Pisama: Mul oli kesällä kans mökkireissulla vastavissa oloissa Luget käytössä. Ai kamala!
Onneks oli käsidesi ja saunalla pääs mukavasti peseytymään. Olipa sekin hommaa!
Sagi: Pahoittelut menkoista!!
Ei tohon tilanteeseen voi sanoa ees mitään, oon tosi pahoillani!!
ON: En tiedä, johtuuko nää mun tunteet Synarelasta vai mistä.. Ollut toki muutenkin raskas viimeinen puoli vuotta ekan hoidon ja keskenmenon jälkeen ja nyt viel uudet opinnot alkanu.. Meil on miehen kanssa ollu aika paljon riitoja ja on mietitty välillä, onks täs mitään järkeä. On puhuttu kamalasti ja mitetitty, mistä meidän ongelmat johtuu. Johtuuko ne siitä, et molemmat on turhautuneet tähän lapsen tekemiseen ja epävarmuuteen, tuleeko sitä meille ikinä..
Ollaan tultu monta kertaa tulokseen, et reagoidaan lapsettomuuteen niillä riidoilla, kun kummallakin se pettymys ja suru. Jos tulis lapsi, poistuisko ongelmat, jos ongelmat pääosin johtuu lapsettomuuden aiheuttamasta turhautumisesta? Toivottavasti osasin selittää jotenkuten pointtini. Viime kevät oli meidän elämän onnellisinta aikaa, kun odotettiin vauvaa sinne 9. viikolle ennen keskenmenoa. Sit kaikki romahti ja ollaan tässä. Välil mietin, et onks täs nykyisessä hoidossa nyt mitään järkeä. Päätettiin kuitenkin katsoa vielä tää kortti. Oon välil miettiny, et oonko ihan idiootti ku vaa yritetään. Meil on kaikki muuten todella hyvin ja arki sujuu, kohdellaan toisiamme hyvin ja rakastetaan. Makuukammarin puolella mun osalta on kyl hyvin hiljaista, mekaaninen lapsen tekeminen vuosien ajan on tappanu intohimon. Toki pitkissä parisuhteissa taitaa muutenkin tulla niitä kausia.
Millaisia vaiheita teillä muilla on parisuhteissanne tän lapsettomuuden takia tullut? Miten ootte päässeet eteenpäin?