Mun mielestä miehet on helppoja ja yksinkertaisia otuksia, naiset taas vaikeita :D Hyvin harvassa ne naisihmiset kenen aivoituksissa pysyn edes välttäen mukana... Murjottavalle ukolle yleensä tepsii ainakin meillä hyvä ruoka, niskahieronta, bisse, kertoo kuin ihana hän on ja sit peitto heilumaan. Yleensä kyl riittää jo hyvä ruoka ja vähän huomiota, muuta ei tarvita :)
Mä taas ite ajatten niin, et jos mulla olis tosi paska fiilis niin mistä tykkäisin... Mies on niin kiltti, että jättää mut sillon rauhaan, käy kaupasta ostamassa jotain mistä luulee mun tykkäävän, mut yleensä menee väärin kun vaihtelee mitä pystyn syömään :D Jo se saa mut hyvälle tuulelle, että toinen huomioi, sit taas tulee vaan paskempi fiilis jos toinen heittää naaman norsunvitulle ja tulee inttämään mikä nyt on.
No toi mitään huomaa vaikka mulla ois kuin paska fiilis... jossain kohtaa iltaa saatta tulla just toi ”noh mikä sulla on” kysymys tiskiin ja kun latelen syyt (joita yleensä on enempi kun 1) niin kommentti on ”selvä” tai ”jaa”... eikä todellakaan oo tarjoutumassa hieromaan tai kauppaan mulle hakemaan mitään spesiaalia... mut ihanan kuulonen mies sulla Warheart, tommosta vois itsekin lepytellä
No voi harmi äippä 
Kyl meillä yritetään puhua kaikesta, välillä tuo reppana sit vaan kysyy, että miten vois auttaa tai mitä tehdä kun ei ymmärrä miltä musta tuntuu... Jos sun miehelläsi on sama vika, että ei vaan yksinkertaisesti näe asioita samalla tavalla ja ei huomaa niitä ongelmia samoissa paikoissa? Ainakin meillä on näin, että välillä kiehuu kun asioilla tuntuu olevan hieman eri tärkeysjärjestys ja ihan eri logiikka :D Tsemppiä joka tapauksessa, jos noita ikäviä hetkiä ei olis, niin eipä ne mukavatkaan tuntuisi niin mukavilta.
Kyl meillä yritetään puhua kaikesta, välillä tuo reppana sit vaan kysyy, että miten vois auttaa tai mitä tehdä kun ei ymmärrä miltä musta tuntuu... Jos sun miehelläsi on sama vika, että ei vaan yksinkertaisesti näe asioita samalla tavalla ja ei huomaa niitä ongelmia samoissa paikoissa? Ainakin meillä on näin, että välillä kiehuu kun asioilla tuntuu olevan hieman eri tärkeysjärjestys ja ihan eri logiikka :D Tsemppiä joka tapauksessa, jos noita ikäviä hetkiä ei olis, niin eipä ne mukavatkaan tuntuisi niin mukavilta.Mies ei huoli mun ruokia (liian terveellistä), ei juo bissee, ei niin välitä hieronnasta, ja en kans todellakaan ala sitä vikitellä, ei yhtään oo fiilistä jos toinen on jatkuvasti naama norsun veellä ja vaan tiuskii. Eilen yritin halailla jne, mut eipä auttanu. Tuntuu et tätä on ainakin puolet ajasta nyt vuoden. Ei jaksais. Aiemmin se huomioi muakin, mutta ei enää aikoihin.
Sehän se Warheart, se ei huomaa eikä ymmärrä...me ollaan ajoittain aivan eri aaltopituudella!
Mulla on taipumusta puhua kaikesta mutta sit toi ukko on semonen jörrikkä että se ei puhu, miettii/stressaa asioita omassa päässään ja sit se on täysin offline kaikesta (siis aivan kaikesta) perhe jutuista ja istuu joko koneella/puhelin kourassa eikä tee mitään ja siitä seuraa että mulla kiehuu...soppa on valmis!
Ja kyllä se osaa olla ihanakin eikä sen kanssa elämä oo kamalaa kun sillon tällön! Se on hyvä mies ja uskomattoman mahtava isä mut sit tulee nämä urpopäivät... että kun toi oppis puhumaan niin kaikilla ois kivempaa!
Tytsylle jaksuja sen mörököllin kanssa! Toi tiuskiminen on kyl ihan perseestä... siitä saanut tänään itsekin osani ja kun nyt satun olla varustettu terävällä kielellä niin on saatu kunnon sanalliset mähinät aikaseksi... yritin varovasti kysellä että mikä sitä vaivaa ja haluuko jutella, vastaus oli olkien kohautus ja en tiiä! Huoh! Ei sit, olkoon! Nyt se tuossa huokailee ja plärää puhelintaan... minua ärsyttää!
Mulla on taipumusta puhua kaikesta mutta sit toi ukko on semonen jörrikkä että se ei puhu, miettii/stressaa asioita omassa päässään ja sit se on täysin offline kaikesta (siis aivan kaikesta) perhe jutuista ja istuu joko koneella/puhelin kourassa eikä tee mitään ja siitä seuraa että mulla kiehuu...soppa on valmis!
Ja kyllä se osaa olla ihanakin eikä sen kanssa elämä oo kamalaa kun sillon tällön! Se on hyvä mies ja uskomattoman mahtava isä mut sit tulee nämä urpopäivät... että kun toi oppis puhumaan niin kaikilla ois kivempaa!
Tytsylle jaksuja sen mörököllin kanssa! Toi tiuskiminen on kyl ihan perseestä... siitä saanut tänään itsekin osani ja kun nyt satun olla varustettu terävällä kielellä niin on saatu kunnon sanalliset mähinät aikaseksi... yritin varovasti kysellä että mikä sitä vaivaa ja haluuko jutella, vastaus oli olkien kohautus ja en tiiä! Huoh! Ei sit, olkoon! Nyt se tuossa huokailee ja plärää puhelintaan... minua ärsyttää!
Tytsy, meinasinkin, että jotain ”mättöä” mikä vois olla hänen mieleen :) Mut onpa ikävä tilanne teilläkin! Varsinkin jos pitkittyy noin niin olis se hyvä saada selvitetyksi, vaikka sit ihan kunnon riidalla. Saatko teidän joulukuista johonkin hoitoon? Jos ottaisit ihan asiaksesi selvittää tilanteen ja muksu poissa jaloista jos yltyy ihan huutamiseksi. Tai sit jos kirjoitat kirjeessä miltä susta tuntuu ja pyydät miestä vastaamaan? Onko pariterapia vaihtoehto, ei tuo nimittäin kovin idylliseiltä kuulosta näin eronneen korviin.
Äipälle virtuaalihali, kyl se siitä, ootte niin pitkään kuitenkin jo ollut yhdessä, että anna tasaantua ja menet vaikka itse johonkin hierojalle/kampaajalle tai mistä itse pidät ja annat ukon jöröttää lasten kanssa sen aikaa, saat edes sinä lisää virtaa. Ja sama ohje tietty Tytsylle, että hemmottele sit itseäsi niin jaksat katsella mökötystä ehkä helpommin.
Äipälle virtuaalihali, kyl se siitä, ootte niin pitkään kuitenkin jo ollut yhdessä, että anna tasaantua ja menet vaikka itse johonkin hierojalle/kampaajalle tai mistä itse pidät ja annat ukon jöröttää lasten kanssa sen aikaa, saat edes sinä lisää virtaa. Ja sama ohje tietty Tytsylle, että hemmottele sit itseäsi niin jaksat katsella mökötystä ehkä helpommin.
Tässä sentään se hyvä puoli että sillä on huomenna ja sunnuntaina koko päivä töitä 9-19 joten saa tasaantua herra siellä... mököttäköön pomolleen
uskallan myös väittää että sillä alkaa menkat huomenna ja se on taas oma itsensä eli siis se yleensä pääsee noista ongelmistaan yli päivässä ja on sit taas niinku mitään ois tapahtunu, joka on muuten kans tosi hämmentävää! Isot typyt (3) lähtee kans huomenna anoppilaan muutamaksi päiväksi niin pääsee itsekin helpommalla:) ihana kun pystyy antamaan sannillekin omaa aikaa siirin päikkäreiden aikaan ajattelin käyttää sitä kampaajalla,sais kiharat järjestykseen :)
uskallan myös väittää että sillä alkaa menkat huomenna ja se on taas oma itsensä eli siis se yleensä pääsee noista ongelmistaan yli päivässä ja on sit taas niinku mitään ois tapahtunu, joka on muuten kans tosi hämmentävää! Isot typyt (3) lähtee kans huomenna anoppilaan muutamaksi päiväksi niin pääsee itsekin helpommalla:) ihana kun pystyy antamaan sannillekin omaa aikaa siirin päikkäreiden aikaan ajattelin käyttää sitä kampaajalla,sais kiharat järjestykseen :)Me ollaan jo vuos sitten käytykin terapeutilla ja se autto tosi paljon, mut vaan hetkeksi. Ei nää meidän ongelmat varmaan oikeesti oo isoja, niistä vaan tulee sellaisia kun ei puhuta. Kun menee hyvin, ei koe tarvetta ja sit kun se yhtäkkiä onkin taas huonolla tuulella, niin sit ei huvita... En tie, mulle olis ihan ok, et välillä on kiukku päällä, jos vaan sitten pyytäisi anteeksi. Ja ees joskus myöntäisi että ehkä vähän turhan mörököllinä oli. No, katsotaan. Edelleen jatkuu tilanne
Tytsy, mulla kusi yksi avioliitto ja nyt oon fiksumpi :) Sitä on pyöritellyt paljon päässään, että miksi niin kävi ja nyt sitä aina ekana katsoo peiliin ja miettii, että mitä itse vois tehdä. Parisuhde on kuitenkin kahden kauppa ja täytyy tehdä kompromisseja, mut tietysti sitä on molemmilla oltava hyvä olo ja aina ei pidä olla itse se joka antaa periksi. Sama se on lasten kanssa, monesti kun meinaan räjähtää jostain, niin mietin kahdesti ja jopa kysyn, että onko varmasti selvillä, että mitä heiltä odotetaan.
Voih että, onpa täällä epäonnea miesten kanssa! Tsempit ja jaksuja tulevaan elämän muutokseen ccix...
Tytsy, onhan toi pohjimmiltaan hyvä mies mut se ei osaa puhua! Se on aina ollu se meidän kompastuskivi... mut tosiaan tänään se vielä painaa pitkää päivää töissä ja oli se eilen jo positiivisempi kun toissa päivänä mut mua vaan vituttaa sen käytös edelleen:/ mulla sama ku sulla, annan potut pottuina! Varsinkin hormooni höyryissä ja väsynä sivallan ehkä liiankin kärkkäästi... meillä on miehen kaa vielä molemmilla kasvun varaa tässä parisuhteen kommunikointi asiassa!