joko nyt onnistaisi

Hei vaan kaikille.

Angervolla on mun mielestä loistava toi "yksi kiva juttu päivässä". Meillä on vähän samantyylinen juttu käytössä vaikkei sitä varsinaisesti olla sovittu. Toinen juttu meillä on että joka aamu herätessä halataan oikeen kunnolla ja illalla sama homma [:D] Sillon tuntuu, että aamussa on edes jotain hyvää, kun melko kärttynen olen muuten aamuisin [:)] Ollaan myös joskus vuosia sitten sovittu ettei mennä vihaisena nukkumaan ja se on kyllä paras "sopimus" meidän välillä. Tulee aina selvitettyä erimielisyydet eikä ne jää kaivelemaan milen pohjille.

Peittojen heiluttelusta on ollu paljon kirjotuksia ja pakko se on myöntää, että eihän siinä samanlaista intoa ole kun ensimmäisinä yrityskuukausina. Mukavaahan se edelleenkin on eikä se mitenkään pakolta tunnu, mutta se tietynlainen jännitys puuttuu.

Mietin tässä, että varmaan pakko keksiä itselle joku projekti tähän rinnalle mihin suuntaisi keskittymistä, kun koko kesäkuun ajan tuntunu ettei päähän mahdu juuri mitään muuta kun vauva ja raskautuminen... Sitten kun niitä asioita pyörittelee päässä päivät pitkät niin lopulta ei jäljelle jää kun kauhea ahdistus, mikä ei nyt sitten kuitenkaan ole kunnolla helpottunut [&o] Oikeen itseäkin ihmetyttää miten ei meinaa millään piristyä. Pakko siis todellakin keksiä joku projekti! En vaan vielä tiedä mikä se voisi olla...

Tällä kierrolla jotenkin osasi arvata, että menkat alkaa kun ei petipuuhia ollut, mutta harmittihan se suunnattoman paljon silti, kun eilen menkat taas alkoi. Tällä kertaa kierron kesto oli sitten 23 päivää. Vaihtelee siis melkoisesti. Kivut ei onneksi (ainakaan vielä) ole kovin pahat olleet. Toivottavasti ei tulekaan. Nyt sitten taas odotellaan että menkat loppuu ja pääsee yrittämään jälleen kerran. Meinaa kyllä välillä usko loppua kesken koko touhuta [>:]

Tulipas taas valitettua, vaikka oli tarkoituksena kirjoittaa positiivinen viesti.
No aurinkoista päivää kuitenkin [8D]
 
Huomenta kaikille! magentalle tervetuloa! Kävin sittenkin ostamassa eilen ovistestejä, kun muutenkin apteekissa piipahdin. Luin just eilen noista vau.fi-artikkeleista, että raskautta yrittäessä ei ole hyvä syödä ibuprofeenia sisältäviä särkylääkkeitä, kun ne heikentävät mahdollisuuksia tulla raskaaksi. Piti sitten hakea Panadolia varastoon ja samalla hiippailin sinne ovistestien hyllylle. [;)] 

Kivoja parisuhteen ylläpitojuttuja teillä. [:)] Mekään ei mennä vihaisena nukkumaan ja joka ilta toivotetaan hyvää yötä ja sanotaan, että rakastetaan. Sen jälkeen on mukava nukahtaa.
 
Äsken kävin saikkua kaks päivää. Aamulla oksensin, mutta menin silti töihin. Siellä alko olo tuntuu sellaselta, ettei pysy pystyssä. Kolme tuntia sinnittelin töissä, vaan ei se mennyt ohi. Mieletön huono olo tuli ja pyörrytti. No eiku terkkariin. Saikkulapussa lukee "vatsatauti", mutta ei mulla ripulia oo. En tiiä sit, liekö tosiaan sitä vatsatautia, vai voisko johtuu auringosta vai... No, sitä yhtä vaihtoehtoa en uskalla vielä edes ajatella.
 
Nyytti, meillä on ollut ihan samanlainen tilanne kun teillä. Aluksi mieskin oli mukana täysillä "oikeiden" päivien aikaan ja sitten kun pitempään oli mennyt mua oikeen otti päähän ja porutti kun ei sitä sit tietenkään kiinnostanut just kun musta tuntu et nyt olis ovis ja yritin siitä hienovaraiseseti vihjata. Vaikka kyllä sekin edelleen toisen lapsen haluaa pian. Nyt en ole puhunut enää miehelle h-hetkistä ja ollaan menty fiiliksen mukaan niin ei mieskään sitten tunne mitään paineita lapsen saannin suhteen, kai se on miehellekkin kova paikka kun ei onnista vaikka peittoja oikeeseen aikaan heilutellaankin. Vaikka eihän ne sitä halua välttämättä sanoa ääneen..[:)]mutta meikä lähtee kohta töihin taas homehtuun..voi kun oliskin kesälomaa,kun niin ihania helle päiviä..
 
Kivoja parisuhdevinkkejä Angervo ja mimu! [:)] Meillä kyllä välillä sorrutaan suutuspäissäkin nukkumaan [8D] kun kaksi jääräpäätä ottaa yhteen ni ei myrskytuulet aina ihan heti väisty... Mutta aika harvoin meillä tapellaan ja silloinkii niin pienistä asioista että jälkeenpäin naurattaa (niin ku esimerkiks eilen...). [;)] Ja tosissaan hyvä parisuhde on se perusta jolle onnellinen perhe rakennetaan. [:)]
 
Mä kun en oo vielä ovulaatiota oikein bongaillu ni ei tuu sillee paineita seksin ajoitukseen. Mulla ei oo suuremmin ovikset kipuillu tai limoja huomannu ni en oikeen tiiä koska on tai onko niitä. Ehkä vois niitä tikkuja hommailla... [8|] Tai sitten vaan jatketaan peittojen heiluttelua samaan tahtiin kun tähänkin asti eli ainakin 4 kertaa viikossa silloin kun hyvältä tuntuu ja toivotaan parasta. [;)]
 
Aikasemmin kun oli puhetta siitä foolihaposta ni mäkin eilen ostin miehelle (ja myös itselleni) paketillisen ja ihan kiltisti se alko niitä popsimaan. [:D] Tai tietysti ensin sain muutaman epäilevän katseen osakseni ja jotain jupinaa että mitä ihmeen viagraa mä sille tyrkytän mutta kun olin niin pahalla päällä muutenkii ni ei kai uskaltanu kyseenalaistaa sen enempää asiaa. [;)] Ja sitte mä oon jääny nyt itekii koukkuun siihen greippimehuun. [:D] Tosin mä kyllä lantraan sitä wichyllä koska uppoaa sillee jotenkii helpommin. Mut tosissaan nyt on joka päivä sitä saatava (vaihdoin vissiin kahvikoukun greippimehuun) tai ei hyvä heilu. Eli siis oon aivopessyt nyt itteni jotenkii vieläkin syvemmälle tähän vauva-asiaan ihan huomaamatta. [;)] No tuskinpa näistä haittaakaa on.
 
Jaamaria miksei susta kuulu vieläkään!? [&:] Mä täällä joka aamu jännitän että joko nyt olis uutisia mut ei mitään...
 
Nyt pihalle nauttimaan helteisistä kesäpäivistä! Mulla onnekkaalla kun on loma.[:D]
 
Heippa vaan kaikille!
Ja kiva kun uusia tupsahtelee joukkoomme joka päivä joten tervetuloa kaikille![:D]
Eilen ei ollut aikaa kirjoittaa ja halusin tietty lukea kaikkien viestit ennen kuin kirjoitan itse ja niitähän tänne tulee jo hirveesti... olen myös aika hidas lukemaan [8|]
Itse olen tässä pari yötä nukkunut tosi huonosti kun vatsaa on polttanut välillä hirveesti ja on ollut niin kuuma ja viime yönä oli pakko ottaa särkylääkettä. Kuukautiset eivät ole vielä alkaneet, mutta noista kivuista päätellen voivat alkaa vielä [&o]
En ole tehnyt toista testiä, mutta ajattelin huomenaamulla tehdä jos ei oo menkat alkaneet siihen mennessä.

Tuosta parisuhdejutusta olen samaa mieltä muiden kanssa että se pitää olla kunnossa ennen kuin suunnittelee perheenlisäystä. Siitä on kokemusta jo 16 vuoden avioliiton ajalta ja olen edelleen saman ukon kanssa [:)]
Ylämäkiä ja alamäkiä mahtuu kuvioihin ja jopa niinkin että meinattiin erota (kai se oli jotain kolmenkympin kriisiä [:)]), mutta nyt on asiat loistavasti taas ja kaikkein tärkein on keskustella kaikista asioista! Mutta sen sanon, että lapset tosiaan kärsivät siitä jos vanhemmilla menee huonosti ja huomaan sen omista lapsistani. Ja tietty päinvastoin kun meillä menee hyvin niin lapsillakin menee hyvin [:)]
Aurinkoista päivän jatkoa kaikille!
 
on kyllä läkähdyttävän kuuma.. mutta nyt ei saa valittaa :P mie halusin viel vaan kysästä, että milläs mielellä sillee teilläpäin ylipäätänsä miehet on "mukana" lapsenteko asioissa..? pystyykö ne paljon puhumaan asiasta, vai onko ihan "normaalia" että meil on perus suomalain jurmu mies talossa, joka ei vaan halua keskustella asiasta? :D muilla samoja kokemuksia..? :D kyllähän teistä muutamat onki jo kirjotellu miten miehet reagoi "tilanteeseen".. mutta tarkennusta :D

kiitos! nautiskelkaa! mie lähen nyt kasvattaa mahaa... ruoan avulla.. :/ :D
 
Taas ehdin tässä koneelle ruuan laiton lomassa [:)]

Meillä kun nykyään puhutaan aivan kaikesta ja mieshän sitä ensin alkoi ehdottelemaan perheenlisäystä, niin kyllä me siitä puhutaan joka päivä jotain. Ja välillä hän hyväilee mun masua ja sanoo että "jospa kulta siellä pian kasvaisi joku pieni kullannuppu" tai jotain sinnepäin! 
Mielestäni aivan ihanaa kun hän on tuollainen!! [:D]
 
Kiva kuulla Jaamaria että oot vielä hengissä. [;)] Ja ilmottele sitte heti huomenissa että miten kävi jos teet sen testin. [:)]
 
magenta, ei meilläkään tämä vauva-asia mikään päivän polttava puheenaihe ole mutta johtunee varmaan siitä että molemmat yrittää pitää muut asiat mielessä, jottei mene yliyrittämiseksi. Itseasiassa meillä kävi niin että vauvakuume iski ensin mieheen ja sitten vasta tarttui muhunkin. Mies olis halunnu lasta jo vuosi sitten mutta mä tahdoin eka naimisiin (vaikkakin sitten kyllä otettiin 4 kuukautta varaslähtöä yrittämiseen ennen häitä). [;)] Nykyisin asiasta puhutaan lähinnä sivulauseissa (jos vaikka jollekii tutulle tulee vauva ni sitten yhdessä voivotellaan kun ei meillä tärppää ja mies vitsailee että pitäiskö mun lainata sitä kaverin miestä viikonloppulomalle jos tulis parempaa tulosta [;)] ) tai käytännönasioissa (niin ku miten kylpyhuone kannattaa kalustaa jos vaikka hoitopöytä pitäis saada sinne mahtumaan).
 
Joko adara olo helpottaa? Mullakii iski eilen semmonen kauhee pahoinvointikohtaus, makasin vaan vessan lattialla hengittelemässä syvään. Se kyllä meni ihan puolessa tunnissa ohi eikä mitään muuta ollu ku semmonen oksettava ja tuskainen olo ja tuntu just että taju lähtee. Ja sitte taas oli kaikki ihan kunnossa.[8|] Mutta siis mullahan ei oo varmaan edes ovista ollu viime kuukautisten jälkeen että tää ei varmastikaan ollu mitään raskauteen viittaavaa. [:-] 
 
Meillä ei mies hirveesti puhu asiasta... Tosin johtuu varmaan siitä, että hän on itsekin epävarma, voiko koskaan saada lapsia. Humalassa hän on pari kertaa epävarmuuksistaan puhunut, mutta muuten ei mitään. Nyt kun ekan kerran huomioin ovulaation sun muut, sanoin tästä miehelle. Ei hän mitään siitä sanonut, mutta himot tuntuu hänelläkin kasvaneen. [8D] Yleensä hän on paljon pidättäytyvämpi, eikä kovinkaan usein ole aloitetta tehnyt. Nyt olen huomannut muutoksen. [;)]
Mutta muulla tavalla hän ei innokkuuttaan osoita yrittämiseen. Sellainen perus jörrikkä. [:D] Vaikka en kyllä epäile, etteikö hän haluaisi lasta yhtä kovasti kuin minäkin, hän ei vaan puhu ja intoile siitä. Niinkuin minä. [:D]
 
ansku81 Joo on olo jonkun verran helpottanut. Ei enää silleen okseta, mutta vähän on vielä heikko olo. Eikä muuten varmasti ole vatsatautia, ois kai se jo pahemmin iskeny jos ois. Oiskohan vaikka auringonpistos tai jotain... [8|] Ovis oli vasta pari päivää sitten, joten tuskin vielä olisi mahdollistakaan huomata raskautta. Jos siis raskaaksi olisin nyt pamahtanut. Ei uskalla ajatella vielä... Vaikka kuitenkin ajattelen. [:D]
 
Huh, oottepas te olleet aktiivisia kirjoittelijoita! Mä oon ehkä enemmän nyt keskittyny tohon ulkoiluun/aurinkoon, jotten liikaa ressais vauvajutuista :) Töissä tosin vauvakuumeilen, kun olen töissä päiväkodissa..
Tosta parisuhdejutusta kans vielä, että ehottomasti se hyvä parisuhde on paras koti pienelle vauvalle! Meillä on käytäntönä maanantaiyllätys elikkäs kun maanantai ei ole meiän suosikkipäivä ja maanantaiaamut on pahimpia esim. töissä, kun koko piiiitkä työviikko vielä edessä. Me sitten keksitään vuoroviikoin maanantaille joku ylläri meille, että se maanantai ei olis niin kurja ja viikko alkais aina mukavissa merkeissä. Yllärit on ollu leffalippuja, elokuvan vuokrausta (plus ISO pussi namskuja!), ulos syömään tai esim. ihan vaan ostaa pari ässä-arpaa ja raaputetaan ne yhessä..Usein noihin ylläreihin kyllä liittyy hyvä ruoka/herkut [;)]
Mäkin kävin just ostaa ekaa kertaa ovistikkuja, katotaan bongaanko koko ovista ens viikolla!
Rentouttavaa loppuviikkoa kaikille! [:)]
 
kiitti ku ootte vastaillu! :) star_82: ihana perinne teillä! :) pitää pistää korvan taakse ;) varmasti odotatte jollain tavalla aina sitä maanantaita, kun se on niinku ns. teidän päivä :) <3

musta vähän tuntuu, että tosiaanki miehillä on jotenki vaan luonnollista täällä suamessa päin se että ne ei oikein osaa mihinkää asiaa sanoa muutaku "joo" tai "ei" tai vaan mörähtää jotenki epämääräsesti :D tosi vaikeeta mitää kovin syvällisempiä keskustella.. itellee se on vaan niin outoa, ku pystyy sanomaa kaikki asiat suoraa ja mukisematta... :)

mutha... tässä nyt sitten odotellaan ensi viikkoa, täl hetkel kp 9/n.30...

hauskaa illan jatkoa kaikille ;)
 
Heippa!
Vieläkö yksi kuumeileva mahtuu joukkoon? [;)]

Taustatietoa sen verran, että mie olen 25 vuotias nainen, ja aviopuolisoni on vuotta vanhempi. Naimisiin mentiin viime elokuussa ja samalla starttas meidän vauva "yritys". Joten takana on jo 11 kuukautta yritystä, tuloksetta [:(]

Viime syksynä käytin ovistikkuja oviksen bongauksessa parin kuukauden ajan. Ja tänään tuli sitten lisää niitä tilattua pitkästä aikaa.

Kierto alkaa olemaan jo lopuillaan, nyt on kp29 menossa, ja viime kierto oli 33 päivää, joten saa nähdä milloin menkat alkaa [&o]
Raskaana en usko olevani, koska tässä kierrossa ei parhaimpina päivinä tullut peittoa heiluteltua [&:]
Ja alaselkä/alavatsa on kipeä ja nännit kanssa.
 
Kommentoinpa minäkin tähän väliin täältä greippimehun ääreltä... [:D]
Aattelin hieman kysäistä, et miten kauan teillä on tuota lapsen yrittämistä suunniteltu/lapsesta haaveiltu??

Mulle on aina ollut selvää et oon perhekeskeinen ihminen ja lapsen/lapsia haluan. Yhtä tärkeää oli kuitenkin myös se, että siinä vaiheessa miehen on oltava myös täysillä mukana ja parisuhteen kunnossa. Niinpä lapsista ja niihin liittyvistä toiveista meillä on puhuttu enemmän "sitten joskus" asenteella ja en suoranaisesti "vauvakuumeillut" aiemmin (kun en halunnut puolella sanallakaan alkaa miestä taivuttelemaan), vaikka kolmekymppiä alkaa mullakin jo kolkutella (mies jo ylikin) ja yhdessä oltu kuitenkin jo vuosikausia.

Mutta sitten kun aloite lopulta tuli miehen suusta ja hän ehdotteli vaivihkaa että voisihan se "sitten joskus" jo koittaa, mulla jotenkin hanat aukes: nyt en osaa paljon muuhun keskittyä kuin että eikö se vauva jo tulisi! Miten tää voikaan olla nyt "yht'äkkiä" näin "kiireellistä" - yhtään ei vois odottaa ja ajatella, että tulee sit kun on tullakseen! Niiiiiiin haluisin jo sen suloisen pikkuisen ikioman käärön... [X(] Ja en edes oo mikään malttamaton ihminen vaan aina ollut viilipytty perusluonne, niin tän asian kanssa en vaan osaa pätkääkään pitää päätä kylmänä!!

Wilhelmiina: tottakai mukaan mahtuu - eikun tervetuloa! Varsin paljon oon kuullut samanpituisista "yritysajoista" - sitä kun joskus erehtyi luulemaan, että ne vauvat "vain tulee", sit kun niitä päättää "alkaa tekemään"... Eipä se vain niin mene. Kyllä se vielä tärppää - toivottavasti ihan jok'ikisellä meistä! Ennemmin tai myöhemmin! Ja kyllä ne meidän vauvat sit on onnekkaita - ovat ainakin todella toivottuja jokainen! [:)]
 
Ompas teillä ihania tapoja ja perinteitä! :)
Meillä ei sellaisia kyllä ole..pitäs ehkä alkaa kehitteleen jotain, kuulostaa niin mukavalta [:)]
Molemmat kun ollaan tulta ja tappuraa, itsepäisiä ja lujaluontoisia niin nukkumaankin mennään välillä vihaisina heh. Vuoron perään sit itkeskellään välillä ja aina lopulta sovitaan ja sit halitaan :)
Tervetuloa Wilhelmiina! Kuumeilevien kanssasisarten joukko on kasvanut mukavasti =)
Meillä vauva asiasta puhuttiin kyllä melko avoimesti ja puhutaan kyl välillä edelleen. Ei oo miksikään "hyss"aiheeksi muuttunut. Ekaa kertaa ruvettiin todenteolla asiasta puhumaan jo joulun jälkeen, mutta silloin sovittiin että odotetaan vielä vähän aikaa.Asuttiin silloin vielä eri kämpissä, kun mulla oli kaks kissaa, joista en halunnu luopua ja ukko kovin allerginen. Helmikuussa sitten kolmen vuoden jahkailun ja yhden lyhyen eronkin jälkeen luovuin kissoista ja kämpästä ja muutin ukon luokse. Meillä jonkin verran ikäeroa ja niinpäin että ukko on nuorempi, mä 28 ja ukko 24. Välillä ehkä siksikin tuntenut pientä epävarmuutta asiasta, että ollaanko ihan samassa vaiheessa elämää.
No pakko se oli todeta että eron aikana olin ihan romuna vaikka oma päätökseni olikin ja pakko se oli  myöntää että tota karvaturpaa niin kovasti rakastan että pakko vaan yrittää ja antaa mahdollisuus yhteiselolle[:)]Totuttelu muuton jälkeen vei aikansa mutta nyt jo pidempään elämä ollu aika tasaista ja mukavaa. Toukokuussa ruvettiin sitten asiasta taas ihan vakavasti keskustelemaan. Mun vauvakuume on ollu selvää jo pitkään, neljättä vauvan vaatetta virkkaamassa :D mut tuo ukon köriläs on vähän semmonen et sen on välil vaikee puhua vakavista asioista,ei aina mut usein huomannu. Mutta jos pari kaljaa on ottanu ni sit suu käy sitä tahtia et mulla palaa välil ihan käämi[:D]
Eilinen keskustelu taisi kyllä ukkoon vähän kolahtaa, positiivisella tavalla..Tänään kun hektisen ja pitkän työpäivän ja pienen kuntoilun jälkeen naattina sohvalla makasin, ni mies huhuili sängystä et pitäskö hei vielä vähän yrittää[:)] No enhän mä vastaan pistäny, joten nyt alko piinaviikot sit astetta kovemmalla jännityksellä.Ovis oli vatsakipujen sekä laskurin mukaan eilen,joten nyt taäytyy vaan odotella pari viikkoa et alkaako ne kurjat menkat vai ei, hope not [:)]
Tulipas taas romaani, näyttää pahasti siltä etten osaa lyhyttä pätkää rustata, koittakee kestää [:D]  Voimia ja haleja kaikille ;-)
 
Mukavaa, kun on vilkasta keskustelua parisuhteesta. Sen eteen ei voi koskaan tehdä liikaa töitä. Me jutellaan melkein joka päivä jotain vauvajuttuja ja haaveillaan, mutta en ole kuitenkaan kertonut miehelle tarkemmin ovulaatioajankohtaa, kun tuo mun mussukka on semmoinen, että sille iskee sitten suorituspaineita. Meillä on molemmilla ikää jo 40 tietämillä, mulla vähän alle ja miehellä vähän yli, joten sekin tuo oman jännityksensä tähän asiaan. Mutta uskon vakaasti, että kyllä me onnistutaan vauva saamaan. Viikonloppuna helteet hellittää - ensin petyin, mutta sitten tajusin, että viileämmät kelit = viileämpi koti ja taas jaksaa peittoja heilutella! [;)]
 
Mallalle vielä vastaan, että me ollaan jo vuosi sitten puhuttu, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Halusin kuitenkin käydä vielä gynellä tarkistuttamassa, että kaikki on kunnossa. Eipä ollutkaan! Jouduin sairaalajonoon lisätutkimuksia varten pariksi kuukaudeksi ja sitten leikkausjonoon. Multa poistettiin kriittisessä paikassa munuaisia kohti kasvavia myoomia, ettei vaan munuaiset vaurioituisi mahdollisen raskauden aikana (mikä taas olisi kamala riski vauvalle ja mulle). Leikkaus ei tietenkään onnistunut tähystämällä vaan vetäisivät mahaan yhtä ison haavan kuin keisarileikkauksessa ja siitä toivuttiin taas 6 kk. Touko-kesäkuun vaihteessa tänä vuonna sain viimein jättää pillerit pois ja nyt odotellaan. Toka kierto menossa. Ekassa ei oikein ajoituskaan onnistunut, kun en kierron pituutta tiennyt. Oli 4 pv lyhempi kuin luulin. Nyt on ovistestit hankittu ensi viikkoa varten, greippimehua kuluu ja parsakaalia popsitaan. [:D]
 
Heippa kaikille. Tässä pari päivää lueskellu tätä keskutelu rypästä ja nyt ajattelin liittyä seuraan.[:D]  Jos sopii?

Kerron toivottavasti lyhyesti itsestäni eli olen 86 syntynyt nainen ja avopuoliso on 82 syntynyt ja pillerit lopetettiin yhteistuumin 1.6 ja 13.6 tuli muutaman päivän vuoto ja sit loppui ja nyt mennään sitten kp 31. eikä menkoista tietoakaan ja pari päivää sitten oli kamalat vatsakivut ja sitten siitä asti myös rinnat todella arat ja nännit isommat kuin yleensä! huh mitä tekstiä.[&:] ja testannut olen jo 2 kertaa ja viikon ajattelin vielä kestää odotella ja sitten teen testin toivotaan että olisi plussaa![:)]  Ja koko ajan tulee mukamas lisää "oireita" omasta mielestä ne on ihan tosia mutta teidä sitten keksiikö tämä keho ihan omia![:-]

Lyhyesti oireista mahaa juilii välillä, rinnat toooosi arat, väsy (kulkenu koko viikon ihan sumussa) eilen tuli mukamas niinku metallin maku suuhun.[8D]  Aamusin kauhee nälkä vaikka ikinä en aamulla syö! ja sitten vielä huimaus![8D]

Hah tulipas sitä tekstiä paaljon![:)]

ja hei kamalasti onnea kaikille plusanneille![:D]
 
Moikka selene, tervetuloa. En halua nyt näin heti alkuun sinua masentaa, mutta itsellä tuli kans oireita heti kun ehkäsyrenkaan lopetin. Olin ihan satavarma, että oon raskaana. Kaikki mahdolliset oireet. [:D] Menkat tuli kaks viikkoa myöhässä. Olen kuullut, että hormoniehkäsyn jälkeen monellekin on tullut "raskausoireita". Ite oon kerran aiemmin pillerit lopettanu, mutta sillon ei tullut oireita. Nyt renkaan jälkeen sit.
Mutta todella toivon, että sulla ei oo samanlainen juttu kun mulla oli. Toivon, että sulla oireet ihan aiheellisia. [:)]
Onnea yritykseen, toivotaan parasta! [:)]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top