Jännittääkö

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Anna K.
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
A

Anna K.

Vauhtiin päässyt keskustelija
Tänne voi jutskailla jännityksiä ja pelkoja. :) Täällä tuntuu olevan tosi positiivista porukkaa. Mua ainakin ihan hirveästi jännittää, se että meneekö tämä raskaus loppuun asti (on ollut tosi stressaava vuosi, ei jaksaisi lisämurhetta) ja sitten, että jos jatkuu niin ääk, meillä on sitten kaksi lasta. Enemmän kuitenkin jännittää raskaus. Eka raskauteni meni kesken 8+2, toinen 6+0 (oli kyllä alusta asti olo ettei kaikki ole kunnossa). Kolmas raskaus meni sitten loppuun ja ihana lapsi tuli. Olen tullut aina heti raskaaksi, mutta mietin että tuunko sitten niistä huonoistakin soluista ;) Oireita kyllä on, tissit on tosi kipeet, mahassa vihloo välillä, autossa ja nälkäisenä tulee paha olo. Selkäkin juilii. Tämä kamala flunssa vie kyllä voiton kaikista oireista. Välillä unohdan olevani raskaana kun tuo taapero vie suuren osan huomiosta tietty. Sitten joko muistan että ainiin olenkin raskaana :) Tai että voi kauhistus, olen unohtanut nauttia että olen raskaana. :D Olen hoitovapaalla, luulen että töissä olo olisi huonompi.
 
Lisään vielä että jännittää niin että tekisi mieli tehdä testi päivässä ja samalla ei, tulisin hulluksi niistä viivanvertailuista... :D
 
Kyllä jännittää, ei niinkään tää raskaus vaan miten asia otetaan vastaan.. On aikaa sitten julistettu miehen kanssa kaikille että me ei enää lapsia tehdä, ei kiitos sitä rumbaa enää. Ja tässä sitä ollaan :) kolmas tulossa :) ja ihan hirveen toivottu lapsi, ja loppuun asti mietitty asia. Meillä siis tytöt jotka syntyneet 07 ja 09. Toivon vaan että kaikki menee hyvin, raskaus ja synnytys, ja että lähipiiri ottaa koko asian positiivisesti vastaan. Oon niin herkästi masentunut raskaana ollessani, etten nyt kaipaa mitään negatiivisia kommentteja ollenkaan..
 
Synnytystä pelkään myös, mutta mietin sitä sit lähempänä. Mäkin olen muuten tosi itkuinen ja kärttyinen. Negatiivisia kommentteja ei soisi kellekään. :)
 
Mulla oli pitkä ja tuskainen synnytys mutta vielä se ei ole ollutmielessä. Onko sit aika kullannut muistot? Esikoinen oli vauvana hyvin vaativa ja imetys loppui tosi nopeasti, mikä kaihertaa mielessä. Eniten taitaa jännittää se kun lapsia on ehkä pian kaksi että kuinka se arki muuttuu ja rullaa.

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
Mä myös mietin tänään yrittäessäni hallita tota katrasta (lapsi, rattaat tyhjänä, 2 koiraa) että miten ikinä selviän tästä kun niitä on kaksi. Mulla myös synnytys oli rankka vaikka kokonaisuutena olikin suht nopea ensisynnyttäjälle. Varmaan tarvii siitä neuvolassa jutella. Mutta kyllä se aika ilmeisesti kultaa muistoja kun yleensäkin uskallettiin toista yrittää. Mitenkäs teillä Miimii87 tuo vaativa vauva vaikuttaa ajatuksiin uudesta vauvavuodesta? Mikä teille tulisi ikäeroksi? Meillä oli ns. helppo vauva ja imetyskin jatkuu yhä vaikka mietityttääkin (ei pitäisi olla normaalissa raskaudessa mitään haittaa). Sen sijaan tämän taaperoelämän olen kokenut vaativammaksi. Lapsi ei mm. suostu olemaan rattaissa mutta sitten ei kuitenkaan kävele sinne minne pitäisi. On huono syömään yms. Pääsin varmaan liian helpolla kun hän oli vauva, nin että nyt normaali 1,5-vuotias tuntuu vaativalta ;) Meille tulisi ikäeroa 2 v 2 kk.
 
Mulla ainakin aika kullannut muistot :) ekassa synnytyksessä kaikki meni alkuun hyvin, mutta sit kun ois pitänyt istukka synnyttää niin ei tapahtunut kropassa mitään. Odoteltiin ja ihmeteltiin, sain jonkun lääketipan jonka ois pitänyt auttaa istukka irtoamaan. Ei auttanut.. Sit vaihtoehdot oli leikkaus tai istukan repiminen käsin. Valitsin repimisen, ja ainut kipulääke siinä hommassa oli ilokaasu. Loppujen lopuks synnytyssali oli niin täynnä ilokaasu et piti avaa ikkuna ja mulle ja vauvalle happinaamarit naamaan :) mut voi juma et se sattu.. Se kipu säilyi muistissa pitkään! Muuten ei valittamista :D
 
Anna K: Meillä ikäeroksi tulee 3v. Oon pitkään, tosi pitkään miettinyt tätä vauvaa ennenku tekemään on alettu että koska tehdään ja monta kertaa järki on sanonut ettei ole vielä aika koska vauva-ajasta oli niin vähän aikaa. Hyvä että asiaa harkittiin ja nyt tuntuu että jaksaa vauvarumbaa uudestaan. Kai sitä on tullut järkeiltyä että vaikka tämä tulevakin olisi hyvin vaativa niin ne vauvan perushoitoasiat jo osaa eikä kaikkea tarvi opetella alusta niinkuin ekan kanssa.

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
Miss T: kuulostaa kyllä tosi kamalalta, itellä ku sattu sekin sikana ku sitä istukkaa avitettiin nykimällä ihan vähän napanuorasta.

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
Huh Miss T! On sulla ollu kokemus!

Mulla on kyllä aika kullannu muistot hyvin nopeesti kun nyt ois kolmas tulossa kolmen vuoden sisään. :grin
 
Auts, Miss T. Mulla ei istukka tuntunut missään sen kahden tunnin naama edellä-ponnistusvaiheen jälkeen. Lapsi joutui teholle (paksu vihreä vesi: hengitysvaikeuksia) joten fiilis oli aika paska. Painellaanko kaikilla mahaa istukan jälkeen, se sattui aivan hitosti. Mutta ei mua se kipu pelota, mä vaan haluaisin sen lapsen rinnalle. Vaikka sainkin lapsen viereen 2 yön päästä, masentaa yhä se että olin odottanut, että synnytän ja saan lapsen mönjäisenä kainaloon, sen sijaan jäinkin yksin istukkahommiin ja tikattavaksi ja mies lähti saattamaan lasta keskolaan. Pelkään siis että tämäkin on väärässä tarjonnassa... Jos vaan saisin sellasen tavallisen raivotarjontasynnytyksen ja lapsen rinnalle niin olisin ikionnellinen.
 
Mä vähän etuilen tänne, kun en oikeestaan oo vielä plussannut, mutta toiveissa olis kyllä ilmottautua helmikuisiin! :love7

Itsellä oli kanssa samantyyppinen synnytys: virhetarjonta --> vaikea ponnistusvaihe --> imukupilla autettiin ulos --> vietiin pois kun ei lähtenyt hengittämään.. Mä en olis kans mitää voinu enempää toivoa ku saada sen limasen nyytin heti syliin! Ymmärrän paremmin kun hyvin että tuleva synnytys (tai oikeastaan synnyksen jälkeinen aika) mietityttää..

Mullakin paineltiin maha, mutta en ainakaan huomannut että olisi sattunut, eikä sattunut istukankaan syntyminen. Tosin, mulla oli epiduraali vielä hyvin vaikuttamassa siinä kohtaa..
 
Jännittää niin P****LEESTI,

mulla tulee lasten ikäeroksi 8 vuotta..... voi morjes.
Mitään muista mistään :excited001
 
Ninanu85: mulla myös tulee esikoisen suhteen 8v ikäeroo, ja keskimmäiseen 6v. Enkä myöskään muista mitään vauvan hoidosta..tästä tulee mielenkiintoista :)
 
Mua jännittää aika paljon se, että meneekö tämä raskaus loppuun asti...

Tuntuu että mää oon nähnyt ihan liikaa sitä surua kun joudun työssäni kohtaamaan keskenmenot, keskeytykset ym. Ja tietty minähän en pääse sitten näkemään sitä positiivista ja hyvää työssäni (jatkuvat raskaudet, syntyvät, ym) ennen kuin vasta sitten syksyllä. Helpottaisi ehkä omaa oloa nähdä sitä parempaakin puolta kätilön urasta kun on ihan alkutekijöissä raskaudessaan... :)

Tässä tilanteessa nuo keskenmenot joita oon joutunut hoitamaan, aiheuttaa suht pahaa pelkoa oman raskauden jatkumisen suhteen kun joutuu näitä katteleen ja muutenkin tietää liikaa.

Uskaltaako tästä nauttia, ennenkuin näkee sykkeen ultrassa? Uskaltaako sitä senkään jälkeen nauttia? Pitäisi kai, jos syke näkyy ultrassa, niin keskenmenon riski pienenee hieman. Pysyis nyt sisällä edes siihen asti et tämä hysteerinen tuleva äiti pääsee tutkimuspöydälle levitteleen jalkojaan mieslekurille...

Synnytyksen osalta pelkään vaan sitä, että mahtaako mies olla töissä kun synnytys käynnistyy, häntä kun ei sit meinaa saada kiinni ollenkaan, on parin tunnin välein vaan puhelimessa. Tuskin on niin kiire ja hätä siinä vaiheessa, mutta kyllä se on semmonen juttu et se jännittää... :)
 
Mulla meni eka synnytys tosi nopeesti ja helposti. Vähän klo 14 jälkeen oltii sairaalas ja 16.21 tyttö oli syntyny :) Jännittää silti meneekö raskaus hyvin, tuleeko jäätävä pahoinvointi taas ja kerkeenkö saamaan ebiduraalin xD
 
Muakin jännittää hiukan että meneekö tää raskaus nyt tosiaan loppuun asti kun on vieläkin vähän epätodellinen olo tästä raskaudesta. Tietoisesti ollaan kyllä ehkäisyä oltu käyttämättä, mutta tosi nopeasti tämä sitten tapahtui. Jotenkin sitä pelkää neljännessä raskaudessa ja synnytyksessä sitä että voiko kaikki muka nytkin mennä hyvin ja voiko meille käydä niin hyvä tuuri että saadaan neljäs terve lapsi. Samoja asioita kyllä mietti kolmannenkin kohdalla. Mutta toisaalta asioihin joihin ei itse voi vaikuttaa, on ihan turha miettiä. Väkisinkin sitä silti miettii että voidaanko olla jälleen niin onnekkaita. Niin kiitollinen olen noista kolmesta terveestä lapsesta, se kun ei koskaan ole itsestäänselvyys. Ja nyt on kieltämättä pyörinyt mielessä se että toivottavasti siellä nyt olis vaan yksi lapsi kuitenkin. :D Onneksi ultraan on enää vajaa pari viikkoa. Mulla on aina ollut alkuraskaudessa kova pahoinvointi ja sitä pelolla jo odottelen. Synnytyksessä en jännitä muuta kuin että kaikki menisi vain hyvin ja ulos saataisiin terve, hyvinvoiva vauva. Mä en ole ottanut kivunlievityksiä synnytyksessä, joten niitä en mieti. :)
 
no jos jotain kammoan synnytyksessä ni sitä epiduraalin laittoa... ja kanylointia! vaikka ite osaankin kanyloida muita, pelkään ihan simona mun tökkimistä :D ei verikokeissa mitään mut kanylointi, hyh. Yritän vetää siis mahdollisimman luomuna synnytyksen jos vaan pystyy :D

Sent from my HUAWEI P6-U06 using Vau Foorumi mobile app
 
Rispektii niille ketkä aikoo vetää luomuna :) Mulla on niin matala kipukynnys et mulle kaikki mahollinen vaan :) Eihän sitä päänsärkyä tai murtunutta kättäkään tarvii ilman kivunlievitystä kestää :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top