Nasukka
Näppärä viestien naputtelija
Hei! Liitynpä minäkin tänne. Meillä yritystä takana miehen kanssa noin 5-6 vuotta (ilman ehkäisyä 7 vuotta). Hoitoihin kun hakeuduttiin, ei mieheltä järkytykseksi löytynyt siittiöitä kummastakaan annetusta näytteestä. Lähetteellä kivesbiopsiaa odottelemaan. Sieltä sama tulos. Lääkäri suositteli kuitenkin harkitsemaan Turussa tehtävää leikkausta, jossa siittiöitä saattaisi löytyä. Jälleen lähete eteenpäin ja odottelua noin puoli vuotta. Leikkauksen jälkeen lopullinen tuomio: azoospremia. Syytä tähän ei koskaan löydetty.
Asian työstämisen ja surutyön jälkeen halusimme kokeilla luovutettuja siittiöitä. Suunnittelukäynti klinikalle, psykologin arvio jne. Verikokeesta paljastui minulla liian alhainen ferritiini-arvo, jonka vuoksi hoitoja taas lykättiin. Viimeinkin vuosi sitten päästiin kunnolla yrittämään. Neljä tuloksetonta inseminaatiota, ja luovuttajan vaihdon kautta ensimmäinen IVF viime syksynä. Tuloksena vain 4 munasolua, joista yksi siirrettiin eikä mitään saatu pakkaseen. Odotettu nega tuli. Toinen IVF toteutettiin alkuvuodesta, 1 top-alkio siirrettiin ja 4 saatiin pakkaseenkin.
Elämämme ensimmäiset kaksi viivaa saatiin helmikuussa. Vuosien odotuksen jälkeen tunne oli sanoin kuvaamaton! Samaan aikaan iski kuitenkin epäilys, että kaikki ei ole kunnossa. Tämä epäilys osui oikeaan ja viime viikolla todettiin keskeytynyt keskenmeno. Sain naistenpolilta tyhjennyslääkkeet ja nyt ei voida kuin toivoa, että kuukauden päästä verikokeessa ei näy enää raskaushormonia ja päästäisiin kokeilemaan PAS:ia mahdollisimman pian. Takana elämäni ehkä rankin viikko, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa.
Itse olen 31 ja mies pari vuotta vanhempi. Lähipiirissä ei ole vertaistukea saatavilla, joten jospa sitä saisi tätä kautta. Itse olen aika huono vastailemaan näille foorumeille, kun viestejä tulee paljon eikä oikein muista, kuka kukin on. Onko täällä ketään, jota kiinnostaisi vaihtaa ajatuksia esim. sähköpostilla?
Tsemppiä
Tervetuloa joukkoon! Ikävältä kuulostaa teidän taival tähän saakka. Miulle voi ainaki laittaa viestiä jos juttuseuraa kaipaa.

En voinut uskoa, että heti ekalla siirolla onnistuu, mutta sekin on näköjään mahdollista!

Meni taas pari päivää melko syvissä vesissä. Seuraava ja viimeinen hoito ois ollu mahdollista aloittaa jo reilun kuukauden kuluttua. Tai sumutteluhan ois alkanu jo joidenki viikkojen päästä. Mutta tehtiin miehen kans päätös, että siirretään hoito alkavaksi vasta polin kesätauon jälkeen heinäkuun lopulla. Meillä on ulkomaanmatka varattu toukokuulle, enkä halua siellä reissussa kärsiä punktion jälkeisistä kivuista, jännittää alkion mahdollista kiinnittymistä tai pahimmassa tapauksessa surra hoidon epäonnistumista ja kärsiä menkkakivuista.