Äityli x 4
Kommentoinnin ninja
Jemina et ole ainut ketä ei ole raskaana. Täällä mä käyn seuraamassa muiden raskauden edistymistä ja ihania masukuvia :)
Angelique80
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Täällä kans yks joka ei ole raskaana eikä kyllä tosiaan ole vauvakuumetta. Lihoin nyt viimeisen jälkeen niin että jäi kokonaan vauvahaaveet pois. En tosiaan lähde enää kenenkään haukuttavaksi ku oon niin läski... Joo, toki vois laihduttaa mut en jaksa pojan kanssa kyllä tehdä yhtikäs mitään. Yleensä heräilee vielä yölläkin. Onneks en sentään töissä ole, kaikki kunnia teille jotka sinnekin repeette...!
No siis itekkään en ole vielä päässsyt raskauskiloista. +10kg liikaa ja vatsa on kuin taikina. Ei vaan todellakaan ole helppoa päästä eroon. Sitä oonki miettinyt että te uudelleen raskautuneet. Palauduitteko oikeesti jo edellisestä synnytyksestä? :) minusta alkaa vasta nyt näin vuoden jälkeen tuntua että kroppa pikku hiljaa alkaa palautua :D
Palasin takas mun ennen esikkoa harrastuksiin, eli alkuun vaan lenkkeilin lopulta juoksin ja sit sali treenit päälle joko kotona tai salilla ja tietysti ruokavalion hieno viilausta ja se paino vaan rapisi pois :) innolla odotan että pääsen taas salille ja juoksemaan, sit syksyllä
Palauduin joo, painohan putoaa aina liiankin matalalle, koska lihakset hyvin sulavat raskausaikoina pois ja raskauden tuomat vararasvat sulavat sitten raskauden jälkeen... Tais kävästä paino siellä 54kg:ssa, mut onneks nousi sinne 58kg ennen raskautumista. Mä en ole ikinä joutunut laihduttamaan, periaatteena on se, et normaalilla ruokavaliolla mennään ja jos ei sillä ja säännöllisellä liikunnalla pysy kunnossa, niin sit on joku pielessä ja asia korjattava... Ja onhan se pakko syödä säännöllisesti ja terveellisesti kun muksuille näytettävä esimerkkiä, heidän syömisistään oon kuitenkin vastuussa :) Tässä näin lyhyesti selitettynä :D
Mulla kertyi kiloja esikoisesta 20, 4-5kk synnytyksestä meni niin olin siinä painossa mitä ennen raskautta. Noudatin ruokavaliota ja harrastin paljon liikuntaa. Nyt en oo käyny viime neuvolan jälkeen vaa'alla, mutta veikkaisin että 10-11kg on tullu nyt. Mulla ei paino noin vaan tipu, ei oo koskaan tippunu, ja tosiaan tarvii tehdä töitä sen eteen.
Mir voimia, toivottavasti etenee hyvin hitaasti tai saadaan kaikki hoidoilla pois <3 Sitä kun tämä 40 lähenee, alkaa omat vanhemmat oleen aika vanhoja jo ja tulee kaikkea kurjaa ja kamalaa. Mutta niin kauan on toivoa kuin on elämää! Onneksi oma pieni tuo iloa.
Täällä kanssa kateellisena katsotaan muiden masuja! Mies ei millään innostu vaikka uhkailen mun iällä. Kai se on alkanu pelkään riskejä...
Täällä paino 4 kg alle lähtöpainon, vaikka kuinka yritän syödä. Läski painaa vähemmän ku lihas ja kaikki lihakset on gone
Ehtispä salille, mutta ei millään ole vielä siihen pystyny repeen. En oo ollu näin huonossa kunnossa kymmeneen vuoteen.
Täällä kanssa kateellisena katsotaan muiden masuja! Mies ei millään innostu vaikka uhkailen mun iällä. Kai se on alkanu pelkään riskejä...
Täällä paino 4 kg alle lähtöpainon, vaikka kuinka yritän syödä. Läski painaa vähemmän ku lihas ja kaikki lihakset on gone
Ehtispä salille, mutta ei millään ole vielä siihen pystyny repeen. En oo ollu näin huonossa kunnossa kymmeneen vuoteen.
Mulla on mummot huolen aiheena, toisella on rintasyöpä ja toipumassa rintojen poistosta ja toisella kohtusyöpä jota lääkärit ei halua leikata kun mummolla ikää kuitenkin jo lähemmäs 90 mut hoitoja saa et sais edes muutaman lisävuoden ja hoidot näyttäisi tehoavan... Hoitojen välissä molemmat ollut pirteitä ja kivuttomia, täynnä elämän iloa<3 niin toivon että kerkiävät vielä nähdä uuden perheen jäsenen ja saisivat ennenkaikkea olla ilman kipuja ja kotonaan... Ja itku tuli kun tätä kirjoittaa ukit valitettavasti lähteneet pilvenreunalle aikapäiviä sitten, kova ikävä heitäkin vaikka toisen kuolemasta on jo 10 vuotta ja toisen 5. En kyl voi kuvitella miltä tuntuu kun omat vanhemmat sairastaa, tämäkin tuntuu aivan kamalan raastavalta
ukit valitettavasti lähteneet pilvenreunalle aikapäiviä sitten, kova ikävä heitäkin vaikka toisen kuolemasta on jo 10 vuotta ja toisen 5. En kyl voi kuvitella miltä tuntuu kun omat vanhemmat sairastaa, tämäkin tuntuu aivan kamalan raastavalta
Mulla kertyi esikoisesta raskauskiloja ~11kg, joista vähintään 2kg oli pelkkää turvotusta. 9kg jäi synnärille, ja loput 2kg lähti itsekseen 2 viikon aikana. En voi sanoa että palauduin täysin ennen kuin tulin uudestaan raskaaksi, mulla maha/mahan muoto ei kerennyt palautua samanlaiseksi kuin mitä oli ennen esikoista. Tähän mennessä (rv 25+5) kiloja kertynyt 5kg, pyrin syömään suht terveellisesti ja säännöllisesti, lenkkeilen ja oman voinnin mukaan käyn salilla. :)
Tsemppiä & jaksamista kaikille keiden läheiset sairastaa! Valitettavasti mulla myös omakohtaista kokemusta kun perheenjäsen sairastuu syöpään. Pari vuotta sitten oma isäni sairastui pahalaatuiseen pään - ja kaulan alueen syöpään, oli päässyt leviämään. Iso shokki se oli kaikille, meillä ei suvussa syöpää ole, isälläni terveelliset elämäntavat, ei tupakoi, ei juo ja ikää alle 50v. Vaikka eihän nuo mitään takaa etteikö voisi sairastua... Odotin silloin meidän esikoista, vaikeaa oli iloita raskaudesta kun vierestä joutui seuraamaan miten läheinen ihminen kuihtuu rankkojen säde - ja sytostaattihoitojen myötä. Mutta meillä kävi onni ja isäni selätti syövän. Tietty kaikkia pikkuisen pelottaa kun on se riski, että syöpä uusiutuu ja jos niin käy, tuleeko selviämään. Nyt on aivan eri ihminen, ei valita turhista ja pienistä asioista, niin elämäniloa täynnä ja osaa nauttia pienistäkin asioista.
Sori oma avautuminen. 
Tsemppiä & jaksamista kaikille keiden läheiset sairastaa! Valitettavasti mulla myös omakohtaista kokemusta kun perheenjäsen sairastuu syöpään. Pari vuotta sitten oma isäni sairastui pahalaatuiseen pään - ja kaulan alueen syöpään, oli päässyt leviämään. Iso shokki se oli kaikille, meillä ei suvussa syöpää ole, isälläni terveelliset elämäntavat, ei tupakoi, ei juo ja ikää alle 50v. Vaikka eihän nuo mitään takaa etteikö voisi sairastua... Odotin silloin meidän esikoista, vaikeaa oli iloita raskaudesta kun vierestä joutui seuraamaan miten läheinen ihminen kuihtuu rankkojen säde - ja sytostaattihoitojen myötä. Mutta meillä kävi onni ja isäni selätti syövän. Tietty kaikkia pikkuisen pelottaa kun on se riski, että syöpä uusiutuu ja jos niin käy, tuleeko selviämään. Nyt on aivan eri ihminen, ei valita turhista ja pienistä asioista, niin elämäniloa täynnä ja osaa nauttia pienistäkin asioista.
Sori oma avautuminen. 
Mullehan ei raskausaikana oikeastaan tullut painoa, synnytyksen jälkeen olin noin 8kg alle lähtöpainon. Mutta nyt paino huitelee taas ihan omissa sfääreissään, kolminumeroiset luvut uhkaavan lähellä Mulla painon tiputtaminen vaatii kyllä aina ihan kunnon panostuksen, jos ei todella kurinalaisesti syö ja liiku paljon ja rankasti, niin ei puntari hievahda mihinkään. Jotain pitäisi kyllä taas tehdä, kun ahdistaa... Ei vaan yhtään jaksaisi ja kiinnostaisi se urakka :/
Mulla painon tiputtaminen vaatii kyllä aina ihan kunnon panostuksen, jos ei todella kurinalaisesti syö ja liiku paljon ja rankasti, niin ei puntari hievahda mihinkään. Jotain pitäisi kyllä taas tehdä, kun ahdistaa... Ei vaan yhtään jaksaisi ja kiinnostaisi se urakka :/Meillä aina joku heittänyt lusikan nurkkaan ku uutta porukkaa pukannut sukuun. Esikoista odottaessa silloisen miehen pappa kuoli, tokaa odottaessa mun pappa kuoli, viimeks kuoli miehen mummo ja nyt on kuollut tädin mies. Kyllähän se suru on aina aivan valtava ja meidän papan kuolema ahdistaa vieläkin, että kuin voi mennä mies siihen kuntoon niin äkkiä ja ei se loppu enää ollut ihmisarvoista elämää Syöpää meillä on suvussa ja verenpainetta yms perus länsimaalaista kuraa ja osuu varmasti jonkun kohdalle... Siskon mies sairastui jo parikymppisenä syöpään, mut onneksi siitä sit toistaiseksi toipui. Kuolema on osa elämää, mut onneks elämä sit jatkuu, vaikka suru on käsiteltävä.
Mitä tuohon painonhallintaan tulee, niin eihän se tosiaan ihan itsestään tipu, vaan olis oltava terveet elämäntavat, jotta paino voisi normalisoitua. Varmaan liikkeelle kannattaa lähteä siitä, että miettii mitä haluaa, miltä haluaa näyttää ja millaista esimerkkiä haluaa lapsilleen antaa. Vihko käteen ja parin viikon ruuat ylös vaakan kautta. Siitä sit miettimään, että missä menee pieleen. Moni syö liian vähän proteiinia ja rasvaa, liikaa hiilihydraattia, joten jatkuva nälkä piinaa. Sitten kun ruokavalio mallillaan, voi lisäillä liikuntaa. Ihan jo reippaat kävelyt boostaavat aineenvaihduntaa. Sit unohtaa kaikki hiton kuurit ja kituuttamiset, semmosella tyylillä kun ei pysyviä tuloksia saa aikaan! Itselle liikunta on osa elämää ja kyllähän se jo yleisissä terveyssuosituksissa on, et kuudesti viikossa puol tuntia hikiliikuntaa tai sit kolmesti viikossa tunti. Mulle on helppoa pysyä "ruodussa", koska hyvällä terveellisellä ruualla saa aina mahan täyteen ja liikunta pitää kaiken maailman kolotukset poissa. Kyllä sitä työtä oon tehnyt viimeiset kymmenen vuotta, kun kotona ei ikävä kyllä mitään tervettä mallia saanut syömisiin, mutta nyt on semmonen balanssi löytynyt :) Tsemppiä kaikille painonpudotukseen jos sellasta haluaa, eihän meidän kaikkien tarvitse olla samaa kokoa, riittää kun on itse itseensä tyytyväinen! :)
Syöpää meillä on suvussa ja verenpainetta yms perus länsimaalaista kuraa ja osuu varmasti jonkun kohdalle... Siskon mies sairastui jo parikymppisenä syöpään, mut onneksi siitä sit toistaiseksi toipui. Kuolema on osa elämää, mut onneks elämä sit jatkuu, vaikka suru on käsiteltävä. Mitä tuohon painonhallintaan tulee, niin eihän se tosiaan ihan itsestään tipu, vaan olis oltava terveet elämäntavat, jotta paino voisi normalisoitua. Varmaan liikkeelle kannattaa lähteä siitä, että miettii mitä haluaa, miltä haluaa näyttää ja millaista esimerkkiä haluaa lapsilleen antaa. Vihko käteen ja parin viikon ruuat ylös vaakan kautta. Siitä sit miettimään, että missä menee pieleen. Moni syö liian vähän proteiinia ja rasvaa, liikaa hiilihydraattia, joten jatkuva nälkä piinaa. Sitten kun ruokavalio mallillaan, voi lisäillä liikuntaa. Ihan jo reippaat kävelyt boostaavat aineenvaihduntaa. Sit unohtaa kaikki hiton kuurit ja kituuttamiset, semmosella tyylillä kun ei pysyviä tuloksia saa aikaan! Itselle liikunta on osa elämää ja kyllähän se jo yleisissä terveyssuosituksissa on, et kuudesti viikossa puol tuntia hikiliikuntaa tai sit kolmesti viikossa tunti. Mulle on helppoa pysyä "ruodussa", koska hyvällä terveellisellä ruualla saa aina mahan täyteen ja liikunta pitää kaiken maailman kolotukset poissa. Kyllä sitä työtä oon tehnyt viimeiset kymmenen vuotta, kun kotona ei ikävä kyllä mitään tervettä mallia saanut syömisiin, mutta nyt on semmonen balanssi löytynyt :) Tsemppiä kaikille painonpudotukseen jos sellasta haluaa, eihän meidän kaikkien tarvitse olla samaa kokoa, riittää kun on itse itseensä tyytyväinen! :)
Ja kuvista päättelen myös, ettei sulla warheart kovin isoa taipumusta olekaan lihoa. Mäkään en perusta kuureista ja tiedän tasan miten pitäisi syödä, mutta kun se ei tule niin helposti tehdyksi. Ja se, että syö oppikirjan mukaan ei oikeastaan tiputa juurikaan painoa. Mulla painonpudotus vaatinut aina kunnon "kuurin" muuten ei tipu. Miettiikin jotain mitä ei saisi syödä ja paino nousee. Aina pakko karsia kaikkia "normaalejakin" juttuja ruokavaliosta, jotta paino putoaa. Ja liikunta ei ole oikein koskaan kunnolla kuulunut elämään, se poikkeaa siellä aina välillä, muttei koskaan jää pidemmäksi aikaa tavaksi. Mutta mulla siis kyllä elintapojen lisäksi vaikuttaa geenit tosi voimakkaasti, sukurasitteena mm. pcos. Lukioikäisenä painoin 70kg (BMI siellä 25 paikkeilla) ja olin todella hoikka, en siis varmaan edes voisi olla 50 kiloinen vaikka mitä tekisin (ainakaan niin, että olisin terve).
Lääkäristäkin saa apua painon hallintaan jos niin haluaa, vissiin katsovat labroja ja tekevät aineenvaihdunta (?) Tms kokeita ja laatiivat laihdutus/ruokavalio suunnitelman... ainakin siis näin mun yhdelle sairaanloisen ylipainoiselle ystävälle tehtiin kun alko vaaka pyörimään siellä kolminumeroisissa ja kaikkea muutakin hyökkää kropassa...
Mut tosiaan kaikki täydellisiä just tämmösinä ja kunhan onnellisia nahoissamme itse en ollut ja sannin piti olla vika (pyhpah) niin halusin mun prebaby kropan takas puhumattakaan diabetes pelosta, ja nyt oon tyytyväinen kroppaani mitä nyt lihasta alan kasvattelemaan jahka mahastani pääsen ja lääkärin luvan saan... tsempit siis teille jotka haluatte painoa pudottaa, tähänkään kun ei ole sitä yhtä muottia mikä sopii kaikille... laiha tai paksu, kaikki yhtä kauniita olkaa armollisia itsellenne!
Mut tosiaan kaikki täydellisiä just tämmösinä ja kunhan onnellisia nahoissamme
itse en ollut ja sannin piti olla vika (pyhpah) niin halusin mun prebaby kropan takas puhumattakaan diabetes pelosta, ja nyt oon tyytyväinen kroppaani mitä nyt lihasta alan kasvattelemaan jahka mahastani pääsen ja lääkärin luvan saan... tsempit siis teille jotka haluatte painoa pudottaa, tähänkään kun ei ole sitä yhtä muottia mikä sopii kaikille... laiha tai paksu, kaikki yhtä kauniita olkaa armollisia itsellenne!No mä kulutan sen mitä syön, eli ei mihinkään taipumukseen liity kyllä hoikkuus. Eikä kyllä virallisesti terveelliseen ruokavalioon, se jos mikä alkoi kerryttämään painoa aikanaan. Että kyllä, ihminen sairastuu jos joutuu kieltämään itseltään jatkuvasti kaikkea, pitäs miettiä ennemmin niin päin, että paljonko voi syödä mitäkin pysyäkseen terveenä. Jos jollain tietyllä ruokavaliolla pysyminen on vaikeaa/mahdotonta, niin eihän se mitenkään voi olla tervettä. Monillahan se ongelma on korvien välissä ja kun lopettaa tekosyiden keksimisen ja tekee asioille oikeasti jotain, tapahtuu muutoksia. Eihän kenenkään paino pysy normaalina jos syö enemmän kuin kuluttaa. Me raahataan melkeen 20kg vihanneksia ja kasviksia kaupasta viikossa, ei kituilla millään rasvattomalla, syödään puhdasta ruokaa ja liikuntaan paljon. Mä rakastan liikuntaa ja ei tee tiukkaakaan useampi tunti viikossa :D Terveellisellä ruualla kun täyttää mahansa, ei sitä ylimääräistä mahdu yksinkertaisesti mahaan. Mulla menee melkeen kilo kasviksia päivässä, siihen päälle rahkaa, raejuustoa/lihaa/kalaa, rasvaa ja vähintään kolme litraa vettä. Mutta kyllä niitä herkkuja tulee joskus syötyä, niitä vaan ei tosiaan päivittäin mätetä, eikä kamalia määriä. Puhun nyt omasta kokemuksesta ja kavereiden kokemuksesta, ihan omasta halusta se lähtee, että millainen OIKEASTI itse haluaa olla. Siihen ei sit auta muu kuin elää sen mukaan. Jospa tuosta jotenkin edes pointti aukeisi, vaikea puhelimella kirjoittaa :D
Mutta oon kyllä sitä mieltä että geeneillä/aineenvaihdunnalla ja yksinkertaisesti ihmisten erilaisilla elimistöillä on jonkinlainen vaikutus lihavuuteen/painon tippumiseen/painon kertymiseen. Mutta omilla teoilla vaikuttaa niihin todella paljon.
Muoks. Esim. meillä mies syö paljon enemmän herkkuja ja ei lenkkeile niin kuin minä, mutta sille ei kerry painoa ollenkaan. Ja syön vöemmän hiilareita kuin se ja muutenkin terveellisemmin.
Muoks. Esim. meillä mies syö paljon enemmän herkkuja ja ei lenkkeile niin kuin minä, mutta sille ei kerry painoa ollenkaan. Ja syön vöemmän hiilareita kuin se ja muutenkin terveellisemmin.