Moikka
olen lueskellut ehkä kuukauden verran ja hakenut tukea ja ymmärrystä (kiitos teille siitä! :)), mutta nyt on kyllä raja ylitetty ja tää on ihan sietämätöntä tää odotus ja tietämättömyys, joten pakko avautua...koittakaa kestää [:)]
Vähän taustatietoja:
1. Minä 22 mies 24
2. 5 vuotta yhdessä, kaks naimisissa
3. pari kk ollaan yritetty
4. ovistikkuja, foolihappoa (ehkäisyä ei olla koskaan käytetty)
5. ei lapsia, ei keskenmenoja tiettävästi
Mun menkat on täysin epäsäännölliset, joten en ole ennen niistä kirjaa pitänyt. Toukokuussa aloin merkkaamaan, eka kierto oli 20pv, sitten tuli ihan ihmeellistä pientä vuotoa ja kierto 15pv(oliko edes menkat?), ja sitten 21 pv, kunnes oli viimeiset menkat 28.6! Eli niistä on nyt 41päivää! Käytin ovistikkuja, ja bongasin oviksen 14.7, jolloin sitten myös toimittiin...laskeskelin sen mukaan, ett ovis on keskellä kiertoa ett seuraavat menkat ois ollu 28.7, mutta nyt on menny ykstoista päivää, menkkoja ei oo ja kome testiä oon tehnyt, kaikki negatiivisia. Viis päivää oviksen jäkeen mua viils mahasta ihan hullun lailla, ja seuraavana kahtena päivänä erittyi niukkaa veristä limaa. Välillä oon ollut ihan tosi väsynyt, ja joskus on ollut äklö olo parin tunnin ajan, mutta ei sillei että ois ollut sietämätöntä. Ehdin kuvitella jo vaikka mitä, mutta nyt ei oo enää voimia kolmen negativisen testin jälkeen uskoa, ja viimeisen testin tein jo pelossa...mutta kun ei niitä menkkojakaan näy, ja haluaisin vaan päästä yrittämään uudestaan... mihin tässä nyt uskois.
kiitos etukäteen...tuntuu hyvältä,kun tiedän etten ole ainoa, joka on hämmillään ja monella ollut mitä erilaisempia kokemuksia, mutta nyt ois kiva saada joku kylmä ja konkreettinen päätelmä, muuten sekoan kohta[:(] Molemmat koemme tän tilanteen vaikeaksi, koska haluamme lapsen ja ollaan kypsytetty tätä ajatusta jo aika pitkään. Nyt kun on tullut aika toimia, niin tää on ihan sietämätöntä tää tietämättömyys ja odotus...