Itselläni on täysin nolla linja alkoholin suhteen. Olin kaljasieppo ennen raskautta, lähinnä juuri sosiaalinen juttu, että duunin tai koulun jälkeen perjantaina pubiin tms. Mutta raskauduttuani käyttö loppui seinään. Alkuraskaudesta join muutaman alkoholittoman oluen, mutta maku etoi niin, ettei mieli ole tehnyt sen koomin ottaa edes sitä saunakaljaa alkoholittomana. Kai mun kaljakiintiö sitten täyttyi, tai oikeastaan alkoholikiintiö. En kaipaa yhtään humalaa, sosiaalista kuplintaa, kännisiä ihmisiä, jotka huutaa toistensa päälle, aamuista krapulaa... vaikea uskoa, että kirjoitan näin, kun miettii esim vuoden taaksepäin. Sitä oikein odotti, et pääsi kavereiden kaa hengailee, vaikkei kyse mistä känni örveltämisestä ollutkaan. Aloitin muutenkin alkoholin käytön vasta aikuisiällä.
Anyways... oma äitini oli alkoholisti, ja olin varmaan kohtuaikani sammuneena suurimmaksi osaksi. Tätä tukee vain veljeni kertomukset, että ei sitä alkoholia säästelty vaikka mahassa olinkin. Minähän en ajasta muista mitään :) kuitenkin tässä minun tapauksessa kaikki hyvin, en ole millään tapaa sairas - ei keskittymishäiriöitä, FAS-piirteitä jne. koulussa pärjäsin hyvin... mutta sanotaan, että kovat jäljet se alkoholismi jätti sitten syntymän jälkeen. Lapsuus oli turvaton ja en koskaan halua kenellekään samaa kohtaloa. Taluta nyt äitiä kotiin kuppilasta, tai heitä jotain ihme spurguja ulos kodista, jonka tulisi olla turvallinen paikka... Oikeastaan voin vain kiittää äitiä siitä, että oli esimerkkinä siitä, kuinka EI olla äiti. Olenkin aina sanonut kaikille, että äitini oli hyvä ihminen, mutta surkea äiti.
Ja vielä sanomani, se miten Suomi eroaa muusta Euroopasta (esim keski, etelä), se ettei täällä osata juoda. Juodaan humalahakuisesti suruun, iloon, tuskaan, ahdistukseen... kuhan pää on sekaisin. Tämä nyt oli yleistys, mutta myös monella kohtaa totta. Tiedän liikaa päihdeäitejä ja sanotaan, että kuvottavat minua suunnattomasti.