Kaksikielisyys

Onko teillä ollut mitään puhetta tarkemmista tutkimuksista neurologin tai foniatrin luona? Meillä viime syksy oli myös tuota, että puheterapeutti vain tarkkaili lasta. Hän pyysi myös psykologin mukaan tarkkailuun ja yhteisestä suosituksesta kehottivat hakemaan lähetteen neurologille. Jonottamaan toki varmaan joutuu (me saimme lähetteen marraskuussa, peruutusajan neurologille joulukuussa ja tutkimukset on nyt maaliskuussa), joten en tiedä sitten miten teidän muuton kanssa sopii yhteen :/

Oletteko kokeilleet viittomia? Meidän lapsi ei myöskään oikein tajua kuvia, mutta viittomia toistaa aikuisen perässä, joskus myös yrittää toistaa sen viitotun sanan. Viittomia löytää papu.netistä, näille on myös kännykkäsovellus Viito.

Mä olen ainostaan lukenut kaksikielisyydestä, ja nekin lingvistien enkä neurologien tai psykologien näkökulmasta, mutta sanoisin myös että kommunikoinnin jättäminen yhteen kieleen ei edistä lasta puhumaan oppimisessa.
 
dimou sanoi:
Onko teillä ollut mitään puhetta tarkemmista tutkimuksista neurologin tai foniatrin luona? Meillä viime syksy oli myös tuota, että puheterapeutti vain tarkkaili lasta. Hän pyysi myös psykologin mukaan tarkkailuun ja yhteisestä suosituksesta kehottivat hakemaan lähetteen neurologille. Jonottamaan toki varmaan joutuu (me saimme lähetteen marraskuussa, peruutusajan neurologille joulukuussa ja tutkimukset on nyt maaliskuussa), joten en tiedä sitten miten teidän muuton kanssa sopii yhteen :/

Oletteko kokeilleet viittomia? Meidän lapsi ei myöskään oikein tajua kuvia, mutta viittomia toistaa aikuisen perässä, joskus myös yrittää toistaa sen viitotun sanan. Viittomia löytää papu.netistä, näille on myös kännykkäsovellus Viito.

Mä olen ainostaan lukenut kaksikielisyydestä, ja nekin lingvistien enkä neurologien tai psykologien näkökulmasta, mutta sanoisin myös että kommunikoinnin jättäminen yhteen kieleen ei edistä lasta puhumaan oppimisessa.
Click to expand...

Ei oo vielä ollu puhetta neurologin tai foniatrin kans. Meillä on siellä puheterapeutilla ollut aina joku toinenki. Oisko ollu just psykologi just. Meillä on tosiaan tapaaminen päiväkodilla reilun kuukauden päästä. Harmittaa tosiaan että nyt alotetaan tää kaikki ja kohta jo lähdetään. :shifty: Ei olla puheterapeutille tai päiväkodilla vielä sanottu mitään kun toisaalta en halua että he aattelee että menee hukkaan heän panostus kun me kohta kumminki lähdetään.

Ei olla viittomia kokeiltu vielä. Niistä vois kiinnostua ehkä kun joissakin lauluissa hän kiinnittää huomiota liikkeisiin.

Harmittaa osaks kun tuntuu että itse ei kerkeä tai pysty tarpeeks panostaan näihin asioihin. Kuopus synty marraskuussa ja raskausaikanakin olin huonovointinen loppuun asti nii esikoinen om jääny vähälle huomiolle just kun tarvis sitä. Toivottavasti tässä kun vauva kasvaa ja tulee rytmiä ja nukkuu paremmin nii pystyy enempi keskittyyn esikoiseenkin.
 
Pitikin käydä kertomassa meidän kaksikielisistä kun vietettiin juuri 2 kk isänsä kotimaassa. Meidän tytöt puhuu ja ymmärtää siis suomea ja englantia, Suomessa asutaan, päiväkoti on suomenkielinen, kotona puhutaan molempia, minä suomea ja miehen kanssa sitten kaikki puhuvat englantia. Ymmärrys on molemmilla (4,5v ja 1,5v) ollut hyvää molemmilla kielillä, mutta puheen tuottaminen on ollut heikompaa. Nyt sitten tosiaan oltiin anoppilassa pari kuukautta ja etenkin esikoisella loksahti englanti paikoilleen kun ympäristö ja leikkikaverit oli täysin englanninkielinen. Myös kuopus alkoi heitellä sanoja englanniksi.

Nyt sitten koto-Suomessa molemmat viljelee edelleen englantia ja esikoinen vaihtaa kieltä lennosta. Lapset puhuvat keskenään (tai esikoinen hoitaa toistaiseksi puhumisen) molempia kieliä ja samoin omissa leikeissä vaihtelee molemmat kielet sujuvasti.

Nyt kun esikoinen harjoittelee lukemista ja kirjoittamista, ollaan painotettu lukemista suomenkieliseen kirjallisuuteen, mutta muuten luetaan välillä myös englanniksi. Lukemaan varmasti oppii ensin suomeksi, englanti kun on hieman haastavampaa siltä osin. Itse odotan koulun alkua ja sitä, että pääsisi opiskelemaan englantia ykköskielenä niin helpottuisi tuo lukemaan oppiminen. Jos ei sitä ennen sitä hoksaa siis.
 
Täällä ruotsi ja suomi:happy: tosin vauva syntyy vasta elokuussa, mutta haluan ottaa mahdollisimman paljon selvää asioista tässä vaiheessa.
 
Tips sanoi:
... Itse odotan koulun alkua ja sitä, että pääsisi opiskelemaan englantia ykköskielenä niin helpottuisi tuo lukemaan oppiminen. Jos ei sitä ennen sitä hoksaa siis.
Click to expand...
Vähän myöhässä tässä laitan viestiä, mutta jos vaikka auttaa tulevaisuudessa jotakuta.

Jos teillä on kotikielenä englanti, niin ei välttämättä kannata valita sitä A1 kieleksi. Alussa kielen opetus on hyvin leikinomaista ja tutustuttavaa. Ei siellä kirjoiteta tai lueta aluksi ollenkaan. Teidän lapset todennäköisesti tylsistyvät pian. Valitsemalla muun kielen saa mahdollisuuden oppia jotain uutta kieltä. Kotikielenopetus englannissa on todennäköisesti parempi vaihtoehto, englannin kirjoitusta voi opettaa kotonakin ja sitten on vielä A2 kielenä mahdollista valita englanti. Se alkaa vasta 3. luokalla, mutta siinä edetään vähän nopeammin. Kaverilla on suomi-englanti perhe ja esikoiselle oli tarjolla vain A1 englanti, toisella lapsella pystyi valitsemaan muun kielen A1 kieleksi. Molemmat lapset käyvät myös kotikielen tunneilla. He ovat erittäin tyytyväisiä, tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Kuopukselle tulevat valitsemaan myös saman. Ainoa asia, mikä tässä on huomioitava, että valittu A1 kieli säilyy koko peruskoulun ajan, eikä sitä voi muuttaa (ainakaan teoriassa - olen kyllä myös kuullut, että aina näin ei olisi). Yläasteella tämä vaikuttaa myös valinnaisaineisiin (harvinaisempi A1 kieli on valinnaisaine ja A2 valittu englanti yhdistyy A1 ryhmien kanssa), eli yksi valinnaisaine on varattu kielelle.
 
mä77 sanoi:
Vähän myöhässä tässä laitan viestiä, mutta jos vaikka auttaa tulevaisuudessa jotakuta.

Jos teillä on kotikielenä englanti, niin ei välttämättä kannata valita sitä A1 kieleksi. Alussa kielen opetus on hyvin leikinomaista ja tutustuttavaa. Ei siellä kirjoiteta tai lueta aluksi ollenkaan. Teidän lapset todennäköisesti tylsistyvät pian. Valitsemalla muun kielen saa mahdollisuuden oppia jotain uutta kieltä. Kotikielenopetus englannissa on todennäköisesti parempi vaihtoehto, englannin kirjoitusta voi opettaa kotonakin ja sitten on vielä A2 kielenä mahdollista valita englanti. Se alkaa vasta 3. luokalla, mutta siinä edetään vähän nopeammin. Kaverilla on suomi-englanti perhe ja esikoiselle oli tarjolla vain A1 englanti, toisella lapsella pystyi valitsemaan muun kielen A1 kieleksi. Molemmat lapset käyvät myös kotikielen tunneilla. He ovat erittäin tyytyväisiä, tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Kuopukselle tulevat valitsemaan myös saman. Ainoa asia, mikä tässä on huomioitava, että valittu A1 kieli säilyy koko peruskoulun ajan, eikä sitä voi muuttaa (ainakaan teoriassa - olen kyllä myös kuullut, että aina näin ei olisi). Yläasteella tämä vaikuttaa myös valinnaisaineisiin (harvinaisempi A1 kieli on valinnaisaine ja A2 valittu englanti yhdistyy A1 ryhmien kanssa), eli yksi valinnaisaine on varattu kielelle.
Click to expand...

En taas ilmaissut itseäni selvästi. Siis meidän lapset menee englannin äidinkielen opetukseen suomen ohella. A1 on sitten jotain muuta. Tietenkin :)
 
A1-kieltä voi aina vaihtaa sellaiseen kieleen, mistä koulussa on jo kyseiselle luokkatasolle ryhmä jossa on tilaa, mutta koulu ei anna vaihtajalle tukiopetusta tai lisämateriaaleja, vaan nämä ovat perheen vastuulla. Minä olen itse vaihtanut A1-kieleni englannista saksaan kesken yläastetta. Minulle tuo uuden kielen opettelu oli hyvä haaste, kun koulussa kaikki oli muuten liian helppoa.

Koulussa voi tehdä kaikenlaista, hypätä luokkatason yli ja vaihtaa oppiaineita, jos vain itse ottaa asioista selvää. Meidän luokalla yläkoulussa yksi oli hypännyt 8. luokan yli ja lukion luokalla yksi oli hypännyt alakoulussa luokan yli. Eipä se muuten olisi käynyt ilmi, mutta kun muut alkoivat täyttää 18, hän odotteli vasta täyttävänsä 17.
 
Hei, herättelen tätä hieman vanhempaa ketjua, kun sattui silmään. Me ollaan täysin suomenkielinen pariskunta, mutta asutaan englantia puhuvassa maassa. Esikoinen on vasta tuloillaan, ja puhumaan oppimiseen on vielä pitkä matka, mutta aihe kiinnostaa. Onko täällä muita täysin suomenkielisiä perheitä, jotka asuu ulkomailla? Miten lapset ovat oppineet kohdemaan kieltä? Oletteko tietoisesti tehneet mitään kielen oppimisen tukemiseksi?

Vaikka tulevaisuudesta on todella vaikeaa tietää, että mitä tapahtuu, niin voi olla hyvin todennäköistä, että muutetaan takaisin Suomeen lapsen ollessa 5-10v. Onko kellään kokemusta, ehtiikö lapsi omaksua toisen kielen ensimmäisiin kouluvuosiin mennessä (kun siis kotikielenä on vain Suomi), vai unohtuuko pian Suomeen paluun jälkeen?
 
Aloy sanoi:
Hei, herättelen tätä hieman vanhempaa ketjua, kun sattui silmään. Me ollaan täysin suomenkielinen pariskunta, mutta asutaan englantia puhuvassa maassa. Esikoinen on vasta tuloillaan, ja puhumaan oppimiseen on vielä pitkä matka, mutta aihe kiinnostaa. Onko täällä muita täysin suomenkielisiä perheitä, jotka asuu ulkomailla? Miten lapset ovat oppineet kohdemaan kieltä? Oletteko tietoisesti tehneet mitään kielen oppimisen tukemiseksi?

Vaikka tulevaisuudesta on todella vaikeaa tietää, että mitä tapahtuu, niin voi olla hyvin todennäköistä, että muutetaan takaisin Suomeen lapsen ollessa 5-10v. Onko kellään kokemusta, ehtiikö lapsi omaksua toisen kielen ensimmäisiin kouluvuosiin mennessä (kun siis kotikielenä on vain Suomi), vai unohtuuko pian Suomeen paluun jälkeen?
Click to expand...
Suomessa on mahdollista jatkaa englanninkielisessä päiväkodissa tai koulussa, olettaen, ettette muuta pieneen kuntaan. Englannin kieli on lisäksi siitä kiitollinen, että sitä kuulee joka paikassa, joten sitä ei unohda niin helposti kuin harvinaisempia kieliä.
 
Aloy sanoi:
Vaikka tulevaisuudesta on todella vaikeaa tietää, että mitä tapahtuu, niin voi olla hyvin todennäköistä, että muutetaan takaisin Suomeen lapsen ollessa 5-10v. Onko kellään kokemusta, ehtiikö lapsi omaksua toisen kielen ensimmäisiin kouluvuosiin mennessä (kun siis kotikielenä on vain Suomi), vai unohtuuko pian Suomeen paluun jälkeen?
Click to expand...
Meidän suvussa on tätä testailtu edellisessä sukupolvessa. Kaikki lapset puhuivat sujuvaa toista kieltä Suomeen palatessa, 4-vuotias, jolle toinen kieli oli Suomeen palatessa vahvempi kuin suomi, unohti toisen kielen kokonaan, aikuisena osasi kyllä lausua kuin syntyperäinen, muttei ymmärrä siitä sanaakaan. Teini-ikäisenä Suomeen palannut lapsi taas puhuu toista kieltä edelleen kuin syntyperäinen, tosin hänen sanavarastonsa on jäänyt sille tasolle kuin se oli Suomeen palatessa, esim. uudemman teknologian sanastoa ei osaa. Joku joskus naurahti, että hän puhuu kuin ihmiset puhuivat vuosikymmeniä sitten, täysin oikein mutta puheesta kuulee sen vuosikymmenen ilmaisut.

Englanti tosin on helpompi säilyttää Suomessakin, joten englanti tuskin tulee lapsilta unohtumaan. Ummikkosuomalaiset Suomessa asuvat lapsetkin kun oppivat puhumaan sujuvasti englantia Suomessa kun vähän rohkaisee.
 
Aloy sanoi:
Hei, herättelen tätä hieman vanhempaa ketjua, kun sattui silmään. Me ollaan täysin suomenkielinen pariskunta, mutta asutaan englantia puhuvassa maassa. Esikoinen on vasta tuloillaan, ja puhumaan oppimiseen on vielä pitkä matka, mutta aihe kiinnostaa. Onko täällä muita täysin suomenkielisiä perheitä, jotka asuu ulkomailla? Miten lapset ovat oppineet kohdemaan kieltä? Oletteko tietoisesti tehneet mitään kielen oppimisen tukemiseksi?

Vaikka tulevaisuudesta on todella vaikeaa tietää, että mitä tapahtuu, niin voi olla hyvin todennäköistä, että muutetaan takaisin Suomeen lapsen ollessa 5-10v. Onko kellään kokemusta, ehtiikö lapsi omaksua toisen kielen ensimmäisiin kouluvuosiin mennessä (kun siis kotikielenä on vain Suomi), vai unohtuuko pian Suomeen paluun jälkeen?
Click to expand...

Lisäyksenä vielä, että koulussa paluumuuttajien lapset saa kotikielenopetusta aiemman maan kielellä. Eli tässä tapauksessa voitte ilmoittautua englannin kotikielenopetukseen. Englantia on kyllä aika helppo ylläpitää tai oppia lisää myös Suomessakin.
 
Kiitoksia kommenteista kaikille, mukava kuulla kokemuksia, vaikka tosiaan näihin asioihin on vielä pitkä aika. Totta, että englanti on varmaan suunnilleen se helpoin kieli pitää yllä myöhemminkin!
 
Kirjoitelen täällä taas, vaikka sitten omaksi iloksi. On ollut ihan kiva lueskella meidän perheen aikaisempien vuosien kielitarinoita.

Lasten kielenkehitys tällä hetkellä on ihan hyvässä jamassa. Ei mitenkään ihanteellinen, mutta ihan ok tasolla. Esikoinen on käynyt nyt koulun kotikielen opetuksessa lähes lukuvuoden ja on omassa ryhmässään ihan hyvin mukana. Ryhmän taso on kirjava ja oppilaita on eri ikävuosilta, mutta esikoinen kirjoittelee sanoja ja harjoittelee lukemista. Vaikka muuten hän tekee läksyjä innokkaasti, niin nämä kielen tehtävät tehdään tappelun kanssa. Luulen, että koska kieli on heikompi, niin tehtävien tekeminen on vaivalloisempaa ja tämä harmittaa. Yksityinen koulu lauantaisin on ollut lähes koko vuoden koronatauolla, joten nyt ollaan vain koulun varassa. Muuten esikoisen vähemmistökielen taso on ihan ok, vaikka tietysti tässä iässä jo selvästi heikompi, kuin yksikielisillä lapsilla. Suurta muutosta ei tässä vuoden aikana ole tapahtunut.

Kuopus palasi juuri isänsä kotimaasta oltuaan siellä nelisen viikkoa. Tämä matka toi suuren muutoksen hänen kielitaitoonsa. Aiemmin kuopus on puhunut isällään lähinnä suomea, vaikka isänsä puhuikin aina omalla kielellään. Nyt matkan jälkeen ja sen pakottamana kuopus on alkanut myös puhumaan isälleen vähemmistökielellä. Matkan aikana hän joutui olemaan sukulaistensa kanssa pakosta yksinkin, eikä siellä kukaan puhu muuta kuin tätä vähemmistökieltä. Ensimmäiset pari viikkoa olivat hankalia, sillä kuopus puhui sinnikkäästi suomea, mitä kukaan ei tietenkään ymmärtänyt ja tästä seurasi turhautumista puolin ja toisin. Loppujen lopuksi matka kuitenkin teki sen, mitä me vanhemmat olimme toivoneetkin ja vähemmistökieli vahvistui, varsinkin sen tuottaminen. Toinen muutos lähiaikoina on ollut vähemmistökielellä pelaaminen tabletilla. Esikoinen teki sitä jo huomattavasti aiemmin ja tässä näkynee lasten luonne- ja lahjakkuuserot. Esikoinen on selkeästi lahjakas kielissä ja kuopus on "normilapsi". Nyt lähes 4 vuotiaana kuopus on alkanut kiinnostumaan kirjain- ja sanapeleistä vähemmistökielellä, mikä on ihan hyvä juttu. Saman kyllä huomaa suomenkielenkin kanssa, hän pyytää nyt pidempiä iltasatuja ja jaksaa keskittyä niihin. Tänä vuonna kuopuksella on ollut vähemmistökieltä puhuva hoitaja päiväkodissa ja se on ollut hienoa. Jonkin verran tämä hoitaja puhuu kuopukselle omalla kielellään, mutta kuopus on vastannut suomeksi. Kaikki altistaminen on kuitenkin hyväksi ja toivon, että tämä hoitaja jatkaisi myös ensi vuonna.

Suurin muutos tässä vuoden aikana on ollut kuopuksien kasvaminen ja hänen matkansa tulokset. Kaiken kaikkiaan vähemmistökieli kehittyy, mutta panostusta siihen kyllä tarvitaan. Toiveissa onkin uusi pidempi matka isän kotimaahan vielä vuoden lopussa.
 
Yli 2 vuotta viime päivityksestä.

Meidän lasten kielimatka sen kuin jatkuu. Edelleen asutaan Suomessa, mies puhuu ja ymmärtää suomea hyvin. Meillä vanhemmillakin jatkuu edelleen kolmen kielen yhdistelmä, tosin suomi on tullut tässä vuosien varrella enemmän esiin. Kolme kieltä on edelleen arjessa meillä normaalia.

Tytär aloitti koulussa viime vuonna englannin A2 kielenä. Hän ymmärtää sitä hyvin, kirjoittamiseen pitää tietysti panostaa. Kun ajattelen itseäni saman ikäisenä, niin tytär päihittää minut menen tullen ja vielä vasemmalla kierteellä kaikissa kieliasioissa. Koulussa oleva isän kotikielen opetus on jäsentymätöntä, enkä koe siitä olevan huimaa apua. Tietysti hyvä, että käy ja saa lisää altistusta kieleen, mutta edistyminen on kyllä todella marginaalista. Kirjottamista ja lukemista tytär ei sillä kielellä edelleenkään hallitse, vaikka kirjaimia opeteltiin jo viisi vuotta sitten. Rakenteen puute opetuksessa on iso ongelma, eikä mieskään ole kehotuksistani huolimatta tarttunut järjestelmällisesti asiaan. Ajan puute näin kouluiässä on todella iso ongelma. Edelleenkin kielet elävät, tytär oppii lisää ja hän on sinut kaikkien neljän kielen kanssa, koulun A1 kieli ehkä heikoimpana.

Poika on nyt esikoulussa, eikä tyttären saamaa (koulun A1 kielen) kielikylpyä ole enää tarjolla. Poika ei ole imenyt englannin kieltä itseensä perheen arjessa ollenkaan. Hän osaa joitain sanoja, fraaseja ja lauluja, mutta ei osaa kieltä tai ymmärrä sitä. Olemme onneksi päässeet käymään isän kotimaassa ja edelliskesänä anoppi ja sukulaispoika olivat meillä Suomessa koko kesän, joten isän kieli on vahvistunut koko ajan. Pian pitää kyllä harkita jotain erillistä opetusta, jos me vanhemmat haluamme pojan oppivan kirjaimia ja kirjoittamista isän kielellä.

Lasten kasvaessa, koulun alkaessa ja harrastusten lisääntyessä aikaa ei selkeästi ole kuten alle kouluikäisenä. Mitä enemmän pystyy vähemmistökieltä pitämään arjessa ja vahvistamaan ennen kouluikää sen helpompaa se myöhemmin on. Jos vähemmistökieli on jo tarpeeksi vahvaa ja luontevaa pienenä, niin kaiken muun vyöryessä arkeen ja kilpaillessa samasta ajasta, sen helpompaa on vähemmistökielen edes jonkinlainen ylläpito vanhempana. Näin minä olen sen kokenut. Nyt meillä näyttää, että molemmat lapset tulevat saamaan ainakin toimivan isän vähemmistökielen. He kommunikoivat sukulaisten kanssa luontevasti, katselevat televisiota, ymmärtävät kulttuuria ja vitsailevat isän kielellä. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat ehkä heidän omasta aktiivisuudestaan kiinni. He voivat opetella sitä myös vanhempanakin, jos heitä kiinnostaa. Ainakin pohjaa sillekin taidolle on kotona annettu. Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen lasten isän kielen kehitykseen tässä vaiheessa. Työtä on tehty, eikä tämä ole tullut itsestään.
 
Muokattu viimeksi:
Vähän herättelen ketjua, jos täällä vielä on monikielisiä perheitä. Olemme suomalais-japanilainen aviopari ja vauvan olisi määrä syntyä kesäkuussa. Minulla siis äidinkieli suomi ja mies on puolestaan japanilainen, yhteisenä kielenä käytämme japania. Mies on myös aktiivisesti opiskellut suomea ja häneltä luonnistuu jo pitkähkötkin keskustelut suomeksi.
Asumme tällä hetkellä Suomessa, mutta ensi vuonna vauvan synnyttyä olisi tarkoitus palata takaisin miehen kotimaahan.

Meille on alusta asti ollut selvää, kuinka hoidamme tulevan lapsemme kielikasvatuksen. Luonnollisesti kumpikin puhuu omaa äidinkieltään lapselle, mutta japani tulee luultavasti vahvemmaksi kun me puolison kanssa kommunikoimme keskenämme vain japaniksi. Eli suomen opetus jää täysin minun vastuulle, mikä korostuu vielä enemmän kun muutamme Suomesta pois. Netistä löytyy onneksi paljon suomenkielistä materiaalia, jota sitten huudatan kämpässä 24/7 lapselle kun suomea ei muuten kodin ulkopuolella paljoa kuule😄
 
@Sumii täältä toisesta ketjusta löydät vähän uudempaa keskustelua aiheesta.

Siellä olinkin jo vähän avannut meidän perheen tilannetta. Mulla siis kaksi vanhempaa lasta on kaksikielisiä (suomi ja saksa). Puhuvat mun kanssa suomea ja isänsä kanssa saksaa. Hyvin on saksankielikin karttunut suomenkielisessä ympäristössä, vaatii toki vähän enemmän siltä toiselta vanhemmalta ja meillä on ollut ahkerasti käytössä pienestä pitäen saksankielinen kirjallisuus, musiikki ja leffat. Lapset ovat olleet pienenä myös saksankielisessä päiväkodissa (nuorempi vähän vähemmän aikaa) ja kouluaikana oman toisen äidinkielen opetuksessa.

Varmasti teidänkin lapselle suomenkieli tarttuu myös Japanissa, kun vaan ahkerasti sinun ja sukulaisten kanssa saa jutella (onneksi nykyään on videopuhelut!) ja hyödynnätte suomenkielistä materiaalia.
 
@Sumii Meidän perheessä on myös kielinä Suomi&Saksa @MinnaM tavoin, mutta me asumme Saksassa ja vain minä opetan&pidän yllä esikoisen suomea. Muutettiin Saksaan esikoisen ollessa 1,5v. Emme vieraile Suomessa.
Esikoinen puhuu todella taitavasti suomea ja on oppinut paljon sanoja telkkarista (kaikki muumi jaksot löytyy youtubesta!) vaikka en ole niitä hänelle opettanut.
Hyvänä esimerkkinä se, että en koskaan sanonut hänelle sanaa "äiti" vaan olen aina puhunut itsestäni hänelle mama:na. Yhtäkkiä hän rupesi kutsumaan minua äidiksi ja isäänsä isäksi, vaikka aina puhuttelen hänen isäänsä papa:na. Silti ylpeästi aina kysyy "Mitä isä tekee? missä isä on?"
Itseäni mietitytti kovin miten hän voi oppia kielen vain minulta, mutta puhuu yhtä hyvin molempia kieliä.
Hieman täytyy sanamuotoja korjailla.
Esim. Jos hän sanoo "Mitä tämä ääni?"
toistan "Jaa-a mikä on tämä ääni?" niin etten kuulosta siltä, kuin yrittäisin tahallani korjata hänen puhettaa. Tämän jälkeen hän yleensä toistaa sanomani ja onkin oppinut oikean tavan :smiling-eyes:
Meillä mies puhuu myös suomea (on valmistunut suomenkielen maisteriksi yliopistosta), suomi on meidän vanhempien yhteinen kieli, mutta lapselle hän silti aina puhuu/vastaa saksaksi.
 
Me emme ole kaksikielinen perhe, mutta kuopukseni pahaan kaverin perhe on. Lapsen kaveri osaa kyllä täydellistä suomea, vaikka kumpikaan vanhemmista ei sitä puhu. ( oma lapseni ei osaa englantia yhtään)

Toki itse osaan saksaa, ( asunutkin Saksassa ) mutta mies ja nuorempi lapsi eivät osaa. Ja perfektionisti esikoiseni ei suostu kieltä puhumaan, jos ei ole täysin varma, että menee oikein.
 
Takaisin
Top