Niin ja onnea uutteen kotiin jo muuttaneille ja tuleville muuttajille :) Olispa meilläkin uusi, isompi koti luvassa, mutta pitää vielä odotella sitä lottovoittoa, kun pks haluaa asua :D
Täällä oli jotain keskustelua nukuttamisista yms. Mä olin ennen lapsen saantia aika vahvasti sitä mieltä, että ei se lapsi itkemällä rikki mee ja ei pidä opettaa oleen liikaa sylissä tai joka kitinään reagoida tai ees vieressä nukuttaa, jotta oppisi olemaan itsekseenkin.
Noh, käytäntö onkin sit ollut ihan eri
:D
Vieressä nukkuminen oli aluksi kaikkein helpointa kaikille, vaikka refluksin helpotettua sakeuttajan jälkeen saatiinkin siirrettyä pääosin omaan sänkyyn, jolloin kaikki nukkuu normaaliöinä paremmin. Itkuöinä sovelletaan tilanteen mukaan :) Lapsi nukkuu tilanpuutteen vuoksi toisessa huoneessa ihan makkarin ovella eli näköyhteys silti. En itse näin pientä erottaisi vielä vallan omaan huoneeseen, kun ihminen on laumaeläin :) Olis isompikin lapsi kiva pitää lähellä, mutta taitaa mennä parisuhde edelle ja otetaan oma rauha joskus siinä kohtaa, kun yöt alkaa oleen säännöllisesti kokonaisia. Toisaalta eipä tuo herää, vaikka siinä "parisuhteiltaisiinkin"
Itkuun reagoin aika herkästi, sen laadusta riippuen. Ja nukutan silitellen / sylissä, jos ei muuten rauhoitu. Syli on pojalle edelleen tärkeä, vaikka nyt on alkanut valloittamaan maailmaa, kun oppi ryömimään kunnolla. Nopea sylittely välillä vaikka liinassa ja pian taas akku ladattuna omaan touhuun :)
Koti ja läheiset ihmiset ovat lohtua ja turvaa, joiden avulla voi sitten kohdata julman maailman. Mun ei ole tarvetta "karaista" lasta kohtaamaan vastoinkäymisiä. Haluan itsekin rakkailtani kannustavaa hyväksyntää ja syliä. Käytöstavat ja toisten huomioonottaminen syntyy kotona ja tottakai kielletään ja komennetaankin, jos tarvetta.
Eri persoonille sopii eri jutut. Kuitenkin toivon, että kaikki oppis näyttään rakkautta lempeästi niin teoin kuin sanoinkin tässä jäyhässä Suomen kulttuurissa :) Niin omiaan kuin muitakin kohtaan.
Peace kaikille näin pride-viikolla :)