Joulukuun höpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja JN89
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täällä kun nyt on paljon ollut lemmikeistä puhetta, niin onko kenellekkään tullut eteen lemmikistä luopumista esim. käytösongelmien tai lasten allergioiden kanssa? Itseä pelottaa jo etukäteen niin paljon, että joutuisin rakkaasta mummostani (vanha narttukoira siis) luopumaan allergian takia. :( Käytösongelmia ei uskoakseni tule, paitsi yli-innokkuutta.. :D Itsellä n. 30kg tuo koira, niin vähän pelottaa esim se, että hyppää innostuksissaan lapsen päälle/kaataa ymsyms.. No kai näistäkin aina selvitään.

Olenkohan ainut, joka kokee jonkinasteista ''raskausajan masennusta''..? :D Tuntuu vain, että kaikki muutokset kehossa, huonovointisuus ja älytön väsymys tekevät ihan normaalistakin elämästä todella vaikeaa ja tekisi mieli lyödä joka asiassa heti hanskat tiskiin. Voi kunpa taloudellinen tilanne sallisi, että jäisin peiton alle odottelemaan vauvan syntymää. :D :dead:
 
Elmut, I feel you sister. Joinain päivinä on sellanen olo että tekis mieli vain vajota maan alle tai jäädä peiton alle maailmaa piiloon. Vaikka ikinä en mikää hoikka ole ollu, mutta ahistaa välillä oma minäni ja tämä turvotus. Oliskin ihana vauva maha, niin asia olis toinen, mutta nyt se on vaan vielä turvotusta eikä kaunista sellasta.
 
Ai nii, Elmut, mun edellinen rakkaus koiruli oli hovawart rodultaan ja rodullee ominaisesti iso kokoinen. Kanssa pelkäsin että miten käy kun on niin iso kokonen ja esim vauva on lattialla. Mutta ei ollu ongelmia ja varo vauvaa tosi paljon. Nyt meidän 7 kk seropi on niin innokas lasten perään, että katotaan miten käy.
 
Mulla ainaki on mieli maassa. Oon miehelle äkäänen ja se ei ymmärrä mun olotilaa yhtää, vastauksena huutaa mulle ja no mullahan tuloo siinä itku.
Tekis tosiaan mieli vaipua talviunille :angry1
 
Elmut, miekin oon jo miettinyt ett näinköhän joudutaan luopumaan mein kissapapasta kun vauva syntyy. Katti on niin hyvänkipeä ja edellisestä kodista muutti meille mustasukkaisuuden (uusperhe, useampi lapsi ja kolme kissaa) takia, kuseksi joka paikkaan. Meillä ei oirellut ollenkaan eikä ole vierailevana tähtenä täällä yökylässä ollut koirakaan haitannut kattia.
Kädet ristissä ett katti hyväksyy tulokkaan kun sen aika on, perhepedissä ei ainakaan pystytä nukkua koska kissa nukkuu aina lähinnä miun tai joskus miehen päällä, ei ikinä milloinkaan kenenkään muun.
Vauvan allergia ei tullut mieleenkään, vaikka mieskin on allerginen kissoille :D siedättynyt hyvin kun hän meille tuon kissan otti :)
 
Elmut: meillä just se kääkkä uros. Sillä oli miehiä kohtaan jo pelkoa ilmeisesti tapaturman vuoksi. Sit ku raskauduin ni Alko mua suojella ja Agrea tuli mistäkin kohtaan. Sit ku poika lähti konttaamaan ni koira Alko puolustaa ruokakassia. Ni oli pakko ajatella että paras ratkaisu olisi päästää koira kärsimyksistä. Toiseen kotiin en koskaan ollut poikaa valmis laittaa. Oli se mulle niin rakas pieni. Nyt sil on hyvä olla eikä mitään kerennyt pojalle tekee. :D
 
Lucky ja Elmut, meillä oli dobberi mun ollessa teini. Mun systeri sit synty ja kun oppi konttaa ja menee koiran pedille, nii tää koira murisi. Joskus ilmaa nappas sillee että varotti et hänen paikka. No koirahan meni piikille. Mulle se oli kova paikka. Oli mun ehdottomasti rakkain koira koskaan. Ikinä ei mulle tai mun veljelle ollu ärissy. Kannoin vuosia kaunaa mun isäpuolta kohtaan joka päätöksen teki.
Oman lapsen syntymän jälkeen ymmärsin heidän päätöksen.

Asiasta kolmanteen, pelottaako teitä raskausdiabetes tai se rasituskoe? Mua pelottaa niin jumalattomasti :nailbiting:
 
Jmsv, miuta pelottaa kyllä mahdottomana herkkupeppuna raskausdiabetes, vaikka ikäni puolesta en rasituskokeeseen joudu. Vaikka kyllähän siitä raskausdiabeteksestä hengissä selviää (kummipojan äidillä oli), niin silti jännittää miten itse osaisin ruokavaliota muuttaa oikeammaksi, kun ikinä en ole laktoosi-intorelanssia kummemmasta yliherkkyydestä kärsinyt. Samoin kyllä jännittäisi rasituskoe koska oon todella herkkä voimaan todella huonosti jos en syö ja etenkin juo tarpeeksi (eli lähes kokoajan), pää tuntuu räjähtävän ja pystyn vaan makaamaan ja kuvittelemaan olevani kuollut :D
 
Jonppu, toivottavasti et joudu! Oliko siulla tarkempaa tietoa, kun miun mielestä nuoret ei siihen joudu "automaattisesti"? :)
 
Minä joudun varmasti sokerirasitukseen kun ikää on liikaa ja painoakin. Viimeksi läpäisin nätisti ja juurikaan ei tullut edes huono olo. Nälkä oli jossain vaiheessa ja sen kaamean makean litkun juominen teki tiukkaa. Sen hetken ajan teki huonoa, mutta muuten oli vaan vähän tylsää odotella niin kauan. Enkä pidä verikokeista ja kun kolmeen kertaan ottivat verta, niin se teki huonoa kun ei kolmatta kertaa meinannut suonta löytyä niin helposti.... Toivottavasti tälläkin kertaa pääsen ilman raDi-diagnoosia.
 
No siis ekan aikana en siihen joutunut, mutta täs vuoden sisällä on painoa tullu hurjasti ja varmasti laittavat rasitukseen.
Mä saan paniikkikohtauksen kaikosta tommosista uusista kokemuksista :D Eli luultavasti alan oksentaa siellä. Lisäksi osa labras tuttuja niin nolottaa jo valmiiksi.
Sit mulle kans maistuus suklaa vaikka joka päivä et pelkään senkin takia :/
Vaikka itellä suoslistosairaus jonka takia joutunu kokeen vaikka ja mitä niin silti stressaan tommosta :rolleyes:
 
Jmsv: mulla oli radi ja tulee olemaan tässäkin jos ja kun sinne asti pääsen... se on joko koko raskauden ajan kestävää nalkutusta syömistäsi ruoista "kun sokerit nousee tuosta ja tuosta. "Pitäis välttää" ym. Tai sit saat insuliinin hyvällä tuurilla riippuu arvoista ja saatko pidettyä kohtuu kurissa ruokavaliolla. Mulla oli se että yritin välttää perunaa, pastaa ,riisiä ja maitoa kun ne nosti mun sokerin. Mut nää hoitsut käski syödä niitä.... :0 innolla siis odotan josko sais jo suosiolla sen insuliinin. Tosin nyt ei ole samanlaista syömis vimma ainakaan vielä ku sillon Esikon aikaan. Rv 37 sanovat että ens kerralla aloitetaan insuliini mutta ensi kerta olikin synnytys rv 38+3. Tosin mulla oli normaali kokoinen lapsi ja liian virkaintoiset hoitsut siellä.

Juu ja täällä ilmoittautuu hirveä kamala paska odottaja. :( mulle ollut todella vaikea lopettaa tupakointi. On nicotinel pastillit ja periaate etten plussan jälkeen polttele. Mutta Ompas tullut poltettua. Vähemmän kuitenkin vaikkei se olekaan tekosyy polttaa. Hävettää tää tilanne niin paljon! Siis ihan oikeasti todella paljon! Kun olis se paha olo ja oksentaisin ni luulisin että olisi helpompaa, mutta ei oikeastaan oireen oiretta josta muistaisin että ees raskaana olen... kunhan ukko tulee kotiin niin sillon on helpompi olla polttamatta. Se polttaminen on ollut aina mulle sellanen 2 min hengähdys tauko, omaa rauhaa, omaa aikaa kun pojan kans kahdestaan. Ja palkinto jostain uutterasta tekemisestä. :( voi luoja kun oliski helppoa. 1 päätös ja se olis siinä. Mutta oon aika monta päätöstä 6 luokkalaisesta asti tehnyt ja tässä edelleen olen melkein 30 v akka jolla ei oo sen verran itsekuria että kun vaan lopettaisin. Ja juu on todella noloa/tyhmää/rumannäköistä polttaa raskaana ja vielä sittenkin kun työntelee lasten rattaita... :/ mutta kyllä tää tästä. Vielä kerkeen lopettaa. Halut siihen on kovat kun vaan sais sen tonne pääkoppaan iskostettua. Oon kuunnellut tupakasta eroon hypnoosia joka ihan huuhaata. Joku suositellut jotai kirjaa jonka jälkeen loppunut tupakointi ku seinään. .. vielä se oljenkorsi olis kokeiltavana. Sit se et vaan kärsin ja vauva kärsii korkeintaan stressistä... mikä ei tietenkään sekään hyvä juttu ole.
 
Muokattu viimeksi:
Mullakin todettiin viime raskaudessa radi, kun yksi arvo oli ihan siinä hilkulla. Oli aikas rasittavaa se ruokavalion kyttääminen ja arvojen seuranta, mutta ajattelen, että ennemmin niin kun insuliinihoito. Nyt täytyisi oikeasti tsempata ruokavalion kanssa ja jos herkkua tekee mieli niin syödä vaikka pala tummaa suklaata, muistaakseni huomasin että se ei ainakaan mulla nosta sokruarvoja. stressaa jo valmiiks koko sokerirasitus :/
 
Lucky, hirveästi tsemppiä lopetukseen! Voin uskoa, että omatuntoa kolkuttaa, mutta koitappa oikeasti lukea se stumppaa tähän (olikohan toi sen nimi), mulla se kyllä oikeasti ainakin jonkin verran auttoi, kun polttamisen lopetin ennen esikoisen syntymää. Toimi sellaisena tsempparina ainakin jos ei muuta.
 
Mä en viimeksi joutunut sokerirasitukseen, enkä varmaan joutuisi nytkään, kun lähtöpaino on vielä monta kiloa vähemmän, mutta taidan itse siinä haluta käydä oman mielenrauhan vuoksi. Mulla oli muun asian takia otettu sokeriarvo paaston jälkeen raDin rajan ylittävä ja esikoisen painoarviot olivat sen verran reiluja, että sain pelätä synnytystä ihan tosissaan. Onneksi syntymämitat rv 41+1 olivat kuitenkin keskikäyrillä.
 
Huomenta :) ootteko te vielä testailleet? Mun tekis jotenkin mieli tehdä digi, jotta näkis että viikot nousee ja taas havainnollistaa että tää on totta :D sit taas jotenkin tuntuu ns.hölmöltä niitä testejä tehdä. Ja toisekseen oikeesti pelottaa, jos sieltä jostain syystä tuliskin ei toivottua tulosta... jotenkin kun täälläkin noita testejä niin paljon tulkitaan niin pelottaa itseäkin että mitä voi tapahtua. Tavallaan myöskin koen että plussat on plussattu, turhaan enää kai stressata testeillä itseään ja mietiskellä mitä ne tarkottaa. Usko siihen, että kaikki hyvin ja jos jotain tapahtuu niin sille ei mitään voi ja sen näkee sitten... Itsellä siis tehtynä plussapäivänä kaksi testiä ja lisäksi viime maanantaina digi, missä tulos 2-3vkoa.
 
Muokattu viimeksi:
Kyllähän se välillä käy mielessä et testaisko vielä...tein ekan viikon aikana 3 testiä, en yhtään digiä, mut en sen jälkeen sit oo ostanu yhtään. Nyt menossa n. 6+6.
Keskenmeno kun pelottaa (2 takana ) niin olen aatellut, et niin kauan kun ei oo vuotoa tai kovia kipuja, kaikki on hyvin. Suht rauhallisena tässä oon onnistunutkin olemaan :) Luulen, et minua testien tekeminen vaan stressais enemmän....
Ymmärrän kyllä jos on vähän oireita niin tekee mieli testejä tehdä, kun ei muuten oikeen tiedä koki raskaudesta mitään :) Itsellä on tuo pahoinvointi aamusta iltaan mukana niin on hyvä muistuttaja :grin
 
Olen moonyn kanssa samalla linjalla. Koen että plussat on plussattu, että en tahdo enää stressata sitä jos tulos onkin jotain muuta. Muutenkin joutuu jännäämään pitkälle ennen kuin selviää että siellä on kaikki ok, niin lisätä sitten sitä stressiä. Ei kiitos.

I want to believe, all is alright. <3
 
Näin mäkin oon aatellu, että niin kauan kun ei sen ihmeellisempiä kipuja ole ja vuotoa ei tule niin kaikki hyvin. Sitä vaan analysoi kipujakin, kun menkkamaiset kivuthan on normaaleja niin miettii missä menee raja. Mutta kai keskenmenon kivut on oikeasti kovat... Mulla ei niitä ole takana niin ei asiasta ole tietoa, tietenkin hyvä niin.

Kokoaikaista pahoinvointia ei täällä ole, mutta muita oireita kyllä mitkä muistuttaa että jotain kropassa tapahtuu. :)
Taidan jättää itsekin testit tekemättä ja luottaa siihen että kaikki on hyvin. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top