joko nyt onnistaisi

Täällä myös yksi vauvakuumeilija ilmoittautuu. Ikää on yli 30-v ja ensimmäistä lasta yritetään.
 
Meillä on meneillään juuri hedelmällisimmät päivät ensimmäisessä yrityskierrossa. Olen jo muutaman kuukauden ajan seuraillut tätä palstaa ja poiminut kaikki mahdolliset niksit käyttöön jo hyvissä ajoin (foolihapot, greippimehut), mutta varsinainen yrittäminen aloitettiin vasta nyt.
 
Onnittelut juuri plussanneille ja paljon plussatuulia meille muille. [:D]
 
Kiitos celia! Täällä minäkin vielä pyörin.. Pakko on teidän kuulumiset käydä katsomassa säännöllisesti ja kaikille teille toivoisin plussaa! [:)] 
 
Eli aurinkoista kesä säätä ja plussatuulia minultakin!
 
Pitää välillä itsekin kirjoitella... Nuo seksihalut mulla on oikeestaan vasta tässä kuussa voimistunu (vaikka lopetin Nuvaringin käytön jo muutama kuukausi sitten) ja peitot on kyllä sitten heilunnu ihan kunnolla tässä kuussa (normaalisti olemme rakastelleet harvemmin kuin nyt). [;)] Toivottavasti nyt sit tärppäis!

Mutta yks juttu... Onko muut lihoneet ehkäisyn lopettamisen jälkeen? Itse olen huomannut Nuvaringin lopetuksen jälkeen, että olen lihonut erittäin paljon. Painoa on tullut kuitenkin "vain" 5kiloa, mutta maha tuntuu vain kasvavan ja kasvavan. Söin nesteenpoistokuurin (yleensä ennen kesää syön ainakin yhden kuurin, luontaistuotteita), jonka aikana takapuoli ja lantio kapenivat huomattavasti, mutta mahasta ei lähtenyt yhtään senttiä (yleensä mulla mahasta ekana lähtee). Ja nyt noin kahden kuukauden ajan maha on vain paisunut, eikä mikään tunnu auttavan. [>:] Voiko johtua ehkäisyn lopetuksesta vai olisiko jotain muuta? Kellään kokemuksia/tietämystä?
Testejä en ole vielä tehnyt (olen yrittänyt välttää yrittämistä), mutta menkat on tullut ajallaan, joten en usko olevani raskaana. Vaikkakin joskus on "oireita" ollut, mutta olen unohtanut ne tyystin menkkojen alkaessa.
 
celia: Niinpä. Itsekin jotenkin kavahdin, kun sairaalan papereissa luki diagnoosi Abortus spontaneus (tms.) - tuntui niiin kornilta tuo abortus.. [&o]

*Mirella*: Mulle sanottiin, et keskenmenovuoto kestää 1-2vko, jonka jälkeen menee 4-6vko kun alkaa omat kuukautiset. Varauduin siis, että voi mennä n. kaksi kuukautta ennen kuin seuraava mahdollisuus tulla raskaaksi koittaa. Yllätyin kuitenkin iloisesti kun kuukautiset alkoivat jo 32pv jälkeen keskenmenovuodon käynnistyspillereistä (ja siis 24pv jälkeen kaavinnasta, koska siihenkin jouduin, kun kohtu ei ollut viikossa tyhjentynyt tarpeeksi jne.) Nyt siis jo kahdet kuukautiset takana ja yritys just nyt kiihkeimmillään. [:)]

Niin, noista seksihaluista on ollut täällä puhetta. Itse en oo aikoihin käyttänyt hormooniehkäisyä, mut tammi-helmikuussa kun aloitettiin "vauvanteko" (niin korni sana kuin tuo onkin.. ) niin jokin uutuuden viehätys tai muuten mukava ajatusko lie syynä, mutta olin kyllä kuin partiolainen "aina valmiina", vaikka aiemmin ei aina ihan niin mennyt.. Nyt näiden pettymysten jälkeen on jotenkin halut kateissa ja välillä meinaa tulla liian tekemisen meininki ja se tympäsee. Pitäis koittaa  n i m e n o m a a n  unohtaa tuo "vauvanteko", mut sit tulee joku morkkis, jos on jäänyt parhaat päivät väliin! ARGH! Voi kun sais sen pupuajan takaisin, kun se oli vielä niiiin hauskaa!! Toivottavasti tää on ohimenevää! Ja pian!
 
Tervetuloa lemon ja paprika.! [:)] 
 
Suru tuli mullekin celia kun viestiäsi luin. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat vaikka en itsekään ketään tuomitse. [&:] Parempia tuulia jatkossa!
 
Joo, kyllä mä sandy81, silveri ja minnie.Mouse oon sitä mieltä kanssa että kyllä noi hormoonitkii vaikuttaa seksihaluihin. Mulla ei kanssa ihan heti ehkäisyn lopettamisen jälkeen tää alkanu mutta nyt on ollu olo ku joskus 17-vuotiaana ja vois pupuilla ihan koko ajan. [:D] Mä kuvittelin että oon tullu vaan aikuiseksi kun halut oli vähän enemmän kadoksissa ku nuorempana mutta nyt tuntuu että oli niillä pillereilläkin asian kanssa tekemistä. Lihomista en oo adara huomannu, toivottavasti en lihokkaan kun silloin pillerit alottaessani sain kuitenkii sen 8 kiloa lisää eikä se oo tuntunu mihinkään lähtevän tässä vuosien saatossa. [:-]
Pupuilusta tulikii mieleen että mies karkas jo nukkumaan ja mä taidan hipsiä perään... [;)] Aurinkoa ja plussatuulia kaikille! [:D]
 
Heips kaikille.
Noihin hormonien jälkeisiin haluihin kommentoidakseni, niin mulla oli kyllä selvä ero.
12 vuoden pillereiden syönnin aikana en tosiaan mikään syöjätär ollu[:D]
Heti ekassa kuussa lopettamisen jälkeen kiinnostus olikii sit ihan eri tasolla! heh [;)]
Ikävää tässä on se että ennen niin innokas mieheni on taas nykyään vähemmän innokas..Taisi hommat mennä niin et sillon kun mua ei huvittanu ni kinus "yhtenää" ja nyt kun mua huvittaa ni on jotenki hämillää tilanteesta ja välttelee koko asiaa jotenkii. Kai se niin on et sitä tekee mieli mitä on vaikeampi saada,ja toisin päin.. ainakin meillä.
Harmi vaan että tää vauvan saannin yrittäminen on aika vaikeaa ilman seksiä..varsinkin hedelmälliseen aikaan ottaa välil aivoon nii pal et[:@]!!
Eli tällä suunnalla saattaa tulla pitkä odottamisen odotus ellei tuo ukko ala taas seksistä enempi innostumaan. Helle tekee tehtävänsä(kuulemma liian kuuma![:'(]) ja meil on ihan eri vuorokausirytmi, ollaan n.2-3h iltasin yhtä aikaa hereillä,eli äijä nukahtaa niihin aikoihin ku mä oon päässy kotii,syöny ja hetken levänny..tuhina vaan kuuluu.Aamusin se taas on lähteny töihin enneku mä herään. Kesälomaa ja viileämpiä ilmoja vissiin odoteltava [:D]
Ei meillä mitenkään täysin kuollutta ole, mutta touhut on vähentyny todella paljon hetkellisen alkuinnostuksen jälkee. Blaah
Ei vissii auta ku olla kärsivällinen.
 
Huomenta kaikille!

Ymmärrän kyllä että sana abortus saa pahan mielen aikaiseksi, mutta selvennykseksi haluan laittaa tähän mitä ne suomeksi tarkoittaa elikkäs abortus inhibitus=keskeytynyt keskenmeno ja abortus spontaneus=itsestään alkava keskenmeno. Lääketieteen termistä on välillä aika ikävän kuulosta, mutta suomeksi nuo termit ovat just sitä mitä pitääkin. Toivottavasti kukaan ei pahoittanut mieltään tästä kirjoituksestani!

Onnea yritykseen kaikille ja toivon teille plussia!
Maajo
 
Uusi yrittäjä ilmoittautuu joukkoon :) Yrittäminen ihan alkutekijöissään ja tämän viikon lopulla saa ekan kerran jännäillä mitä testi näyttää..
 
Odottaminen on kaikkein kauheinta ja ei todellakaan ole vahvin puoleni. Järki sanoo, että olisi aivan uskomaton tuuri, jos ekalla yrityksellä tärppäisi, mutta silti toivo elää. No, kyllä te varmaan tiedätte mitkä fiilikset jyllää tässä tilanteessa...
 
Niin ja taustoista sen verran, että olen vm. 81 ja mies 5 vuotta vanhempi. Naimisiin ollaan menossa syksyllä ja pikku nyytti olisi enemmän kuin tervetullut :)
 
Tervehdys uusille! [:)]
 
Aurinkoa, mutta vähän viileämpiä pupuilukelejä muille! [;)]
 
paprika, täällä toinen +30v... lähempänä 40 jo...
 
Hei kaikille, sain tänään aikaiseksi rekisteröityä, olen jo jonkun aikaa käynyt tätä ketjua lueskelemassa. Olen kolmenkympin kieppeillä, esikoinen olisi toiveissa ja yk 7 kp 13 meneillään. Lopetin pillereiden käytön tammikuussa, ja olen ehtinyt jo monet menkat kärsiä kun kierto on lyhyt (25-28 päivää).  Jotenkin sitä kai toivoi että olisi nopeammin tärpännyt, varsinkin kun ystäväpiirissä (samanikäisistä) monella on ensimmäisestä kerrasta tärpännyt.  Mutta kun nyt edes joskus.. Kierto kuitenkin tuntuu olevan heti tasainen.
 
Vaikeinta on olla stressaamatta asiasta - jos nyt voisin päättää toisin, olisin lopettanut pillerit jo aiemmin, ilman että olisi tullut paineita yrittämisestä. Mutta jälkiviisaana on helppo miettiä tällaisia..
 
Minulla on samanlaisia kokemuksia kuin Adaralla, eli paino on noussut kilon-kaksi hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen. Ja kaikki on keskivartalossa. En myöskään ole tehnyt nyt raskaustestiä moneen kuukauteen (edellinen kierto oli 25 päivää ja sitä edellinen 26, joten en ehtinyt mitään toivoakaan) ja ainakin edelliset menkat olivat sen verran kivuliaat, että tuskin raskaana voisin olla.
 
 
 
Lila, tervetuloa joukkoon mukaan!
 
Voi, kun osaisikin olla ajattelematta raskaaksi tulemista ja vain keskittyä johonkin muuhun. Mutta ei. Meilläkin on niin paljon meneillään elämässä ja silti vaan ajatukset pyörii eniten siinä, että tulisinpa raskaaksi. Tänään tosin olen vähän jo alkanut ajatella, ettei tässä mikään kiire ole. Puhuttiin nimittäin eilen, että ehkä sittenkin tanssimme syksyksi aikomamme häät vasta talvella. En tietysti haluaisi jättimahaa omiin häihin, mutta eipä se toisaalta estäkään. Mistähän sen kokosia hääpukuja saa, jos hyvin käy...? [8|] 
 
Tervetuloa, Lemon, paprika, Lila, ja Nunnu81!
Päätinpä yrittää kirjoittaa jotain iloisempaa tällä kertaa, kun tuntuu että kaikki miun viestit saa vaan porukan kyynelehtimään... Vaikka toisaalta, oon huomannu että tässä olotilassa ei itkun tulemiseen hirveitä vaadita. Esim tuo isän ja vauvan kuva tuossa vaun etusivulla oli jo eräänä aamuna minulle ihan tarpeeksi kunnon aamutyrskyille! Enkä tässä tarkoita sellasta pahan mielen itkua, jota on myöskin ihan syystä tullut tässä väännettyä, vaan sellasta kunhan vaan vollottelee kun herkistää niin maan hemmetisti. Minun mies aina kysyykin, että onko nyt hätä, vai onko kauniit ja rohkeat. Tämä kauniit ja rohkeat tulee siitä, kun aina ajoittain tulee elämässä tällasia herkkyyskausia, ja kerran tällaisen aikana satuin heikkona hetkenä kattomaan telkkarista kyseistä sarjaa (vaikka en muuten sitä tod seuraakaan) ja siinä oli jotain tyyliin lässyn lässyn ja meikä vetää niagarat ja nessupakettia vaivihkaa lähemmäksi. Mies kuuli nyyhkimisen toiseen huoneeseen ja tuli huoneen ovelle ymmyrkäinen ilme kasvoillaan, jonka nähtyäni aloin käkättää aivan hysteerisenä, kun mietin sitä miltä mahdoinkaan näyttää... Mies tuli halaamaan kera ilmeen "voi sinua pientä höppänää", taputti päätä ja sano että kyllä se siitä... Noh, se on ihan hyvä opetuttaa vähän miestäkin sitä silmällä pitäen, että raskautumista yritellään, eikä raskausaika varmasti ainakaan vähennä noita emotionaalisia hyppelyitä. Saati sitten synnytyksen jälkeinen aika.. Kyllä me naiset ollaan vekkuleita paketteja!

Tästä muuten tulikin mieleeni, että haluan suositella kaikille parisuhteessa eläville kirjaa Miehet ovat Marsista, Naiset Venuksesta. Siitä saa kerrassaa hykerryttävät naurut, kun huomaa mitä kaikkea tyhmää sitä tekeekään parisuhteessaan kun kuvittelee, että miehet ja naiset ajattelevat asioista samalla tavalla ja ovat vailla samoja asioita. Ainakin minä oon oppinut vaikka mitä luettuani sen kirjan ja kyseltyäni samalla mieheltä, että ajatteletteko te muka todella noin? Ja mies sanoo, että no kutakuinkin, joo... oon huomannu, että oma tunne-elämäni on parantunut/helpottunut valtavasti, kun oon oppinu ilmaisemaan suoraan ja yksinkertaisesti mitä milloinkin tahdon, sen sijaan että vedän pultit siitä, että mies ei ole tajunnut jotain, koska hänellä ei ole telepaattista kykyä. Koen, että parisuhteen perusarki on paljon sujuvampaa ja sekös vaan passaa toivottua perheenlisäystä ajatellen! Tässä nyt tämmöinen mainospaketti, sivuaa ehkä vähän aihetta mutta toisaalta näin perheenlisäyksen toivossa ei parisuhteeseen panostaminen voi mennä hukkaan.

Aurinkoa päivään kaikille!
 
celia, olen ihan samaa mieltä, että nyt jos koskaan pitää parisuhteen olla kunnossa, kun perhettä perustetaan. Myöhemminkin, kun lapsilauma pyörii jaloissa, pitäisi muistaa viettää kahdenkeskistä aikaa ja hoitaa parisuhdetta. Jossain Dr.Philissä tai vastaavassa sanottiin, että parisuhde tulee ensin ja lapset vasta sitten. Kuulosti minusta väärältä järjestykseltä, kun olen aina ajatellut, että lapset tulisivat ensin ja sitten vasta mies. Mutta tarkemmin ajateltuna on siinä järkeäkin. Tasapainoinen parisuhde => tasapainoinen perhe. Sitä jaksaa paremmin kaikki vastoinkäymisetkin, kun yhdessä niitä vastaan taistelee ja toinen toistaan tukee. Me ollaan jo suhteen melko alkuvaiheesta lähtien otettu tavaksi karata silloin tällöin arkea johonkin kahdenkeskiselle hotellilomalle ja aiotaan tätä tapaa jatkaa, vaikka olisi pikku-junioreita perheessä. Isovanhemmat, täti, setä, eno ja kummit pääsevät sitten nauttimaan pikkuihmis(t)en seurasta.

Sitä odotellessa lähden nyt nauttimaan mansikoista ja auringosta.
 
Kiitos kaikille vastauksista! eiköhän ne seuraavat menkat sitten ilmesty viimeistään heinäkuun lopulla..
Mitenkäs sulla Jaamaria, ootko tehny jo toisen testin? Mitä näyttää?[:)]
Täytyy nyt jännätä teidän muiden puolesta tuplana kun itsellä on päinvastainen tilanne vähän aikaa..
Niin ja tietenki tervetuloo kaikille uusille kuumeilijoille![:D]
 
heheeii! täällä taas yksi lisää porukkaanne!..kyllä meitä onki monta! :P mie vasta opettelen käyttää tätä vau-juttuu :D muttamutta.. osaan ehkä kuitenki kirjottaa.. meillä sellain tilanne, että olen lopettanut 02/09 pillereiden syömisen.. mutta lopetuksen syynä ei alunperin ollut lapsen yritys, vaan minulle ei vain yksinkertaisesti käyny pillerit, limakalvot tuolla alhaalla tuntu olevan rutikuivat.. samaa jatku sen puoltoista vuotta, josta se sitten varmaan loppujen lopuksi alkoi olla vaan sitä jännittämistä pään sisällä että sattuuko tällä kertaa vaiko ei satu,kun ei siitä seksistä valitettavasti meinannut tulla mitään.. :( nakersi itseä asia TODELLA paljon, ja varmasti myös miestäni.. tunsin etten pysty antamaan kaikkea hänelle, ku en pystynyt kunnolla harrastamaan seksiä.. :( mutta olen lopettanut siis helmikuussa pillerit.. aluksi käytimme ehkäisyä (ekat kaks kertaa lopettamisen jälkeen [:D]) sitten asiat vaan alkoi mennä niin, että emme enää kokeneet että tarvitsisimme ehkäisyä, ja lapsi voisi hyvinkin tulla meidän perheeseemme :) emme ole yrittämällä yrittäneet, vaan ajatuksena on, että se vauva siunautuu meille jos on tullakseen :) emme siis seuraa mitenkään kummemmin ovulaatioita.. ite tietysti lasken milloin olis mahdollista :P mulla vaan noi kierrot vielä tuppaa heittelemään pahasti, 28-35 pvään. vaikea siis seurailla.. :/ meilllä ei niin kiirettä ole, ite olen 20, mies 22.. mutta haluaisimme lapsen, nuoresta iästämme huolimatta, sanokoot kuka mitä tahansa! :P 
 
Tervetuloa joukkoon magenta!!
Minäkin olen vasta 22vuotias ja tässä toista lasta jo haaveillaan [:)] Ensimmäisen kerran tulin raskaaksi 19 vuotiaana ja oli ihan suuniteltu juttu sekin, vaikka miehen vanhemmat kauhistelivat että ei kai vielä..Mutta päivääkään en vaihtais, äitiys on maailman ihanin asia ja haluan vielä monta lasta..jos nyt mies vaan vuosien varrella myöntyy moneen lapseen [:)] Nyt hän on sitä mieltä että seuraavan jälkeen saisi riittää ja sitten joskus myöhemmin iltatähti..
 
Moikka taas. Itsekin olen huomannut olevani kovin herkillä viime aikoina. Pari viimeistä kuukautta on mennyt tunteillessa vähän liikaakiin. Just äsken olin ihan tippa silmässä, kun telkkarissa perhe sai unelmiensa talon. [:D]
Kaikki onnellinen saa itkemään (olen siis erittäin onnellinen ihmisten puolesta, joita en edes tunne), vaikka en ole koskaan aiemmin käyttäytynyt sillä tavalla. Mutta myös saatan pillahtaa itkuun (vuolasta, surullista itkua) ihan ilman syytä. Ärsyttää itseäkin tuollainen. [>:]

Tänään muuten on koko päivän mahassa vellonut. Siis ei silleen "mahassa velloo, ripuli tulee" vaan "mahassa velloo, menkat alkaa". Mutta ei menkkojen pitäis vielä pariin viikkoon alkaa. Eilen oli ovulaatio, luultavasti, ainakin limasta näin päättelin.
 
Totta vikisette celie ja Adara, kyllä me naiset taidetaan olla aika venkuloita pakkauksia noitten tunteitten kanssa. Hormonit heittelee ja mielialat siinä mukana. Tänää olin agilitykisoissa enkä voinu kattoa enää niitä kisoja ku koko ajan vaan tuli kyyneleet silmiin ku ne koirat oli niiiiin ihania ja onnellisia ja ohjaajat ylpeitä. [;)] Ja sitte kun tulin kotiin niin kilahdin ihan täysiä miehelle ku se rupes siivoamaan... [8|] Ku sillä hetkellä musta tuntu että se syyllisti mua kun en ollu ehtiny siivoamaan eikä mun mielestä enää kymmeneltä illalla tartte siivota... No sitten hetken jäähdyttelyhetken (menin ulos juomaan iltateen ja syömään jäätelön) jälkeen totesin että ehkä se nyt saa sitte siivota mutta kieltäydyin silti tulemasta sisälle ennen ku se hävis mun silmistä. Mähän kiukuttelen ku pikkulapsi! [:-] Ehkäpä menen kohta pyytämään anteeksi... Mutta tosiaan oon aina ollu semmonen viilipytty enkä mikään tunteilija ja tää on aivan kummallista mulle. Tosin en tiiä mistä tää tunneryöppy nyt taas tuli kun pahin vaihe on ehkä jo ohitettu. Silloin heti pillereitten lopettamisen jälkeen mä itkin ihan joka asiasta. Oli pakko kertoa siskolle että oon vaan lopettanu pillerit ku se oli ehkä jo toimittamassa mua hoitoon jonnekii kun käyttäydyin niin oudosti. [:D]
 
Nii, Jaamaria, miten kävi? Teitkö uuden testin? [:)] Mä kävin kanssa aamulla ensimmäiseks tarkistamassa että oliko tullu sulta plussauutisia mut ei ollukaan mitään...
 
Tervetuloa kaikille uusille mukaan! [:)]
 
Tervetuloa minunkin puolestani kaikille uusille[:)]
Meillä olin tänään avokin kanssa keskustelu tästä vauva asiasta,tai mä siis  kysyin ihan suoraan että onko hän muuttanut kenties mielensä asiasta kun ei peitot heilu..pitääkin aina mennä avamaan se suuri suunsa[:@] Mutta kun tää nyt vaan on niin elämää suurempia asia ja niiin tärkeä että mieltä painoi...
No tietty se loukkaantu ja suuttu vähän..kuulemma vähän menny himot tässä aikataulutetussa seksin haluamisessa ja on niin samperin kuumakin koko ajan..ymmärtäähän tuon, oli vaa nii herkkis olo ku selvät ovulaatiokivut alko iltapäivällä ja ois paras aika touhuta..Itkuhan multa pääs hormoonimylläkässä[:-]
No mutta, todistaakseen ettei ole mieltään muuttanu ni vetäs housut kinttuu[:D]
Eli vaikka yksi yrityskerta oletettuna oikeana aikana on aikast vähän niin saapahan edes vähän jännitystä tähänkin kuuhun[;)] Piinaviikot siis alkakoon[:)]
Ehkä mä yritän vielä huomenna jotain touhua saada aikaseks[8D]
Plussatuulia kaikille, joilla se aika käsillä ja jaksua meille muille, joilla vasta "yritys" menossa :)
 
Moikka pitkästä aikaa!
Tänne on ihan hirveesti tullut uutta tekstiä ja uusia ihmisiä sitten viime kirjoittelun... oon kyllä seurannut keskusteluja, mutta on ollut niin kiirettä että ei ole ehtinyt mitään kommentoida. Ollaan miehen kanssa tehty muuttoa ja muutoinkin ollut kiirettä vähän joka rintamalla. Mikä on positiivista, ettei ole ehtinyt turhaan ajatella näitä vauva-asioita..
 
Täällä on käyty keskustelua parisuhteen tärkeysjärjestyksessä ja olen myös sitä mieltä, että parisuhde on se ykkössuhde- kun se toimii toimii muutkin suhteet. Vaistoohan pienetkin lapset jos äipällä ja isällä on jotain kärhämää keskenään. Puoliso on ennen kaikkea se kumppani, rakastaja, ei niinkään siivooja, vaipanvaihtaja jne. Ehkä vähän köpsästi ilmaistu, mut toivottavasti ymmärrätte mitä ajan takaa. Itestäni tuntuis ainakin kauheelta ajatukselta, että miehen kanssa kasvatettais lapset täysikäisiksi ja kun ne on lähteneet kotoa huomais että ei meillä ole enää mitään yhteistä kun kaikki energia ja huomio on mennyt vain lapsiin ja arjen pyöritykseen. Eikä sen aina tarvitse mitään glamouria olla sen toisen huomiointi, vaan ihan arjessa. Meillä on käytössä sellainen päivän parisuhdeteko, kumpikin tekee joka päivä toiselle jonkun kivan jutun, esim. teen eväsleivät miehelle, mies vie roskat pyytämättä jne. siis jokin pieni asia millä huomioi toisen, eikä siitä sanota sitten kumppanille että; "huomaatko mitä olen tehnyt?". Pisteitä mallikkaasta toiminnasta ei siis kerätä, vaan ihan tehdään jotain pientä kivaa toisen puolesta. Toimii!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top