IVF/ICSI-HOIDOT 2026

[Miimms]

Hei ihanaa, paljon onnea *Ninni* mahtava uutinen!

Meillä tulee nyt välikierto ja elokuussa toivottavasti jatkuu. Seuraavat menkatkin pitäisi ajoittua juuri siihen elokuun alkuun. Tosin en tiedä miten nämä hoidot sekottavat kiertoa

 

[Puolikuu]

@*Ninni* Oi, mahtavaa! Joskus näemmä saa myös hyviä uutisia epävarman alun jälkeen. Näillä foorumeilla kaikkea luettuaan tulee väkisinkin varovaiseksi. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja varhaisultra toisi huojennuksen.

 

[Kanelikierre]

Tsemppiä @*Ninni* varhaisultran odotteluun! Onnittelut myös kaikille muille plussanneille!

Olen vähän lomaillut palstalta. Meillä ei inseminaatio tuottanut tulosta ja epäilen että rakkulat oli puhjenneet niin aikaseen että myöhästyi koko homma. Onko muuten tavallista että hoitojen jälkeinen kierto tulee tosi aikaisin? Mulla oli siis menopur 400, ganirelix ja ovitrelle. Ovistesti (cb dual hormoni) näytti plussaa jo kp 10, kun normaalisti tulee kp14-17. Tallettelut aloitettiin jo kp 9, koska puoliso alkoi jo kp 8 olee sitä mieltä että ovis lähestyy. Itsehän en siihen uskonut mutta luotin puolison arvioon kun hänen tutka on usein herkempi kuin testit Aloin pohtia vaan jälkeenpäin että voisiko olla kyse että keho vaan yritti ovuloida ja oikeesti tuleekin myöhemmin Tehtiin tallettelut kuitenkin kp 9-12 ja vielä kp 15. En kyllä testeihin saanut enää mitään uutta nousua ja aloitin lugesteroninkin ohjeen mukaan kp 14. Puoliso lähti reissuun niin lopetin sitten testaamasta. Lääkärin mukaan hoitojen jälkeinen kierto voisi olla tavallista hedelmällisempi eli pientä toiveikkuutta

 

[Puolikuu]

@Kanelikierre Harmi, että ei inseminaatio tuottanut tulosta. Mulla itsellä tuli hoitokierron jälkeen tavallista myöhemmin ovia, mutta varmaan variaatiota on. Jos se ihan oikeaa plussaa näytti, niin eiköhän se sitten paikkansa pidä. Olisi varmaan viikon kuluessa tullut uutta nousua, jos ei eka olisi onnistunut. Hauska juttu tuo, että puolisolla on noin tarkka tutka oviksen suhteen. Pidän peukkuja sinne!

Meillä mies ei ole koskaan sanonut, että tietäisi oviksen lähestyvän, mutta silti jännä juttu, että usein oviksen lähestyessä hän tekee enemmän aloitteita. Eli jotkut feromonit sitten kaiketi vaikuttaa. Nytkin oviksen aika tuli ja saatiin luonnolliset tallettelut alle x2. On nyt jotain "jännitettävää" tässä välikerrossakin. Vaikka en nyt hengitystäni pidättele.

 

[Kanelikierre]

@Kanelikierre Harmi, että ei inseminaatio tuottanut tulosta. Mulla itsellä tuli hoitokierron jälkeen tavallista myöhemmin ovia, mutta varmaan variaatiota on. Jos se ihan oikeaa plussaa näytti, niin eiköhän se sitten paikkansa pidä. Olisi varmaan viikon kuluessa tullut uutta nousua, jos ei eka olisi onnistunut. Hauska juttu tuo, että puolisolla on noin tarkka tutka oviksen suhteen. Pidän peukkuja sinne!

Meillä mies ei ole koskaan sanonut, että tietäisi oviksen lähestyvän, mutta silti jännä juttu, että usein oviksen lähestyessä hän tekee enemmän aloitteita. Eli jotkut feromonit sitten kaiketi vaikuttaa. Nytkin oviksen aika tuli ja saatiin luonnolliset tallettelut alle x2. On nyt jotain "jännitettävää" tässä välikerrossakin. Vaikka en nyt hengitystäni pidättele.

Joo, kyllä testi ihan plussaa näytti ja samaa pohdin että olisi se uusi nousu nyt luultavammin näkynyt sitten kp15 aikoihin Viivat oli vaan ihan haikalat enää siinä kohtaa. Sama homma että varovaisen toiveikkaana jännittelen tätä kiertoa. Toivotaan että siellä tärppäisi, olisihan se hienoa kaikkien hoitojen jälkeen saada välikierrossa plussa!

 

[3llinoora]

@Myrtha kyseli mitä seuraavaksi. Nyt on tiedossa välikierto ja elokuun lopussa uudelle, kolmannelle, hoitokierrokselle.

Muutamia päiviä kulunut ja saanut selvitellä rauhassa omia ajatuksia, lääkityksien vaikutukset loppuneet. Pettymys edelleen valtava ja tietynlainen viha itseä kohtaan, kun ei tässä(kään) onnistu ja ympärillä paljon raskausuutisia. Olen toki heidän puolestaan valtavan onnellinen, kuten kaikkien täälläkin palstalla olevienkin, mutta valitettavasti se aina tuo itselle epäonnistumisen mieleen ja yrittää mustata mielen. Onko muilla tämän kaltaista? Olen itse joutunut välttämään kasvokkain kohtaamisia raskaana olevien ystävien kanssa ja se syö itseä tosi pahasti, tuntuu väärältä toimia näin.

 

[Myrtha]

@Myrtha kyseli mitä seuraavaksi. Nyt on tiedossa välikierto ja elokuun lopussa uudelle, kolmannelle, hoitokierrokselle.

Muutamia päiviä kulunut ja saanut selvitellä rauhassa omia ajatuksia, lääkityksien vaikutukset loppuneet. Pettymys edelleen valtava ja tietynlainen viha itseä kohtaan, kun ei tässä(kään) onnistu ja ympärillä paljon raskausuutisia. Olen toki heidän puolestaan valtavan onnellinen, kuten kaikkien täälläkin palstalla olevienkin, mutta valitettavasti se aina tuo itselle epäonnistumisen mieleen ja yrittää mustata mielen. Onko muilla tämän kaltaista? Olen itse joutunut välttämään kasvokkain kohtaamisia raskaana olevien ystävien kanssa ja se syö itseä tosi pahasti, tuntuu väärältä toimia näin.

Ymmärrän hyvin tuon vaikeuden kohdata raskaana olevia. Vaikka olisi onnellinen toisten puolesta niin saahan se silti pahalta tuntua, kun tilanne on mitä on. Meillä on töissä oikein vauvabuumi ja kateus nostaa päätään, kun yksi kerrallaan vatsat alkaa erottua työvaatteiden alta. Mä olen onneksi niin vanha, että ystävät lähtökohtaisesti ei taida enää raskautua, joten lähinnä töissä kirpasee.

Onnea ja parempia tuloksia kolmannelle kierrokselle, kun sen aika tulee.

 

[Vyyhtiäinen]

@Myrtha kyseli mitä seuraavaksi. Nyt on tiedossa välikierto ja elokuun lopussa uudelle, kolmannelle, hoitokierrokselle.

Muutamia päiviä kulunut ja saanut selvitellä rauhassa omia ajatuksia, lääkityksien vaikutukset loppuneet. Pettymys edelleen valtava ja tietynlainen viha itseä kohtaan, kun ei tässä(kään) onnistu ja ympärillä paljon raskausuutisia. Olen toki heidän puolestaan valtavan onnellinen, kuten kaikkien täälläkin palstalla olevienkin, mutta valitettavasti se aina tuo itselle epäonnistumisen mieleen ja yrittää mustata mielen. Onko muilla tämän kaltaista? Olen itse joutunut välttämään kasvokkain kohtaamisia raskaana olevien ystävien kanssa ja se syö itseä tosi pahasti, tuntuu väärältä toimia näin.

On. Ja huomasin, että minulle paras tapa oli kertoa asiasta luotetuille raskaana oleville ystäville suoraan. Se auttoi minua suhtautumaan ja kavereita suhtautumaan. Tämä tietysti riippuu siitä, miten läheinen ja ”turvallinen” ystävyyssuhde on kyseessä.
Yhdelle kaverille laitoin viestin, että ”Olen tosi iloinen puolestasi, mutta minun on samaan aikaan tosi vaikea olla seurassasi, koska tunnen kovasti kateutta ja katkeruutta. Ja se ei ole sinun syysi”. Vastaanotto oli hyvä ja auttoi meitä löytämään sopivan tavan pysyä ystävinä. Ja auttoi myös minua, koska ei tarvinnut hävetä omia tunteitaan, kun ne oli saanut sanottua.

 

[Puolikuu]

@3llinoora Voimia sinne. Toivon, että lopulta vaikeuksien kautta saatte oman vauvan syliin. @Vyyhtiäinen Tuo kuulosti hyvältä tavalta, jos on kyse hyvästä ystävästä.. Olla avoin. Asia on kipeä, ja aiheuttaa ehkä toisessakin osapuolessa vaikeita tunteita, mutta myös asian sisällä pitäminen vaikuttaa varmasti ystävyyteen, kun toinen ehkä huomaa jotain, mutta ei tiedä, mistä on kyse. Niin ehkä kokonaisuutena helpottaa tilanteita ja lisää molemminpuolista ymmärrystä.

 

[*Ninni*]

Mä samaistun 100% vaikeisiin tunteisiin raskausuutisista! Läheisten raskaudet ja pienet lapset / ystävyyssuhteiden ylläpito on ollut ehkäpä tässä lapsettomussmatkassa itselle se kaikkein vaikein asia.. Ja kyllä täällä palstallakin on vaikea usein iloita toisten onnistumisista, jos itsella vaikea hetki. Ymmärrän, ja itse olen kanssa näin kokenut! Myös nyt, kun on mahdollista että meillä ehkä olisi onnistunutkin hoitokierros, niin pari päivää sitten tulleet kaverin raskausuutiset ei olleet minulle iloisia. Uskon, että siinä itseaisassa tulee kestämään pitkäänkin, ennen kun tämä kipeä aihe tulee muuttumaan kevyemmäksi. Myötätuntoa ja lempeyttä meille kaikille siis