Marabella, kuulostaa tosi kurjalta sun tilanne. Viina ei kaikille sovi ja se voi olla ihmistä vahvempi... Sivusta kaverin huonoa suhdetta raskaana/pikkulasten kanssa katsoneena ja sitä hänen erokipuiluaan tukeneena tiiän, että ei oo helppoo. Kai sitä aina vaan jaksaa toivoo että kaikki muuttuu ja toinen tajuaa ja oppii. Vaikka pettyis sata kertaa.
Jos mietit, että lapsen kannalta parempi että on äiti ja isä perheessä, niin ei se isä katoa vaikka erossa olisikin. Jos se isä siis on isyyteensä sitoutunut. Lapsi on onnellinen jos sen vanhemmat on onnellisia. Ja turvallinen kasvuympäristö. Viinanhuuruinen koti ei sitä kyllä ole...
Mun kaverilla meni ainakin vuosi että sai kerättyä rohkeutta, että lähtee, ja päivääkään se ei oo katunut, vaikka yksinäisiä hetkiäkin on. Näkee koko sen olemuksesta, miten se on takas oma iloinen itsensä, eikä ahdistunut ja lamaantunut ja peloissaan kuten silloin ennen. Ajattele vain omaa itseäsi ja miten ansaitset elämän ilman pelkoja ja pettymyksiä! Ja lapsi on iloinen myös :) Lastenvalvoja auttaa huoltajuusasioissa.
Taksillakin pääsee synnärille. Ja jos se mies on kuitenki kännissä, niin eihän siitä ajaan oo anyways...
Mä oon aina ollu sitä mieltä et mielummin yksin ku huonossa parisuhteessa ja sillä varjolla päättänyt "ihan kivankin" suhteen. Edes se ei riitä :) Ja olin onnellinen sinkkuna ja varsinkin nyt kun se oikea tupsahti eteen ihan yllättäen <3