Kommentoisin tuohon Silmun esittämään vastakkain asetteluun... minusta ei kumpikaan tapaus ole millään tavalla hyvä, ja huonot puolensa molemmissa. Hyviä ei varmaan kummassakaan. Toki kerran raskautuneena lohduttaa tieto, että voin tulla raskaaksi mutta siihenpä se sitten jääkin, ja kyllä se keskenmenon menetys on raskasta käsitellä, vaikka ihan alussa tuliskin. Lisäksi, kerran kesken menneenä pelkää sitä seuraavaakin keskenmenoa ihan eri lailla, ei siitä ensimmäisestä kolmanneksesta pysty enää samalla tavalla iloitsemaan. Itse ainakin jatkoa ajatellen toivoisin niin, että mieluummin olen raskautumatta vaikka vähän pitempään kuin joudun läpikäymään keskenmenon uudelleen. Toisaalta ymmärrän hyvin heitä/teitä, jotka ette ole raskaaksi tulleet pitkänkään yrittämisen jälkeen, että kyllähän sekin kaikenlaisia ajatuksia ja pelkoja herättää..
Eilen kävin km/tuulimunan jälkeisessä kontrolliultrassa, ja lähete keskussairaalaanhan sieltä napsahti. Raskaustesti näytti vielä kolme viikkoa km:sta plussaa, ja kohdussa oli sen verran peitteitä jäljellä, että päättivät ottaa loput kaapimalla, koska vuoto loppui jo viikko sitten. Eilen otin sen tosi raskaasti, jotenkin tuntui, että parantumassa olleet haavat aukesi sen samoin tein... että vieläkö sitä veistä pitää haavassa käännellä, eikö sais ihminen jo jättää tän taakse...(koska olin jo luullut, että kaikki on ok ja vähän jopa odotellut niitä seuraavia kuukautisia...) Neuvolatäti muotoili sen vielä jotenkin minusta niin nätisti, että "näyttää nyt siltä että jokin tulla sinun kropassa ei halua päästää täysin irti tuosta raskaudesta" [:(] Meinas kyllä kanavat aueta sen samoin tein, kyllä kroppa tietää mitä sydämessä liikkuu...
Noh, onneksi sain ajan jo huomiselle, niin sitten ainakin p i t ä i s i olla fyysiseltä kantilta puhtaat paperit tämän suhteen. Ellei sitten tuu mitään komplikaatioita tai tulehduksia tms tms.. Toivottavasti en masenna ketään näillä km jutuillani, ei oo tarkoitus varjostaa kenenkään odotushaaveiluintoa. Ehkä teidän kropat on vaan fiksumpia kuin minun, eivätkä edes yritää aloittaa sellasta raskautta, jolla ei ois edellytyksiä onnistua. Että sitten kun te raskaudutte, niin meette sen mahanne kanssa ihan sinne synnytyssaliin asti! Epätoivoinen yritys piristää teidän mieltä näin juhannuksen alla... [:)]
Itsellä menee juhannus joko toimenpiteen jälkeisissä lääkehuuruissa tai sitten ihan normaaliin malliin sauna-ruoka-juoma -kaavalla. Vankka usko on kuitenkin miehen kanssa siihen, että seuraavana juhannuksena meillä on oma pieni keijutyttö tai -poika juhlaa tekemässä. Toivottavasti teidän muiden juhannustaiat tepsii ja tuo maaliskuun odottajien palsta alkaa hutinalla täyttyä parin viikon jälkeen! Tsemppiä [;)]