K-18 toiminta ja uusi raskaus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Henu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onnea Herne! Tuntuu hurjalta, etta meista lokakuisistakin on jo useampi plussannut (kolme?). Olette vain rohkeita naisia. Ma en olisi lainkaan niin varma itsestani, etta jaksaisin kahden pienen kanssa. Edelleen epailen kykyjani ja voimavarojani selvita taman yhdenkin kanssa. :grin
 
Kiitos Littlered! :) Kyllä se jaksaminen jännittää minuakin, ensin se miten selviää mahan kanssa ja sitten se vauva-arki sen jälkeen. Jos kaikki menee hyvin, niin lapsille tulee 1v 8kk - 1v 9kk ikäeroa, eli poikakin vaatii vielä aika paljon nostelemista ja vaipanvaihtoa, kun olen viimeisilläni ja kun uusi pikkuinen syntyy. Ja se on vain se fyysinen puoli... :eek:

Mutta, viimeksi mulla oli raskausaikana haastava työtilanne (tein jatkuvasti aika pitkää päivää), meille tuli kaksi uutta koiraa ja mies oli juuri ottanut vastaan uuden työn vastaan, kun plussasin. Eli helpompaa on ainakin joissain asioissa. Ja yritän pitää mielessä, että vauva-aika on lyhyt, vaikka hetken on tuplasti rankkaa kahden kanssa niin menee se joskus ohikin. Ajattelin myös, että poika voisi mennä osa-aikahoitoon kun jään äitiyslomalle, niin ei tarvitse niin paljon stressata sitä, että poika saa tarpeeksi virikkeitä kun minä olen kiinni vauvassa.
 
Tsemppia Herne ja muista pitaa meidat ajantasalla! :wink Varmasti tietyt asiat menee sutjakkaammin uudessa raskaudessa, jos ei ole tyoelamassa (mitenkaan vaheksymatta kotonaan hoitovapaalla olevia mammoja).

Kuvittelisin, etta olisin itse samassa tilanteessa paljon seesteisempi kuin ekassa raskaudessa, kun kaikki oli uutta. :)
 
Tsemppiä Herne ja koko muu teidän poppoo :) Leppoisaa raskautta!

Kyllä todellakin tuntuu itsestä niin vieraalta ajatus toisesta lapsesta, että melkein hämmästyttää, että joillekin lokakuisille on jo tosiaan pikkusisaruksia tulossa hyvää vauhtia :grin Ootte te hulluja ja rohkeita :p
 
Thanks! Kyllä tässä välillä tuntee itsensä vähän hulluksi, mutta toisaalta sitten, minäkään en tästä enää nuorene (täytän ensi vuonna 35) ja muutenkin nyt tuntuu olevan hyvä hetki keskittyä perheeseen. Ainut, mitä olisin ehkä toivonut, olisi ollut käydä töissä edes vähän aikaa tässä välissä, mutta työtilanne muuttui sen verran epävakaaksi tässä syksyllä, että ajattelin mieluummin antaa pölyjen laskeutua ja odotella hoitovapaalla toistaiseksi.
 
Mun täytyy nyt sanoa, että se hormonikierukka oli ehkä huonoimpia päätöksiä mitä olen tehnyt. Ensin kolme kuukautta jota kuinkin tauottomat menkat, nyt sitten menty viikon tauoilla, mutta helvetillisillä kivuilla. Viime yönä heräsin kipuun, ja vasta kolmas särkylääke auttoi sen verran, että sain nukuttua. Välillä käynyt myös mielessä, että onko se jotenkin huonosti tai mitä jos onkin tullut jokin kohdunulkopuolinen raskaus tms. En tiedä onko tämän luokan kivut normaaleja, ja toisaalta kynnys ottaa se pois on aika iso, koska se oli niin kallis ja jotenkin olen miettinyt että jos kroppa kuitenkin tottuisi siihen. Mutta vähän alkaa tuntua, etten enää jaksa, vaan pitäisi käydä lääkärissä ainakin sen verran, että katsovat että se on siellä oikein. Voi huokaus miten vaikea juttu tämä ehkäisy nyt yhtäkkiä on. :sad001
 
Minä jo vähän ehdin pelästyä... Menkat oli viikon verran myöhässä normaalikierrosta, joka on ollut jo pitkään hieman normaalia lyhyempi, mutta nyt alkoivat. Ei se raskaus nyt maailmanloppu olisi, mutta ei myöskään ykkösenä toivelistalla juuri tällä hetkellä. Joten parempi näin. Joskus tilanne vaan on sellainen että on pakko edes yrittää "suunnitella" näitä asioita, vaikkei se ehkä olekaan soveliasta, varsinkin kun omalla kohdalla lapsen saaminen ei ole ollut mikään itsestäänselvyys. Työtilanteen, taloudellisen tilanteen ja oman jaksamisen huomioon ottaen olen ajatellut että tulevana kesänä voitaisiin alkaa yritää toista lasta, joka siis toivottavasti syntyisi ennen kuin poika täyttää 3. Uskoisin että 2,5-3 -vuotias olisi sopivassa iässä pikkusisarusta ajatellen. Saas nähdä!
 
No niin. Minulla oli eilen ensimmäinen ultra, ja tuota... selvisi, että meille odotetaan kaksosia.

Että täällä ollaan nyt pienessä shokissa, enimmäkseen onnellisessa sellaisessa mutta myös vähän kauhunsekaisessa kaikkien kaksosraskauksien riskien vuoksi. Sinteillä kuitenkin ainakin tällä haavaa kaikki oikein hyvin.

Ja jos kaikki menee hyvin loppuun saakka, niin sitten on kyllä meikäläisen lapsentekohommat tässä.
 
Oho, onneksi olkoon sitten tuplasti :Heartred:Heartred

Ja eiköhän kaikki menee hyvin loppuun asti! Kaveri on jo viikolla 40 kaksostensa kanssa, kuulemma vähän alkaa ole suuri olo :)
 
Wau! :) :D Onnee!
Meillä ei oo vielä tärpännyt, vaikka matemaattisesti ois mahdollista. Pieni niisks. Mut toivossa eletään! Ja nautitaan nyt tuosta olemassaolevasta pikku touhottajasta oikein täysillä. ;)
 
Kiitos kaikille! :) Vähän kieli keskellä suuta täytyy olla, mutta onhan tämä aika ihanaa. Edelleen kyllä tulee vähän väliä mieleen, että onko se edes totta, ei mulle koskaan tapahdu mitään tällaista :D

Mutta joo, joskus miehen kanssa haaveilimme kolmesta lapsesta mutta minulla tulee jo vuodet vähän vastaan, nyt jos kaikki menee hyvin niin siitä tuleekin sitten totta.
 
Herne, onko teidän jommankumman suvuissa paljon kaksosia?
Tulee kyllä kova hulabaloo, mutta ihanaahan tuo vain on. ;)
 
Murmeliini, ei ole. Miehen suvussa ei ole yksiäkään ja minun sukuni ensimmäiset kaksoset ikinä syntyivät muutama vuosi sitten. Ultrassa selvisi, että kaksoset eivät ole identtiset, joten minun hypoteesini on, että minulta on irronnut useampi munasolu joko, koska ikää alkaa jo olla (solut ovat paniikissa lisääntyä :grin) tai sitten, koska hormoonitoiminta on ollut vähän sekaisin, kun tulin raskaaksi samaan aikaan, kun alettiin vähentämään imetystä.

Olen asennoitunut niin, että ekat kuukaudet (tai vuosikin) vauvojen syntymän jälkeen voivat olla ihan kamalat, mutta kyllä se jossain kohtaa sitten helpottaakin. Jostain syystä se arki ei kuitenkaan niin jännitä, lähinnä silmäpussit kasvavat ajatuksestakin :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top