heille äärettömän rakas.

Nyt, kolmatta odotellessa 7 vuoden ikäerolla toiseen ja 17 vuoden ikäerolla ekaan.. Ne varmaan on jo toivonsa menettäneet mun ja raskauksien suhteen, mutta eiköhän heidän sydämiin yks vauva mahdu vielä :)
 
Siskolle ja parille kaverille oon kertonut. Mun vanhemmille kerrottiin eilen. Olivat aivan onnesta soikeana. Miehen vanhemmille kerrotaan varmaan vasta nt-ultran jälkeen. Asuvat kauempana ja harvoin nähdään, pysyy salassa vielä :)
 
V1lhelmiina sanoi:
Kertsi, laitoitteko kuvaesityksen pyörimään? :)
Click to expand...
Joo, laitettiin. Anoppi teräväsilmäisimpänä huomas aika pian. Hän ja miehensä halasivat heti. Myös miehen sisko onnitteli pian sen jälkeen ja esikon kummitäti. Mun äiti oli tyytyväisen näköinen, mutta meillä ei kotona oo ikää ollu mitn halaamisia, onnitteluja, hihkumisia yms. (asia, minkä omille lapsilleni haluan kyllä opettaa!!) niin tyylilleen uskollisena vaan tuumasi "nonnih, osasinhan mä tätä oottaa, et pian tulee, jotta saadaan pieni ikäero". Se riittää mulle ja pahempi asia ois ollu, jos äiti ei ois reagoinu mitenkään. Tiiän kuitenkin, että esikko hälle tosi rakas ja tykkää touhuta sen kanssa paljon aina, kun nähdään. Meillä vaan parin tunnin ajomatka, niin ei ihan joka pv äitin luona käydä. Isää mulla ei enää ole (kuoli pari v sitten) ja appiukko ei jostain syystä ilmaantunut paikalle, mutta sekään ei mitn outoa. Sen reagoinnit ei enää paljoo meiän elämään vaikuta.
 
Kyllähän mun äiti sitten leppyi, kun asiasta päästiin vähän paremmin puhumaan. En nyt tiiä onko vielä ihan sinut asian kans, mutta eipä tarvi heti ollakaan. Varmasti mieli on aivan toinen siinä vaiheessa kun vauveli syntyy. Kiitos teille, jotka kommentoitte ja sympatioitte. Helpottaa kummasti, kun saa täällä tuntojaan purkaa!
 
Meillä tietää jo aika moni. He kaikki olivat tietoisia meidän hoidoista ja siitä, kuinka toivottu lapsi olisi. Ja he kaikki ovat olleet todella onnellisia puolestamme :Heartred Kunpa aika nyt vaan kuluisi nopeasti, että uskaltaisi itsekin alkaa nauttimaan ainaisen pelon sijasta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top