Tsemppiä Kiiamarialle ja Fujille huomiseen!
Mä oon nyt psyykannut itseni rauhoittumaan tämän ihmeellisen levottomuuteni ja kärsimättömyyteni kanssa. Edellinen yö meni tosiaan supistuksia kuulostellessa (kestivät koko yön, mutta loppuivat aamulla). Viime yönä totesin, että kyllä ne kipeät synnytyssupistukset sitten tunnistaa, turha joka kolotusta on yön läpi valvoa. Ja sainkin nukuttua ihan hyvin. Aamulla supisti hetken, mutta sitten rauhoittui. Yritän nyt vaan pitää kiinni totuudesta, että lapsi syntyy, kun se syntyy. Ja voin esikoisen mallista olettaa, että menee ennemmin lasketun ajan yli, kuin alle. Psyykkaa, psyykkaa, psyykkaa! :D