Kimallus
Vauhtiin päässyt keskustelija
Meillä poika menee yöunille n.19.30 ja nukkuu yleensä jonnekkin 22-23 saakka ilman heräämistä. Sen jälkeen kun sit itse kömmitään nukkumaan ja talo hiljenee, niin saattaa herätä huutamaan alkuyöstä 1-2 kertaa. On noussut pinnasängyssä istumaan ja riittää että käy kippaamassa takas selälleen, peittelee ja lähtee pois. Nukahtaa sitten kyllä taas itsekseen. Loppuyön (n.klo 23 jälkeen) nukkuu sitten yleensä heräämättä. Aamulla herää 7-8 välillä. Toki jos on pojalla flunssaa (mitä nyt on ollu syksystä asti tyyliin kerran kuussa) tai hampaat kiusaa tai muuta poikkeevaa niin yöt menee heti huonommiks ja herää pitkin yötä vähän väliä ja ite on sit aamulla ihan silmät ristissä, mut noin yleensä jos ei oo mitään kummempaa ja kaikki on hyvin niin ne yöt menee aikalailla tolla kaavalla :) Viime yö meni niin et siinä klo 22 jälkeen piti kerran käydä kippaamassa takas nukkumaan ja sen jälkeen poika nukku aamuun asti hiljaa.
Meillä poika on nukkunut omassa huoneessa jo 6kk ikäsestä lähtien :)
Kimallus
Vauhtiin päässyt keskustelija
Huutaa :D Välillä en edes ymmärrä mistä syystä huutaa..Joskus alkaa huutaa kesken vaipanvaihdon, välillä kesken syömisen..joskus (tai aika useinkin) taas päikkäreiltä herätessä on kiukkunen ja itkunen ku ampiainen ja ei tarvii oikeen mitään tehdä niin siitähän se huuto sit lähtee.. Veikkaan väsymystä..
Ja meillä se huuto on aika usein vielä sellasta korvia särkevää kirkumista. Ai että tekee gutaa kun se tossa sylissä korvan juuressa sen alottaa :D
Oli puhetta niistä yöheräilyistä.. käytiin lääkärissä eilen yksityisellä lastenlääkärillä, ja sanoin yöheräämisistä (ja siitä kun sitä on kestänyt nyt puoli vuotta), ja kun yöllä itkeskelyn yhteydessä on nieleskelyä ja itkut on aina melkein samoihin aikoihin.. lääkäri epäili refluksia ja aloitettin nexium kuuri. Viime yönä sit nukkui ilman itkuja, en tiedä oliko lääkkeen ansiota vai tuuria, mutta kuitenkin :)
Äityli x 4
Kommentoinnin ninja
Timbe toivottavasti saatte nyt pysyvää helpotusta noihin öihin :)
Timbe mahtavaa jos yöt alkaa nyt parantua siellä! :)
Mites muiden lapset syö nykyisin? Meillä kun on alkanut tää "ihana" vaihe, että maidot, puurot, kaikki ruuat päristellään tai syljeskellään vähän väliä pois. Myöskin leipä ym. sormiruoka lentää aina jossakin vaiheessa lattialle.
Nykyisin myös vaatteiden pukeminen on poitsun mielestä ihan hirveetä, rimpuilee vastaan, huutaa ja itkee. Välillä vaipan vaihtokin on työn ja tuskan takana kun toinen pistää niin hanakasti vastaan, alasti haluaisi vain olla. 
Mites muiden lapset syö nykyisin? Meillä kun on alkanut tää "ihana" vaihe, että maidot, puurot, kaikki ruuat päristellään tai syljeskellään vähän väliä pois. Myöskin leipä ym. sormiruoka lentää aina jossakin vaiheessa lattialle.
Nykyisin myös vaatteiden pukeminen on poitsun mielestä ihan hirveetä, rimpuilee vastaan, huutaa ja itkee. Välillä vaipan vaihtokin on työn ja tuskan takana kun toinen pistää niin hanakasti vastaan, alasti haluaisi vain olla. 
Meillä poika oppi juuri viikonloppuna syömään itse lusikalla. Edelleen menee kyllä nyrkilläkin ihan yhtä lailla ruokaa suuhun, mutta myös lusikalla. Vielä ei ole päristellyt tai tahallaan sylkenyt tms. ruokaa, vettä kyllä valuttaa nokkamukista pitkin pöytää ja vaatteitaan.
Tsemppiä kaikkien yöheräilyihin ja erityistsempit wopwopille!
Tsemppiä kaikkien yöheräilyihin ja erityistsempit wopwopille!
Samalla tavalla syödään ku tähänkin asti, eli omin sormin tai haarukalla/lusikalla samaa ruokaa kuin muutkin. Jos alkaa perseily, kielletään, jos jatkuu niin pois pöydästä. Maidot menee ihan siististi, mut vettä kans mielellään vaan valuttelisi suustaan :D Vaate-/vaipparaivot tulee vain jos liian nopeasti heräämisen jälkeen alkaa aamutoimille tai välipalalle valmistautumaan :)
Unohtui mainita että meillä poika myös syö itse lusikalla, mielenkiinnosta kyselin onko muilla samanlaista pelleilyä ruokailun suhteen. 
Meillä ei ruuan kanssa pelleillä, jos pelleillään poistetaan pöydästä... ei tarvii kun kerran poistaa niin johan alkaa syömään nätisti
syöttäen syö, juo itse nokka mukista... kaipa sitä itse syömistä pitäis alkaa tehokkaammin harjoitella, oon vaan niiiiiin laiska että en jaksossa niitä sotkuja siivota vaipan/vaatteiden vaihto on aika haastavaa täälläkin,venkuilee ja potkii...piru kun sattuu kun tulee masuun osumaa
syöttäen syö, juo itse nokka mukista... kaipa sitä itse syömistä pitäis alkaa tehokkaammin harjoitella, oon vaan niiiiiin laiska että en jaksossa niitä sotkuja siivota vaipan/vaatteiden vaihto on aika haastavaa täälläkin,venkuilee ja potkii...piru kun sattuu kun tulee masuun osumaaÄityli x 4
Kommentoinnin ninja
Meillä syödään lusikalla, mutta välillä vielä kädelläkin. Syöminen sujuu melko hyvin :)
Ruualla ei leiki. Kun on syönyt tarpeeksi, niin työntää lautasta hieman sivuun merkiksi, että nyt riittää.
Ruualla ei leiki. Kun on syönyt tarpeeksi, niin työntää lautasta hieman sivuun merkiksi, että nyt riittää.
Timbe, raportoi sit jatkostakin, et auttoiko lääkitys! Pitäis itsekin varmaan sinne lääkärille raahautua, kun ihan kauheet mahakipuitkut toistuu edelleen n kerran viikossa (ilmavaivaa). Ja muutenkin heräilee sen pari kertaa aina, mut ei niin hysteerisenä. Pitäis ruoka/oirepäiväkirjaa vaan eka pitää, kun ei mitään logiikkaa löydy vieläkään.
Timbe meilläkin on mennyt nexiumin siitä heinäkuusta asti(kolmella lopetus yrityksellä), kun ei vaan saatu refluksia rauhoittumaan millään ruokavaliolla. Jos päästä lääkkeestä eroon parin kuukauden päästä niin sitten ph-mittausta ja tähystä edessä 
Refluksilapset sivulta facesta saa hyvää tietoa ja vertaistukea tän asian kanssa 
Meillä on neiti on kyllä pääasiassa iloinen ja tyytyväinen. Sen oon huomannut, että jos on itellä vähänkin huono päivä niin kyllä neitikin kiukuttelee paljon enempi niinä päivinä.
Kävelty on noin kolmisen kuukautta ja pihallakin sujuvasti parisen kuukautta. Nyt oppinut vasta kipuamaan sohvalle. Mun puolesta ois saanut sen kanssa odottaa vielä muutaman kuukauden
vaikka yleensä osaa tulla jalat edellä alas.
Wop wop kovasti tsemppiä sinne! Tiedän tunteen. Ei helppo tilanne, mut joskus se on vaan kaikille parasta
Me erottiin jo viime vuoden loppupuolella (sen takia tullut vähemmän täälläkään juteltua). Lapsen isälle oli liikaa refluksi ja allergiajutut tai koko isyys/vastuu. Käy hoitaan edelleen muutamana iltana, mutta tällä tavoin jaksaa olla parempi isä.
Refluksilapset sivulta facesta saa hyvää tietoa ja vertaistukea tän asian kanssa Meillä on neiti on kyllä pääasiassa iloinen ja tyytyväinen. Sen oon huomannut, että jos on itellä vähänkin huono päivä niin kyllä neitikin kiukuttelee paljon enempi niinä päivinä.
Kävelty on noin kolmisen kuukautta ja pihallakin sujuvasti parisen kuukautta. Nyt oppinut vasta kipuamaan sohvalle. Mun puolesta ois saanut sen kanssa odottaa vielä muutaman kuukauden
vaikka yleensä osaa tulla jalat edellä alas.Wop wop kovasti tsemppiä sinne! Tiedän tunteen. Ei helppo tilanne, mut joskus se on vaan kaikille parasta
Me erottiin jo viime vuoden loppupuolella (sen takia tullut vähemmän täälläkään juteltua). Lapsen isälle oli liikaa refluksi ja allergiajutut tai koko isyys/vastuu. Käy hoitaan edelleen muutamana iltana, mutta tällä tavoin jaksaa olla parempi isä.
Muokattu viimeksi:
Oon niin surullinen teidän takia, jotka ootte eronneet Eka vauvavuosi kun on niin rankka, että parempikin parisuhde on kovilla. Jossain oli vinkki, että päättäis ennen lapsen syntymää, että ei erota ainakaan ennenku lapsi on 1 vee oli mikä oli. Ei tarvi sitten asiaa pohtia :) Me miehen kanssa siitä juteltiin tässä jossain kohtaa, kun on ollut hermot kireällä. Mä kyl uskon, että kukaan ei kevyin perustein eroa, ja monesti se on paras ratkaisu, jos ei vain toimi, vaikka kaikkensa on tehnyt. Mutta yritetään muistaa hoitaa sitä parisuhdettakin ja itsejämme välillä, se on parasta lapsellekin pidemmässä juoksussa. Aina voi yrittää vielä hetken, tai vaikka uudestaan, jos pieni etäisyys saa pään rauhoittumaan ja miehelläkin aikaa ajatella omaa suhdettaan lapseen yms. Mutta: parempi onnellinen yksin kuin onneton huonossa suhteessa!
Muoks. Ja kun täällä netissä on niin vaikea saada sävyjä ja otettua kaikkia huomioon, niin hansu ja kuka toinen olikaa: iso hali ja jaksamista, varmasti ollut teille paras ratkaisu, kun kuulostatte helpottuneilta :)
Eka vauvavuosi kun on niin rankka, että parempikin parisuhde on kovilla. Jossain oli vinkki, että päättäis ennen lapsen syntymää, että ei erota ainakaan ennenku lapsi on 1 vee oli mikä oli. Ei tarvi sitten asiaa pohtia :) Me miehen kanssa siitä juteltiin tässä jossain kohtaa, kun on ollut hermot kireällä. Mä kyl uskon, että kukaan ei kevyin perustein eroa, ja monesti se on paras ratkaisu, jos ei vain toimi, vaikka kaikkensa on tehnyt. Mutta yritetään muistaa hoitaa sitä parisuhdettakin ja itsejämme välillä, se on parasta lapsellekin pidemmässä juoksussa. Aina voi yrittää vielä hetken, tai vaikka uudestaan, jos pieni etäisyys saa pään rauhoittumaan ja miehelläkin aikaa ajatella omaa suhdettaan lapseen yms. Mutta: parempi onnellinen yksin kuin onneton huonossa suhteessa!Muoks. Ja kun täällä netissä on niin vaikea saada sävyjä ja otettua kaikkia huomioon, niin hansu ja kuka toinen olikaa: iso hali ja jaksamista, varmasti ollut teille paras ratkaisu, kun kuulostatte helpottuneilta :)
Joo, vauvavuosi/ruuhkavuodet + pari suhde= haaste! Esikon ollessa jotain 8kk lähdettiin mekin miehen kanssa eri osoitteisiin hetkeksi ottamaan etäisyyttä! Noh terapian kautta yhteen palattiin ja vahvempina yhteen:) ei sillä että kaikkien pitäis yhteen palata kun tunteet on vähän viileentyneet mut meillä etäisyys autto tajuamaan miten paljon me toisiamme rakastetaan<3 voimia sinne kaikille joilla uusi elämän tilanne koettelee parisuhteen kestävyyttä, ja todellakin parempi onnellisena yksin kun onnettomana yhdessä:)
Niinhän sitä sanotaan että vauvavuosi ja talon rakentaminen on parisuhteen koetinkiviä.
Meillä on sit taas ollu ihan tosi tasaista tää vauvavuosi, ei ollu tapeltu (ei kyllä tapella oikein muutenkaan), ja jotenkin ollaan oltu superonnellisia väsymyksesta yms huolimatta. Mutta en tiedä vaikuttaako se kun yritettiin esikoista niin "kauan" (1,5vuotta) ja se aika oli tosi rankkaa meille ja parisuhteelle, niin raskautumisen jälkeen ollaan nähty kaikki asiat ihan toisella tavalla.. en tiiä.
Tytsy, meidän toinen lääkkeen aloittamisen jälkeinen yö, no meni ihan ok. Itkuja oli, mutta ne ei ollu sellaisia huuto itkuja, ja sit joskus kahden maissa en jaksanu enää kuunnella kitinää niin annoin panadolin ja sillä nukkui aamuun asti (minäkin nukuin NELJÄN tunnin pätkän varmaan ekaa kertaa puoleen vuoteen). Eli hampaat vaivaa varmaan, toinen etuhammas on tulossa. Nieleskely öisin on vähentynyt, samoin hikoilu. Ja nukkuu normaalissa asennossa eikä pylly pystyssä kädet mahan alla.. katsotaan katsotaan ja seuraillaan :)
Meillä on sit taas ollu ihan tosi tasaista tää vauvavuosi, ei ollu tapeltu (ei kyllä tapella oikein muutenkaan), ja jotenkin ollaan oltu superonnellisia väsymyksesta yms huolimatta. Mutta en tiedä vaikuttaako se kun yritettiin esikoista niin "kauan" (1,5vuotta) ja se aika oli tosi rankkaa meille ja parisuhteelle, niin raskautumisen jälkeen ollaan nähty kaikki asiat ihan toisella tavalla.. en tiiä.
Tytsy, meidän toinen lääkkeen aloittamisen jälkeinen yö, no meni ihan ok. Itkuja oli, mutta ne ei ollu sellaisia huuto itkuja, ja sit joskus kahden maissa en jaksanu enää kuunnella kitinää niin annoin panadolin ja sillä nukkui aamuun asti (minäkin nukuin NELJÄN tunnin pätkän varmaan ekaa kertaa puoleen vuoteen). Eli hampaat vaivaa varmaan, toinen etuhammas on tulossa. Nieleskely öisin on vähentynyt, samoin hikoilu. Ja nukkuu normaalissa asennossa eikä pylly pystyssä kädet mahan alla.. katsotaan katsotaan ja seuraillaan :)
Hansu tsemppiä & voimia sinnekin! 
Ikävää nuo erotilanteet, mutta komppaan muita; parempi yksin onnellisena kuin onneton parisuhteessa.
Ikävää nuo erotilanteet, mutta komppaan muita; parempi yksin onnellisena kuin onneton parisuhteessa.