Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä olin vuosi sitten Tallinnassa. Söin ja join kaikkee sopimatonta. Kuukautiset oli kyllä myöhässä, mut mun kierto oli ihan villiä niin ei siitä ottanu selvää. Testin tein just ennen lähtöä ja negaa näytti. Päätin silloin että en ihan heti kyllä uutta testiä tee kun negoja oli jo niin monta takana. Lopulta vasta 9.4. uskalsin tehdä seuraavan testin joka oli positiivinen. Silloin ei osannut tuntea oikein mitään o_O niin paljon sitä oli odottanut ja pettynyt. Mutta siitä alkoi mun elämän paras vuosi tähän saakka <3

Kiitos kanssaelämisestä tytöt :)
 
Samaa mietin tuossa että kohta on poika periaatteessa ollut jo vuoden ajan maailmassa. :) Tyyppi on kyllä muuttanut äidin elämän ihan täydellisesti, parempaan. Vähän hassu olo kyllä kun tuo uusi joulukuun ryhmä jo on, vastahan sitä itse alkoi ihmettelemään kasvavaa mahaansa. :) Aika kulkee tosi nopeasti!
 
Mä taisin sattumalta plussata 7.4 viime vuonna... Poikahan syntyi 7.12. Tiesin kyllä jo siinä vaiheessa odottavani ku kuukautisia ei kuulunu...
 
Lisään vielä aikasempaan viestiini, positiivisen testin tein 1.5, ja itse en silloin aavistanut että voisin olla raskaana (kuukautiskierto oli todella epäsäännöllinen). Miehellä oli tunne että olen raskaana, ja raahasi mut mukanaan apteekkiin ostamaan testin, ja niin se positiivinen sitten pärähti voimakkaana ruutuun samana iltana, oli kyllä onnenpäivä. :)

Täällä tänään ensimmäiset kunnon hekotukset hekotettu, ihan sydän sulaa kun kuuntelee miten onneissaan toinen hekottaa kovaan ääneen! :)
 
Itekin lueskelin äsken huhtikuu 2016 mummojen synnytystä ennakoivia oireita ja haikeus tuli. Oma raskaus oli ihanaa aikaa, haluaisin kyllä kokea sen vielä :Heartred Mekin lomailtiin viime viikolla samassa paikkaa missä vauva sai noin vuosi sitten alkunsa. Ei jotenkin voi käsittää miten aika rientää. Positiivinen testi taisi olla 28.4, tein sen töissä ja laitoin kuvaviestin miehelle tikusta että näkeekö saman minkä minä. Ja näkihän se:)
Vuoden yrityksen jälkeen tuntui hyvältä, kyllä siinä liikutuksen itku pääsi.

Meillä tyttö kohta 3,5 kk ja mahakivut näyttää helpottuneen, Jes! Disflatyl - tippoja vähennän nyt pikkuhiljaa. Tyttö viihtyy paremmin leikkimatolla ja sitterissäkin kun ei kipujen takia tarvi koko ajan hyssytellä. Nukahtaminen on edelleen vaikeaa, ei halua syödä tuttia, on täysimetyksellä. Yöksi nukahtaa noin tunnin tissimaratonilla, päivisin jumppapallon päällä sylissä hyssytellen, liikkuviin vaunuihin tai keinuteltuna sitteriin. Hilpeä ja sosiaalinen vauva kuitenkin kun ei ole kipeä tai väsynyt. Mahalta on kääntynyt selälleen jo pitkään, ja eilen oppi ottamaan lelusta kiinni ja viemään suuhunsa. Toissapäivänä alkoi päristellä suullaan :grin

Rota-rokote otettiin myöhemmin mahakipujen takia, mutta ei aiheuttanut onneksi lisää kipuja. Muut rokotteet otetaan vasta 2 vkon päästä lähes 4-kuisena. Terveinä on saatu olla onneksi. Oikein ihanaa kevättä muillekin mammoille!
 
Mä tein positiivisen testin 30.3.15, vaikka kyllä tiesin raskaana olevani vaikka menkatkaan ei ollu myöhässä, oli vaan sellainen olo:)
Voih että kun ollut mahtava vuosi tai no oikeastaan 5 vuotta, kyllä tämä perheen perustaminen antaa erilailla sisältöä ja tarkoitusta elämään... Vaikka välillä aina rankaa niin en sekunttiakaan pois antais!
 
Mir, osanottoja ja voimia. <3 Tarjotkaa miehelle apua pyytämättä, ihan arkisia asioita. Vaikka päivän makaronilaatikon ja kaupassakäynnin. Sellaiset asiat oli itselle kultaakin kalliimpia kun itse oli surun keskellä ja normaaliarki tuntui ylitsepääsemättömältä. Ei siinä apua jaksa pyytää... Ja pidä itsestäsi huolta myös ja puhukaa paljon. Mä ajattelen, että ystäväsi on olemassa edelleen, niin kauan kuin hänet muistetaan, ja on hengessä mukana ja suojelee teitä ja lapsia sieltä jostain.

Täälläkin koliikki jo vähän helpotti, mutta nyt on viikko taas jostain syystä itketty enemmän :/ Vähän ärsyttävää, kun ei voi vaan nauttia tästä vauvaelämästä, vaan koko ajan pitää olla varuillaan, että koska alkaa taas itkee ja mikähän auttais tällä kertaa ja miten sais tän loppuun. Ihanan iloinen veijari on aina, kun ei ole mitään ruuansulatusvaivoja tms. <3
 
Mä tein positiivisen testin 12.4.2015. Tuli tunne että raskaana ollaan ja heti apteekkiin testi ostamaan ja tulos oli positiivinen. Eipä uskoisi, että siitä hetkestä on jo kohta vuosi kulunut. Neiti on sunnuntaina jo 4kk :) kamalaa kun aika menee niin nopeaa.
 
Tänään oli oma jälkitarkastus sairaalassa. Muuten repeymät parantuneet hyvin, mutta joku limapussi oli vielä mikä leikattiin. Tosin fyssarille olisi vielä asiaa kun tuo peräaukon aktiiviset lihakset vielä palautumatta tai siis selitti et muut lihakset ympärillä pitää kyllä huolen ettei uloste karkaile (sori nää jutut..) mutta vielä vaatis ehkä treenausta vaikka itsestä onkin ihan hyvältä jo tuntunut. Pöh, höh, mutta hienoa kun asioihin suhtaudutaan vakavasti ja ohjataan hoitoon jos tarvetta on. Poika oli koko ajan niin hienosti hoitajan sylissä ja osan toimenpiteestä minun vatsan päällä. :)
 
Voihan saakeli, mua on etonut ja ollu pahaolo jo puol viikkoa. Lisäks kaikki hajut tuntuu nenään herkemmin. En kestä jos olen raskaana! Tää esikoinen täyttää kohta 4kk:tta. En uskalla tehä raskaustestiä, koska siitä seuraa julmettu riita kotona. Mä en halua nyt lisää lapsia, mut miehen mielestä se ois ihan ok. Mulle ei olis todellakaan ok, koska oon nyt vasta alkanut päästä kunnolla urheilemaan ja liikkumaan. Ja nauttimaan omasta vartalosta ihan vain itselleni. Pidätte mua varmaan itsekkäänä, mut mä haluan muutakin elämää kuin lapset.

Ja en ikinä kykenis huolehtii esikoisesta jos toisesta raskaudesta tuli samanlainen kuukausien oksennuskierre!
 
Osanotto Mir surutyöhön ja voimia ystäväsi perheen tukemisessa. Täälläkin yhdenlaista surutyötä tehty, kun vanhemmilleni rakas Ylivieskan kirkko paloi silmiemme edessä maan tasalle viikko sitten. Näky oli karmea mutta erityisen pahalta menetys tuntui vanhempieni kannalta, kun he ovat viime vuodet niin iloinneet mùutosta kotikirkkonsa viereen, ihailleet kirkkomaisemaa ja nauttineet lyhyestä kirkkomatkasta. Ylivieskan kirkossa oli myös ehkä tavanomaisempaa ahkerampaa kirkkoelämää. Meidän pikkumieskin kerkisi kirkossa kiirastorstaina käydä äänijänteitään avaamassa. Enpä arvannut, että oli eka ja vika kerta.

Pojalla kutiaa hampaan alut alaikenessä ja on välillä etenkin iltaisin tosi kiukkuinen.

Minä tein plussatestin muistaakseni 16.4. Vuosi sitten. Tunne raskaudesta oli tosin jo vähän ennen... viimeiset kuukautiset alkoi 18.3.2015 ja nyt 10.3. tuli ekat kuukautiset pojan syntymän jälkeen. On ollut kyllä mieleenpainuva vuosi ja vaikka loppuraskaus menikin minulla vähän toisin kuin luulin, niin kiitollinen mieli silti on ja poika kasvaa koko ajan. Soseitakin alkaa pikkuhiljaa paremmin upota.
 
Ikuinen unelma, oma päätöshän se on että haluaako lisää lapsia vai ei. Mutta tosiaan, täällä pitkään yrittäneet voi hieman närkästyä jos "valittaa" että on tullut raskaaksi. Ehkäisy on kuitenkin keksitty :)
 
Juu jokainen sen oman lapsi luvun päättää...Toivottavasti olis vain jotain väsymyksestä johtuvaa tms! Mut kannattaa varmaan käydä tekemässä se testi:)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top