Heippa kaikille. Kauheesti tullu kirjotuksia enkä millään jaksa lukea läpi kaikkee, joten anteeksi oma napailu..
Täällä on ollu vaikeeta tää alku.. Me saatiin siis diagnoosi tuohon nenäjuttuun ja pojalla on joku oireyhtymä missä nenäluut on liian lähellä toisiaan josta johtuu että on ahtaat ontelot. Käytiin kolmisen viikkoo sitten leikkauksessa avartamassa niitä ja nyt hengitys sujuu. Noh alusta asti on ollut syömisongelmia ja kun jouduttiin siirtymään kokonaan korvikkeelle niin oireet paheni. Oksenteli, pulautteli, huuti mahaa ja oli limanen jne.. Käytin eilen lääkärissä ja saatiin lehmänmaitoallergia diagnoosi eli ei ihme ettei toisella oo tehny mieli syödä kun maito on kutittanu jo suussa ollessaan ja ärsyttäny massua heti ruokailun yhteydessä. Eilen teki stopin ruokailussa. Nyt menee nuteilon pepti jossa ei oo lehmänmaitoo ollenkaan ja ruokailut alkanu sujuu todella hyvin. Syö myös useemmin ja paremmalla ruokahalulla. Joku mun vaistossa vaan sano ettei ruokailun kuulu vaan olla niin vaikeeta. Otin itsekkin sitten hiukan selvää tuosta ennen lääkäriin menoo, no ei mun tarvinnu lääkärille edes ehottaa sitä kun se itsekkin epäili allergiaa.
Kaikenlaista vaikeutta ollu matkassa ja meitä ei olla tosissaan sairaalassakaan otettu. Muutaman kerran joutunu huutaa ja itkee lääkärille, että laittaa lähetettä eteenpäin kyssiin nenä asian kanssa ihan alan ammattilaiselle. Saatiin kyssistä sitten todella ihana korvalääkäri joka ottautu asiaan vakavasti ja määräsi leikkauksen.
Vauva oli leikkauksen jälkeen hengityskoneessa koska nenää oltiin operoitu ja siellä turvotusta. Hengitysputki meni siis suusta. Odoteltiin että turvotus laskee nenästä jotta voidaan ottaa koneesta irti. Kolme päivää oli koneessa. Ne oli elämäni vaikeimmat päivät. Ensin pelotti miten leikkaus menee ja sitten sattu kahtoo toista kun hengitys on koneen varassa. Sai niin vahvoja unilääkkeita että kroppa ei jaksanu itse hengittää hetkeen. Se oli pelottavaa ajatella, että jos kone ei olisi ollut apuna niin mulla ei olis enää vauvaa.. Ja jos on hengityskoneessa niin sillon pitää olla ehdottoman paikoillaan ettei piäutket irtoa ja tällä meidän vauvalla oli niin kova tahto ettei hän meinannu pysyä paikoillaan ollenkaan. Meillä oli hoitajien kanssa todella kova työ pitää poikaa paikoillaan. Tekivät sitten päätöksen, että poika pidetään kolme päivää nukutuksessa eli niin pitkään kun koneessa on.. Turvotus hänessä oli valtaisa kun nesteitä ja lääkkeitä meni niin paljon. Mutta sanompa, että leikkaus oli kuitenkin hyvä päätös koska elämä on helpottanu kummasti sen jälkeen. Hän pääsi myös pari päivää sitten kotiviiksistä pois.
Tämmöstä kuuluu meille ja siinä syy miksi en ole jaksanut käydä täällä juttelemassa.
Toivottavasti teillä muilla on mennyt paremmin vauvojen kanssa. :)