Joulumassut, syyskuun höpinät

Mulla on alkanut närästellä ilkeästi lähipäivinä ja olo on vähän hötkyilevä, kun tuntuu, että ei ole mtn valmista ja kaikki on tavallaan puolitiessä. Sais edes ton harkan ohitte niin ois jotain päätöspisteessä mutta ei, vielä pitäs jaksaa n. 6 viikkoa... Saas nähdä.

Sitten oon miettinyt, että onko mulla joku ressi jostain iskenyt, kun mulla nykii toisessa silmäluomessa elohiiri inhottavasti, on nykinyt jo monta päivää[:-] Tosin mun vaivat on niin pieniä juttuja vielä, että enpä minä kamalasti kyllä valittamaankaan ala. Jalka ja selkäkin on pysynyt kunnossa vikka niitähänmä vähän pelkäsin etukäteen kun niissä on pari vanhaa vaivaa... huomenna sokerirasitustestiin, tuleekohan siittä paha olo...??
 
Iltoja!

Kauheesti täällä tapahtuu yhdenkin päivän aikana. Menee pää sekaisin kun jokaiseen juttuun olis sanottavaa...

Ensiksi SannaKoo: voi harmi ja voi vitsi.Ekas oottaa pakettia ja sitte siinä käy just noin. Mulla ei ois pokka pitäny omien ostosten kanssa. Muutenkin oon niin herkillä nykyisten typeriltä tuntuvien asujeni kanssa. Välillä tuntuu että oon täys PA*KA kun peiliin katsoo.Johtuu varmaan täsätä mun kenkä ongelmasta, joka leimaa kaikkea tekemistä kun astuu ovesta ulos. Oven pielessä lepää ihania saappaita, mutta kun ei mahdu, niin ei. Sitten lenkkarit määrää kaiken mitä päällensä laittaa. MUUTEN olisin kyllä hiton nätti ja ylpeä mahoineni. Suoraan DOVEN mainokseen tai ainakin siihen nätti nakuna-ohjelman loppu koosteeseen!
MUTTA ÄITIYSPAKKAUS! Siinä se tämän raskauden seuraava etaappi. Joululta se tuntuu!

Zenna. Synnytys kyllä jännittää, vaikka on viides! Ja kaikki ne mukulat on tähän mailmaan pakko punnertaa tai leikata.Siitä kun ei pääse mihinkään! Välillä sitä ei tule edes ajatelleksi, että se on tosiaan edessä OIKEESTI. Luonto kyllä meidät mammat siihen kauniisti napsauttaa ajallaan. Ja niinkui Sape sanoi, ajatus tahtoo pyöriä pelkästään vauvan ympärillä. Niin sen kuuluu ollakin! Sillä tavalla lapsesta tulee päivä päivältä totta ja läheisempi.

Diza.Marianna,Amppu. Tota tota. Liikkuu miten liikku, pääasia että liikkuu! ( = viksusti sanottu, helpottaako? ) Siis tarkotan että, tämä mukelo joka mun kohtuun on asetettu polskimaan on tehnyt kaiken mikä saa tulevan äidin hämmästelemään. Joskus viikoilla 22-25 se oli pitkiäkin taukoja hiljakseen. Minä itkeä tihruutin ja pelkäsin. Sittemmin on nämän sirkuspäivät astuneet kuvioihin. Yötä päivää vallatonta tempomista, varsinkin jos ite poikkean "normaalista" päivärytmistä. Silloin KUUULUU pelätä mahdollista ADH:ta ja olla hengittämättä. Ruokapöydässä saa varata reilusti tilaa tuolin ja pöydän väliin, koska aivan varmasti ensimmäisen suupalan jälkeen alkaa hilitön jippijaejee! Ja taas öisin nukutaan, kun ennen herättiin tuon tuostakin. Ja kuitenkin neuvolan täti asiantuntevasti kirjoittaa jokaisen käynnin lopuksi: Sikiön liikkeet ++.

Ampiaisen pistosta sitten selvisiä säikäyksellä.Jälkenä raapimisen aiheuttama mustelma.

NYt selviämään tulevasta yöstä pissalla ramppaamisineen ja kääntymis rehkimisineen. Viimen yönä keksin helpottaa kääntymistä kampeamalla itseäni puolelta toiselle rautasängyn päädyn pinnoja hyödyntäen.Toimii!
Lasi vettä ja mangnesiumit.

 Öitä, maan kuningattaret!
 
Höh...mä ootan joka päivä postia kuin kuuta nousevaa...ei vaan Kelasta kuulu mitään..tietenki mä saan äippäpakkauksen viimosena. Mä en todella ole mikään kärsivällinen odottaja..
 
Perjantaina on neuvola ja se nivusen ultraääni..ei siellä kyllä mitään tyrää pitäs olla kun ei mitään pahkuraa tunnu.
 
Näin tänään vanhan ystävän pitkästä aikaa..hänellä oli maailman ihanin 1-vuotias poika [:D] Kertoi ystävä synnytyksestään...oli sitten paikat revenneet pimpistä pyllyreikään..hui..ties kuinka monta tikkiä olivat joutuneet ompelemaan ja 4viikkoa olikin sitten istunut vaan toisella kankulla. Auts...(sori vaan tää pelottelu). Mutta kaiken sen kuulemma kestää kun saa terveen lapsen rinnalleen..niin minäkin haluan uskoa.
 
En ole juonut kahvia moneen moneen viikkoon. Tänään join puoli kupillista, ISO virhe!!!! Varpusparvi lensi pönttöön useasti sen jälkeen. HUH!!!
 
Nyt mä otan mun lukuisat tyynyt ja painun pehkuihin. Kauniita unia..ja oman vauvan kuvia [:)]
 
Huomenta!

Zenna: Mä oon alkanu jotenkin innolla (ihan ekaa kertaa) odottamaan synnytystä. Mieli voi kyllä taas muuttua kun supistukset alkaa, mutta vaikka se on molemmilla aiemmilla kerroilla ollutkin rankkaa niin ei mulla onneks mitään pelkoja oo tullu. Ekasta leikattiin väliliha ja oisko yks tai kaks tikiä tullut, mut toisesta ei leikattu enkä muistaakseni juuri revennytkään vaikka vauva paino 4040g. Eka synnytys kesti 12h ja toinen 4h. Mielenkiinnolla odotellaan ehdinkö tästä kolmannesta sairaalaan asti jos se käynnistyy ittellään kun matkaa Tampereelle kuitekin 120km! [:)] Oon alkanu miettimään että pärjäisinkö ilman epiduraalia jos hyvin menee. En oikein ymmärrä mistä moinen mieli. Haluaisin kokeilla jotain muuta mut en tiedä uskallanko kun olen aiemmista molemmilla kerroilla ottanu epiduraalin ja sen on ollu mahtava helpotus. Oon saanu nukuttua ennen ponnistusvaihetta ja jaksanu sitte ponnistaa hyvillä voimilla.
Pidin ennen suunnilleen hulluna naisia jotka haluaa synnyttää ihan luomuna, mut jotenkin nyt on sellanen olo et haluais ehkä kokeilla. Mutta itseni tuntien vaadin epiduraalia heti kun muutama supistus on tullut! [:D]

Mulla on sellanen inhottava vaiva tullu synnytyksistä kun virtasankarkailu..tai siis molemmista synnytyksistä olen menettänyt pidätyskyvyn KOKONAAN pariksi viikoksi. Ei kovin hauska vaiva kun joutuu oleen vaippa housussa ekat päivät. (Siis iso side) Vaivan vois korjauttaa leikkaamalla, mutta sitä ei tehdä ennen kun lapsiluku on täynnä. Enkä ole ihan varma haluanko vielä 26 vuotiaana päättää sellaista asiaa. Mulla on sitä karkailua muulloinkin, mutta hiukan lievempänä. Yskiessä tulee helposti housuun ja tää raskausaika on ollut aika vaikeeta sen suhteen välillä.

Terhituuli: Koska sä laitoit paperit menemään pakkauksesta? Mä laitoin n. viikko sitte ja jo nyt odottelen malttamattomana. Tiedän et siihen voi mennä vielä vaik kuin kauan aikaa. En tiedä kuinka nopeesti täällä tuppukylässä asiat hoituu. [:)]

Mun mies muuten teki hoitopöydän vauvalle. Sain säilytystilaa lisää kun alhaalla on laatikko ja kaappi. Meillä ei ole vauvalle omaa vaatekaappia tms. joten kaikki säilytystila on tarpeen. Muutenkin se oli mukavaa kun mies on sen itse tehnyt! [:)]

Mulla on neljällä kaverilla laskettuaika ollut elokuun lopussa! Kaks on parasta-aikaa synnyttämässä käynnistyksen voimalla, yksi sai jo tytön käynnistämällä ja neljäs odottelee vielä yliaaikaiskontrollia kotona! Jotenkin haikeeta mutta jännittävää seurata vierestä että miten niillä menee ja kumpi tulee![:)] Haikeutta luo hiukan se että jos edellinen raskauteni ei olisi mennyt kesken, niin mulla olis ollu la 29.8.! Mutta iloitsen toisten puolesta ja ennenkaikkea iloitsen tästä kovasti potkivasta pienokaisesta jonka syntymää jännätään joulu-tammikuulla! Mä varmaan synnytän meistä viimeisenä kun laskettuaika tosiaan vasta 31.12. Mutta eihän sitä koskaan tiedä! [:D]

Hyvää syksyitä päivää kaikille!
 
Huomenta!

Täällä on taas juttua tullut ahkeraan tahtiin...
Minulla on viime öisestä unesta vieläkin "outo"olo...Näin ihmeellistä unta synnytyksestä.
Tai siinä olin jo synnyttänyt ja kotiutunutkin, mutta mun pää oli tyhjentynyt kaikista synnytykseen liittyvistä
muistikuvista. Koitin kysellä mieheltä miten kaikki oli mennyt,ja oliko mua sattunut paljon jne.kun ei ollu edes paikat kipeinä tms. mutta mies ei sanonut juuri mitään...ja muutenkin oli jollain tavalla haluton puhumaan koko synnytyksestä. Mulla oli kamala olo, kun halusin muistaa ja tietää ja kuulla koko synnytyksen kulun, mutta kukaan ei kertonut tai puhunut mitään.
Ja lisäksi meille oli niin varmasti "luvattu"poikaa, niin olikin tullut tyttö [:D]...

Aivan käsittämättömiä unia, joista jää levoton maku näin vielä aamuun...
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja sitä sitten muistaa vielä jotakin jälkeenpäin...

Muuten kaikki on edelleen loistavasti. Pientä kremppaa milloin missäkin.
Yölliset liitoskivut ja "ähky"olo kestetään...
Painoa on jo sen verran, että kaikki portaiden nousut ja muutkin ylimääräiset rasitukset on todella rasittavia ja hengästyttää todenteolla.
Vatsa kasvaa ja pikkuinen jumppaa aktiivisesti [:)]
Eilenkin oli sellainen päivä, että kaveri tuntui oikein porautuvan tuonne kylkiluun väliin, ja se ei totisesti tuntunut kovin mukavalta vaan lähinnä aika ilkeältä.
Kyllä meillä jumpataan myös yöllä...unet on itsellä herkässä niin että sitä herää pienestä, mutta ei pikkuisen jumppaaminen unia häiritse, ja saan unta iltaisin ihan hyvin.

Nyt olen ollut toistamiseen tässä kuukauden sisällä rajussa flunssassa (ei onneksi sikaflunssaa, mutta ikävää kuitenkin..)
Kuumetta ei ole ollut, vaan rajua nuhaa ja kurkkukipua sekä yleistä voimattomuutta/väsymystä ja särkyä...ihan hyvää on tehnytkin levätä, mutta ottaa hieman päähän tuo jatkuva sairasteleminen...
Tätä minä hiukan pelkäsinkin, kun kiertelen eri päiväkodeissa pyydystämässä kaikki flunssat nyt pahimpaan flunssa-aikaan [:(] Vielä kuukausi....blaah. Jos nyt sitten ei sitä sikaflunssaa ainakaan tulis...
Joku siellä aiemmin kyseli juuri kyseisestä aiheesta, ja voin sanoa, että jos ei ole kuumetta niin kyllä tässä pärjäilee, ja vaikka pikkuisen puolesta huolehtiikin, niin siellä kaveri kuitenkin on ihan yhtä aktiivinen ollut kuin muutenkin, eli ei pahemmin kärsi tästä....siinä mielessä ei ole ollut syytä huoleen.
Kysyin yhdeltä terveydenhoitajalta flunssan vaikutuksesta sikiöön, ja hän sanoi, että lähes kaikki odottavat äidit jonkun flunssan jossain välissä sairastavat, että ei ole vaarallista, mutta ei ole tutkittu tai niin sanottu noista lopullisista vaikutuksista esim.syntymäpainoon tms. että juu...mikään ei ole varman päälle, mutta nou hätä.

Mitäs vielä keksisin...paljon on ollut hyviä juttuja täällä ja itse olen aina lueskellessa myhäillyt, että juu..niin mullakin...[:)]
Voi kun menis nyt nopeasti tämä loppupuolisko...olo käy yhä raskaammaksi ja levottomuus kasvaa...tulisi jo joulukuu [:D]
Niin mun piti noista supistuksista sen verran mainita, että nyt tuntuisi niitä olleen tässä esim.eilen enempikin...eilen tosin hiukan enempi touhuilinkin. Koitin siivota paria kaappia ja kyllä otti voimille ähkiminen ja punnertaminen, kun lattianrajasta kaappia kontallani pesin [:D]...laitoin varanvuoksi äitiyspakkaus laatikon kaappiin, kun pelkään, että kissat saa aikaiseksi tuhota sen...toinen on jo tykännyt löhötä uniaan laatikon päällä (kansi on kyllä pysynyt visusti kiinni).
Kaikki vaatteet jo kauniisti kaappiin olen viikannut ja laittanut, että siltä osin kaikki kunnossa.
Muuten hankinnat on edelleen vaiheessa ja ollaankin meinattu jättää viime tippaan...kunhan mun lomat alkaa niin sitten on enempi aikaa kierrellä rauhassa.
Meillä alkaa nyt viimeiset isommat siivoukset ennen vauvan tuloa, ja laitetaan koko kämppä uuteen uskoon, että kaikki on sitten kuten pitääkin.
Mulla nyt on kamalan kova pesänlaittovietti päällä...koko ajan höyryän jotakin.
Ja olen alkanut kokkailemaan ja leipomaan ihan intona, ja koko ajan pitää kokeilla jotakin uutta ruokaa tai leivonnaista...

Mukavaa päivää kaikille!


 
jo on taas tullut tekstiä [:)]

Kiitos Diza ja SannaKoo nettikaupan osoitteesta. Tilasin tänään sellaisen tuubitukivyön. Ja tosi harmi SannaKoo että mikään ei sopinutkaan päälle[:(] Olen itse tuosta samasta syystä välttänyt postimyynnistä ja netistä tilaamista vaatteiden suhteen, kun koskaan ei voi tietää mitoitusta ihan varmasti, ellei ole samaa firmaa tai tekijää käyttänyt ennen. Nytkin laitoin ensin toimittajalle sähköpostia ja kyselin oikeata kokoa. Ei muuten uskalla, etenkin nyt kun koko on muuttunut. Kummallista, että normaalivaatteet ennen raskautta oli kokoa 36 ja nyt 40, vaikka tosiaan on tullut vain mahaa... Siksi en luota kokomerkintöihin nyt ollenkaan. Toivottavasti tuo tuki sopii minun vartalolleni, tulisi tarpeeseen.

Sape ja Zenna, vauva se on täälläkin päällimmäisin puheenaihe ja ajatus [:D] Minkäs sille voi, kuten Maarinenkin sanoi, se on luonnollista.
On sulla Sape matkaa synnytyssairaalaan! Itse olen voivotellut tätä reilua 50 km:ä.

Synnytyksestä, neuvolassa sanottiin, kun juteltiin jotain synnytyksestä, että kätilöt toivoisivat että neuvolassa kerrottaisiin, ettei meno ole sellaista kuin elokuvissa. Väkeä on huoneessa vähän eikä koko aikaa ollenkaan. Ei hosumista eikä erikoistehosteita. Sairaala johon menemme on opetussairaala ja jos antaa opiskelijalle luvan olla läsnä, voi hän mahdollisesti olla käytettävissä enemmän kuin varsinainen kätilö, jolla saattaa olla muitakin synnyttäjiä samaan aikaan. Riippuu kuinka ruuhkainen hetki osastolla on.

Amppu, suklaan syöminen sai eilen kunnon hipat aikaan mahassa [:D]

Terhituuli meillä odotellaan kanssa postia. Onneksi jo itse äitiyspakkausta. Meille päätös tuli kyllä nopeasti, alle kahdessa viikossa, joten ei sinullakaan enää kauaa mene.

Viime yö tuli nukuttua autuaallisen hyvin. Kyllä hyvää yöunta on alkanut arvostaa entistä enemmän.
Olin toissapäivänä puolukassa ja pakko myöntää, että ei se liike oikein enää sovi. Pitäisi käydä vain hiukan aikaa kerralla. Tuollainen kyykistely ja kumartelu tekee tosi ilkeää vatsaan ja selkää. Hyvä kun jaksoin kotiin kävellä, vaikka matkaa oli noin 150 m.
Nyt on maha ollut taas jännittynyt monta päivää ja se tekee olon tukalaksi. Kävelylle sentään ollaan raahauduttu parina päivänä. Melkein pakko mennä, kun se on ainoa laji jota nyt tuntuu hyvältä tehdä ja auttaa alaselkävaivoihin ja kankeaan olotilaan lantion alueella.

Ninoska olit ehtinyt tuohon väliin kirjoitella. Siellä tuntuu olevan kunnon pesänteko tunnelma. Voi sinua noiden flunssien kanssa, otan osaa ja toivon parempaa vointia. Olo jo muutenkin raskas saati sitten flunssaisena.

Minun kultaseni alkoi askartelemaan vauvalle tuohon viikkokirjaseen kuvia. On kuva odottavasta äidistä heinikossa ja kuva meistä juuri vihittyinä. Niin suloista. Olemme jotain yrittäneet muistaa kirjoittaa tuon kirjasen muistiinpanosivuille. Lapsi saa sitten joskus kirjan omakseen ja lukea isin ja äidin mietteitä<3

Kaunista ja hyvää oloa kaikille mahoille [:)]
 
Diza on meilläkin välillä potkujen suhteen rauhallisempia päiviä. Tuntuu, että nukkuu koko päivän ja vaihtaa vaan välillä asentoa, jonka sitten tuntee.  Toisina päivinä taas meno on sellaista, että pitää tosiaan ihmetellä, nukutaanko siellä masussa ollenkaan. [:D] Ja minäkin olen huomannut, että potkiminen lisääntyy, kun syön jotakin.

Mulla ei ole onneksi noita monen valittelemia kramppeja juuri ollut. Olen huomannut, että veden juominen auttaa. Paljon vettä, noin kolme litraa ja päälle muut juomiset. Pari kertaa on yöllä pohje krampannut ja se on lauennut perinteisellä nilkkojen koukistuksella, eli pohjelihasta venyttämällä. En ole vielä muutenkaan ottanut käyttöön mitään raskausvitamiineja ja magnesiumeja sun muita. Jännittää vähän ensiviikkoinen neuvola, että mites sen hemoglobiinin on käynyt, kun tuppaa ilmeisesti tippumaan reilummin tässä vaiheessa raskautta. [8|]

Pitäisköhän minunkin jo tilata sellainen tuubi? Nyt huomaa jo selvästi, että maha "haittaa" liikkumista. Askel on kummasti lyhentynyt ja kävelytahti hidastunut. [:D] Toisaalta ehtiihän tässä vähemmälläkin hosumisella...

Amppu mullekin on oikeastaan helpotus, että töihin "joutuu" vähän miettimään pukeutumista. Muuten kulkisin varmaan aina jossain kauhtuneissa housuissa. Minustakin on hauska käyttää vaatteita, joissa maha pääsee esille. Miksi sitä pitäisi piilotella?! Ja korkkareitakaan en ole viskannut nurkkaan, vaikka niiden käyttö onkin jäänyt vähemmälle. Viime viikolla ostin IHANAT korkeakorkoiset nilkkurit syyskelejä ajatellen. En tosin tiedä, että tuleeko tänä syksynä käytettyä, kun niissä on soljet sivuilla ja mahan takia niiden jalkaan laittaminen kestää kauan ja vaatii hien vuodatusta. [:D]

Ihanaista keskiviikkoa!
 
Mä oon niin väsynyt! Yö meni ilman unia. Viideltä ylös hikisenä vessan suuntaan ja nälkä oli hirmuinen. Puputin pimeässä keittiöjakkaralla persikoita, raejuustoa ja porkkanamehua. Sängyssä makasin silmät auki kuunnellen miehen kuumaa ja kosteaa kuorsausta. Pää alkoi salakavalasti täyttymään kaikilla ikävillä ajatuksilla. Kummasti jotkut asiat yön tunteina muuttaa muotoaan ja ovat lopulta käsittämättömän vaikeita. Lakanat muuttuu tusksta hiekkaisiksi ja tarttuu ihoon kiinni. Se ainoa talon kärpänen herää verhon raosta ja tunkee ylähuulen päälle sipistelemään... No, eipä ainakaan krampannut! Nukuin nyt pikku-unet, kun mies lähti töihin. Tässä aamukahvia ja palstaa, kellon ollessa puoli yksi päivällä!

Käsityöinnostus puraisi eilen kauppareissulla. Ostin kerän lilaa seitsämän veljeksen lankaa. Kohta on pikkuisella lämpimät villasukat. Jos niistä ei tule kovin muhkuraiset, niin kehtaan ottaa ne mukaan sairaalaan! Ja jos innostun, teen vielä tumput ja vuorellisen hatun.  Sellaisen "neljäntuulen"-lappi mallisen.Mulla on itellä ollu semmonen pikkusena! Ei ole ohjeita, kun en tykkää niitä seurailla. Omasta päästä ajattelin silmukoida.

Sape. Suuri myötätunto KUSETUKSESTA. Taitaa sama vaiva tehdä tuloaan. Luulin tässä että nyt se lapsivesi sitten tirahtelee. Jalat ristissä kipitin ja aivastaessa kunnolla lorautin.Hitto! Hävetti. Aikuinen akka kusee keskellä päivää housuun. Täytyy käydä tiheämmin veskissä nykyään ja varoa turhia nostoja. Joskus vauva onnistuu pitämään virsarakkoa pomppulinnana ja silloin sattuu ja kastuu. Treeniä pimpsaan, sanoi mies kun taas porhalsin suihkuun ja vaatteen vaihtoon. Tässä sitä jumpataan. Puristus sisään , rentoutus ulos ja lattialla odotta puoliksi puhkuttu jumppapallo..." Aikuinen nainen mä ooooooon, en enää (tosiaan) eksy maailman tuuliin."

Pranametri ja joku kuka se nyt olikaan... Meillä synärille matkaa 90 km. Enpä innostu autoon synnytys ajatuksesta. Haluan lähteä sinne tosi ajoissa ja pyöriä vaikka siskon nurkissa jos on pakko odotella. JA meidän synnytykseen ei tule kandeja hipistelemään.Viimeksi en hoksannut kieltää. Siinä ne sitten seisoi ovi aukossa suuressa valossa. Minä lortto levällään tuskissani pimeällä tiskillä. Kolme kerkesi kopeltamaan kohdunsuuta, kunnes tajusin kieltää. (''¤"**@ =Gallialisia kirosanoja.) Olin silloin kovin nuori ja yksin synnyttämässä.

Remonteista ja siivoamisesta vielä sen verran, että. En ajatellut tuhlata tätä YLIMÄÄRÄISTÄ energiaani siivoamiseen. Kylpyhuoneeseen mies rakentaa uuden kalustuksen vauvan tuloa silmällä pitäen. Samoin saunan pukuhuone raivataan vaunujen lähtö laituriksi.Ei tarvi niitä sitten talvella ulkona säilyttää.Meilllä pääsee saunaan kätevästi tuvasta ja ulkoa. Silleen.

Jaaaha. Jos menis suihkuun että sais tämän yöllisen kömpelyyden pois kropasta. Ehkä sitten ulos syksyn helteeseen...
Ja sori, en jaksa tarkistaa tän lukuhäiriöisen kirjoitusvirheitä.
 
Heipp!

täällä on aamu alkanut vilinä merkeissä, ainakin masuasukin kohdalla. Vapaa päivä ja heräsin puol 8 ku toinen ei tykänny enää nukkua..:D Hassua..

Sape
, ompa sulla kyllä matkaa synnärille. Itellä on semmoinen 6 km tai vähä reilu..:) Entisestä kodista olis ollu kilsa, kävellen ei ehkä sitäkään..

Hennas, ihana ko sinä pystyt korkkareita käyttää.:) Minä ko oon kenkäfani.. Huomasin, että olin ollu juhlissa ko oli selkä niiiiiiii jumissa ja kipee.. Siellä kävelin korkkareilla. Ei oo auttanu muu ku laittaa hyllylle oottelee kaikki ihanat saappaat yms.. En jaksa nimittäin tota hirveetä selkäkipua ku sitä on muutenkin..

Millanen se sokerirasitustesti on? Mulla ei semmosia tarvi tehä eikä edes miettiä, mutta uteliaisuudesta vaan. Eihän sitä tiiä vaikka joskus joutuisinki semmosee..:D

Jep, nyt lähden hommailee jotaki. Mies pyys käymää rautakaupassa.. Huhhuh. Selviinköhän hengissä kotii ko en ikinä oo yksin käyny, ja jotenki tuntuu et siellä katotaa pikkutyttöjä aivan ku olis joutunu väärää paikkaa.:D Yks tyyppi sanoi joskus et näytän ihan 25 ikäiseltä. Oliskohan se pitäny ottaa kohteliaisuutena..?[>:] En mä sit vissii iha pikkutytön näkönen ookkaa.:D:D

Jaksellaan!
 
Hei kamut, ihan eka kertaa täällä rupattelemassa... Lohduttavaa lukea muidenkin kolotuksista ja huolista! [:D]Viime viikolla pidin viimeiset kesälomapäivät ja nyt pitäis vielä täällä työmaalla päkistä n. 10 vkoa... Alkavat ajatukset olla tosin jo ihan muualle orientoituneet!

Mulla on huomenna sokerirasitustesti, voin sitten kommentoida omia kokemuksia. Tiukkaa tekee varmaan muistaa olla syömättä puoli kasin jälkeen illalla...
 
Moikka kaikille joulukuun massuille!
 
Olen kyllä seurannut kirjoittelua, mutta en ole ehtinyt vielä itse juurikaan kirjoittamaan. Ja toisaalta, kirjoitan päivät lopputyötä, joten en oo kauheen innoissani "ylimääräisestä" kirjoittelusta vaikka oonkin todella innoissani tästä palstasta. Vertaistuki on aivan parasta. Kiitos teille!
 
Hoopoli ja muut: Pakko on tuosta sikainfluenssasta kommentoida: Itsehän olen nyt neljättä päivää kipeänä. Ekana päivänä nousi kuume, käväisi illalla 38 asteessakin. Lisäksi tautiin liittyy kurkku- ja lihaskipu ja nyt myös vähän yskä (ei nuha). Soitettiin mun ollessa kuumeessa sinne sikainfluenssapuhelimeen, että pitäiskö tulla tai jtn käymään asemalla. Sieltä sanottiin, että ei koska ainakin 38 astetta pitää olla kuumetta (mulla oli just sillon 37.8) ja nyt on yleensäkin käytäntö, että ei herkästi lähdetä raskaana oleviakaan tutkimaan (!). Okei, onneksi tauti on alkanut hellittämään. Mutta mulla siis päinvastaisia kokemuksia kuin sulla Hoopoli. Nythän on paljon liikkeellä just tämmöstä tautia, joten aika luonnollista että iskee meihin odottajiinkin ja sehän on tärkeintä, että vauvalla on kaikki kivasti.
 
Huomenna ois sitten eka neuvolalääkäri (oon nyt pian vk 26), saas nähdä mitä siellä tapahtuu. Kaikki on menny oikeen hyvin ja vauvaan kiintyy päivä päivältä vaan enemmän. Nyt on muuten aivan ihanat ilmat (ainakin täällä Helsingissä) kuivattaa pienokaisen vaatteita vielä ulkona. Tulee niin hyväntuoksuisia. :)
 
Tämmöstä tällä kertaa... ihana kun sain kirjoitettua vihdoinkin jotain.
 
Mukavaa keskiviikkoa kaikille!
 
Pakko oli tulla vaan hehkuttamaan tuota toista tähteä, joka on ilmestynyt tuonne vasempaan sivupalkkiin! Jeee!!!! [:D]

Ja Hoopolille ja RK:lle, että minäkin soitin kyllä flunssan alettua terkkarille oireista ja kyselin, että onko vauva sitten varmasti turvassa ja eihän flunssasta sitten ole sille mitään haittaa. Auttaa, kun saa vaikka puhelimessa helpottavaa tietoa, vaikka ei tarvitsisikaan mennä henk.koht. käymään. [X(]
 
On meillä täällä valtavan aktiivinen porukka [:)]
Aamulla kävin ja nyt on taas tullut vaikka kuinka ja paljon luettavaa. Kiitos kaikille siitä, kuten joku muukin on jo ehtinyt kiitellä, täytyy itsekin muistaa. On tarpeellista lukea teidän kokemuksianne ja tuntemuksianne. Että KIITTI<3

Hoopoli, minulla on supisteluja ollut kesäkuusta asti ja siksi olenkin nyt sairaslomalla jo. Työt olisivat alkaneet 12.8. vaan ei minulla. Tämä viikko taas loppuun ja koska tilanne ei edelleenkään ole miksikään muuttunut, haen lisää lomaa. Viimeksi jo sanottiin, että jospa sitten katsotaan onko mitään mieltä enää miettiä edes töihin menoa ennen äippälomaa. Toivon että tulisi sitten jo kerralla. Ei tämä parin viikon pätkissäkään eläminen kivaa ole ja saisipa sijainenkin tietää pitemmälle. Vatsani menee tosi helposti myös jännittyneeksi, vaikkei ihan varsinaista supistusta tulisikaan. Kumartelu on tukalaa, se sattuu ja supistaa, ja nyt on jopa kävelylläkin alkanut tulla kipuja. Just tulimme reilun 6 km:n rauhalliselta lenkiltä ja kolme kertaa alkoi sattumaan. Kävely tuntuu muuten hyvältä ja on auttanut pitämään selän kunnossa, mutta nyt nuo vatsakivut ovat tulleet kuvaan mukaan. Pitää vain hengitellä ja ottaa rauhassa ja kipu menee ohi.
Olipa fiksu lääkäri sinulla, kun kertoi sikaflunssastakin vaikka onneksi sinulla ei sitä ollut. Kiitti kun jaoit saamasi tiedon meikäläisillekin. Kovasti voimia toipumiseen!

Eevastiina, tervetuloa joukkoon!

RK, sinulle myös nopeaa toipumista. Tuntuu flunssaa olevan liikkeellä oikein urakalla,vaikkei onneksi kukaan täältä vielä ole sitä H1N1ä saanut.

Päiväunet oli aivan taivaalliset taas tänäänkin. Miten tulisin toimeen ilman? Jaksoin lähteä ukkoni ehdotuksesta kävelemäänkin, josta ylempänä jo puhuinkin. Vatsakipuja tuli..
Naapuri haki toisen puimurinsa meiltä, ovat täällä tallessa. Just oltiin tultu saunasta ja mies istui vielä saunatakissaan kuistilla tupakalla. Lämmitettiin se taas kerran keskellä päivää, kun silloin tuntuu jaksavan paremmin. Mieheni heltyi laulamaan löylyssä vauvalle. Kuten Ampun vauva, meidänkin hiljenee kuuntelemaan isiä[:)] Ensin pari potkua isin päähän ja sitten ihan hiljaa kuuntelee. Itse istuin kyynelissä silmin kuunnellen kauniita lauluja myös. Eino Leinon pari sävellettyä runoa, Nocturne ja Elegia, nyyh, niin kaunista<3 Ja sitten jotain kommariviisuja ja muita [:D] Tuntuu kivalle ajatukselle, että pikkuinen tuntee isänsä äänen ja voisi toivoa, että synnyttyään laulut rauhoittaisivat myös tarpeen tullen.
Meidän kissasta on tullut ihan mammanpoika. Johtuisiko jostain äitiyshormoneista? Se on nyt lähiaikoina oikein tunkenut hellyydenpuuskissaan liki. On se ennenkin ollut mutta tuntuu että erityisesti nyt. Onhan se muutenkin jotenkin koiramainen kissaksi. Mies kun hoitelee ulkohommia, puunkantamista ja muuta, niin kissa pomppii mukana ja seurailee paikasta toiseen.

Maarinen, myötätuntoa yövalvomisen takia<3 On se kumma miten yöllä yksin hereillä oleminen saa ajatukset ihan uusille urille. Syöminen on kai se fiksuin vaihtoehto ajan kuluttamiseen unta odotellessä [:D] Ei ehdi niin paljon kuvittelemaan.

Taas jäin jorisemaan ihan urakalla. Kuulemiin
 
Heippaheimoi!

Jep, äitiyspakkaus on kuin joulu - ja minijoulu kuin pikkujoulu, mutta kun aikasin alottaa, niin voi sit hyvillä mielin alkaa marraskuussa jo juhlimaan Oikeaa Joulua ;) Kuulun myös niihin, jotka rakastaa joulua! Tosin mulla on hyvä syy; oon syntynyt 29.12. eli oon AINA ikäluokkaani nähden yhden joulun miinuksella. Eli saan alottaa joululaulut ja muut höpsötykset jo (viimeistään) marraskuun alussa :D Arvatkaa vaan, kuin paljon lähipiiri tästä tykkää?

Ja kyllä ne äippäpakkaukset tulee terhituuli ja Sape83 niillekin suunnille, tietysti myös muille omaansa kovasti vartoville. Etkös sä Terhi laittanu omat systeemis ihan pari päivää mua jälessä? Joten kenties jo tällä viikolla saapumisilmoitus sinnekin kolahtaa!

Ninoska, raskausaika kuitenkin kestää sen 9kk, joten hassua se kai olisi, jos ei suurin osa siihen väliin ehtisi kipeänä ollakin. Mut koitahan nyt vain parannella itsesi nopeasti, vaikkei pahaa flunssaa olisikaan! Ja sulla on sitkeä pieni, joka nappaa osansa äidin vastustuskyvystä, että ei sillä hätiä ole :) Tsemppiä myös kaikille muille flunssapotilaille!

Opiskelijat synnytyksessä, meillä (Jorvi) saatiin rakenneultran yhteydessä joku sellainen "tervetuloa synnyttämään" jossa oli ohjeita ajoituksesta yms muista. Lisäksi luki, että heillä on joskus opiskelijoita harjoittelemassa, eli näitä saattaa tupsahtaa mihin tahansa väliin raskautta - ja käsittääkseni myös synnytystä! En oo ees tullu ajatelleeks, että niiden läsnäolon voisi mahdollisesti kieltää... voiko sen aina, vai vaan jossain tietyissä tilanteissa?!

Amppuhan se ehti tuossa välissä kirjoittaa, joten vielä pakko huikata: tosiasia on, että kyllä vauvoja nyt tulee! Tää 2009 syntyvien ikäluokka on suurin sitten vuoden -96. Eli joo-o, pakko kai niitä raskaana oleviakin on olla enempi ;) Nimim. humanistimatikkaa

Ja huikkaanpa vielä tämänkin; musta on tullut höperö. Oon ollut koko päivän klo 10 jälkeen liikenteessä, enkä oo enää ihan varma, et oonko mä muistanut syödä! Aamulla tiedän syöneeni pari leipää, kaakaon join iltaseiskan pintaan ystävän kanssa Torpanrannassa ja äsken söin vähän ruokaa. Mutta oonko muuta? Lisäksi en muista yhtään, et onko beibe jaksanut ilmoitella itsestään tänään... aamulla ehkä vähän, mutta muulloinkin? Toivottavasti potkuttelee, kun kohta aattelin kellahtaa petiin. Täytynee taas vähän "tökkiä" ja höpötellä, josko muistais vauva vähän monotellakin!
 
Jippii! Kokonainen yö sängyssä. NUKKUEN. Oli kyllä kiljuva nälkä sitten kun vihdoin puoli kymmeneltä heräsin! Puurolusikka tärisi kädessä. Vetäsini vielä piirakat jälkkäriksi kahvin kanssa.Nyt kelpaa.

Mutsi soitti. Herätti. Tulee nyt mummoksi 13 kertaa. Ilmoitti että lähtee vaarin kanssa keskisuomesta huomena tuomaan sitä vauvan sänkyä. Just olin eilen sanonut että ei olla kotona nimen omaan pe-ja la, kun on töitä joissa meitä kumpaakin kaivataan. No eläkeläisillä on kiireinen aikataulu.Tulevat sitten siskolle keskustaan ja piipahtavat meillä sunnuntaina. Argh.. ei tätä touhua voi selittää. Aina se on samanlaista ollut! Aina me ollaan niille pieniä lapsia vaikka koko sisarussarjalla on aikuisten elämä ihan omissa käsissä. Hellyttävän -ärsyttävän-huvittavaa!

SannaKoo. - opiskelijat synnytyksessä -.
Kyllä voi kieltää opiskelija vierailut. Nykyän kysytään kohteliaasti, ennenkuin tuupataan sisään.
Tietysti, jos ei koe itse sitä epämiellyttäväksi, niin antaa tulla vaan. Onhan jokainen oppimistilanne hyödyllinen. Meitäkin synnytyksessä avustava kätilö, johon luotamme siis 100 %, ja jonka käsiin itsemme heitämme, on ollut useamman kerran jonkun synnytystä seuraamassa. Kannattaa miettiä! Osalle meistä ei varmaankaan opiskelijoista ole mitää haittaa.

Amppu.
Kiitos, arvatenkin puolueettomasta arvostuksesta! Minä kerkisin jo neljänkympin paremmalle puolelle, ennenkuin älysin haluta lisää lapsia! Tämän tuntuu hienolta! Enkä koe ollenkaan, että olisin jollakin tavalla poikkeava! Päinvastoin. Jotakin tietää enemmän kuin silloin nuorena ja jotkut asiat on täysin unohduksissa. Ja niinkuin sanoit, meitä on monta. Meidän neuvolassa on kuulema 60 % yli 39v odottajia, vaikka on ihan normi köyhän kansan terveyskeskus neuvola.

JA JOULU TULEE!!! Minä olen niin joulu ihminen, onneksi mieskin. Kirjotin yks päivä tonne marraskuisiin mun jouluhaaveista. Ajattelen: takassa rätisee koivuhalkotuli, syötetty vauva tuhisee sylissä posket pehmeän punaisina, kynttilät kuusessa, ulkona sataa hiljalleen lunta sinistyvää taivasta vasten ja mies lämmittää minulle höyryävän lasillisen OIKEAA GLÖGIÄ. Haaveen nostamat kyyneleet....

Paluu arkeen: pyykkikone käyntiin.Tänään pesen turvaistuimen verhoillut. Ehtivät vielä kuivua ulkona raikkaiksi. Muutakin vauvanpyykkiä pitäs kait alkaa puunaamaan, ehkä?

Lilat pikkuruiset villasukat tulivat illalla valmiiksi. Ei yhtään muhkuroita! Kehtaa viedä laitokselle! Laitoin miehelle työmaalle kännykkäkuvan heti ensimmäisen valmistuttua. Höperö mamma, onnellien.Nyt uskalsin aloittaa ne pikkupikku lapaset!

Kahvikuppi kuistille. Mies siellä jo tupruttelee ja suunnittelee päivän hommia. Rakennuksella pitäis laudotaa yksi seinä. Radiossa soi "ohran keltainen kuu.." Minä pentele pidättelen hoormoonikyneleitä.

Hieno homma1





 
Jostain syystä minäkin sain tämän yön kunnolla nukuttua, ei tarvinnut kuin kerran alkuyöstä pissillä käydä..jipii...kyllä nuo lukemattomat tyynyt vaan auttaa tuohon oikean asennon saamiseen. Aamulla sitten heräsin hirmuiseen mahan heilumiseen ja jytkeeseen[:D] Tytteli mahassa oli ilmeisesti jo sitä mieltä, että aamupalaa pitäisi saada. Äsken taas levittelin kaikki vauvanvaatteet sängylle ja ihan transsissa hypistelin niitä..voikun ois jo joulukuu..vaikka kyllä täälläkin suunnalla tekemistä riittää..
 
Kokeilin takkeja..ei mene yksikään mun takeista mahan kohalta kiinni..siispä tilasin syksyä/talvea varten Ellokselta A-linjaisen villakangastakin...olivat muut asiakkaat sitä arvostelleet, että sopii mainiosti äitiystakiksi. Saas nähdä...
 
Äitiyspakkauksesta ei edelleen ole kuulunut mitään..Ihana juttu Sannakoo, että olit jo pakkauksen saanut hypisteltäväksi. Kaipa siellä Espoossa asiat rullaa nopeammin kuin täällä Helsingissä. Muistaakseni mun papereiden viennistä on jotain 2,5viikkoa aikaa. Onkohan Pulu jo saanut pakettinsa?
 
Voi miten ihana unelma maarisella oli joulusta. Mäkin rakastan joulua...sitä tuoksua, tunnetta..kaikkia niitä valoja..joulukinkku tuoksuu huumaavalta uunissa paistuen..luumukiisseli kermavaahdolla..äidin tekemä ohrainen uunipuuro...mä rakastan jopa joulupapeiden ja teipin tuoksua jouluisin. Ja lunta, kyllä jouluna pitää lunta olla. Harmi vaan, ettei täällä pääkaupunkiseudulla sitä lunta ole aina joulun ajaksi saatu. Hautumaalla käynti pimeällä, kun sadat kynttilät loistaa haudoilla rauhallisuutta huokuen. Mulla on jo kakarana ollut sellainen perinne, että telkkarista pitää katsoa joka jouluaattoaamu  Lumiukko..se on se vanha piirretty missä poika rakentaa lumiukon joka sitten muuttuu eläväksi. Ja kaikista ihaninta on, kun tiedän, että tämän lapsen myötä joulut muuttuvat vielä parempaan suuntaan..(ja nyt tuli itku).
 
Nyt täytyy painua verensokeria taas mittailemaan ja voishan sitä lounastakin pian alkaa valmistelemaan!!
 
Voikaa kaikki hyvin!
 
Hihih, maarisen ja terhituulin joulukuvaelmat herkisti mutkin! Ja tosiaan, LUMIUKKO! Sen mäkin oon katsellut, se kuuluu yhtälailla jouluun kun Joulurauhanjulistuksen alussa äidiltä saatavat ensimmäiset pikkupaketit, joissa yleensä suklaata tai muuta herkkua. Näin on ollut aina... nyt vaan en tiedä, missä meidän joulu kuluu! Kahden joulun ajan ollaan vasta miehen kanssa yhdessä oltu, aattopäivä erillään ja yöksi saman katon alle. Tänä vuonna tää homma ei voi mennä näin... ollaanko nyt sairaalassa, vai saanko miehen suostuteltua mun perheeni luo? Mies toisaalta ainoa lapsi... Kahdestaan - tai kolmestaan!? - en tahdo kotona olla, mutta en myöskään anoppilaan suostu. Voivoi, miksi taas tätä pyörittelenkään? Ehkä vielä yritän, josko miehen vanhemmat suostuisivat myös äitini luokse, siellä olisi hyvin tilaa ja juurihan testattiinkin, että tulevat loistavasti juttuun keskenään. Etenkin, jos siinä on jo pieni nyytti yhdistämässä... rakas pieni vauva, molempien perheiden yhteinen ja rakkain joululahja!

Nyt on pakko päästä miehen syliin. En ehkä kehtaa kertoa taas näidenkin kyynelten syytä [:-]
 
Heip

Täällä palstalla kilistellään jo kulkusia ja tortut tuoksuu [:D] Joulu on ihanaa aikaa, kun sen ottaa rennosti, eikä stressaa turhia. Olette kuvailleet joulutunnelmianne niin elävästi, että aloin itsekin miettimään ensi joulua. En oikein osaa vielä virittäytyä jouluun, koska lapsi on tulossa ENNEN joulua ja se on niin iso ja mullistava juttu että joulu jää kyllä kakkoseksi. Miehelleni tuossa uhosin suunnitelleeni ensi joulua sen verran, että teen ainakin laatikot valmiiksi jo hyvissä ajoin marraskuussa, ettei tarvitse hoppuilla niiden kanssa. Meille kun se tuleva vauva-arki on ihan uutta, niin yrittää varautua siten kuin vain voi kuvitella.
Meillä ei onneksi ole siinä miettimistä, että kuka tulee tai menee minnekin jouluna. Olimme kahdestaan viime joulun, siskoni poikkesi pyhinä, ja ensi joulunkin viettänemme saman kaavan mukaan, mutta pikkutonttumme kanssa<3 Ajatelkaapa, on se aika hienoa, että osan meistä lapset saavat ensimmäisen joulunsa jo ihan pikkuruisina. Joillakin joulu menee varmaan laitoksella ja toiset odottavat joulunpyhätkin vielä pakettiaan saapuvaksi. Joka tapauksessa jokaisella meistä on ikimuistettava joulu!
Kävimme tänään taas hankintareissulla veljen perheen luona. Siellä on se jo aikaisemmin mainitsemani kohta viisi vuotias pojan nassikka. Hänhän EI TYKKÄÄ VAUVOISTA, mutta kesti vauvan vaatteiden pläräämisemme kun sai taas miekkailla ja leikkiä pihassa pyssyleikkejä mieheni kanssa. Taas tuli tavaraa ja vaatetta ihan ilman että raha vaihtoi omistajaa. Kyllä saa olla luojalle kiitollinen tuollaisista ihmisistä ja mahdollisuudesta kierrättää hyvää tavaraa. Nyt tuli mukaan niitä vaatteita jonkin verran ja vauvan petivehkeitä ja lattiapeittokin. Pikkupoika oli myös katsellut vauvatavaroistaan sellaiset, mitkä saimme mukaan. Jokin härveli josta roikkuu värikkäitä juttuja ja lapsi makaa siinä alla, ihan kuin pihakeinut mutta keinujen sijasta siinä roikkuu leluja. Muuta sen tapaista saimme myös. Ja sitten vielä itselleni ihania äippähousuja ja yhdet lappuhaalarit! Ja serkkuni laittoi postissa myös kahdet hyvät äippähousut, joten ainakin housuissa pysyn [:)] Kovasti on kiitoksia lentänyt suuntaan ja toiseen. Kun tuumailin etten tiedä kuinka paljon niitä vaatteita oikein sitten tarvitaan aina yhtä kokoa, sanoi veljeni morsian, että itseasiassa ei kauheasti. Niitä tiettyjä lemppareita tulee  vain pyöritettyä päällä. Heilläkin oli ihan käyttämättömiä vaatteita jäänyt vauva-ajalta.

Jatketaan iloista odotustamme
 
Takaisin
Top