Keinoja valmistautua loppuraskauteen ja synnytykseen

Raketti

Raketti

Vauhtiin päässyt keskustelija
Onko sinulla omia keinoja valmistaututa synnytykseen ja loppuraskauteen?

Mulla on aktiivisena ainakin nämä:

Astangajoogaa - teen mitä pystyn. Auttaa pitämään selkää hyvässä kunnossa kun masu kasvaa lujaa. Joogahengitys on myös hyvä juttu. En kyllä pysty tekemään harjoituksiin kuuluvia alavatsa ja juurilukkoja ollenkaan.

Singstaria - hauskaa, voimaballadit on hyvää hengitysharjoitusta

Harkitsen salikortin ostamista, jossa voisin treenata yläselkää. Muistan että se oli ongelma-alue edellisen synnytyksen jälkeen.

Koitan pysyä liikkumiskykyisenä niin pitkään kuin mahdollista, jotta olisin mahdollisimman hyvässä fyysisessä kunnosssa vielä raskauden lopussa. Vaikeaa se on, kun helteet väsyttää ja tekisi mieli vain maata.
 
Mä en oo tehny mitään ihmeitä. Olo on niin nuupahtanut tän kuumuuden takia ettei jaksa mitään. Lantionpohjalihakset olis tietty tärkeät mutta tahtoo unohtua se treenaaminen.
 
Tuolta heinäkuisista tulin huutelemaan... Jos on hyvässä fyysisessä kunnossa, ni lantiopohjalihasten treenaus tulisi lopettaa raskauden ajaksi, jotta ne ehtivät löystyä ennen synnytystä. Eli jos on liikkunut säännöllisesti esim juossut tai käynyt jumpissa missä hypitään, ni varmasti lantionpohjalihakset on hyvässä kunnossa. Muussa tapauksessa niitä voi halutessaan treenata. Synnytyksen jälkeen tietysti suositellaan kaikille...
 
Mulla ei ole lantionpohjalihakset hyvässä kunnossa, mutta niiden treenaaminen vauvan painoa vasten tuntuu ylivoimaisen inhottavalta. Ajattelen että se ei voi olla oikein, jos tuntuu niin pahalta. Kyllä se sieltä ulos tulee jotenkin.
 
Mun valmistautuminen on lähinnä psyykkausta siihen että olisi positiviinen asenne tätä koitosta kohtaan. :) Ja että pystyisi ottamaan asiat vastaan sellaisina kuin ne tulee, kun ei kuitenkaan voi etukäteen tietää miten kaikki menee. Normaalisti valmistaudun ja murehdin asioita etukäteen, ja haluan olla kaikesta kontrollissa. Nyt täytyy opetella vähän päinvastaista asennetta. :)
 
Mulla on niin kivuliaat olot että toisaalta toivois raskauden olevan jo ohi mutta kumminkin haluan vauvan kasvavan vielä masun puolella. Toisaalta pieni paniikki siitä että oikeasti meillä on kohta kaksi lasta täällä ja arjen sujuminen jänskättää.
 
Millaisia vaatteita meinaatte ottaa pienelle mukaan synnärille kotiin lähtöä vaatteiksi? itse ei mitään hajua kun esikoista odotan että minkäverran vaatetta tarvitsee päälle sieltä lähtiessä jos vaikka lämmintä on 12-16 astetta? Olen hukassa miten paljon vaatetta pittää pukea

Sent from my C6903 using Vau Foorumi mobile app
 
Mullakaan ei oo harmainta aavistustakaan mitä pitää pikkuselle pukea. Mut mukaan mulla on sille 2x body, housut, tumput, sukat, 2x potkupuku ja myssy. Sit otan vielä viltin automatkalle jos sattuu oleen vilponen keli. En mä siis noita kaikkia pue sille kerrallaan :D

Sent from my ZTE BLADE III using Vau Foorumi mobile app
 
Tosi vaikea arvioida mitä vauvalle pakkaisi sairaalaukkuun tässä vaiheessa! Tänään hellettä 29 astetta, laskettu aika syyskuun alussa joten mikähän mahtaa olla lämpötila sillä hetkellä kun vauva maailmaan saapuu.. ja minkä kokoinen käärö sieltä tulee.

Sitten esikoisodottajan tyhmä kysymys, kuuluuko siis tuollaisen hieman paksumman potkupuvun alle pukea jotain? :grin Sairaalan muistilistassa lukee bodyjen ja kaikkien lisäksi että pitäisi pakata aluspaita ja -housut, mitä ne on... Ehkä eniten tällä hetkellä muutenkin herättää kysymyksiä tämä vaatepolitiikka, osaankohan pukea vauvaa ollenkaan. Uusavuton olo!
 
Minä toivon, että vauvalle riittää body, housut, tumput, sukat ja myssy. Ja en ota vauvan vaatteita sairaalaan mukaan, jätän isän vastuulle kotiutumispäivää varten :)
Ostin turvakaukaloon sen lämpöpussin niin sen sisällä ollessaan vauva ei kai kuulemma kauheaa määrää vaatetta tarvi. Olenko oikeassa vai onko minua huijattu pahasti ? :D
 
Meiltäkin löytyy kaukalopussia ja karvapukua ja kaikkea mitä ei tällä säällä pysty ajattelemaankaan. :grin
 
Itu1, en mäkään tiiä :DD ööö.. ei? Tai no riippuu kyllä ihan lämpöasteista :D mut en mä varmaa pukis syyskuussa potkarin alle korkeintaa ku jonkun lyhythihasen bodyn ehkä. Hmm.. :D

Sent from my ZTE BLADE III using Vau Foorumi mobile app
 
Mä yritin eilen mutta ei siitä mitään tullut kun ei mitään hygieniajuttuja, latureita yms. käytössä olevia voi vielä pakata. Monet ottaa herkkuja mukaan mutta ne kyllä ehtii hävitä moneen kertaan jos ne nyt ostaa. :p Ja minkähän säätilan mukaan ne omat kotiutumisvaatteet pitäisi valita... Onneksi mies voi kiikuttaa tarvittavia juttuja sairaalaan.
 
Kannattaa kirjoittaa lista minkä mukaan voi pakata kun tarve tulee. :) ei siinä kauaa mene kun tavaraa kassiin kerää. Sitten kun lähtö tulee, osaa valita kelin mukaisia vaatteita. Harvalla on niin kiire sairaalaan ettei varttia pakkaamiseen voisi lähteissä käyttää :) mut lista on hyvä tehdä vaikka jääkaapin oveen valmiiksi. Jos lähtö synnärille tulee jostain muualta kuin kotoa, on lista valmiina vaikka miestä varten, joka voi sitten parhaansa mukaan kerätä tavarat kassiin ja kiikuttaa sairaalalle :)

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
Moikka!
En oo kirjottanut tänne ennen vaikka oonkin käynyt säännöllisesti lukemassa näitä syyskuulaisten juttuja. Oon siis raskaana rv 35+3 ja suhteellisen nuori, ikää kohta vasta 21 vuotta. Odotan esikoista ja elämäntilanne sekä olosuhteet ovat kyllä oikein hyvät lapsen saamisen kannalta, MUTTA mua on alkanut pelottamaan synnyttäminen aivan kauheasti! Yritän olla miettimättä asiaa, mutta en vain pysty. Pelottaa niin paljon että itken vaan! Löytyisikö täältä rohkaisevia sanoja kohtalotovereilta jotka ehkä ovat jo synnytyksen aiemmin kokeneet? Tutuilta oon kuullut vaan kauheita juttuja synnytyksestä, mm. että kipu on just niin kovaa että haluais kuolla. Onko se siis ihmekkään jos pelottaa...
 
Mä odotan itsekin esikoista mutta sen verran voin lohdutuksen sanoja sanoa että mä olen kuullut monta hyvin mennyttä synnytystarinaa ja ne on kyllä mun pelkoja lievittäneet. :) Yksi kaveri sanoi, ettei vain viitsi ikinä niiden ihmisten traumakertomusten keskelle ääneen sanoa että hänen synnytyksensä meni itse asiassa tosi helposti. Kannattaa neuvolassa sanoa jos pelko alkaa mennä noin ahdistavaksi, jos pääsisit pelkopolille etukäteen juttelemaan!
 
Vaikka kuinka pelottaa niin kyllä, synnyttäminen sattuu. Ja kipuun ei kuole! :). Mulla oli kivulias synnytys mutta se palkinto on niin mahtava, mikä sitä kipua seuraa, ettei sitä voi mitata! Kaikki on sen arvoista, se palkinto kannattaa pitää mielessä kun pelottaa. Jos vaikka sen kivun sijasta kuvittelet itsesi tilanteeseen jossa oot just saanut vauvan syliin ja olo on helpottunut ja kipu tiessään. :) kipua ei voi välttää, mutta ei siihen kuolekaan.

Ja juttuhan on niin. Oon huomannut että monesti synnytys tarinoita vähän väritetään ja dramatisoidaan niitä kertoessa. Itsekin oon syyllistynyt siihen, kun tunnekuohun vallassa kerroin tuttavalle synnytyksestä. Ja eräälle kysyjälle joka odotti viimeisillään esikoistaan en edes suostunut kertomaan, totesin vain että parempi on ettei hänellä ole mitään oletuksia synnyttämisestä vaan menee ja kokee sen niin kuin itse kokee. Ja hänellä olikin sitten mitä ihanteellisin synnytys, vaikka pelkäsi etukäteen kovin. :)

Kipuun ei kuole.

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
Mulla on jäänyt jostain päähän sellainen lause, että se supistelukipu on kuitenkin erilaista kipua kun tietää että se vie asioita eteenpäin eikä vahingoita niin kuin yleensä joku pelottava selittämätön kipukohtaus. Se oli mun mielestä lohduttava ajatus. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top