J
Jasmin
Vieras
Eikääh, oikeesti. Ollaan oltu siis naapureita joskus :D
Me asutaan Itä-Helsingissä Myllypurossa, täällä on uuden ostarin myötä tosi rauhallista. Ei kyllä tarvi pelätä iltasin mitään ja yöllä tuolla on niin hiljasta että se vähän jo pelottaa. :'D zMutta edelleen jotkut luulee että täällä Jammut hakee lapset pihalta ja nuorisojengit hakkaa kaiken tieltään. :D
Täällä on vihdoin vaavimasu tullu läskin alta esiin ja ekat mammaleggarit käytössä. :)
Mä itkin jopa sille kun iltiksessä luki että Penelope Cruzin isä oli kuollut Espanjassa... Itken kaikelle telkkarissakin. :D
Catherine 15+0 (kyllä ne neuvolassa nyt sano et la on 15.12. pitäisi muuttaa se listaan)
Täällä on vihdoin vaavimasu tullu läskin alta esiin ja ekat mammaleggarit käytössä. :)
Mä itkin jopa sille kun iltiksessä luki että Penelope Cruzin isä oli kuollut Espanjassa... Itken kaikelle telkkarissakin. :D
Catherine 15+0 (kyllä ne neuvolassa nyt sano et la on 15.12. pitäisi muuttaa se listaan)
Mukkis
Puuhakas puhuja
Äippäx3: olipa mukava lukea että mua oli kaivattu, tai no ainakin huomattu poissaolo... 
Mutta tosiaan josko nyt sitä uskaltas rentoutua... Ultra meni hyvin, kaikki näytti normaalilta, niskaturvotus normaali ja eloisa veijari siä oli. Mutta l.a. aikastu aikalailla, eli neuvolan mukaan oli 2.1. ja ultran mukaan 24.12., eli todellista joulutonttua odotetaan :) Oikeestaan l.a. on helpotus, kun tiedän että mun isä ja sen vaimo on ainakin meillä auttamassa lasten kanssa, ja josko mies pääsis synnytykseen tällä kerralla mukaan.....
Lapsille kerroin jo melki heti plussauksen jälkeen, kyllä ne aistii ja huomaa musta melki kaikki asiat muutenkin...
Tervetuloa uudet: Tiittärä, nasu 86 jaT87 ainakin
Oon seurannut keskustelua noista lääkkeistä, aika hurjalta tuntuis ottaa raskausaikana opamoxia... Onhan se totta, että joskus on pakko syödä jotain lääkettä raskausaikanakin, mutta varmaan unilääkkeet ja rauhottavat olis ihan vihoviimesenä listalla. Raskauteenhan osittain kuuluu yöheräilyt ja unettomat yötkin, olen itekkin jokaisessa raskaudessa niitä kokenut ja sen lisäksi tietty lasten yöhuudot ja heräilyt. Tuntuu,että olen enemmän tai vähemmän valvonut viimeiset 6 vuotta... Ite olen sairastanut toistuvaa keskivaikeaa masennusta yli 10 vuotta ja on ollut lääkitys siihen,mutta koskaan en ole raskausaikana sitä suostunut syömään, en vain uskalla kun mielestäni tutkimustietoa sikiölle aiheutuvista vaaroista ei ole riittävästi. Olen kyllä joutunut sitten käymään terapiassa loppuraskausaikoina, mutta josko nyt ei tarvitsisi... (ite sain muuten myös ristiriitaista suositusta lääkeestäni, psykiatrin mukaan olisi ehdotonta jatkaa ja neuvolalääkäri taas ei suositellut, mutta päätöksen tein ihan itse oman arvioni perusteella)
Tsemppiä kovasti kaikille, jotka painii näiden jonkinlaisten ongelmien kanssa
Päätä särkee jo toista päivää, johtuskohan matalapaineesta... Tulis nyt se kunnon kesä jo!
Mukkis rv 13+5
Mutta tosiaan josko nyt sitä uskaltas rentoutua... Ultra meni hyvin, kaikki näytti normaalilta, niskaturvotus normaali ja eloisa veijari siä oli. Mutta l.a. aikastu aikalailla, eli neuvolan mukaan oli 2.1. ja ultran mukaan 24.12., eli todellista joulutonttua odotetaan :) Oikeestaan l.a. on helpotus, kun tiedän että mun isä ja sen vaimo on ainakin meillä auttamassa lasten kanssa, ja josko mies pääsis synnytykseen tällä kerralla mukaan.....Lapsille kerroin jo melki heti plussauksen jälkeen, kyllä ne aistii ja huomaa musta melki kaikki asiat muutenkin...
Tervetuloa uudet: Tiittärä, nasu 86 jaT87 ainakin
Oon seurannut keskustelua noista lääkkeistä, aika hurjalta tuntuis ottaa raskausaikana opamoxia... Onhan se totta, että joskus on pakko syödä jotain lääkettä raskausaikanakin, mutta varmaan unilääkkeet ja rauhottavat olis ihan vihoviimesenä listalla. Raskauteenhan osittain kuuluu yöheräilyt ja unettomat yötkin, olen itekkin jokaisessa raskaudessa niitä kokenut ja sen lisäksi tietty lasten yöhuudot ja heräilyt. Tuntuu,että olen enemmän tai vähemmän valvonut viimeiset 6 vuotta... Ite olen sairastanut toistuvaa keskivaikeaa masennusta yli 10 vuotta ja on ollut lääkitys siihen,mutta koskaan en ole raskausaikana sitä suostunut syömään, en vain uskalla kun mielestäni tutkimustietoa sikiölle aiheutuvista vaaroista ei ole riittävästi. Olen kyllä joutunut sitten käymään terapiassa loppuraskausaikoina, mutta josko nyt ei tarvitsisi... (ite sain muuten myös ristiriitaista suositusta lääkeestäni, psykiatrin mukaan olisi ehdotonta jatkaa ja neuvolalääkäri taas ei suositellut, mutta päätöksen tein ihan itse oman arvioni perusteella)
Tsemppiä kovasti kaikille, jotka painii näiden jonkinlaisten ongelmien kanssa
Päätä särkee jo toista päivää, johtuskohan matalapaineesta... Tulis nyt se kunnon kesä jo!
Mukkis rv 13+5
Mukkis kaivattu:) täälläkin unettomuus ollut ongelma viimeiset 4,5 vuotta mutta syy onkin ihan itse tehtyä:D kyllä sitä joskus nukutaan!
Hienoa että masussa kaikki on hyvin, ja toivottavasti miehesikin pääsee mukaan synnärille, munkin äiti pyydellyt vapaata lasketun paikkeille jos vaikka omakin ukkeli pääsis mukaan, olen kyllä henkisesti varautunut että yksin mennään.
Nepatti saanko udella että mahtaako teidän koira olla staffi tai jokin muu pitbull sukuinen? Ihmisten rotu pelkoa en ymmärrä, kun aika yleisesti isot koirat on tosi hyvin käyttäytyviä kansalaisia ja noi pienemmät on sitten kaikkien kimpussa. Lenkki polulla näin havainnut :/ huonoja omenoita jokaisessa rodussa mutta syytän eniten sitä kaksi jalkaista päätä hihnassa.
Meidän toi koiruus on saanut vihaisen koiran maineen kun se mua niin kärkkään puolustaa raskausaikana, vaikka normisti on tosi kiltti.
Naapuri mamut väistää kun meidät näkee ja meilkeimpä juoksee karkuun... Vaikka kellekään toi ole mitään tehnyt, outoa käytöstä:)
Hienoa että masussa kaikki on hyvin, ja toivottavasti miehesikin pääsee mukaan synnärille, munkin äiti pyydellyt vapaata lasketun paikkeille jos vaikka omakin ukkeli pääsis mukaan, olen kyllä henkisesti varautunut että yksin mennään.
Nepatti saanko udella että mahtaako teidän koira olla staffi tai jokin muu pitbull sukuinen? Ihmisten rotu pelkoa en ymmärrä, kun aika yleisesti isot koirat on tosi hyvin käyttäytyviä kansalaisia ja noi pienemmät on sitten kaikkien kimpussa. Lenkki polulla näin havainnut :/ huonoja omenoita jokaisessa rodussa mutta syytän eniten sitä kaksi jalkaista päätä hihnassa.
Meidän toi koiruus on saanut vihaisen koiran maineen kun se mua niin kärkkään puolustaa raskausaikana, vaikka normisti on tosi kiltti.
Naapuri mamut väistää kun meidät näkee ja meilkeimpä juoksee karkuun... Vaikka kellekään toi ole mitään tehnyt, outoa käytöstä:)
15+3 <33 inanaa ^_^ ylihuomenna neuvolaan, jos saisin maristua sielä pikasen ultrauksen :3 :3 Käytiin rollsis syömäs ja hyiii, ei maistunu ylläri yhtään hyvälle, huoono olo tuli vaa 
rupes tekee mieli vaa kylmää tomaattia :D
rupes tekee mieli vaa kylmää tomaattia :D
Äippä, meillä on Beauceron. Noi näyttää sakemannin ja rotikan sekoituksilta, eli niissä yhdistyy ulkonäöllisesti kaksi ihmisten pelkotilarotua. Sitten kun toi meiän yksilö joko haukkuu tai haluaa syliin, niin tuntemattomat lähtee karkuun tai väh. tien toiselle puolelle.
Hauskinta tässä on se, että tuolla on oikeasti todella ihmisystävällinen luonne (haukkuu siis lähinnä muille koirille tai jos säikähtää). Meidän vanha villakoira taasen ei hirveästi piitannut tuntemattomista, mutta sitä yritettiin tulla ihan pakolla silittelemään.
Hauskinta tässä on se, että tuolla on oikeasti todella ihmisystävällinen luonne (haukkuu siis lähinnä muille koirille tai jos säikähtää). Meidän vanha villakoira taasen ei hirveästi piitannut tuntemattomista, mutta sitä yritettiin tulla ihan pakolla silittelemään.
Meillä sakemanni mix joka yhtä lihasta niin saa tietyn ihmisryhmän jostain syystä pelonvaltaan, ymmärrä en miksi.
Mun kaverilla on staffi ja Amerikan pitbull niin niistä in saanut mun kaveri kuulla että ne on tappajakoiria ja että ne pitää lopettaa ja kaikkea muuta kamalaa, vaikka ovat sarjassa sylikoirat:) sama juttu muiden tuttujen kanssa kellä on pitbull niin saavat paljon vihaa kyseisen rodun omistuksesta, siksi kysyin :)
Kun en ymmärrä rotu pelkoa sitten yhtään! Mätiä omenia on jokaisessa rodussa, ei pelkästään "taistelu" ja puolustus koirissa.
Mun kaverilla on staffi ja Amerikan pitbull niin niistä in saanut mun kaveri kuulla että ne on tappajakoiria ja että ne pitää lopettaa ja kaikkea muuta kamalaa, vaikka ovat sarjassa sylikoirat:) sama juttu muiden tuttujen kanssa kellä on pitbull niin saavat paljon vihaa kyseisen rodun omistuksesta, siksi kysyin :)
Kun en ymmärrä rotu pelkoa sitten yhtään! Mätiä omenia on jokaisessa rodussa, ei pelkästään "taistelu" ja puolustus koirissa.
Kaikki ihmiset eivät ole koiraharrastajia eivätkä voi siten tietääkään, mitkä rodut ovat niitä uhkaavia. Kannattaa valistaa kanssaihmisiä, itse en ainakaan tiedä koirista mitään ja voin myöntää niitä myös sen vuoksi vähän pelkääväni. Tieto vähentää tuskaa tässä tapauksessa. :)
Mutta onhan se totta että jotkin koirarodut ovat luonteeltaan äkkipikaisempia ja ärhäkämpiä, jopa kennelliiton rotukuvauksissa sanotaan puolutusvietistä yms. jolloin koirat puolustavat esim. omaa isäntäänsä ja tästä johtuen jotkut jopa saattavat puraista ohikulkijaa.
On olemassa toki niin monta käyttäytymistä kun on koiria ja isäntiä, jotkut ns. pahamaineiset koirat saattavat olla lupsakoita lapsiystävällisiä koiria, mutta yksikään koira ei ole 100% varma koira. Ei edes ne iki-ihanat söpöt kultaiset noutajat.
Itse olen kasvanut koirataloudessa ja meillä jopa oli aikoinaan pentuvälitystä joten tiedän mistä puhun. Myös lähtökohtaisesti kiltti norjanharmaa tai ajokoira voi olla puolustaessaan todella vihainen ja nakkasta hampaat käteen kiinni. Tällöin koiran kohtalo on AINA piikki. Kun koira kerran puree, niin se puree myös toisen kerran.
On olemassa toki niin monta käyttäytymistä kun on koiria ja isäntiä, jotkut ns. pahamaineiset koirat saattavat olla lupsakoita lapsiystävällisiä koiria, mutta yksikään koira ei ole 100% varma koira. Ei edes ne iki-ihanat söpöt kultaiset noutajat.
Itse olen kasvanut koirataloudessa ja meillä jopa oli aikoinaan pentuvälitystä joten tiedän mistä puhun. Myös lähtökohtaisesti kiltti norjanharmaa tai ajokoira voi olla puolustaessaan todella vihainen ja nakkasta hampaat käteen kiinni. Tällöin koiran kohtalo on AINA piikki. Kun koira kerran puree, niin se puree myös toisen kerran.
Omakohtainen kokemus meillä aina ollut puolustus koiria kotona, eli sakemanneja 3, rotikoita ja dopermanneja molempia 2 ja nyt isän "työkaverina" on belgianpaimen ja harrastekoirana porukoilla on mastiffi.
Kaikki on ollut mitä mahtavampia perhekoiria!
Kun oltiin lapsia niin mun enolla oli kultainennoutaja ja se hyökkäsi ilman varoitusta mun veljen kimppuun joka oli silloin 10-vuotta.
Ponttina itse en pelkää ns "ilkeitä ja isoja" rotuja yhtään mutta näiden halihali koirien kanssa vähän varppeillaan.
Mutta kuten sanottu mätiä omenia joka rodussa ja suurin vika koirien käytös ongelmissa on siinä hihnan toisessa päässä!
Kaikki on ollut mitä mahtavampia perhekoiria!
Kun oltiin lapsia niin mun enolla oli kultainennoutaja ja se hyökkäsi ilman varoitusta mun veljen kimppuun joka oli silloin 10-vuotta.
Ponttina itse en pelkää ns "ilkeitä ja isoja" rotuja yhtään mutta näiden halihali koirien kanssa vähän varppeillaan.
Mutta kuten sanottu mätiä omenia joka rodussa ja suurin vika koirien käytös ongelmissa on siinä hihnan toisessa päässä!
Lumikatriina
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mietin, teenkö tämän hiljaisesti ja vain häviän täältä, mutta se ehkä voisi aiheuttaa huolta, onko jotain tapahtunut...
Vauva voi mainiosti. Juuri kävin äitiyspolilla, ja sovimme, että raskauteni hoidetaan siellä neuvolan sijaan, kuten aiemminkin on tehty. Hoidosta vastaa koko ajan sama lääkäri, jonka kanssa tulen todella hyvin toimeen ja jolle voin kertoa ihan kaikesta, mitä mielessäni liikkuu. Seuraava aika on kolmen viikon päästä, mutta hän sanoi, että voin soittaa aiemminkin, jos tuntuu, että haluan puhua. Tuskin soitan, mutta helpottaa jo tieto, että joku kuuntelee.
Minua vain ahdistaa suunnattomasti keskustelut, joita tulee näistä psyykenlääkkeistä. Minulla ei ole valintakysymys, syönkö niitä vai en. Jos en syö, on päivänselvää, että olen osastohoidossa hyvin äkkiä. Jos syön, pystyn elämään tavallista lapsiperheen arkea ja käymään töissä. Minun psyykkinen "sairauteni" (hyvin kipeistä taustoista johtuen) on ihan yhtä vähän valintakysymys kuin toisen somaattinen sairaus, joka ehdottomasti tarvitsee lääkehoitoa. Minä en valinnut sitä, että minua raiskattiin pienestä tytöstä lähtien ja jätettiin asian kanssa aivan yksin. Kun näin käy lapselle, on päivänselvää, että oireilen aikuisena. Lisäksi minulla on kyllä terapia, mutta se ei minun tilanteessani yksin riitä. Pääsääntöisesti Opamoxit eivät kuulu lääkitykseeni, mutta on hetkiä, kun joudun sellaisen ottamaan. Eikä kyse ole silloin mistään raskaudenaikaisesta heräilyistä, vaan ihan muusta. Puhuin tästä itkien tänään äitiyspolin lääkärilleni, ja hän sanoi minun syyllistyvän aivan suotta. Hän sanoi, ettei todellakaan lähdetä riskeeraamaan yhtään mitään ja lopettamaan lääkitystäni. Minun lapseni tarvitsevat minua ja minulla on oikeus elää täysipainoista elämää. Ja siihen nyt tarvitsen lääkkeitä. Myös sikiö tarvitsee hyvävointista äitiä. Sitä paitsi kolme tervettä lasta olen jo maailmaan saattanut nykyisellä lääkitykselläni.
Kyse ei ole siitä, että olisin vetänyt herneen nenääni, vaan siitä, etten halua itselleni enää yhtään enempää mielipahaa ja syyllisyyden kokemuksia, joita kannan jo aivan liikaa harteillani.
Toivon täydestä sydämestäni teille kaikille onnellista odotusta ja ihania aikoja lapsen kanssa <3!
Lumikatriina
Vauva voi mainiosti. Juuri kävin äitiyspolilla, ja sovimme, että raskauteni hoidetaan siellä neuvolan sijaan, kuten aiemminkin on tehty. Hoidosta vastaa koko ajan sama lääkäri, jonka kanssa tulen todella hyvin toimeen ja jolle voin kertoa ihan kaikesta, mitä mielessäni liikkuu. Seuraava aika on kolmen viikon päästä, mutta hän sanoi, että voin soittaa aiemminkin, jos tuntuu, että haluan puhua. Tuskin soitan, mutta helpottaa jo tieto, että joku kuuntelee.
Minua vain ahdistaa suunnattomasti keskustelut, joita tulee näistä psyykenlääkkeistä. Minulla ei ole valintakysymys, syönkö niitä vai en. Jos en syö, on päivänselvää, että olen osastohoidossa hyvin äkkiä. Jos syön, pystyn elämään tavallista lapsiperheen arkea ja käymään töissä. Minun psyykkinen "sairauteni" (hyvin kipeistä taustoista johtuen) on ihan yhtä vähän valintakysymys kuin toisen somaattinen sairaus, joka ehdottomasti tarvitsee lääkehoitoa. Minä en valinnut sitä, että minua raiskattiin pienestä tytöstä lähtien ja jätettiin asian kanssa aivan yksin. Kun näin käy lapselle, on päivänselvää, että oireilen aikuisena. Lisäksi minulla on kyllä terapia, mutta se ei minun tilanteessani yksin riitä. Pääsääntöisesti Opamoxit eivät kuulu lääkitykseeni, mutta on hetkiä, kun joudun sellaisen ottamaan. Eikä kyse ole silloin mistään raskaudenaikaisesta heräilyistä, vaan ihan muusta. Puhuin tästä itkien tänään äitiyspolin lääkärilleni, ja hän sanoi minun syyllistyvän aivan suotta. Hän sanoi, ettei todellakaan lähdetä riskeeraamaan yhtään mitään ja lopettamaan lääkitystäni. Minun lapseni tarvitsevat minua ja minulla on oikeus elää täysipainoista elämää. Ja siihen nyt tarvitsen lääkkeitä. Myös sikiö tarvitsee hyvävointista äitiä. Sitä paitsi kolme tervettä lasta olen jo maailmaan saattanut nykyisellä lääkitykselläni.
Kyse ei ole siitä, että olisin vetänyt herneen nenääni, vaan siitä, etten halua itselleni enää yhtään enempää mielipahaa ja syyllisyyden kokemuksia, joita kannan jo aivan liikaa harteillani.
Toivon täydestä sydämestäni teille kaikille onnellista odotusta ja ihania aikoja lapsen kanssa <3!
Lumikatriina
Lumikatriina, aivan varmasti itse parhaiten tiedät (ja lääkärisi), miten lääkkeiden kanssa toimit. Olet upea, vahva nainen, kauheita kokenut, mutta aivan suurenmoinen. En toivo sinulle muuta kuin hyvää! Toivottavasti saat menneisyyden demonit jossain vaiheessa häivytettyä, vaikkei unohtamaan ei kukaan pysty. Ihanaa odotusta sinulle ja suuri voimahalaus <3
Neppppsu
Näppärä viestien naputtelija
Lumikatriina, hyvä kun otit asian esiin. Itse liikun samoilla vesillä jossakin määrin. Hyväksikäyttöä on tullut koettua ja lääkitys on minullakin kuin myös pysyvä mielenterveysongelma, kaksisuuntainen, jonka takia olen myös aktiivisessa "tarkkailussa". Olen todella ylpeä, että tulit asian kanssa julki. Toivon kaikkea hyvää sinulle ja toivon , että saat elää elämää niinkuin parhaaksi näet ja koet sekä olla rakastava vanhempi lapsillesi. Suuri halaus minulta. <3