Joulukuun höpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja JN89
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mäkin siis ehdottomasti haluan miehen mukaan ultraan, mutta ajatus miksi tätä kysyin tuli siitä kun mietin jos neuvolasta jostain syystä sanottais että ois hyvä mennä jo aijemmin ultraan niin tulisiko mies jo sinne. Eiköhän, jo sielläkin ne ekat sydänäänet voitais yhdessä kuulla <3 tai jokatapauksessa olla yhdessä.

Soitan neuvolaan aamulla ja varmistan mitä he sanovat tän päivän tapahtumiin. Tänään 5+2.
 
Mies oli kaikissa ultrissa mukana ja tuli töistä aina neuvolaankin mukaan :) (taisi jäädä vaan viimeinen neuvola välistä ja lääkärineuvola). Nyt haluaa kuulemma olla samalla tavalla mukana, joten yritetään saada ajat sopimaan kaikille :)
 
Meillä myös mies oli ultrissa mukana ja neuvolassa myös sen minne töiltään kerkesi. Nyt käy ainakin ultrissa mukana ja neuvolat on varmaan pääsääntöisesti mun on käytävä yksin ainakin alussa, koska esikoista en viitsi niille käynneille ottaa. Pojat lähtee mukaan sitten, kun ollaan esikoiselle alettu asiasta puhumaan :)
 
Eilen oli eka neuvola ja kysyi haluanko mennä seulontoihin. En mene, ei menty edellisessäkään raskaudessa ☺ nyt ultra aikaa ootellessa joka pitäs olla tammikuun puolessa välissä☺
 
mä menen maanantaina yksin ultraan, kun tosiaan vasta tämä varhaisultra. esikoisesta mies oli siinäkin mukana mutta nyt päätettiin että ei kannata olla töistä pois kun ei siellä vielä muuta näy kun syke (toivottavasti) :) myöhempiin ultriin mies tulee kyllä mukaan kun on enemmän nähtävääkin. neuvoloissa käyn yksin, esikoisesta mies taisi olla kerran mukana kun oli sattumalta lomalla.
pojan neuvoloissa mies onkin päässyt oleen muutamassa mukana.
 
Miulla mies sanoi ettei aio olla pois töistä edes ultrien takia. Suutuin aivan järjettömän paljon, tuli olo ettei miestä kiinnosta tippaakaan (mikä ei tietenkään totta ole, on tätä nimittäin haaveiltu ja yritetty melkein kaksi vuotta). Onneksi tässä on vielä aikaa niihin ultriin, täytyy jutella miehen kanssa vielä uudemman kerran.
Me ei mennä seulontoihin varmaankaan. Tuntuu että ne tois vaan lisähuolta jos sieltä jotain epämääräistä löytyisikin. Rakastettais mein lasta vaikka hän ei terve olisikaan, kunhan vaan on mahdollisuus elää syntymän jälkeen❤
 
Mä haluan miehen paikalle ultriin ja niin hän varmasti haluaa tullakin. Se taitaa olla ensimmäinen hetki kun raskaus tulee hänelle konkreettiseksi. Ja haluan hänet ehdottomasti tueksi mukaan, koska niitä huonojakin uutisia on saatu ultrissa :( oon nyt jotenkin tosi välinpitämätön tän raskauden suhteen. En uskalla juurikaan iloita, kun viimeksi se varovainenkin ilo vietiin pois ennen aikojaan. Joku suojamuuri on nyt päällä. Ehkä sitten nt ultran jälkeen uskon että olen raskaana. Ehkä rakenneultran jälkeen uskaltaa ajatella että meille tosiaan tulee ehkä lapsi. Nyt mennään päivä kerrallaan normaalia arkea...
 
Apuaa! Meillä ultra tänään 16 ja jännittää ihan hirveästi, kun mies ei pysty tulemaan mukaan... En tiedä miten selviän sieltä yksin, jos saadaankin huonoja uutisia... :sorry:
Huh huh, miten aika voi madella näin hitaasti.. Mä oon nyt ihan paniikissa, vaikka tähän asti on ollu niin tyyni ja levollinen olo kaiken suhteen... no nyt se sitten tietysti iski!
No, iltapäivä sen näyttää onko siellä Hippu kunnossa ja kaikki niinkuin pitää :Heartred
 
mä taas ajattelen niin tän varhaisen, että meen mieluummin yksin siksikin että jos tulee huonoja uutisia saan oltua kasassa siihen saakka että kerron miehelle. viimeksi oon käynyt toteamassa siis kohdun ulkoisen ja luojan kiitos olin yksin, sain oltua normaali siihen saakka kunnes soitin miehelle niin tuli heti itku. mun piti käydä vielä verikokeissa yms sen jälkeen niin hyvä että olin yksin. mies on maailman paras tukemaan mutta mulla tosiaan tulee niin helposti itku jos toinen lohduttaa. mutta jokainenhan me ollaan erilaisia :)
 
ja mä siis olin viimeksi jo mennessä 99% varma että on kohdun ulkoinen = kivut ja vuotoa. nyt kyllä meen todella luottavaisin mielin niin kyllä on suuren suuri pettymys jos sieltä ei sykettä löydy :( <3
 
Soitin aamulla neuvolaan ja tuli hyvä mieli :) neuvolatäti sanoi ettei ole syytä huoleen. Kivut on kohdun kasvamista. Ja pyörtyminen varmasti johtui huonosta syömisestä ja juomisesta. Käski pitää salmiakkia taskussa, jos alkaa heikottaa niin on lähellä jotain että saa verensokerin nousemaan. Kerroin pelosta kun en tiedä mitkä tuntemukset normaaleja ja mitkä ei. Täti sanoi että keskenmenon kivut kyllä tunnistaa, ovat niin kovat. Tai sitten kuukautisiin verrattava vuoto.

Nyt on sellanen olo että kaikki ok, tiitiäinen taisi eilen ilmottaa että lopeta se stressaaminen, täällä ollaan ;) <3
 
Ok. :D moony: juu pitääpä muistaa että kovat kivut jotka kyllä erottaa että johtuu km:stä ja menkkojen kaltainen vuoto. ..
 
mulla kun oli kohdun ulkoinen joka meni itse kesken, niin ne kivut vaati lääkettä ja veti mut kippuraan maahan. ja vuotoa oli paljon ajoittain ja välissä tiputteli lähes joka päivä.
 
Mun keskenmenossa ei kivut olleet edes ihan niin voimakkaat kuin kuukautisissa, mutta kyllä sen vuodon määrästä ja laadusta huomasi kyllä keskenmenoksi. Kivut olivat tosin hieman erilaisia ja tuntuivat enemmän joka puolella (kuten supistukset). Eli ei mullakaan sitten enää ollut epäilystäkään asiasta kun se tosissaan alkoi, mutta en tuota kipujen voimakkuutta voi allekirjoittaa (tai sitten mun kuukautiset on kivuliaammat kuin monilla. ;) )
 
Itsellä keskenmeno alko rusehtava vuotona jota kesti noin 4 pv. Sitten alko punanen vuoto hyvin niukkana. Sain nlan kautta lääkäri ajan ja lääkäri totesi että vuoto tulee kohdusta, sikiö vastasi pienempiä viikkoja kuin millä mentiin. Illalla vasta alkoi kunnon vuoto kunnon supistuksineen.
 
Heippa! Täällä on niin monta keskustelua käynnissä, etten oikein tiedä mihin tarttuisin! Liityin siis tänään elokuisiin, plussan näin jo haamuna viikko sitten perjantaina mutta en uskonut, ennen kuin vahvistui. Lisäks tuli väliin testattua pari kertaa paskoilla testeillä, joilla sain itseltäni kaiken uskon pois raskaudesta! Se oli ihan hirvee tunne kun ei näkynytkään viivaa, vaikka luottavaisin mielin meni tikkuilemaan. :( Mut sit taas joka päivä testaten dpo10-dpo16 oon nähny viivan vahvistuvan ja pikkuhiljaa alan uskoa. Pikku pelko kuitenkin koko ajan... Milloin teille muille on tullut edes jonkinlainen varmuus, että raskaana ollaan?? Mä joudun sitä joka päivä itelleni uudelleen jankuttamaan. Ja katon kuvia mun viivoista ja huokaisen helpotuksesta. :) Oon ihan hullun epävarma, eka raskaus ja eka plussa ikinä!

Maggie rv 4+2
 
WP_20151217_002.jpg
Tässä tää mun viimeisin, niin kattokaapa nyt noita punaisia rfsu:n testejä! Vähemmästäkin huoli nousis. Onneks oli muitakin testejä. Laitoin tän kuvan tohon esittelyketjuunkin kun oon niin järkyttynyt, että noin kehnoja testejä edes myydään! Ja ne on se yleisin vaihtoehto kun käy pikku marketeissa. Voi niitä raukkoja, jotka testaa noilla eikä tiedä niistä ennakkoon... <3
 
Nenna, toivottavasti sun mies pääsee sittenkin mukaan ultriin. Mä en myöskään tiedä, pääseekö mun mies, kun sillä on tosi vaihtelevat työajat, jotka selviää aina vasta myöhään. Mut toivon, että pääsis! Mulla on se varhaisultra vai millä nimellä se kulkee, ni se on 4.1., jolloin ollaan n. rv 7+0
 
noi rfsu:t on kyllä ihan surkeita! :( mutta noilla toisilla selvät viivat näkyy jo! mulla meni ehkä viikko plussasta että aloin uskoa, sit alkoi pahoinvointi noin viikko sitten ja kyllä nyt tuntuu että vahvasti raskaana ollaan :) nyt siis 6+4.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top