Tervetulot kaikille uusille! Ja kyllähän tänne joukkoon varsin mahtuu, the more the merrier!
Kylläpä, selene, kuulostaa kihelmöivän "hyvältä" nuo sinun oireet! Toivotaan, että keho ei tosiaan keksis omiaan vaan toimis nuin ihan siitä oikeesta, ihanasta syystä!
Tähän miesten suhtautumisasiaan, mie en ees yhtään tiedä, miten minun mies suhtautuu tähän ns. lapsen "yrittämiseen", koska ennen tätä kesken mennyttä raskautta päätettiin vaan, että antaapa tulla jos on tullakseen ja niinhän se sattui onnistumaan ihan ensimmäisistä kerroista, katsahdin vaan puputtelun jälkeen kalenteria ja tuumin että hmm, saattoipa olla aika hedelmällinen päivä tänään :D Nyt sitten ois niin kiva jatkaa samaan malliin mutta vaikka kuinka yritän, niin ei minun oma pää ainakaan enää pysty yhtä rentoon meininkiin, vaan pakosta tulee vähän vilkuiltua kalenteria ja laskettua kaikenlaista... etenkin nyt, kun oon ensi viikolla lähdössä viikoksi pois kotoa, sitten käyn yhden päivän kotona ja sen jälkeen kolme viikkoa taas muilla mailla...(paitsi onneksi veljen häät sattuu sopivasti siihen väliin [:)])
Nooh, toisaalta, niitä ensimmäisiä menkkoja odotellaan edelleen, joten sen suunnalta ei kiirettä ees oo mutta on kyllä ihan saletti, että kun ne ilmaantuu niin sitten yritän kyllä jotenkin järjestellä itseni miehen välittömään läheisyyteen ja hellyyden kohteeksi mahdollisimman usein. Siitä en sitten vielä tiedä, kuinka paljon aion miestä informoida kierron vaiheista... vaikka eipä sillä, näin km jälkeen on varmaan itsellä ihan yhtä lailla arpapeliä se homma. Joten ei kun menoks vaan aina kun suinkin ois vähän pilkettä siihen suuntaan. Alunperin olin teijän juttujen perusteella vakuuttunu siitä, että kokeillaan sitä joka toinen päivä - tekniikkaa mutta luin just tuota etusivun tutkimusta, jossa kehotettiin että eikun joka päivä peiton alle vaan! Toisaalta, näillä minun aikatauluilla taitaa olla ihan hyvä kun painuu peittojen alle aina kun vaan sattuu miestään näkemään. Se hyvä puoli siinä on, että yleensä puputtelu on molemmille kaikkein antoisinta silloin, kun ollaan oltu erossa jonkun aikaa. Vähän niinku vierasta sais ;D Siis ei pahalla, vaan tarkoitan nimenomaan sitä kaukaisuuteen jäänyttä uutuuden viehätystä joka antaa hetkeksi ihan taas uutta sähköä meininkiin. Ja eikös jossain sanota, että molempien tai etenkin naisen aito mukana olo vaikuttaa hedelmöittymisen onnistumiseen positiivisesti.
Toinen asia mikä takuulla auttas, ois että unohtas tämän sivuston, unohtas koko yrittämisen ja antas mennä vaan ja joku päivä alkas vaan tuumia että millonkas ne on ollu viimeks kuukautiset ja hmm, kylläpäs alavatsaa turvottaa ja vähänhän tuo on etova olokin. Mutta kun ei vaan pysty. Ja onhan tää kertakaikkiaan niin mukavaa höpistä täällä teidän muiden kanssa ja jaksaa näitä hassuja, itselle aivan uusia ajatuksia [:D]