Mullahan oli vauvakuume 12 -vuotiaasta lähtien...
Kirppiksiltä keräilin vauvanvaatteita, haaveilin ja mietiskelin, että milloin minusta voisi tulla äiti. Oli sen verran näkyvää, että isäpuolikin sanoi tuolloin, että varoppa sitten, ettei tule joku jolppi joka voi auttaa vauvanteossa
Eipä onneksi tullut, ensimmäinen vakava suhde minulla alkoi kun olin 17, mutta noina vuosina vauvakuumeeni oli varmaan alhaisimmillaan, en kokenut että hän olisi ollut hyvä isä lapsilleni, onneksi en sitten vahingossakaan tullut raskaaksi.
Kun esikoisen isän tapasin, vauvakuume nosti taas päätään. Hän ehkä oli innokkaampi, mutta molemmat kuumeilivat kyllä. Itse olisin voinut odottaa vielä hetken, mutta ehkäisy lopetettiin 12/14 ja poika lopulta sitten syntyi 4/16, yritystä siis tuli noin 8kk, sinä aikana ei yhtään edes haamuplussaa. Tuona aikana kyllä vauvakuume oli ihan mittaamattomissa sfääreissä, kun ei sitä raskautta kuulunutkaan.
Nyt uudessa suhteessa mies alkoi jutella vauvoista jo parin kuukauden seurustelun jälkeen
Itse olin aluksi jarruna, mutta kun sain yllärikemiallisen/varhaisen keskenmenon kierukasta huolimatta -18 syksyllä, niin sen jälkeen mielessä pyöri kyllä vauva aika paljon. Seuraavana kesänä ehkä saattoi jo vauvakuumeeksi olotilaa kutsua, niin annettiin 8/19 vauvalle lupa tulla. Raskauduinkin ensimmäisestä kierrosta.