Tänne taas vähän päivittelen, sillä minusta on mielenkiintoista kuulla, miten asiat etenevät pitkällä tähtäimellä - varsinkin kielenkehityksessä.
Meillä on tyttö nyt 3,5 v ja puhuu 2,5 kieltä. Suomea alkoi puhumaan 2v ja 2 viikkoisena. Siihen asti sinnitteli kourallisella sanoja ja sen jälkeen alkoi puhumaan "täydellisesti". Ei ollut tarpeellista laskea mitä uusia sanoja tulee ja milloin, sillä se ei toiminut ollenkaan. Puheenkehitys meni täysin tytön luonteen mukaan: katsellaan, tuumitaan, mietitään ja sitten tehdään. 3 v kehityskeskustelussa päiväkodissa (oli ollut siihen asti kotona) täti sanoi, että kehitys on monella osin 4 v:n tasolla, esim. kysymykset, pohdinta ym. ja puhetta on vaikea mitata, sillä ymmärtää "kaiken" ja tuottaa normaalia puhetta. Tietysti sanojen taivutuksissa, sijamuodoissa ym. tekee edelleen virheitä, käyttää joitain omia sanoja (esim. happomaitobakteeri) ja oppii koko ajan lisää uusia sanoja. Tyttö on myös kovin kiinnostunut kirjaimista ja osaa nyt lähes kaikki suomalaiset aakkoset. Osaa lukea oman nimensä ja luetella sen kirjaimet, mutta ei ole kiinnostunut kirjoittamisesta vielä. Tyttö tykkää laulamisesta, kuuntelee satuja ja "lukee" itse kirjoja.
Isän kielellä tyttö ymmärtää paljon ja tuottaa puhetta, mutta tietenkin se on paljon suomea heikoimpi. Olemme olleet isän kotimaassa pari kertaa ja taas nyt keväällä olemme menossa sinne. Tyttö on siellä kuukauden ja uskon sen vahvistavan isän kieltä huimasti. Siellä on paljon lapsia leikkikavereiksi, sukulaisia ja muita ihmisiä, joten tyttö tulee olemaan kielen ympäröimänä koko ajan. Tyttö on oppinut hienosti isän kielen äänteet ja tuottaa ne natiivin tasolla. Myös äänenpainot, natiivien sanomat välisanat ja tapa reagoida puheeseen on isän kielessä natiivin kaltaista. Koska isän on lähes ainoa kielikontakti tähän kieleen, niin minusta tilanne on todella hyvä. Tyttö on myös tottunut isän kielen aakkosiin pienestä pitäen ja on nyt kiinnostunut myös sen kirjaimista.
Minä tein paljon työtä ja painostin isää lapsen ollessa pieni. Luin paljon kaksikielisyydestä ja huomautin aika usein isälle hänen lapselle tuottamastaan köyhästä kielestä. Koska isä on ainoa kielikontakti, niin hänen pitäisi puhua lapselle erityisen vaihtelevaa kieltä, käyttää eri sanoja, synonyymejä, pidempiä lauseita ja kuvailevaa kieltä. Hänen pitäisi toistaa paljon, toistaa myös lapsen omaa puhetta, varsinkin kun lapsi sanoo väärin tai ei ole varma miten joku asia sanotaan. Hänen pitää periaatteesa antaa lapselle koko kieli! Siinä meni noin 1,5 v kunnes mies ymmärsi ja oppi, mitä lapsi tarvitsee ja hän onkin nyt kiitollinen minulle, että painostin häntä alussa. Minä myös olen etsinyt, vertaillut ja ostanut kaikki meillä olevat isän kielen kirjat sekä raahaan niitä kirjastosta. Vaikka en siis itse ymmärrä niistä muuta kuin kuvat. Etsin ja hankin myös isän kielen aakkoston palapelejä, joilla tyttö on leikkinyt. Näin tyttö on "aina" nähnyt myös sitä aakkostoa ja se on hänelle luontevaa ja tuttua.
Minun tavoitteena on ollut aina, että tyttö oppisi lukemaan ja kirjoittamaan isän kieltä, mikä ei ole mitenkään helppo asia. Käytännössä se tarkoittaa kahden kielen oppimista, sillä puhe- ja kirjoituskieli eroavat hyvin paljon toisistaan. Haluan antaa tytölle mahdollisimman hyvin kielitaidon niissä puitteissa, mitä meillä on. Isä taas haluaa tietysti, että tyttö pystyy kommunikoimaan hänen puoleisen suvun kanssa, mutta en usko hän sen tarkemmin ajattelleen kielitaitoa tytön syntyessä ja vauva-aikana. Yksikielisenä hän ei alussa ymmärtänyt vähemmistökieltä tai miten sen oppiminen ei ole itsestäänselvyys ja sitä että hänen kielensä on nyt se vähemmistökieli. Emme usko myöskään, että miehen suku ymmärtää täysin mitä vähemmistökieli tarkoittaa, eikä näin ollen ymmärrä ollenkaan, miten paljon työtä vaatii, että tyttö oppii isänsä kielen. Luulemme, että he pitävät tytön kielitaitoa itsestään selvyytenä ja vertaavat tyttö tulevaisuudessa natiivilapsiin. Nyt rima on isällä kuitenkin paljon korkeammalla, kuin pelkässä puhetaidossa. Luulen, että hän vertaa tyttöä jollain tavalla itseensä ja omaan lapsuuteensa, ja haluaa sen vuoksi opettaa myös aakkosia ja lukemista tytölle.
Koska puhumme englantia miehen kanssa keskenämme tyttö on oppinut sitäkin. Hänen passiivinen sanavarastonsa on yllättävän laaja ja nyt hän vastailee joskus englanniksi, kun me vanhemmat puhumme keskenämme. Aiemmin hän saattoi heittää viereisestä huoneesta välikommentteja suomeksi. Tyttö tykkää joistain englannin kielisistä lastenlauluista, mutta muuten emme tuo englantia hänen elämäänsä emmekä panosta siihen mitenkään. Kaikki voimavarat menevät isän kieleen.
Yhteenvetona tytön ollessa nyt 3,5 v:
Yleisesti kaksi- tai monikielisyys ei hidasta kielenoppimista. Erot voivat olla kuukauden parin luokkaa. Lapsien persoonallisuus, kielellinen lahjakkuus ja kielelliset taipumukset ovat paljon tärkeämmät tekijät. Oppimisvaikeuksissa tai muissa kehityksen häiriöissä voi kaksikielisyydestä olla haittaa, muuten yleensä ei.
Meillä tyttö puhuu erittäin hyvin ja on kehityksessään enneminkin edellä. Meille monikielisyys on luontevaa ja toimii hyvin perheen arjessa. Varsinkin isän vähemmistökielen kanssa olemme tiukkoja ja isä puhuu vain sitä tytölle. Minä osallistun joskus myös vähemmistökielen tuottamiseen, mutta se on hyvin marginaalista. Haluan enneminkin näyttää, että kannustan tytön oppimista ja itsekin osaan sitä hieman. Tämä on vaatinut paneutumista ja vaatii yhä enemmän tulevaisuudessa, jotta tyttö pystyy edes teoriassa saavuttamaan haluamamme kielitason. Jos näin ei käy, niin sitten ei, mutta olemme ainakin antaneet hänelle hyvät mahdollisuudet kielen oppimiseen. Hyvä asia on, että nyt isäkin panostaa kieleen. Olemme nähneet, miten tytön kielitaito kehittyy huimasti matkojen jälkeen tai kun tyttö on jostain syystä viettänyt enemmän aikaa isän seurassa. Meille on nyt tulossa pian toinen vauva ja olemme jo puhuneet tytölle, miten hän voi opettaa isän kieltä pienelle tulokkaalle. Olemme jo kannustaneet häntä siihen ja näin hän saa itsekin harjoitusta, kun puhuu enemmän vähemmistökieltä. Minusta tyttö on ylpeä siitä, että osaa kahta kieltä. Meidän tuttavapiirissä on itseasiassa monta kaksikielistä perhettä, mutta kaikilla on vain eri kielet, joten tytölle kaksikielisyys on luontevaa myös muidenkin lasten kohdalla.