Uskoisin, että kun olette hoidoissa jo ICSIinkin asti päässeet, niin epäilemättä oikeasti sinäkin lasta haluat. Omien solujen vika on vain tosi vaikea asia sulatella, ja siksi asioita alkaa kyseenalaistamaan, jotta sen voisi kiertää jotenkin.Kiitos Suski75 Olen koko ajan ollut siinä ajatuksessa, että lahjasoluhoitoihin mennään jos omillani ei onnistu. Eilen huomasin miettiväni onko se loppujen lopuksi sitä mitä haluan. En ole koskaan kokenut kovaa tarvetta lapsen saamiseen. Miehen vuoksi ja hänen kanssaan lapsi tuntui hyvältä ajatukselta, mutta haluanko tätä sitten lopulta niin kovasti...en tiedä. Painaa sekin ajatus tosiaan että itse en olisi koskaan sekuntiakaan ajatellutkaan että jättäisin hänet jos hänestä olisi löytynyt vikaa. Tuntuu että on niin pakko että siksi lahjasoluhoidon ajatuskin alkoikin ahdistaa. Varmaan pääsen tästä yli kunhan sulattelen taas.
Olen ymmärtänyt, että lahjasoluhoidoissa on pakollisena (joku korjatkoon jos puhun läpiä päähäni) keskustelu psykologin kanssa ja mietin, olisiko hyötyä käydä keskustelemassa jo nyt, juuri noita keskusteluja työkseen tekevän kanssa? Ainakin hän auttaa näiden asioiden kanssa painivia päivittäin, ja sitten saisi omiin ajatuksiinsa selkeyttä, menivätpä ne asiassa mihin suuntaan tahansa.