Kertominen

Eilen tuli kerrottua vihdoin äidille, kun kyseli minkälaisen villanutun tekisi talveksi esikoisellemme.
Ehdotin, että voisit valita, jos haluat semmoisen pienemmän koon mieluummin tehdä.. maalisvauva tulossa :wink
Oli onnellinen ja huudahti, että en minä pysy näissä neuleissa nyt yhtään mukana!! :D Hänen on pitänyt tehdä jo ajat sitten esikolle se nuttu, mutta eipä oo kerenny ;D
 
Ultra-aika lähenee (14.9.) ja maha on mukavasti pyöristynyt (huomenna poksuu vk11)! Vielä muuta varmuutta masuasukista ei ole kuin kaks positiivista raskaustestiä, raskausoireet ja masun pyöristyminen, joten ultraa odotellaan kovasti. Tämän takia ei olla kerrottu raskaudesta vielä kenellekkään, halutaan itse olla varmoja ensin. :)

Kertomista ollaan ajateltu kuvan keran, että otettaisiin ultrakuvista kopiot ja tehtäisiin niistä sitten kortti, jossa lukisi ''Onneksi olkoon Mummi ja Pappa''. Meillä on edessä myös kertominen vanhemmilleni, joilla ei vielä lastenlapsia ole (olen perheemme ainut lapsi). Äidilläni ainakin kova mummikuume, joten odotetaan iloista suhtautumista :happy:
 
Täällä viikkoja 11+ , ja vielä ei tiedä läpipiiri , ainoastaan yksi ystävä joka tiesi yrityksestä :) ensi viikon lopulla olis np-ultra, joten ei ainakaan ennen sitä kerrota, jännittää että onko kaikki kunnossa. Mies ei haluaisi kertoa, ennekuin raskaus näkyy , mutta kyllä vatsa jo turvottaa kovasti että kyllä itse ainakin huomaan siinä ison eron , kohta varmaan siis pakko kertoa :)

Niin , ja oon jo miettiny monta kertaa miten kellekin kerrottaan, jänskättää jo valmiiks :)
 
Meillä tietää kohta koko paikkakunta kun anoppi sai luvan kertoa veljilleen :D ei jäänyt ihan pelkästään veljiin se kertominen.. No, ihanaa toisaalta kun on niin iloinen. Kaikki on ollut ultrassa kuitenkin hyvin että ei syytä enää peitellä ja maha turvottaa sen verran että sitäkään ei kohta voi peitellä ellei laita päälle jotain normaalista poikkeavaa :)
 
Kerrotaan viikonloppuna anopille. Mm. kun kerrottiin kihlauksesta, niin seuraavana päivänä meitä tuli kaupassa kaksi ihmistä onnittelemaan. En tuntenut kumpaakaan, oltiin miehen kotiseuduilla. Oli aika huvittavaa :grin
Saa nähdä mitä ajattelee, kun tulee näin lyhyellä välillä. Toisaalta meillä on hyvä perustelu: ikä. Ei voi odottaa liian kauan.
 
No niin, nyt tietää sitten lähipiiri. Itse olisin vielä halunnut pitkittää kertomista, mutta mies halusi kertoa. Kait se on jo itelläkin uskottava että paksuna ollaan
 
Erehdyin laittaa töissä erilaisen paidan nii joha alko kyseleminen :D ja vähä lähti juorut liikkeelle.
 
Mä en ole töissä vielä kertonut mitään paitsi kolmelle läheiselle työkaverille. On olemassa ihan pieni mahdollisuus, että olisin saamassa ylennystä vuodenvaihteesta ja haluaisin odotella sen tiedon ennen kuin kerron, koska pikkuisen kuitenkin pelkään, että ylennys meniskin jollekin muulle jos kävis ilmi, että helmikuussa jään jo pois. Tietysti tää maha alkaa pikkuhiljaa haitata tätä suunnitelmaa :D

Lähimmät ystävät ja sukulaiset tietää, mutta muille ei varmaan sen suuremmin asiasta ilmoiteta.
 
Olen kertonut jo raskaudesta aika avoimesti. Mahaa onkin sen verran että ei tätä oikeen salailla
 
Me innokkaina ja huonoina salaisuudenpitäjinä kerrottiin lähimmille ystäville heti ja perheelle aika pian, haluttiin heti toitottaa uutinen koko maailmalle :grin
 
Melko myöhään kerrottiin, vaikka innokkuus meinasi viedä voiton, oli vaikea olla hiljaa ekan ultran jälkeen:love7 Haluttiin kuitenkin pitää omana tietona aika pitkään.
 
Tuli mieleen, kun mun kummitäti soitti mulle äsken kun oli kuullut raskaudesta ja halusi onnitella. Eli monesti kun oon kertonut jollekin raskaudesta, en oo pystynyt olemaan normaalisti, vaan ääni on alkanut usein tärisemään ja saanut nieleskellä ettei poru tule kun oon saanut ne maagiset sanat suusta. Ehkä siihen vaikuttaa nää hormoonit, vaikka oon muutenkin aika liikkis-tyyppiä.

Mites muilla? Ootteko pysyneet ihan normaaleina ja ilosina, vai onko alkanut huuli väpättämään muillakin? :grin
 
Ihan iloisesti olen pystynyt kertomaan ilman suurempaa liikutusta. :grin Tällä viikolla ru ja sen jälkeen aatellut sitten vielä avoimemmin kertoa.. Joskin nyt alkaa olla jo mahaa sen verran, että esim. viikonloppuna tapaamani ihmiset arvasivat heti. :grin
 
No mulla kyl on ollu ongelmia vähä kertoa, just sillee et ääni alkaa tärisee.. Tänää kerroin naapurille ku jutskattii kaikkea ulkona niin ääni alko tärisemään ja jotenki ihanku joutuis pidättäö itkua :D ja mä en tosiaan oo koskaan ollu kovin tunteellinen :D
 
Läheisille on ollut vaikea kertoa itkemättä. Työkavereille sen sijaan ihan helppoa. Tänään kerroin esimiehelle ja oli niin kiva, kun se oli ihan aidosti iloinen mun puolesta eikä yhtään harmitellut mun lähtöä vaan puhui siitä ihan tosi asialliseen sävyyn. Ja tiedän siis, että mun esimies kyllä arvostaa mun työtä ja pitää hyvänä työntekijänä. Tosi hyvä mieli siis jäi. :)
 
Vanhemmille ja omille sisaruksille kerrottu, sekä läheisimmille sukulaisille. Sekä minun että miehen puolelta. :) Kerrottiin suunnilleen samoihin aikoihin kaikille, kasvotusten aina kun oli mahdollisuus nähdä.. Toki vanhemmille kerrottiin ensin, siinä 12 viikon paikkeilla. Sitten mies on kertonut myös muutamalle läheisimmälle ystävälleen.. Enää on jäljellä tehdä pakollinen omalaatuinen hauskahko some-päivitys asiasta kuvan kera, sitten tietää myös fb:n puolella kaikki. :grin
 
En oo vielä kertonut työpaikalla ja vähän odotan että milloin ne huomaa. Omasta mielestä ois jo nähtävillä :D Ensi viikolla on vielä pikkujoulut ja jotenkin toivoin et ois tiedossa siihen mennessä. Aloitin uudessa vakkarityöpaikassa nyt syksyllä niin tietty jännittää et miten suhtaudutaan. Ja toisaalta en tunne kovin hyvin vielä ketään niin en tiedä kenelle aloittaisin kertomisen. Kaikki muut läheiset on kyllä saanu tietää jo ajat sitte.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top