Kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja anní
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä tietää pari läheistä ystävää ja toinen mun siskoista. Tuleville isovanhemmille ja muille ajateltiin kertoa vasta np-ultran jälkeen, kuten ilmeisesti aika moni muukin täällä. Omalle esimiehelle kerroin jo tänään (nyt rv 8+0), koska tieto vaikuttaa ensi syksyn työjärjestelyihin. Toisaalta oisin siinäkin halunnut odottaa sinne ultraan saakka, mut kun se osuu just ennen lomia.
 
Meillä tietää mun perhe ja miehen perheestä osa ja mun pari ystää. Työpaikalla oli pakko kertoa jo työn vuoksi.
 
Mun äiti, pikkusisko, muutama kaveri, miehen äiti, sisko ja muutama kaveri tietää :D eli aika moni :)
Lopuille kerrotaan sen nt-ultran jälkeen :)
 
Meillä tietää miehen lähiperhe, mun sisko ja mun yksi ystävä, joka myös oli ainoa joka edes sai tietää että yritetään. Ei varmaan olis kerrottu juuri kenellekään, mutta tuli pari pakkorakoa niin ei voinut muutakaan. Muille sukulaisille kerrotaan vasta nt-ultran jälkeen. Mun työkaverit saa tietää vasta kesän jälkeen, esimiehelle täytynee kertoa aiemmin jotta osaa alkaa etsiä sijaista riittävän aikaisin.
 
Me ollaan tänään kerrottu molempien vanhemmille. Muut saa tietää sitten nt-ultran jälkeen tai kun huomaa kun maha kasvaa. :) Kerrottiin samalla et edellinen meni kesken etteivät ala ihan liikaa täpinöimään. :) Nyt menossa ultran mukaan rv 7+2.
 
Tänään kerrottin mun siskolle ja miehen siskolle, muille olis tarkotus kertoa vasta nt-ultran jälkeen. Töissä asiasta ilmoitan vasta kun on pakko.
 
Edellisestä oli tarkoitus kertoa vanhemmille ja isommille sisaruksille vasta np-ultran jälkeen, mutta pakko oli parilla viikolla aikaistaa kun alkoi näkymään jo niin kovasti ettei pystynyt enää peittelemään :joyful:

Tästä tulee kerrottua vielä vähän aikaisemmin, kun olen lähdössä esikoiseni, äitini ja kummitätini kanssa lomamatkalle ensi viikon perjantaina ja tuntuu siltä, että on hyvä niiden tietää raskaudesta. Vaikuttaa kuitenkin syömisiin ja jaksamiseen plus vielä mahdolliset pahoinvoinnit päälle. Matkalle lähtiessä on vasta 6+4 ja käyn edellisenä päivänä ultrassa kurkkaamassa onko ketään kyydissä.
Tasapuolisuuden nimissä matkan jälkeen kerrotaan sitten muille isovanhemmille ja toiselle vanhemmalle sisarukselle.
Muu suku ja ystävät saa sitten kuulla kun niitä näkee, viimeistään esikoisen rippijuhlissa elokuun alussa selvinnee sitten kaikille.

Tämä kaikki tietysti jos vain pieni pysyy kyydissä, keskenmenon pelko on kova.
 
Mä kerroin pari päivää sitte omalle äidile. Muut saaki odottaa ainakin viikon vielä; viikon päästä tiistaina olis neuvolalääkäri, joka ultraa samalla. Silloin viikkoja 9+4.
 
Mua jännittää ehkä eniten asian kertominen esikoiselle. Hän toivoi pienempänä kovasti sisarusta ja sitten kävikin niin, että sai isän luokse ensimmäisen sisaruksen kun oli 10v. Sen jälkeen tuli meille kun esikoinen oli 11,5v ja ennen kun hän täytti 12v tuli isän luokse toinenkin sisarus. Siinä vaiheessa poika sanoi "eiköhän tää nyt jo alkais riittämään.." :D Kerrotaan hänelle sitten kun alkaa minusta muutenkin huomaamaan, että olen raskaana eli mahdollisesti jo hyvinkin pian. Haluan kuitenkin itse kertoa, eikä niin, että hän laskee 1+1..
 
Moikka, täällä olis plussattu ja esikoista odotellaan. Ei olla kerrottu vielä miehen suvulle eikä mun omalle. Kerrotaan kun tulee sopiva hetki vastaan. Juhannuksena varmaankin kerrotaan miehen suvulle mökillä.. Jännittää hirmuisesti, mietin miten sitä kertoa omalle äidille tästä...

Mieheni pikkuveljellä on jo 2 muksua joten ei oo siis ongelmia kertoa sen suvulle tästä raskaudesta.
 
Kerroin melkein heti parhaalle kaverille ja luottotyökaverille, koska en halua asiaa vielä julkistaa sen laajemmalle, ja illanvietoissa ja töissä on kätevää olla joku, joka auttaa asian piilottelussa :happy: Ja tietenkin myös hyvä olla joitain "tukihenkilöitä", joilta voi kysellä neuvoa tarvittaessa (ja jotka rauhoittelevat kun "apua-mitä-mä-oon-oikein-mennyt-tekemään" -ahdistus ja paniikki iskee :nailbiting:). Vanhemmat kyllä varmaankin ovat jo arvanneet tai ainakin epäilevät jotain, kun muutoin olen hyvin kaikkiruokainen, ja nyt yhtäkkiä ei enää juustot ja viinit kelpaakaan. Laajemmin ajattelin sukulaisille ja kavereille kertoa rv 12 tienoilla, mutta jos joku jostain syystä arvaa aiemmin, niin en ala asiantilaa kieltäämään.
 
Kerrottiin eilen miehen siskolle, ku hänellä laskettu aika joulukuussa. Se on 1+3 päivää pidempänä ku mun raskaus :) Tänää sit vanha naapurin ukko kysy et "ootkosää vai etkö oo" ni pakkohan se oli myöntää että oon :) Tais ihan kokemuksesta huomata :)
 
mä kerroin tänään mun äitille sivulauseessa puhelimessa mutta kuten arvata saataa ei se siihen sit jääny... vannotin sitä kyllä olemaan hiljaa vielä siihen saakka kunnes saadaan varmuus kromosomeista ja ainakin np-ultra käytyä.
 
Me ollaan kerrottu mun äidille ja parille kaverille. :) Ultran jälkeen olis tarkotus kertoa muillekkin.
 
Valmistujaisista selvitty, ja kärähdin vähän sielläkin :) Juhlien emäntä kysy saako onnitella heti ku kysyin alkoholitonta maljaa. Tosin sanoi että oli jo pari viikkoa sitten sen aavistanu, ku oltii yhdessä raveissa :)
 
Muutenki tuntuu, että ei tätä salaamaa enää pysty, ku maha on niin pallona ja mun kävelyasentoki muuttunu sellaseks raskaanaolevan asennoks. Mut kerrotaa sit sitä mukaa ku kysyvätkii.
 
Olen kertonut muutamalle työkaverille, kun vähän niinkuin paljastuin oksentelun takia. Omille vanhemmilleni kerroin kanssa, koska äitini tietää myös lapsettomuushoidoista ja on minulle mieheni jälkeen tärkein tuki. Lisäksi muutama hyvä ystäväni tietää asiasta.

Appivanhemmille ajattelimme siinä juhannuksen jälkeen kertoa tai kun kesälomani alkaa heinäkuussa. Mieheni äiti kun on niin kova stressaamaan kaikkea. :happy:

Pomolle ajattelin kertoa, ennen kesälomaani.
 
Ootteko muuten miettiny, että miten kerrotte? :D Mä haluaisin kertoa lähipiirille jotenkin hauskasti. :)
 
Me kerrotaan varmaan vaan ultrakuvan kanssa :) ahdistaa jo valmiiksi isälle ja siskolle kertominen kun tiedän heidän mielipiteensä asiaan.. Kun on jo yksi lapsi edellisestä suhteesta ja miehen kanssa ollaan vasta vuosi oltu yhdessä.. :/ ja kun olen neljästä sisaruksista nuorin ja ainut kenellä on lapsi, niin heidän mielestään minun olisi kuulunut saada lapsia viimeisenä.. Noh, jokainenhan me eletään omaa elämää ja itse ainakin ollaan tyytyväisiä tähän elämään :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top