joko nyt onnistaisi

Katselin tuossa hieman merkintöjäni tältä lyhyeltä yritysajaltani. Siis olen pyrkinyt kiertoni tunnistamiseksi pitämään jonkinlaista kirjanpitoa selvistä tuntemuksista suuntaan tai toiseen, että ei täti pääsisi aivan puun takaa yllätysvisiiteille.. Ensimmäinen luomukierto näkyi olleen 37 päivää ja tuolloinhan ovulaation tunnistin jälkikäteen ajatellen erittäin selvästi. Tässä nykyisessä kierrossa taas huomattavasti heikompia ovulaatiotuntemuksia ja niistä alkaa nyt olemaan tuo pari viikkoa täynnä joten tätiä odotellaan. Mitään raskaustuntemuksia siis ei ole eikä tuo raskaus yrityksen vähyyden takia ole mitenkään odotettavissakaan.

Sellaista vaan ihmettelin kun en noiden kirjailujenikaan perusteella saanut vielä selvyyttä näihin kummallisiin pahoinvointivaiheisiini. Edellisessä kierrossa pahoinvointia oli selävsti ovulaation aikaan, tässä kierrossa pahoinvointia on ollut satunnaisina päivinä oletetun ovulaation jälkeen muutamia kertoja :o
Oletteko huomanneet omissa kierroissanne jotain tiettyä ajankohtaa tuollaiselle?

Toinen asia mikä mietityttää, että onko muilla tullut hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen närästystä? Itse en ole aiemmin juurikaan närästyksestä kärsinyt, mutta nyt ollut jatkuvaa närästystä siitä lähtien kun e-pillerit jääneet ottamatta.

Mutta nyt tästä kammottavasta väsymyksestä huolimatta on lähdettävä pyöräilemään kohti työpaikkaa. Kiinnostus on reilusti miinuksen puolella, mutta pakko se on töitä tehdä kun ilman rahaakaan ei elä. Nyt muutenkin varaudutaan entistä enemmän miehen työttömyyttä varten, sillä huomenissa pitäisi tulla tietoa yt-neuvotteluista, joissa 25% väestä laitetaan pihalle eli odotukset ei ole kovin korkealla. No onneksi olen itse näin hyvin palkatussa ammatissa (sh), joten voidaan sitten mun rahoista säästää sitä varten jos satutaan molemmat olemaan kotona samaan aikaan ;)
 
täällä pienoinen pettymys päällä.
sisko kävi neuvolassa, siellä sanottiin että sykettä aletaan kokeileen vasta viikolla 14...
ja kun hän ei halua niskaturvotus tutkimuksia niin eka ultra on sitten rv20.
en mä tajuu miten se kestää! sisko sano ettei ressaa ja luottaa et siel ollaan sit elossa kun testikin on plussaa-periaatteella, mä menen heti yksityiselle ja käyn varmaan viikottain ultrassa kunnes 12rv täyttyy.
mut keskenmeno pelon takia, ja tein niin viimeksikin.
mä en vaan osais olla noin tyyni.
siskolla on lekuri 8.10. jossa katotaan sykettä.
eli sillon vasta,viikkoja sillon sitten 14.
mitä jos ei löydetäkkään,siskolla kun on huomattava ylipaino mikä saattaa alkuraskaudessa tuota haitata...
en mä kestä,en mä pystyis oottamaan tommosia aikoja.
haluisin edes varmistuksen siitä että onko siellä ketään elossa,ennen kun uskaltaisin asiasta kertoa.
heillä tietää suurinosa kaikista jo raskaudesta.
pelkään vaan jossei ookkaan kaikki hyvin,että kuinka paha paikka se sitten heille onkaan.
jos esim. sikiö kuolisi rv 10 ja he sais tietää asiasta paljon myöhempään...
ja kun sisko on ylipainoinen,niin mahankaan kasvua ei välttämättä edes huomaa kun loppuvaiheessa.

anteeksi negatiivisuuteni, ja vuodatukseni.
toivottavasti vauvalla olis kaikki ok.
tämä täti vaan hermoilee ja pelkää täällä niin kauheasti.
itse kun tiesin viikon olevani raskaana enne mun KM ja sekin hajotti mut ihan palasiksi,
niin en halua ees kuvitella kuinka kauheeta se onkaan niille jotka on tienny odottavansa jo paljon pidempään.

PLUSSATUULIA[8D]
 
en kyllä osaa yhtään sanoa mistä johtuis verenvuoto.
ja mun käsittääkseni se menee juurikin niin että niiden viivojen pitää olla yhtä tummat keskenään.
mäkään saanu ko negoja ja iiihan haaleen haamun.
ja mulla kontrolliviivakin on haaleahko aina.
juonko sitten liikaa päivän aikana vai mikä on.
muuten oon tikuttanu kuuden maissa,
tänään aattelin kokeilla jo pian.
kun juon enemmän illalla josko tähän aikaan onnais paremmin sitten,
vaikka neuvotaankin tikuttamaan samaan aikaan.
 
Mä oon aina onnistunut tikuttamaan oviksen tummalla viivalla ja lopettanut tikuttamisen siihen päivään, kun viivat on yhtä tummia. Tässä kierrossa on ollut outoja tuntemuksia. Sananmukaisesti viimeisen viikon ajan olen tuntenut kohtuni. Se on arka ja myös leikkaushaavan seutu on kipeänä. Kissa oli eilen mun mahan päällä ja alkoi polkea alavatsani kohdalta, se sattui! Oli pakko siirtää kissa pois. Lisäksi on ollut nippailua ja pahaa oloakin. Eli olin ihan varma, että oon raskaana. Mutta aamulla näytti negaa ja vähän on jotain vuodon tapaistakin ollut pyyhkiessä. Eli taitaa täti tulla taas kylään (pitäis tosin tulla vasta keskiviikkona). Mä luulen, etten tuu raskaaksi ilman hoitoja. [:(]
 
Vaavi2010, et vaadi liikaa, jos odotat, että mies edes kerran päivässä ottaa yhteyttä. Saisi mieluiten soittaa, mutta jos se käy liian kalliiksi soitella päivittäin ulkomaanpuheluita niin ainakin tekstiviesti pitäisi sitten laittaa - yksi tekstari päivässä ei ole paljon vaadittu (vaan liian vähän mun mielestä). Olen aina ollut sellainen ihminen, jota liian tiivis yhteydenpito ahdistaa, mutta täytyy kyllä sanoa, että on se vaan aina piristävää, kun oma mies soittaa kesken työpäivän vain kuullakseen, miten mulla menee! Liekö tämä se Oikea, kun kenenkään muun kanssa tuollaiset puhelut eivät ole noin ilahduttaneet. Niin ja tuosta soittamattomuudesta vielä... ikävä sanoa, mutta empiirisen kokemukseni perusteella sanoisin, että yhteydenpidon harventuessa ollaan jo etääntymässä kovaa vauhtia. Omalle kohdalle on sattunut henkilöitä, jotka ovat "tarvinneet omaa tilaa" ja vähä vähältä oman tilan tarve on kasvanut niin, että puhelut/tekstarit ovat ensin vähenneet useasta kappaleesta päivässä yhteen ja sitten harvenneet satunnaisiksi niin, että ennen eroa on oltu tekemisissä enää ehkä kerran viikossa. Suosittelen pitämään suht tiiviisti yhteyttä niin pysyy suhteessa kipinä yllä. [:)]
 
Kiitos MMI ja Silveri ymmärryksestä. Siis kyllähän me miehen kanssa puhutaan paljon ja voidaan avoimesti jutella ihan kaikesta. Aina silloin, kun se on ulkomailla, niin sillä on usein paljon kaikenlaista hommaa hoidettavana. Ja mulla on 3-vuorotyö, niin välillä on vaikea löytää sellaista yhteistä aikaa. Tekstareita saan mielestäni ihan mukavasti ja soitellaankin n. kolmesti viikossa. Ei tosiaan tuo rahatilanne salli pitkiä puheluita joka päivä, joten meseen turvaudutaan aika usein. Kaiken kaikkiaan olen suht tyytyväinen tähän meidän yhteydenpitoon. Mesessäkin kuluu helposti pari kolme tuntia kerrallaan. Ja sähköpostia saan silloin tällöin yleensä töihin, kun olen yövuoroissa. Jotenkin nuo yövuorot vaan tuntuu aina hankalammilta. Ja nimenomaan siinä mielessä, että jos ei pysty kunnolla juttelemaan, niin mua rupeaa vähän ärsyttämään ja kaipuu iskee kovaks. Silloin pitäis suunnilleen just sillä sekunnilla kun herään niin puhelimen soida. [:D] Ja tosiaan jos on miehellä sillä hetkellä jotain muuta tärkeää tekemistä, niin mulla on alakulo siihen asti, kun hänestä taas jotain kuulen. Yleensä olenkin itse ilmoitellut olevani taas elossa, että sitten kun passaa niin valmiina ollaan.

Yks asia mitä olen tuossa ruvennut miettimään, että onko tämä miehen puuhailu ja vähempi kontaktin ottaminen (siis mulle hyvin tärkeää) jonkinlainen tapa selviytyä siitä, että me ollaan erossa? Että, kun puuhailee kaikenlaista niin ei koko ajan ole mielessä se että ollaan niin kaukana toisistamme eikä voida nähdä aina kun haluaa. Se kun on niin tunteellinen. Samoin sinällään herttaista, että hän ei halua tekstailla tai soittaa silloin kun saatan olla nukkumassa ettei vain herätä mua. Vaikka olen kyllä sanonut, että siinä tapauksessa puhelin on äänettömällä eikä mua häiritse.

No mutta joka tapauksessa, puhuttiin tästäkin asiasta ja nyt tuntuu, että se ymmärs kyllä mitä mä olen asiasta mieltä. Ja pahoillaan oli kovasti. Mulla vaan sattui olemaan kaiken kaikkiaan huono päivä silloin. Väsymys oli kova yövuoron jälkeen, töissä oli aivan kamala hässäkkä ja stressi ja sitten kova ikävä. [:)] Mutta on se kyllä aivan ihana mies ja tiedän, että se varmasti rakastaa mua ja vain mua. Että en ole kyllä huolissani siinä mielessä. Eihän se koskaan helppoa ole erossa olla, mutta kuun vaihteessa pitäis tulla helpotusta, kun mies pääsee taas kotiin.
 
En taas malttanut odottaa ja tein r.testin, tulos ei ollut yllättävä, negatiivinen niin kuin tiesinkin. Kuitenkaan tädistä ei näy jälkeäkään. Huomenna kp 39 tyhjennysvuodon alusta... Miten kauan tässä vielä pitää niitä odottaa? Ajattelin että jos ensi viikkoon ja sitten soittaa terkkarille, että voiko saada sen Terolut- kuurin, niin tulis edes menkat. Pääsis sitten taas ovista odottamaan... Turhauttavaa... Kun elimistökin voi tehdä sellaiset tepposet, että on kuvitellut itselleen kaikenlaisia raskausoireita. Pah.
 
Tänään (kp17) tuli sitten ovistestiin vahva plussa- kp13 oli ne tasavahvat viivat. Mutta ilmeisesti ovis on kuitenkin vasta nyt. Ehkä katsoin sitä testiä perjantaina liian myöhään? Tai en siis ole tarkasti kellon kanssa seurannut, mutta mielestäni kyllä sen 5-10 min välissä, mikä ohjeessa sanotaan.

Jos tämä nyt on se oikea plussa, niin mies ei kylläkään ole tänään kotona, mitä ehdin jo harmitella, mutta sitten hokasin lukea ohjeista että sopivin ajankohta olisi 24-36h plussasta. Eli huomenna sitten. Jos olisin lopettanut tasavahvoihin viivoihin, niin tämä olisi jäänyt bongaamatta?

Kcatri, minulla oli edellinen kierto 44 päivää, hermostuin odotteluun kun oli lähes kaksi viikkoa oletetusta menkkojen alkamisesta kulunut ja kävin veritestissä, joka näytti negaa. Nyt tässä sitten odotellaan, mikä mahtaa olla tämän kierron pituus..
 
Älä Silveri vielä lannistu, jos menkkojen pitäis alkaa keskiviikkona ni ei se vielä testissä näy. Tsemppiä ja uskoa tulevaan! [:)]
 
Lilalle kanssa kovasti peukkuja huomiselle! [:)] Ei mekään pupuiltu ihan just silloin ovistestin plussauspäivänä ku vedin miehelle jostain herneen nenään mutta silti onnisti! [:)]
 
Plussatuulia kaikille muillekin!
 
Niin just, yhdyn edellisen kommentteihin et älkää vielä luovuttako! :) Menkat ei oo alkanu ennenkun täti tulee, joten ootelkaa vielä rauhassa[:)]
Mä en tosiaan ovistestiin saanu kun haamun ja pupuilut jäi pariin kertaan koko kierrossa ja silti onnisti :)

Hirmuisesti plussatuulia ja kärsivällisyyttä toivotan!
 
Niin, eikös sitä vielä ovista seuraavanakin päivänä voi raskautua? [:)]
 
Ansku, en mä ihan vielä luovuta. Eilen vaan alkoi olla semmoista vuodon tapaista, joka onneksi lakkasi. Nyt oon sitten koko ajan paniikissa, että alkaako ne menkat vai ei. Jos ei ylihuomisaamuna ole alkanut niin sitten testataan taas. Maltan tällä kertaa odottaa, kun ensi yöksi menen veljelleni ja siellä ei huvita testailla. [;)]
 
Täällä alkaa nyt pientä jännitystä olla ilmassa, tädin pitäisi tulla vajaan viikon päästä. Ja tuleehan se, kun ollaan vasta ensimmäistä kertaa asialla. Ei sitä varmaan pety kovinkaan pahasti, mutta olishan se mukavaa, jos heti ekasta yrityskerrasta tärppäis. Mulla on viime aikoina kierto ollut tosi lyhyt, vain 25-26 päivää. Ei se ole koskaan ollut mikään kauheen säännöllinen, mutta vaikuttaakohan tuo kierron lyhyys sitten jotenkin... Ja sitähän ei tiedä, vaikka nyt saisi odotella sinne kp30 asti, kun nyt sitä oikein odottaa, että alkaako vai ei.

Juu, niinhän se on, että ei niitä menkkoja kannata stressata etukäteen. On se vaan niin vaikeaa olla miettimättä. [:D]
 
mullakin onnistuu toi menkoista stressaamatta oleminen vaan jollen pyöri täällä, ja poiskaan en osaa olla[:D]
mutta kun täälä pyörii niin ajattelee asiaa koko ajan.
ja ekat kuukaudet mäkin olin suht stressaamatta.
nykyään ei taida onnistua, päälle vuosi yritystä kuitenki takana.
mutta kyllä se täälläkib vielä tärppää.
seksiä on ainakin harrastettu niin ettei sen puolesta voi oikeen jäädä tärppäämättä[:D]
 
wastis, se on niin toden totta, että täällä hengailu aiheuttaa stressiä ja ainakin minulla myös vilkastunutta mielikuvitusta mitä tulee mahdollisiin raskausoireisiin. [:-] Mutta on niin pakko tulla aina katsomaan muiden juttuja, kun samat asiat pyörii kaikilla mielessä. Viikonloppuna, kun ei koneelle pääse, pitää pari kertaa päivässä tsekata tilanne kännykällä. [8D]
 
Kivaa päivää kaikille! Tänään ei stressata, eihän... ei ainakaan paljoa... tai ainakin yritetään olla stressaamatta... [&:]
 
Silveri mainitsi, ettei usko tulevansa raskaaksi ilman hoitoja. Minä olen kanssa tullut siihen tulokseen ettei taida napata ilman apua. En kuitenkaan haluaisi aloittaa hoitoja. Jotenkin se tuntuu kovin vieraalta. Näin pienellä paikkakunnalla en edes haluaisi terveyskeskuksessa ravata asian tiimoilta, joka kerta terkkarilla käydessä tömää ainakin pariin tuttuun. Mitä tutkimuksia yleensäkin tehdään ennen hoitoja? Minun mieheni ei ala purkkiin ruiskimaan [:D]! Tosin, hänellä on jo useampi lapsi, joten vika tuskin hänessä. Olen jo harkinnut koko yrittämisen lopettamista, ottaa niin henkisille voimille. Ajattelin jo varata gyne-aikaa kierukan laittoa varten. Välissä tuntuu, että muu elämä lipuu ohi näissä merkeissä, liikaa mielessä.

Eve
 
Eve, suosittelen käymään yksityisellä gynellä juttelemassa. Minäkin kävin. Jouduin tosin sen jälkeen leikkaukseen, mutta siinä varsinaisen toimenpiteen eli myoomien poiston yhteydessä tsekattiin munasarjat ja munanjohtimet, että kaikki on niin kuin pitää. Kummasti rauhoittaa mieltä, kun tietää edes sen verran. Mutta vielä on niin monta asiaa, jotka vaikuttaa. Ajattelin, että joulun jälkeen menen taas sille gynelle, jos ei ole tärpännyt ja jutellaan, miten mennään eteenpäin. Tärkeintä olisi lopettaa yrittäminen ja antaa luonnolle mahdollisuus. Ei yritetä, muttei ehkäistä. Millähän siihenkin olotilaan itsensä suggestoisi?! Sisko ja miehensä yrittivät 1½ vuotta kuopustaan ja kun luovuttivat, poika saikin alkunsa.
 
hei ei kellään oo tikkujen kanssa käyny niin ettei oo saanu ku negaa?
vähä heikolta näyttää täällä meinaan[:@]
tikutan nyt kierron loppuun ja jollei edes haamua pukkaa niin soitan
lekurin heti ja lääkkeet päälle.
alkaa vaan ottaa nuppiin jos vuosi turhaan yritelty enkä ovuloi edes kunnolla.
kerran ainaki ovuloinu ko KM oli,mut se yks kerta niistä 12 yrityksestä on aika vähän.
että ottaakin aivoon.

mut tikuttelen nyt vielä siihen asti kunnes menkat alkaa...
ja toivon et esim noi testit ei vaan toimi mulla,koska se kontrolliviivakin
on ollu aina tosi haalea. kuulemma kun kaikilla ei kaikki tikut toimi...
 
oon tilannu noi kotitesti:fi sivuilta, tommosia halvimpia.
kuullu tosiaa et kaikil ei kävis kaikki,tai siis toimisi..
et esim jos noi ei oo tarpeeks herkkiä mulle.
vaikka en jois tai mitään niin tuntuu et mun pissa on silti niiiin
plissattua että saan noihin vaan haaleen kontrolliviivankin.
perkule,että jos sekin haalea niin ehkei näy toinen edes.
en minä tiedä.
turhaa stressiä noista tulee, vaikka niitten piti
 tyynnyttää et näkis et ovuloi,
ei vaan näköjään toimi tän naisen kroppa yhtään niinku haluais...

täytyy nyt tikutella tää kierto vaan loppuun.
kiukulla.

plussatuulia tänne kiitooos[;)]
 
No niin jos sitten lopettais taas omaan napaan tuojottelun ja huomioisi teitä muitakin. Monella tosiaan tuntuu olevan jännät paikat meneillään. Toivotaan, että kaikille kävisi toivotusti ja se täti jättäisi tulematta. Pitäkäähän meidät ajantasalla miten käy. Toki mahdollisimman monia hyviä uutisia odotellaan:) Oikein reippaita plussatuulia kaikille! +++++++++

Eveliina, ikävä tilanne sulla tuntuu olevan. Tiedän hyvän ystäväni kautta miten vaikeaa ja kipeääkin se voi olla, kun sitä toivottua lasta ei vaan kuulu. Reilun vuoden yritettyään hän miehensä kanssa päätyi ensin tutkimuksiin, sitten hormonihoitoihin ja lopulta kahdesti yrittivät vielä koeputkihedelmöitystä. Tuloksetta. [:(] Molemmat haluaisivat hirveästi saada oman lapsen, mutta luonto tuntuu olevan vastaan. Lopulta päätyivät sitten siihen tulokseen, että eivät jaksa enää yrittää. Kaikkine hormonien sivuvaikutuksineen yms kaiken sen henkisen stressin ja epätoivon vuoksi. Valitettavasti en voi sanoa, että sittenhän se pikkuinen saikin alkunsa. Toisilla näin tapahtuu, kun lopettaa sen ylimääräisen stressaamisen ja keskittyy itseensä ja toisiinsa. Mutta kuten Silverikin sanoi niin mielestäni sun/ teidän kannattaisi suhtautua ajatukseen ei yritetä, muttei ehkäistä meiningillä. Se onkin sitten eri juttu, että miten siihen saa itsensä suggestoitua, mutta ainakin periaatteessa mahdollisuus tulla raskaaksi säilyy. Toisin kun jos otat kierukan käyttöön. Mutta itsepä tiedät mikä on paras juuri teidän kohdalla. Pieni tauko ja ajatusten ja voimavarojen suuntaaminen toisaalle varmasti auttaa sitä henkistä jaksamista. Paljon voimia ja iso hali sinulle! [:)]
 
Niin ja sitten vielä Eveliina. En tarkkaan tiedä, että mitä tutkimuksia ne tekevät ennen hoitojen aloittamista. Tiesin asian olevan kovin arka ystäväpariskunnalle, joten en asiasta hirveästi kehdannut kysellä. Mutta ehkä sinun kannattaisi vaikka soittaa yksityiselle puolelle ja kysyä heiltä asiasta. Sitten voit paremmin miettiä, että haluatko lähteä siihen vai et. Valitettavasti sekään ei takaa, että lopulta raskaaksi tulet ja prosessi itsessään voi siis olla hyvinkin rankka henkisesti. Ja ystävälleni nousi paino reilusti hormonien myötä. Hän joutui käydä usein piikillä ja sitten kaiken maailman tutkimukset päälle. Ja se ainainen pettymys. En yritä pelotella, mutta asiaa vierestä seuranneena haluan kertoa sinulle, että mikä on mahdollista. Tsemppiä ja onnea teille mitä ikinä päätätkin tehdä.
 
Kovasti toivottelen minäkin plussatuulia kaikille *phuuh* +++++++++++ [:)]

Täällä on oltu väsyneitä ja hieman pahoinvoivia [&o] Olin ma-ti saikkarilla ja tulipa nukuttua oikein kunnolla. Yleensä, jos nukun päikkärit, en saa unta yöllä, mutta nyt ne ei paljon unensaantia häirinny. Lisäksi on ollu ajoittain hieman sellasta etovaa oloa, ei ole sentään vielä tarvinnu oksentaa.
 
Takaisin
Top