joko nyt onnistaisi

Olin alussa niin tohkeissani koko raskautumisen toivossa että päähänpistosta niitä tikkuja minäkin kokeilin uutena juttuna, ja päiviä tulee seurattua kun täällä sivuilla on se ovulaatio laskuri niin ettei niinä päivinä tulisi pitkää taukoa peittojen heiluttelussa, mutta eihän sitä aina tietenkään just silloin huvita ja ei se saisi mennäkkään pakko pullaksi.. ja ei niistä laskureista olekkaan nyt ollut kauheasti hyötyä kun kierto vaihtelee paljon..
Rupeaa jo välillä turhauttamaan ja väsyttämään koko ajatus raskaudesta kun on niin pitkään jo yritetty, jopa kerran kierron lopulla ajattelin että ehkä en haluakkaan olla raskaana vielä jos tulee kaikkea muuta eteen, elämä ollut nyt meinaan aika hullunmyllyä kaikkien asioiden suhteen.. onko muilla ollut tällaisia ristiriitaisia ajatuksia raskautumisen suhteen pitkän yrityksen jälkeen..?

Ja niinhän sekin on että kun sanotaan että jokainen raskaus ja synnytys on erilainen, mullakin molemmat oil ensimmäisen kerran todella helppoja ja kaikki meni kuin suoraan oppikirjasta. Niin pistää mietityttämään että jos seuraavassa raskaudessa joutuu esim. olemaan pää pöntössä pahoinvoinnin takia jatkuvasti ja miten sitten jaksaa vaativan esikoisen kanssa..
 
Mä kans kokeilin alkuun niitä ovistestejä ja bongasinkin oviksen..tosin tulosta ei syntynyt siinä kuussa. Mut sen jälkeen on ollu helpompi tunnistaa ovis näin niinku muuten. On osannu kiinnittää oireisiin huomiota eri tavalla.

Välillä on kyllä tosi turhautunut olo tän raskautumisen kanssa. Mulla on sen keskenmenon jälkeen kierto menny ihan sekasin (23-31), kun aikasemmin oli säännöllinen. Harmittaa sekin, kun joutuu aina viikon jännäämään et miten käy. Km:n jälkeen on myös tullu aivan kauheet menkkakivut. Varailinkin tässä itelleni lääkäriaikaa, että kattosivat onko kaikki kunnossa, kun tuntuu että ei oo. Oli vaan niin tyly työntekijä taas ajanvarauksessa, että itkuhan siinä taas tuli, kun ei tosissaan oteta. Välillä miettii onko noilla tk:n työntekijöillä mitään tilannetajua tai empatiakykyä, kun laukoo suustaan mitä sattuu ja naureskelee toisen surulle ja pahalle ololle. Uskomatonta touhua.

Kovasti yritän nyt, etten niin hermoilisi tuota raskautumista vaan antaisin asioiden mennä omalla painollaa, mutta vaikeeta se näyttää olevan. Tuntuu niin väärältä, kun oli jo raskaana ja nyt ei sitten enää ookaan. Monesti havahtuu miettimästä, monesko viikko olis menossa yms. Eikä se tätä oloa kyllä paranna. Elättelen toiveita, että lääkärireissun jälkeen osais taas suhtautua vähän paremmin tähän tilanteeseen ja ottamaan rennommin.
 
Moikka!
Mirella; itsellä kans ajatukset ja tunteet menee vuoristorataa, varsinkin nyt kun raskautumista oon oottanut vuoden. Tiedän, että haluan äidiksi ja olisin varmasti siinä roolissa hyvä. Mut välillä tulee ajatuksia et: "onko mua kumminkaan tarkoitettu äidiksi kun lasta ei kuulu? Haluanko todella ja juuri nyt?" Menisköhän sekaisin olevien hormoonien piikkiin?
Välillä on myös vaikea hyväksyä, että se kumppani ei ole ihan NIIN tohkeissaan vauva-asiasta kuin itse on. Munki miehellä on jo aikasemmasta liitosta lapsia, niin se ei ehkä osaa aina tajuta esikoista haluavan naisen ajatusmaailmaa. Onneks meillä puheyhteys toimii ja asiat saadaan puitua läpi.
Terolut- kuuri lähenee loppuaan, katsotaan miten käy - onko tärpännyt vai nou. En ole minäkään enää jaksanut niiden ovistikkujen kanssa pelata, oon vaan kuunnellut kroppaani. Varasin kyl ajan vyöhyketerapiaan, jos vaikka siellä saatais heräteltyä näitä mun laiskoja munasarjoja.. :)
Viikonloppuja kaikille!
 
Mä en oikeastaan edes ole ihan varma, että onko mulla mitään kamalaa vauvakuumetta vaikka kovasti uutta pikkuista toivonkin. Sama oli poikaa odottaessa, jotenkin vain tuli sellainen olo että nyt voisi olla hyvä aika lapselle ja onneksi mieskin oli samaa mieltä [:)] Jo ensimmäistä "tehdessä" puhuttiin että jos kaikki menee hyvin niin yritetään saada toinen heti perään. Itsellä on toiveissa 3 lasta, mies taas on aina puhunut kahdesta.. saas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan [:D] Jotenkin vain tuntuu, että vaikka tuo poika onkin koko elämä niin jos hän jäisi ainoaksi niin jotain jäisi puuttumaan [:o] 
Meillä on miehen kummallakin 3 sisarusta, eli tiedä vaikka meillekín tulisi joskus neljä murua [;)]
 
Mä en ole oikeastaan kai koskaan edes tunnistanut oviksiani, mikään paikka ei kipuile tms. mutta nyt ihan parina viimeisenä kuukautena on tullut tässä puolen kuun paikkeilla limaa todella paljon. Onko siis "märimpinä" [:D] päivinä se otollisin tärppihetki vai mitenkäs nää hommat menee???
 
Joo, helppohan se on sanoa että "älä hermoile, yritä olla ajattelematta asiaa" jne, mutta ei se vaan ole niin yksinkertaista [&o] Varsinkaan kun lähipiirissä satelee raskausuutisia harva se päivä. Tottakai olen heidän puolestaan iloinen ja onnellinen, mutta kyllä se vaan joka kerta kirpasee.. Pahin taisi olla miehen veli vaimoineen jotka odottavat nyt "vahinkolasta" joulukuussa syntyväksi. Iloisiahan hekin toki vauvasta ovat, mutta toinen ei vain ollut suunnitteilla ihan vielä (heillä samanikäinen lapsi kuin meillä).
 
Mutta niinhän se taitaa olla, että tulee kun on tullakseen. Toivottavasti vaan pian, meille kaikille [:)]
 
mimu: Minä myös vähän väliä laskeskelen, et missä kohtaa raskaus ois menossa - parin päivän päästä ois tullut 12 viikkoa täyteen... Ja harmittaa, kun ehdin työasiatkin miettiä jo valmiiks niin, et marraskuun "ongelmat" ei minua enää kosketa... Ja suunnittelin jo kaikki, et mitä hyviä mehudrinkkejä voin juoda sit juhannusjuhlissa... Plaah! [:@] Paljon sitä ehti muutamassa viikossa tulevaisuutta läpi käymään, vaikka kovasti yritin olla nuolaisematta ennen kuin... [&o] Tänään muuten ensimmäisen kerran puhuin siitä silmät kuivina ilman, et tuli pala kurkkuun - kampaajalle kerroin ohimennen (tuntemattomalle on hyvä kertoa, juuri kukaan tuttu ei sit tiedäkään).

Mut joo, nyt on sitten vauvakuume kyllä vielä kovempi kuin ennen tuota km:a - suorastaan hurja ja tiedän jo pettyväni ihan tolkuttomasti jos(kun?) ei ekasta yrityksestä tärppää (sitten kun lopulta pääsee taas yrittämään)... (mulla ois tässä hattu, jostain jäitä tänne kiitos...) Varmaan koitan kaikkea mahdollista, millä tuota raskautumista vois edesauttaa, mm. tuota vyöhyketerapiaa suunnittelin... By the way: SITTEN KUN saatte sen unelmakäärön, ja jos sattuu, et hänellä olisi koliikki, niin tuo vyöhyketerapia kuulemma todella auttaa siihen! Eli korvan taakse tämmöinen.. [:D]

Niin, ja lähipiiriin syntyy kolmen viikon päästä (jos ajallaan) pienoinen käärö... Se on kova paikka ja tuntuu valmiiksi tyhmältä, mut varmaan pienen kateuden piston herättää, vaikka muutoin olenkin todella iloinen vauvasta! Ristiriitaista.

No mutta onneksi ulkona paistaa aurinko ja ihana viikonloppu näyttäisi olevan tulossa! Kohta onkin jo kesä, ihanaa! [:)]
 
No menkathan ne täällä sitten viikonloppuna alkoi kun ensiviikolla niitä vasta odottelin...tai siis toivehan oli ettei tarvisi odotella [:(]... Noh... ei pidä masentua niin alussa tämä yritys vasta on... mutta ainahan sitä hieman pettyy... Kierto vaihtelee 5 pvällä et vaikea tietää milloin on H-hetki mut nyt taas kovaa yritystä kehiin [;)] 
 
Malla: Sama mulla, että siinä muutaman viikon aikana ehti kyllä suunnittelemaan elämää etennpäin melkosella vauhdilla. Olin kans ajatellu ettei tarvi työtilannetta ressata kun iosin jääny äippälomalle ennenku määräaikainen sopimus loppuu. Nyt Onkin sit syksyllä miettimistä, että mistäs töitä löytäis. Ehdin myös käydä ostamassa ensimmäisen vauvabodyn [:)] Vielä päätin, et seuraavan ostan sit kun raskaus on vähän pitemmällä... Nyt se body on piilotettu vaatekaapin perimmäiseen nurkkaan oottelemaan parempia aikoja.

Nyt oottelen, että pääsen sinne lääkäriin valittelemaan vaivoja. Josko sieltä jotain apua edes löytyis. Oon myös miettiny, että vois kai sitä vyöhyketerapiaa kokeilla. Ei siitä varmaan haittaa ainakaan ois.

Mut ei se auta taas kun ootella ja toivoa plussaa [;)]
 
Minäkin suunnittelin jo vaikka mitä raskauden aikana, kävin katselemassa vauvan vaatteita, vaunuja jne. Töitäkin kerkesin jo miettimään ja huokaisemaan ettei tarvitse enää lokakuun jälkeen raataa, mutta sitten kaikki musertui keskenmenon myötä. :/ Nyt päätin etten seuraavan raskauden aikana ryhdy syynnittelemaan mitään ennen kuin kaikki on varmaa. Mutta voin olla varma että innostuuneena taas tulee suunniteltua kaikkea.
 
Toivotaan ja pidetään peukkuja että mahdollisimman pian haikara tulisi vierailulle meidän jokaisen luokse! Itse tänään yritin soitella niitä keskenmenon takia otettuja verikokeen tuloksia, mutta tuurillani siellä oli tietysti joku vuosiloma käynnissä, jonka takia puheluihin vastataan vasta huomenna. Perhoset vatsassa näppäilin numeron ja jännitin millaiset tulokset ovat ja pettymys oli suuri kun ei tuloksia saanutkaan.
 
Juu,noita työkuvioita minäkin mietin,olen vielä tällähetkellä osa-aikaisessa työssä ja hain kouluunkin,että sekavat ajatukset senkin suhteen, koska jos tulenkin nyt raskaaksi niin sitten lykkääntyy ammatin saaminen taas eteenpäin ja haluisin lukea ammatin niin olisi joku pohja tuleville vuosille, eikä sitten taas myöhemmin tarvisi aloittaa alusta. Mennyt ihan "väärässä" järjestyksessä tämä mun elämä eteenpäin, päivääkään en kyllä vaihtais pois, enkä kadu mitään. Pillereitä en kuitenkaan ajo uudestaan aloittaa vaikka sitä on mulle ehdotettukkin. Saa tulla toinen lapsi sitten kun se on aika ja tarkoitus tulla. Ristiriitaisia tunteita...plaah...
 
Heippa kaikille! Pitkään olen lukenut näitä viestejä, nyt pakko kirjoittaa itsekin.
Meillä pillerit jätetty pois jo joulukuussa 2007. Sen jälkeen koettu kilpirauhasen liikatoiminta sekä yks keskenmeno. Kilpirauhanen siis suurin syy siihen miksi yrittämistä on jo näin paljon takana. Eli tutkimukset kannattaa. Heti kun kilpirauhanen saatiin suunnilleen kuntoon tulin raskaaksi, sitä iloa vain ei kestänyt kuin rv 7 asti. Silloin elämäni hirvein päivä koitti ja vuoto alkoi vaikka oli juuri saanut iloita plussasta. Syynä gynen mukaan tuulimuna tai muuten epäkelpo yksilö. Nyt keskenmenosta kohta 4kk eikä uutta raskautta vielä näkyvissä[:(] Ajatukset pyörii vain ja ainoastaan sen suuren toiveen ympärillä. Yhtään ei helpota, että kaveri tuli raskaaksi yhtä aikaa mun kanssa ja sillä nyt jo selvä vauvamaha. Naapurissa vietettiin eilen ristiäisiä eikä kaveripiirissä ole enää yhtään lapsetonta tai raskaudetonta pariskuntaa.
Synkkiä mietteitä, joita ei voi kertoa kellekään muulle, te varmaan ymmärrätte...
 
Moikka! Tätä ketjua olen tovin seuraillut ja nyt ajattelin liittyä joukkoonne kuumeilemaan mikäli mukaan mahtuu! [:)] Olen 25v ihanan yksivuotiaan pikkupojan äiti ja nyt ois toiveissa meillä pikkukakkonen. Yk 1 alkaa tästä kierrosta ja olen muutaman kuukauden yrittänyt seurailla kroppaa oviksen tunnistamisen merkeissä. Mut pakko sanoa etten oikein ole päässyt ihan jyvälle vielä kun tuntuu ettei luulemani ovislimat koskaan täsmää lämmönnousun kanssa (tai mahakipujen kanssa!). Noh, mut positiivisin mielin lähdetään yrittelemään josko tärppäis [;)]
 
Kurre: meillä kanssa ensi kuussa 1v täyttävä esikoinen ja sisko tai veli olisi nyt toiveissa [:)] Yritystä jo jonkun kuukauden takana, mutta vielä ei ole tärpännyt... Nyt oli viikonloppuna (tai tarkemmin sunnuntaina, ainakin ihan järkkyisoista limoista päätellen [&:]) tärppihetki, eli parisen viikkoa tässä joutuisi taas kärvistelemään.. Voi kun olisikin sellainen testi, joka näyttäisi tuloksen vaikka jo viikossa niin ei tarvitsi niin kauan miettiä, toivoa ja mahdollisesti taas kerran myös pettyä [:o] Onhan se 2 viikkoa tietysti lyhyt aika verrattuna 9 kuukauteen, mutta varmaan ymmärrätte mitä tarkoitan.. Onnes kaikille uusissa ja vanhoissa kierroissa!!
 
Sitä odottaa oviksen jälkeen sen pari viikkoa niin into piukeena että nytkö se sitten on tärpännyt ja iso pettymys tulee kun menkat alkaa...Selveentääkseni vielä...meillä siis tosiaan kans ihan alussa vasta yritys eli yk2 vasta menossa. Tarkoitus oli lopettaa pillerit ja mennä meiningillä tulee kun on tullakseen mut kummasti mä lasken päiviä ja minuutteja ovikseen ym. ym. ja kun menkat alkaa pettymys on niin suuri eli mä en ainakaan rehellisesti sanottuna siihen pysty. Vauvaa toivotaan niin kovasti ;-)
 
No mut alussahan meidän yritys tosiaan on et toivotaan parasta[:)]
 
Sandy, sama vika [;)]. Onhan se helppoa sanoa, että tulee kun/jos on tullakseen eikä oteta asiasta mitään stressiä jne., mutta kyllä sitä kummasti vaan silti yrittää vahdata niitä tiettyjä päiviä [:D] Sen enempää ei tosiaan täällä suunnalla (ainakaan vielä), mutta varmasti ryhdytään järeämpiinkin toimiin jos ei lähitulevaisuudessa natsaa.. tosin meillä kyllä heilutellaan niitä peittoja ihan tasaisesti ympäri kierron, mutta tärppihetkellä tietty tiheämpään tahtiin [8D]
 
Heh,me myös miehen kanssa puhuttiin et ei luoda kauheita paineita tokan yrittämiselle mut niin se vaan on et ite tosiaan jo paaaljo ennen ku ehkäsy jätettiin pois rupesin oviksen "bongailuun". Et se siitä rennosti katselusta josko tärppäis... [:D] 

Pirita: Juup,meillä onki sit melkein samanikäiset esikot! Ite oon kans ajatellu aina et 2 vuoden ikäero ois oikein passeli ykköselle ja kakkoselle (JOS siis hyvin käy).

Oon lukenu täälläki noita ovisjuttuja jonku verran,mut silti tuo oma on yhä mysteeri. Siis sillon ku tulee sellasta sitkeetä limaa (ihan möykkyinä jopa) niin onko sillon se hedelmällisin hetki vai vasta sen jälkeen? Ja jos lämmöt nousee noista limoista viikkoa myöhemmin niin onko se sit varma oviksen merkki..?
 
Tänään taas positiivisemmalla mielellä. Bongasin ovulaation tikulla. Mies reissussa eli nyt ei ainakaan tärppää. Mut ainaki munasarjat toimii[8|] Nää mielialat kyl vaihtelee ihan hulluna... Päätin varata ajan vyöhyketerapiaan ja alkaa popsia rasvahappovalmistetta. Tiedä onko noista mitään hyötyä, mut kaikki on kokeiltava, eikä varmaan ainakaan haittaa ole[;)]
 
Mulla on ollut epäsäännöllinen kierto ja maanantaina olisi kulunut 30pv viimeisistä menkoista. En kuitenkaan malttanut odottaa raskaustestin tekemistä, kun koko ajan pyörii mielessä, että joko se nyt olisi onnistunut!! Tein Predictorin testin ja KYLLÄ, viiva sieltä tuli - heikko viiva mutta viiva kuitenkin!! [:)] Voikohan testiin luottaa... ?? Entä jos tulos muuttuukin...?? Tarkistusikkunassa oli selkeä viiva, että pitäisi sen olla luotettava. Ja olen yksin kotona, mies töissä - vitsi ku ei voi nyt puhua kellekään , paitsi teille! [;)]
 
Sape: kyllä minullakin oli ensimmäisellä kerralla haalea viiva, ja toisella kerralla se oli sitten vahvempi jo. Toivottaavsti pitää paikkaansa plussa sinulla.

Maajo
 
Onnea Sape eiköhän tuo plussa paikkaansa pidä[:)] Tämä antaa taas uskoa ainakin meikäläiselle että eiköhän se plussa meillekin sieltä joskus tule [:D] Toivotaan ainakin kovasti[:D]
 
Onneksi olkoon Sape sinulle! Ihana kuulla plussauutisia! [:)] Itse soitin tuossa viikon alussa verikokeen tulokset ja hormonitaso oli lähellä normaalia ja lääkäri totesi keskenmenon sujunenn loppuun asti että kohtu on kyllä tyhjentynyt. Pieni pettymys siinä tuli kun kovasti odotti jos sitä vaikka olis heti tärpänny.. Nyt päivä kerrallaan ilman suurempia paineita! :)
 
Takaisin
Top