Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Metsäläinen, kiva kuulla susta ja teidän arjesta pitkästä aikaa. :) jaksamista sinulle! Hienoa, että yöt ovat parantuneet teillä. :)
 
Metsäläinen, hyvä, että yöt parantuneet! :)

Tosta alkoholista... Ei se liikakäyttö lopu jos sen antaa jatkua! Ei se alkoholi vaan voi mennä perheen hyvinvoinnin edelle. Eikös se ollu jo raskausaikana tota? Suhtaudun asiaan todella kärkkäästi, koska ex-mies valitsi alkoholin kun oli vielä mahdollisuus asiat selvittää... Selityksenä toimi aina, "mä käyn töissä", "ei pari haittaa", "oon vielä ajokunnossa" jne... Lopulta ukko oli ekan kaljan korkannu jo kotimatkalla töistä. Älä päästä tilannetta siihen, että napiset aiheesta, mutta et vaadi mitään. Suora, tiukka keskustelu aiheesta ja ehdot selväksi miten homma jatkuu! Muuten on lapsella edessä lasinen lapsuus ja siihen aikanaan puuttuu joku muu :/ Tsemppiä!
 
Metsäläinen ihanaa että teillä on yöt muuttunut paremmiksi :) voimia sulle kun yksin saat sinäkin painaa, toivottavasti saisitte miehen kaa alko/raha asiat selvitettyä❤️
 
Huoh, olen taas kipeenä. :sad001 Viimeksi 3kk sitten tuli sairasteltua ja nyt taas... Toivottavasti olo alkaisi viikonlopun aikana helpottumaan, että jaksaa taas arkena yksin painaa, ja toivon, että pikkumies säästyisi tältä.
 
Hyi. Tuli kans ex mieleen metsäläisen kertomuksesta. Ensinnäkin kannattaa muistaa että toi vaan pahenee jos juominen ei lopu ja tärkeysjärjestys vaihdu. Mun ex kuoli tohon... Sillä jäi velkaa satatonnia vippejä luottokortteja ja lainoja. Aina rahat oli käytetty ennenkuin ne tuli... Ite käytin kauppaan minikokoisen summan ja sain valituksia "turhista" ostoista, kuten vaikka pesuaine tai joku muu vastaava. Siis sillon oli jo se pahin tilanne... Sillä oli ihan kadonnut se järki mihin rahaa kannattaa käyttää, siis mitä juomisesta jäi... Kaikki ostokset se mietti sen mukaan, ei siis tietenkään ääneen. Ei alkoholisti sitä ääneen kerro. Kaikkialla oli syyt juomiseen. Anoppi ärsytti, kakarat huusi, minä nalkutin. Ja tietenkin se että kävi töissä ja minä vaan laiskottelin kotona (neljän lapsen kanssa). Ja kaikki tää tapahtui sillee aina käänteisesti sanoen. En mä muuten jois mut töissä oli nyt rankkaa ja pomo on vittumainen. Tai sitten siitä tuli mulle rangaistu, en käskenyt äitiäni lähtemään niin sillon tsuppas tölkki. Välillä oli kuivia kausia ja nekin oli kauheita kun se oli ihan perseelleen ammuttu karhu. Eikä se tehny mitään, koska ei osannu mitään muuta kuin juoda. Lapsille oli kauheinta kun se huusi. Selvänä siis. Pikkuhiprakassa oli itse herra ihanuus... Hyi. Kylmät väreet menee pitkin selkää. Älä hyvä ihminen katso tommosta, tee asialle jotain ja pian! Pienen lapsen kanssa on helpompaa kuin isomman joka jo kyselee kaikkea!
 
Apua kaivataan pikaisesti! Onko kellään Emma matkasänkyä? Ostin just kun huomenna lähdetään tytön kanssa extempore reissulle. Sain vehkeen kasattua ja purettua ongelmitta, kunnes piti saada tuo patjaosuus kiedottua tuon rungon ympäri ja remmeillä kiinni että sujuu kantopussiinsa. Ei se helvetin patja taivu tuohon ympärille oikein!!! En ymmärrä yhtään :(
 
Rankkaa on vauvavuosi kyllä parisuhteelle. Miehille varmaan naisia vaikeampaa noin yleisesti, kun ei ole hormonit niin vahvasti auttamassa ja imettää ei voi ja jos äiti on kotona, niin lapsi tottuu enemmän äitiin ja toisinpäin. Musta paras neuvo, minkä oon lukenu oli et sopikaa, että ette eroa ( tai edes mieti eroa) ennen kuin lapsi on 1 (vai oliko se 2). Koska jos sinne asti selviää, niin sitten helpottaa :)

Alkoholismin ja holtittomien rahaongelmien kanssa tuo sääntö ei kyllä päde. Voimia niiden kanssa taisteluun Metsäläinen. Lapsen parasta ajatellen eteenpäin. Ja lapsen paras on aina turvallinen, kännäämätön koti. Kuten myös joka ikisen aikuisenkin.
 
Oi ja voi. Kateellisena lueskelin teidän koti (omavaraisuus, aurinkopaneeli, kanat yms) keskusteluja tuolla uuden vauvan ketjussa. Ahdistaa niin tämä ahtaus ja tavarapaljous täällä ab 50 neliön kerrostalokämpässä. Mut ku en maallekaan halua muuttaa ja elämä täällä, niin muuhun ei oo varaa täällä pks :( vaikka oman pihan ja aurinkopaneelit haluaisinkin. Jonku vaihto-oppilaankin haluisin joskus majoittaa, mutta eipä ole mahdollista :(
 
Kitos tsempeistä. Joo tää tilanne oli tää alkon kanssa jo raskausaikana. Mä jotenki vasta nyt itekin tajunnu, että tuo mies on alkoholisti. Tähän asti oon peitelly ja toivonu ettei esiintys kauheessa juupassa vieraitten nähen. Yksin ollessa ollut helpimpi kestitä kotona vieraita kun ei tartte hävetä kännistä ukkoa.... nyt oon tajunnu, että mitäpä minä se kännäämistä häpiään. Sehän se juo. Ystäväpiirissä ei tunnuta tätä asiaa kans otavan tosissaan ja itelle tullu olo että skitsoilenko vaan, kun tää häirihtee mua. Muutamilta läheisiltä on tullu mulle kommenttia, ettei ukon juominen oo normaalia.
Kyllähän se ukko on omalla jiomisellaan jo raskausaikana ja nyt osottanut että juominen on hälle tärkeempää kuin muu eikä semmosen kanssa kannata asiaa pohtia sen enempää, kun lähtökohta on se ettei omaa ongelmaansa näe. Mutta kyllä mun tosiaan täytyy omat "ehtoni" esittää. Ajatteöin että mun tarvii ensin päästä pihuun jonku ulkopuolisen kanssa että saan ite tään kuvion täysin selväks itelleni enkä kuvittele vaan ylireagoivani.
 
Metsäläinen, kummasti sitä sokeutuu puolison juomiselle, alkaa katella läpi sormien ja miettimään nipottaako turhasta. MUTTA sillä alkoholistilla se ongelma on, eikä juomisesta kärsivällä/kärsivillä osapuolilla. Apua kannattaa oikeasti hakea, jos ei apu kelpaa miehelle tai ei vieläkään näe ongelmaa, niin olet ainakin kaikkesi tehnyt asiat korjataksesi! Se on surullista miten alkoholi vie ihmisen salakavalasti vähitellen ja sitä ongelmaa ei itse huomaa :( Voimia kovasti ja älä anna periksi, lapsi ansaitsee selvät vanhemmat ja turvallisen kodin!
 
:( hirvittää ja pelottaa jos tää johtaa eroon, että miten selvitään kun kamalat lainat ja muut ja jos siinä kohtaa ukko aivan suistuu alkoholin pyörteisiin ettei pysty vaikka töissä käymään.. haaveilen alan vaihdosta ja opiskelemaan lähdöstä jonkun vuoden sisällä. Niihinkin haaveisiin tää kaikki vaikuttaa. Voi itku.

Oon koittanu nuo lainat ja kaikki laittaa aina puoliks. Mulla se on tarkottanu että oon koko ajan liian tiukilla. Kampaamo tai uuet vaatteet on aina hatkitava tarkkaan raaskinko.. Ukolla rahaa on ollu enempi ja on tosiaan hankkinu omiin nimiinsä pikkulainoja ja luottokorttilainoja.. oon kyllä ollu vähän tyhmäki. Kyllähän menot olos pitäny jakaa tulotasojen mukaan. Mulla vaan ollu semmonen periaate ettei kukaan vois sanoa että joutuu mua elättään. Tyhmää.

Anteeks kun tätä täällä nyt murehin. Kiitos tosi paljon teidän vertaiskokemuksista ja muusta tuesta. Merkihtee mulle paljon.

Ajattelin nyt kun poika herää aamupäiväunilta, pakata meile eväät ja lähtee kiertään 7km luontopolku. Pojalla on siis kantoreppu ja viihtyy siellä hyvin vaikka vielä ehkä vähän iso se reppu :) Jos se luonto vähän piristäis omaa mieltä. Kun mua ahistaa sekin että inhottaa olla näin ahistunut pojan kanssa. Kyllähän se pikkunen vaistoaa äiteen viilikset.
 
Sä ajattelet virheellisesti just niinkuin mä tein. Kauheeta jos se sitte juo enemmän kun mä eroon siitä tms jne. Sun rahatilanne kyllä paranee ilman miestä että älä sitä murehdi.
Miksi sä ajattelet että ylireagoit tai liiottelet? Ihan kuin se olis vaan susta kiinni koko asia, että olis normaalia että mies juo koko ajan? Että on normaalia kun ketään ei voi kutsua käymään kun hävettää?
Toi periaate on mulle tuttu, mut perseestä. Että siis pitäisi pystyä maksamaan kaikki puoliksi, tai että se jotenkin olis sun vika tai syy jos eron jälkeen mies juo enemmän.
Mä olen kyllä helvetin iso esimerkki siitä miten pitkälle voi mennä itsensä syyttelyssä, olin pitkään sitä mieltä että miehen kuolema oli mun syy, koska eihän se olis kuollut jos olisin ollut sen kanssa edelleen enkä eronnu. Sit mä pohtisin että lapsenvahtiko mä olin, tai pakotinko juomaan, käskinkö pilata oman elämänsä? Vielä eropäätöksen jälkeen mies sai monesti mut katumaan ja itkemään ku mä tein hänelle niin väärin kuulemma ja lapsia en muka ajatellu ollenkaan. Vaikka kaiken tein siksi että lapsilla olis turvallinen elämä ja mulla järki tallella. Kyllä helpotti kun vihdoin ero tuli. Usko pois. Sitte enää ei kaduta...!
 
Kannattaa tosiaan mennä puhumaan asioista Metsäläinen. Se auttaa tosiaan! Helpottuu omakin olo, kun tuntuu että asioille saa jotain tehtyä. Neuvolan kautta saa yksilöterapiaa ja perheterapiaa. Voithan yrittää saada miehenkin mukaan sinne niin ehkä näkisi asiat sun kantilta. Vauvat vaistoo helposti äidin mielialan ja tilanteen. Tilanne varmasti väsyttää suakin, kun joutuu koko aika miettimään ja se vaikuttaa sit teidän molempien oloon.
 
Ei ole olo parantunut yhtään ja nyt poikakin tuli kipeäksi. :sad001 Vähän jännittää minkälainen alkuviikosta tulee kun mies töissä ja itse kipeenä hoidan kipeetä lasta...
 
Niin eiku siis siks hirveilen että kauhee rahasotku tulis ku lainoja joutus pulijaan. Talo myyntiin jne. Oon jotenki niin uupunu että väsyttää ajatella kaikkee tommosta. No katotaan mitä tuleman pitää. Miehen sisko lupas olla mun tukena teinpä minkä sortin päätöksiä vain.

Mutta patikkareissu sujui tosi hyvin. Deuterin kantoreppu mulla ja tosi hyvältä tuntu sillä poikaa kantaa. Nukahti reppuun!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top