Vähän avautumista ja purkaamista. Minä teen aina ruoan tässä huushollissa. AINA. Aamusin, aamupäiväsin, iltapäiväsin, joskus iltasin. Ja minä teen supisuomalaista, terveellistä, monipuolista ruokaa. Nytkun pyysin oksennusaallon iskiessä miestäni tekemään mulle munakokkelia, niin hän kiukuspäissään murskaksi pannulle myös puolet kananmunankuorista tahalleen ja heitti niin paljon valkosipulijauhetta, että koko kämppä haisee, ja huusi vielä minulle sen jälkeen että minun vikani!?!!! Kyllä suutuin, ja ilmoitin hänelle että saa kokeilla sitä ruoanlaittoa itse loppuviikon ajan, että minä pesen siitä hommasta kokonaan käteni loppuviikoksi. Jos pitää alkaa kiukutteleen tollatavalla noin pienestä asiasta, niin kyllä on miettimisen paikka. Ja hänellä rauhoittavat lääkkeet reseptillä, mitä hän on alkanut syömään kuin "karkkia", ihan kuin hän ottaisi sitä pienempiinkin vastoinkäymisiin, särkyihin, unettomuuteen, argh! Vaikka lääke on määrätty paniikkikohtauksiin! Olen tästäkin hänelle sanonut, mutta ei.. Kun lääkäri on määrännyt, niin siihen on aina hyvä vedota. Hänen kiukutellessaan ja mennessään ulos tupakalle menin sitten lääkekaapille, ja laskin, monta pilleriä hän tarvitsee loppukuulle (lääkäri oli kirjoittanut reseptiin että 1 tarvittaessa päivässä) joten yhden pillerin per päivä jätin loppukuuksi ja loput piilotin. taitaa siitäkin tulla sanomista, mutta ny loppu.