Täälläkin hirveesti jännätää muiden tilanteita ja tosi vaihtelevin mielin ootellaa omaa vuoroa. Jokatoinen hetki on et tulis jo ja sit iskee paniikki et ei vielä ei vielä :D Eka lapsi siis tosissaan ja tuntuu et kaik ois valmista mut heti perää on tosi keskeneränen fiilis. Sairaalakassi pakattuna lastentarvikkeiden osalta mut omat kotiutumisvaatteet yms on sellasii mitä käyttää vielä ni ei voi laittaa sinne.. Moni kaveri sanonut et oltas paljon paremmin varautuneita ku he samassa tilanteessa olivat mut välillä täällä foorumilla ja muutenkin tulee fiilis ettei muka oliskaa osannu viel kaikkea hankkia.. Noo saapi nährä sitte tositilanteen tullessa. Pinniksestä nyt puuttuu patja, mutta sitä mennään äiteen kanssa tällä viikolla ostamaan kun hän nyt haluaa edes sen hankkia kun kaiken muun oon itse kerenny hamstraamaan :D
Huomenissa tulee doula kylään kun harkittiin sen mukaan ottoa synnytykseen, jänskättää osaako isämies kauheesti olla tukena siellä ja itellä pahat sosiaaliset ahdistukset välillä niin pelottaa sen kannalta synnytys.. Taisin vääntää itkua lapsen sydänkäyrillä kun ahtaaseen huoneeseen tuotiin samaan aikaan toinen naikkonen, tai ei mua itkettäny mut kyyneleet valu silti silmistä, typeryyttä kun oon muuten kuitenkin tosi sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut..