Kaksosodottajat

Meille oli äsken rakenneultra ja molemmat pikkuiset voivat hyvin. A=Poika 477g B=Tyttö 420g Saikkua tuli seuraavat kaksi viikkoa, sitten tarkistetaan tilanne.

Käytiin myös läpi synnytystoiveita tulevaa synnytystä ajatellen.
 
Kiva kuulla jälleen hyviä ultrakuulumisista :) Onnea annn!

Äitiyspakkaukset avattu ja ihasteltu :happy: Tykkään kyl tän vuoden pakkauksesta kun on ihanasti värejä ja kuitenkin melko rauhallisia kuoseja. Mieskin tykkäs, valitteli vaan et kaksosille pitäisi saada erilaiset pakkaukset, mut musta on kiva laittaa samanlaistakin sit pienille - kunhan ei tuu ihan identtisesti puettua.

Kolmas paketti otettiin rahana ja se menee kaukaloiden hankintaan. Tilasin ne jo mut ne täytyy hakea Turusta ozbabylta (saa samalla käyttökoulutuksen). Oltiin muutenkin suunniteltu pientä kesäretkeä sinnepäin niin samallahan ne sit hakee. Huomenna tulee varmaan sitterit postissa (-40% + 5% monikkoalennusta) niin oli pakko tilata vaikkei heti tulis käyttöönkään. Niiden jälkeen puuttuu vaan pientä sälää ja joitain vaatteita ja niitä ehtii kattelemaan pikkuhiljaa :happy:
 
Sokerirasitustesti ohi! Tylsää hän se oli mut onneksi olo oli hyvä ja helposti sujui. Vauvat villiintyi vähäksi aikaa sokeriliemestä :joyful:

Keskiviikolle varattu neuvola-aika niin kuulen tulokset sit siellä.
 
Mä oon nyt muutaman päivän mittaillut sokereita eikä tästä tuu yhtään mitään, kun unohdan mitata, unohdan syödä, tai jotain muuta :D Toivottavasti et joudu tähän samaan rumbaan!
 
Huh hellu, ei kyl kuulosta kivalta. Oliko sulla jotain oireita ennen kiinnijäämistä vai tuliko puskasta?
 
Ei ollut oireita, ja mulle tuli se raja-arvo eli ei mitään merkittävää ylitystä. Mutta onhan mulla ikää ja ylipainoa, joten ei tää ihan puskistakaan tullut. Nyt kun oon itse mittaillut, on kaikki arvot olleet hyviä. Sinänsä ihan mielenkiintoista seurata näitä sokereita (aina kun muistaa mitata), mutta enköhän mä huomisessa neuvolassa saa kuulla kunniani huolimattomista mittauksista :D
 
Hienoja uutisia kohdunkaulanosalta Hellu!

Mä olen kaikissa raskauksissa jäänyt yhden tunninarvossa kiinni sokerirasituksessa, mutta yhdessäkään raskaudessa ei ole ollut yhtään ylitystä omaseurannassa, vaikka en ole edes muuttanut ruokavaliota. Mä en ikinä normaalissa elämässäni syö kerralla niin suurta määrää sokeria kuin rasituksessa saa.

Tärkeintä on syödä säännöllisesti. Olen tehnyt vaikka minkälaisia kokeita. Minkälaisen aamiaisen voi syödä, kestääkö nopeita hiilareita esim pastaa lounaalla. Hotelliaamiainen sai 1h luvun 7.1 ja se on mulla ollut korkein. Normaalisti tunnin arvot ovat 4,8-6,2. Aamusta paastoarvot ovat 4,3-5,0 välillä.

Myöskään lapsilla ei ole ollut onneksi vaikeuksia pitää sokereita yllä synnytyksen jälkeen. Niitä on aina varmuudeksi seurattu syntymän jälkeen. Niin tullaan varmasti nytkin tekemään.
 
Aika pitkä aika sulla seuraavaan ultraan, Hellu! Mulla on tällä hetkellä 3 viikon väli ja kuvittelisin että se siitä vielä tihenisi viikkojen edetessä o_O Mut hyvä että paikat pysyy kiinni ja pääsee vielä touhuamaan :)

Tulin juuri neuvolasta ja kaikki edelleen hyvin! Sokerit oli hyvät (4,4, 9,3, 6,8), paineet matalat eikä muutakaan valittamista. Painokin oli noussut jo liki 10 kg vuoden alusta, ja se näkyy lähinnä mahan koossa (sf 33). Töissä jatkan vielä ainakin tämän ja ensi viikon, katsotaan sitten seuraavalla polikäynnillä joko loma houkuttelisi :rolleyes: Istuminen alkaa olla välillä ärsyttävää kun Bee painaa päätään kylkiluuhun eikä oikein hyvää asentoa meinaa löytää. Nyt Aakin oli kääntynyt perätilaan ja potkii rakkoa antaumuksella o_O Muuten nautin olostani ja mahastani täysillä!
 
Mä ymmärsin, että kun kaikki oli niin hyvin, niin di-di raskauksissa toi 4 viikkoa väliä on ihan normaali. Hienoa räsynukke, että myös sulla oli kaikki kunnossa!

Mulla alkoi tänään viimeinen kolmannes, ihan käsittämätöntä miten nopeasti aika kulkee! Tämä pieni lepo on tehnyt terää ja kävelykin sujuu jo paremmin, mutta edelleen on vähän vaikeaa. Viime yö sujui ihanasti, kun sain kunnon lääkkeet närästykseen enkä sen takia herännyt kertaakaan. Voi kun olisin aiemmin saanut nämä lääkkeet käyttöön.

Eilisessä neuvolassa verenpaine tosi hyvä, hemoglobiini jo 120 ja painoa tullut neuvolan vaa´an mukaan 10 kg (oman vaa´an mukaan 8 kg, alkupaino otettu oman vaa´an mukaan).

Jonkinlaista synnytysvalmennusta koitti neuvolantäti mainostaa, mutta ei ole mun juttu, joten kieltäydyin siitä.

Täälläkin nautitaan mahasta, vaikka olo onkin hieman tukala :)
 
Mua taas kiinnostaa valmennukset, vaikka sosiaalisina tilanteina ne inhottaa. Mut kai siä saa olla hiljaa mukana jos tahtoo :)
Varsinkin monikkovalmennuksia ootan, meinattiin mennä elokuun alussa Tampereelle, jos sieltä sais jotain vinkkejä arjessa pärjäämiseen. Muutenkin oon semmonen kaikki-tieto-mulle-heti-nyt - tyyppinen ihminen ja jos joku asia meneekin hyvin niin ompahan positiivinen yllätys :D
 
Mä en oikein taida keretä monikkovalmennukseen, kun seuraavat on syksyllä ja mä en varmaan sillonkaan pääse liikkumaan kauheen hyvin (kun tämä on jo nyt näin vaikeaa). Mutta mä olen ihan sinun vastakohta eli valmennukset ei kiinnosta. Neuvolantädillekin sanoin, että ei ole tainnut kellään jäädä vauva mahaan, oli sitten käynyt valmennuksissa tai ei. Mä luotan siihen, että synnytys ja vauvanhoito ovat maailman luonnollisimmat asiat, jotka hoituvat vaistonvaraisesti. Meitä on erilaisia odottajia ja se on vaan rikkaus :)
 
Meillä kanssa lähin monikkovalmennus olisi Tampereella, mutta ei kylläkään olla osallistumassa.

Esikoisen synnytys tuli niin yllättäin suurena shokkina ettemme ehtineet osallistua mihinkään valmennukseen silloin. Vaikka synnytys oli henkisesti todella rankkakokemus ja kesti pitkään toipua henkisesti (edelleen tulee kyyneleet) niin en kuitenkaan koe sitä huonona kokemuksena. Toisessa raskaudessa osallistuin alkuun, mutta tämäkin pikkuinen tuli etuajassa, joten jäi viimeiset kerrat väliin. Viimeisin synnytys jätti ehkä pahimmat traumat. Siinä poika vietiin alle minuutin ikäisenä vastasyntyneiden teho-osastolle. Sain vasta lähes tunnin kuluttua tietoja missä mennään. Siinä ehti miettiä vaikka mitä ja oli aikamoinen paniikki itselle päällä. Ensimmäisen vuorokauden hän oli siellä ja sitten pääsi osastolle vierihoitoon. Jälkikäteen kun on käyty asioita lävitse selvisi että tämä olisi ollut vältettävissä. Jos kätilö olisi uskaltanut uhmata synnytyslääkärin ohjeita, koska oli vasta rv 36+0 niin kätilö totteli lääkärin ohjeita. Nyt ihana touhukas 2-vuotias.

Tulevaa synnytystä varten olen esittänyt toiveen ettei lapsia vietäisi pois ellei se ole välttämätöntä. Tai jos heidät on vietävä pois, niin haluan että minulle kerrotaan heti missä mennään. Ja jos joudutaan sektioon haluan pystyviillon.

Ehkä paras neuvo synnytykseen on kuunnella ja luottaa omiin tuntemuksiin. Kukaan muu ei voi kertoa miltä sinusta tuntuu. Sinä itse tiedät parhaiten.

Ketä teillä on osallistumassa synnytykseen? Mies? Sisar? Duola?
Minä haluan mennä ihan yksin. Mies oli mukana esikoisen synnytyksessä, mutta hänen oli lähdettä kesken pois. Oli liian rankkaa henkisesti. Muihin en ole häntä halunnut ja ihan hyvin on mennyt. Eikä hän ole tästä loukkaantunut, hän tuntee minut liian hyvin.

Taisi tulla vähän pitkä selostus.
 
Mulla tulee sisko mukaan, jos ei oo ulkomaanreissulla just sillon. Varana on äiti, mutta uskoisin selviäväni ihan yksinkin.
 
Miehen haluan mukaan, vaikka voi olla ettei siitä juuri apua siellä ole. Ainakin se saa kokea millaista se on.
 
Oletteko miettineet Duolan käyttöä? Mun yksi ystävä käytti ja kehui kovin tai varsinkin hänen miehensä kehui oli iloinen. Mies kertoi että Duolasta oli hänelle ehkä enemmän apua kuin vaimolle. Duola oli ohjannut miestä kuulma niin että hän oli pystynyt aktiivisesti osallistumaan synnytykseen auttamalla esim kivunlievityksessä. Hän sanoi että muuten olisi ollut aika avuton olo kun vaimolla on kovat kivut etkä tiedä miten voit auttaa. Ystäväni taas oli kokenut varsinkin synnytyksen jälkeiset tapaamiset Duolan kanssa hyviksi.
 
Mä yritän ehtiä vielä syksyn monikkovalmennukseen kunhan ne vaan ilmoittaisivat milloin se eka on... Mulla paljon tietoa jo ennestään työn puolesta, mutta haluan silti ehdottomasti mennä sekä itseni, mutta myös miehen vuoksi, uskon että hän saa niistä paljon tietoa :-)
Miehen haluan ehdottomasti myös synnytykseen mukaan :-)
 
En oo oikein innostunut doulasta. Jotenkin ei vaan nyt energia riitä siihen projektiin, vaikka uskon että voisi olla ihan hyväkin juttu.
 
Takaisin
Top