Äitiys on välillä kyllä niin perseestä, kun pakko olla se kuri ja auktoriteetti, vaikka monesti tekis mieli vaan heittää hanskat tiskiin ja antaa pentujen hillua miten tykkää :D Kyllä, menetän hermoni melko usein, samoista asioista saa sanoa TODELLA monta kertaa ja ei siltikään mene jakeluun... Meillä ilmeisesti tiukempi kuri kuin kavereilla, joten asioista joutuu tosissaan vääntämään isompien kanssa.
Poodle, ootko karkailuun kokeillut uhata valjailla ja hihnalla? Niitähän on nykyään lapsillekin ja varmuudella kukaan lapsi ei niistä tykkää :D Jos lapselle(isommalle) selittää miten vaarallista on karata ja ilman lupaa ei lähdetä mihinkään, jos se ei toimi, niin valjaat laitetaan. Mun ei oo tarvinnut ostaa valjaita kun uhkailu on ollut riittävää. Mä myös teen niin, että jos ei kertakäskyllä lähde muksut matkaan niin vaikka kannan sit mukanani tai ”raahaan” kädestä pitäen, vaihtoehtoja en anna.
Muokkasin kirjoitusvirheitä pois :D
Poodle, ootko karkailuun kokeillut uhata valjailla ja hihnalla? Niitähän on nykyään lapsillekin ja varmuudella kukaan lapsi ei niistä tykkää :D Jos lapselle(isommalle) selittää miten vaarallista on karata ja ilman lupaa ei lähdetä mihinkään, jos se ei toimi, niin valjaat laitetaan. Mun ei oo tarvinnut ostaa valjaita kun uhkailu on ollut riittävää. Mä myös teen niin, että jos ei kertakäskyllä lähde muksut matkaan niin vaikka kannan sit mukanani tai ”raahaan” kädestä pitäen, vaihtoehtoja en anna.
Muokkasin kirjoitusvirheitä pois :D
Muokattu viimeksi:
On se niin kurjaa jättää lapsi päiväkotiin, kun sen koko olemuksesta katoaa kaikki ilo ja pää painuu, kun päästään pihaan. Ja sitten se tarrautuu mun syliin niin, että pitää väkisin irrottaa kädet 
Onneks tuo isompi ei oikeesti noita karkausuhkailujaan toteuta, mutta kyrsäsee jo valmiiksi kun tietää, et perään lähteäkseen joutuis ottaan pienemmän kainaloon >.< Ei tää uhma tosiaan tunnu kunnolla loppuvan temperamenttiselta lapselta milloinkaan, mut muuttuu vaan sanallisemmaksi... Meilläkin on meinaan tyhmä äiti jo ajat sitten löydetty sanavarastoon :D
yksin liikkumisen harjoittelu aloitettu ja toiveissa että koulupolku sujuu yksin viimeistään sitten kun vauva syntyy! 
Kyllä täälläkin hermot menee enempi vähempi joka päivä, toisinaan kestän hyvinkin etten jaksa edes ääntä korottaa, toisena päivänä mitta on täynnä jo heti aamusta että tekis mieli räjähtää. Toisten silmiin voin vaikuttaa joltain natsimutsilta kun en anna lapsille periks ja käyn kaappaamassa kiukuttelevan ja huutavan lapsen syliin, ja siitäkös vedetään kunnon itkupotkuraivarit sylissä. Mut rajat & säännöt on rakkautta, kyllä noi pienetkin lapset osaa olla pirun fiksuja ja käyttää sitä hyödyks jos periksi annetaan. Siitäkös sit noidankehä alkaa.
