Hei Kaikille!
Päätinpä tulla lueskelemaan muidenkin tuntoja, kun samoissa merkeissä täällä mennään! :)
Meillä juuri vuoden täyttänyt pikkumies ja toinen haaveissa. Itselläni on edellisestä liitosta 13-vuotias poika ja nyt olis NIIN ihana saada kolmas, jotta pienemmillä olis seuraa toisistaan! Itse olen ainokainen ja haluaisin kokea edes vähän suuremman perheen elämää ja suoda omille lapsosille sisaruksia.
Alotettiin yrittäminen vuoden vaihteessa, juuri sen 6kk jaksoin pillereitä syödä, mikä oli ehdottoman pakollinen raja sektion jälkeen. Maaliskuussa iloittiin, koska plussahan sieltä tuli! Ikäväksemme ilo oli ennenaikainen, koska raskaus oli kohdunulkoinen... [:(] Onneksi meni ajan kanssa spontaanisti kesken, jouduin kyllä käymään lävitse kaavinnat ja sairaalassakin olin sisäisen vuodon vuoksi metotreksaatteja odottamassa, kun sitten sopivasti hCG romahti ja kieltäydyin niistä myrkyistä! Mutta uskomattoman kauan fyysinen toipuminen vei - henkisen ollessa edelleen kesken... [&:] Nyt yritystä on takana kahden kierron ajan, tulosta odotellaan...
En käsitä miten ihmisellä voi olla niin huono tuuri, että molemmissa kierroissa menkat ovat tulleet vähän myöhässä, ja SAMALLA kun olen tehnyt testiä, niin täti räväyttää kylään! Hitto pitääkö ihmistä kiusata sillä, että kun tuijottaa tikkuun tulevaa viivaa ja pyyhkii samalla, niin eipä tartte enää tikkua tsuumailla. [:@] Lisäksi suoraan sanottuna ärsyttää, kun ihmiset kyselevät "projektistamme". Maaliskuun keskenmenon vuoksi kaikki sukulaiset ja ystävät nyt sitten tietävät, että meille olisi toinenkin tervetullut, eikä enää ole kovin mukava käydä sukuloimassa jne, kun aina joutuu vastailemaan innokkaisiin kysymyksiin, että "jokos teille on vaavi tulollaan??" Jotenkin sitä toivois, että ihmiset ymmärtäis, et keskenmenon jälkeen en tosiaankaan haluis edes kertoo heti kaikille, jos se plussa sieltä tuliskin. On sellainen olo, että haluaa ensin itse varmistua siitä, että pikkuinen on oikeassa paikassa ja kaikki on hyvin. Kyllä se sen verran rankka kokemus oli... [>:]
Ah - tuntuipa hyvältä purkaa sydäntään!! Miehet kun ei aina ymmärrä kuinka kova tää halu saattaa olla, ja kuinka hirmuinen pettymys, kun ei onnistukaan. Vaikka kuinka saa lohdutusta, niin kyllä se vertaistuki on kuitenkin poikaa!
Hirmuisesti onnea Tamille ja toivotaan niitä plussatuulia kaikille!! [:D]