IVF/ICSI-HOIDOT 2026

[*Ninni*]

Oi että, oon niin pahoillani huonoista uutisista siittiöiden osalta @Tiuhtiviuhti ja Hattivattinen

Meillä kanssa selvisi alkusyksystä isoja haasteita miehen siittiöissä, ja ensimmäinen diagnoosi oli kryptozoospermia. Tieto tuli yksityiseltä simppa-analyysissa, ja saatiin lähete julkiselle hoitoihin. Ensikäynti oli joulukuussa, joulu-tammikuussa tehtiin miehelle lisää verikokeita ja kivesultra, ja tammikuussa päästiin IVF-jonoon. Tai ICSI:hän siitä tulee.

Oon enemmän kirjoitellut näistä vaiheista tuolla salaisen puolen miehestä johtuva lapsettomuus -ketjussa, siellä on paljon tietoa muidenkin vastaavista kokemuksista. Tsemppiä niin paljon ja haleja! Itse ainakin etenkin näin jälkikäteen tunnistan, että diagnoosin saaminen ja sitä seuraavat kuukaudet ensikäyntiä odottaen oli kyllä shokki ja tänastisen matkan vaikein paikka.

 

[Nukkelapsi]

Mä tuun ilmottamaan, että jään tänne lueskelemaan ja ottamaan vähän tuntumaa asioihin. Meillä pe tulossa ensimmäinen ja viimeinen inssi, koska vasteet lääkkeisiin ollut haasteellisia. Nyt oli kaksi follia 12 ja 16mm auki olevalla puolella, mutta limakalvo melko huono. Tämän jälkeen siis päästään ivf-jonoon Tilkkaan. Ehkä just ennen kesäsulkua päästäisi aloittamaan.

 

[kattohaikara92]

Oon foorumilla uusi, tosiaan ensikäynti käytynä yksityisellä klinikalla viime viikolla Helsingissä. Vielä vähän mietityttää mitä kaikkia juttuja kirjotan julkiselle foorumille - miten tuonne salaiselle puolelle pääsisi?

 

[kattohaikara92]

Ai juu nyt heti löysinkin ohjeet, kun olin tuon kirjoittanut :D

Noh, olen 33-vuotias, ja sateenkaariperheen rakentamista kovasti tässä yritetään.

 

[Tiuhtiviuhti]

Oi että, oon niin pahoillani huonoista uutisista siittiöiden osalta @Tiuhtiviuhti ja Hattivattinen

Meillä kanssa selvisi alkusyksystä isoja haasteita miehen siittiöissä, ja ensimmäinen diagnoosi oli kryptozoospermia. Tieto tuli yksityiseltä simppa-analyysissa, ja saatiin lähete julkiselle hoitoihin. Ensikäynti oli joulukuussa, joulu-tammikuussa tehtiin miehelle lisää verikokeita ja kivesultra, ja tammikuussa päästiin IVF-jonoon. Tai ICSI:hän siitä tulee.

Oon enemmän kirjoitellut näistä vaiheista tuolla salaisen puolen miehestä johtuva lapsettomuus -ketjussa, siellä on paljon tietoa muidenkin vastaavista kokemuksista. Tsemppiä niin paljon ja haleja! Itse ainakin etenkin näin jälkikäteen tunnistan, että diagnoosin saaminen ja sitä seuraavat kuukaudet ensikäyntiä odottaen oli kyllä shokki ja tänastisen matkan vaikein paikka.

Voi @*Ninni* kiitos ja tsemppiä teille kovasti hoitoihin kun aika koittaa

Tämä meidänkin matka ollut yhtä odottelua ja välillä tuntuu turhauttavan pitkältä. Ajateltiin kuitenkin odottaa hoitoja julkisella puolella, koska yksityisellä kovat hinnat ja mieli tekisi myös matkustellakkin, mikä taas omalta osalta tukee hyvinvointia tässä tilanteessa.

 

[”nuori”tyttö]

Hei! Minäkin ensimmäistä kertaa täällä kirjoittelemassa, aijemmin oon seuraillut vaan sivusta. Mulla itsellä on monessa paikkaa niin ulkopuolinen olo, ihan vaan oman iän takia. Ollaan ensimmäistä kertaa menty lapsettomuushoitoihin mun ollessa 23-vuotias ja edelleen samalla tiellä, täytän pian 26.

Meillä alkoi maanantaina ensimmäiset IVF-hoidon pistokset. Tuntuu, että lääkärit ei oikeen ota tosissaan ja aina puhuu, että kun ollaan niin niin todella nuoria… (Mies 29)
Pistoksina bemfola 150iu ja fyremadel jarruna.
Kukaan lääkäri ei oikeen osaa sanoa missä vikaa, kun amh arvot täydelliset, munasarjat hyvät, ollaan nyt kuultu 3 vuotta, että kaikki näyttää niin täydelliseltä ja hyvältä. Isoin osa tästä 3 vuodesta me ollaan siis vaan jonotettu.. letrozol apua kokeiltiin 6kk ennenku saatiin edetä mihinkään.

Itse epäilen piilevää endoa ja PCOS:ia, mutta ei lääkärit täällä tee mitään vaikka niistä mainitsee.

Meidän hoidot on TYKSissä, kun omalla alueella ei tehdä ivf hoitoja vaan ultrat. Onko jollain kokemusta tyksin alueelta, millaiset lääkärit siellä?

Varmaan vähän sekava teksti, mutta ehkä aukeaa

 

[StellaMom]

Hei! Minäkin ensimmäistä kertaa täällä kirjoittelemassa, aijemmin oon seuraillut vaan sivusta. Mulla itsellä on monessa paikkaa niin ulkopuolinen olo, ihan vaan oman iän takia. Ollaan ensimmäistä kertaa menty lapsettomuushoitoihin mun ollessa 23-vuotias ja edelleen samalla tiellä, täytän pian 26.

Meillä alkoi maanantaina ensimmäiset IVF-hoidon pistokset. Tuntuu, että lääkärit ei oikeen ota tosissaan ja aina puhuu, että kun ollaan niin niin todella nuoria… (Mies 29)
Pistoksina bemfola 150iu ja fyremadel jarruna.
Kukaan lääkäri ei oikeen osaa sanoa missä vikaa, kun amh arvot täydelliset, munasarjat hyvät, ollaan nyt kuultu 3 vuotta, että kaikki näyttää niin täydelliseltä ja hyvältä. Isoin osa tästä 3 vuodesta me ollaan siis vaan jonotettu.. letrozol apua kokeiltiin 6kk ennenku saatiin edetä mihinkään.

Itse epäilen piilevää endoa ja PCOS:ia, mutta ei lääkärit täällä tee mitään vaikka niistä mainitsee.

Meidän hoidot on TYKSissä, kun omalla alueella ei tehdä ivf hoitoja vaan ultrat. Onko jollain kokemusta tyksin alueelta, millaiset lääkärit siellä?

Varmaan vähän sekava teksti, mutta ehkä aukeaa

Mitä kaikkea ontutkittu teillä? Ilmeisesti endoa tai pcos ei? Niitähän saa kyllä ultralla, laproskopialla ja verikokeilla selville (voisiko mennä yksityiselle tekemään ne tutkimukset jos on varaa?) lisäksi aukiolotutkimus munajohtimille voisi olla hyvä. Voit myös kysellä äidiltäsi onko hänellä tai suvussa jotain piileviä sairauksia tms. mitkä voisivat aiheuttaa ongelmia. Kai IVF n'hd''n "vanhempien naisten ongelmina" koska asiasta ei vaan jutella ennen kuin luomuna ei ole onnistunut edellisten 5 vuoden aikana tms. kannattaa vain olla tiukkana heidän kanssa. Yksityisellä ei musta ole tuntunut että kukaan ole sanonut mitään negatiivista mutta heillehän maksetaan siitä

 

[”nuori”tyttö]

Mitä kaikkea ontutkittu teillä? Ilmeisesti endoa tai pcos ei? Niitähän saa kyllä ultralla, laproskopialla ja verikokeilla selville (voisiko mennä yksityiselle tekemään ne tutkimukset jos on varaa?) lisäksi aukiolotutkimus munajohtimille voisi olla hyvä. Voit myös kysellä äidiltäsi onko hänellä tai suvussa jotain piileviä sairauksia tms. mitkä voisivat aiheuttaa ongelmia. Kai IVF n'hd''n "vanhempien naisten ongelmina" koska asiasta ei vaan jutella ennen kuin luomuna ei ole onnistunut edellisten 5 vuoden aikana tms. kannattaa vain olla tiukkana heidän kanssa. Yksityisellä ei musta ole tuntunut että kukaan ole sanonut mitään negatiivista mutta heillehän maksetaan siitä

Joo en ihan kaikkea avannut tohon aijempaan tekstiin, mutta siis aukiolotutkimus on tehty ja siinä kaikki kunnossa. Endoa ja pcos tutkittu nuorempana jonkun verran, mutta mitään diagnooseja ei annettu ja kun mainitsen niistä julkisella puolella ja moneen kertaan olen maininnut, niin ei he halua niitä tutkia sen laajemmin, sanoo vain että ei näytä endometrioosilta. Tuo mainitsema, että juttele äidin kanssa juuri noista sairauksista, niin ne on kaikki tiedossa ja ollaan kyllä käyty läpi. :) Olen maininnut heille myös monesti, että esimerkiksi siskollani ovat molemmat endometrioosi ja pcos. Endoa jopa leikattu.

Asuin vielä toisella paikkakunnalla, kun niitä tutkittiin. Mutta olin niin nuori, että lääkäri sanoi ”en halua antaa diagnooseja näin nuorelle”. Taisin olla 20.. Mutta oon miettinyt monesti, että menisin yksityiselle katsomaan labrat ja laproskopian.

Mutta lapsettomuudesta, niin meidät laitettiin suoraan siis letrojen kokeilun jälkeen ivf jonoon, ei ehdotettu edes inseminaatiota. Ja miehellä normospermia, eli siinäkään ei mitään. Mulla ei itsellä oo lähipiirissä ketään kellä lapsettomuutta, niin itse myös kuunnellut paljon podcasteja mistä joku myös ylempänä oli puhunut. Mun lähipiirissä tultu melkeimpä ensimmäisistä kierroista raskaaksi niin monesti miettii, että miksi itsessä vikaa

 

[kattohaikara92]

Hei! Minäkin ensimmäistä kertaa täällä kirjoittelemassa, aijemmin oon seuraillut vaan sivusta. Mulla itsellä on monessa paikkaa niin ulkopuolinen olo, ihan vaan oman iän takia. Ollaan ensimmäistä kertaa menty lapsettomuushoitoihin mun ollessa 23-vuotias ja edelleen samalla tiellä, täytän pian 26.

Meillä alkoi maanantaina ensimmäiset IVF-hoidon pistokset. Tuntuu, että lääkärit ei oikeen ota tosissaan ja aina puhuu, että kun ollaan niin niin todella nuoria… (Mies 29)

Hei mullekin sanotaan sellaista että eihän teillä nyt iän puolesta sillä tavalla ole tässä mitään - oon hei sua kymmenen vuotta vanhempi! Ajattelen sen niin että nuo jotka työkseen, joka päivä, auttavat näissä asioissa, ovat vaan niin tottuneita siihen minkälainen on jokin kaikista yleisin potilas/pari. Tilastoissa näkyy kyllä hyvin nuoretkin, mutta kai he joilta vaikka pakastetaan ennakoivasti sukusoluja kun on nuoruudessa joku syöpä- tms diagnoosi, on sitten niin harvinaisia, ja neljää kymppiä lähestyvät enemmän tai vähemmän perusterveet on sitten sitä arkipäivää vastaanotoilla. Elämä voi mennä niin monella tavalla, ei kai siinä kun eteenpäin vaan. :)

 

[kattohaikara92]

ei kun en kymmentä, olit 23 ja nyt 26, oon 33 :D

 

[kattohaikara92]

Huomasin viime viikolla klinikalla että viime papakokeista on aikaa, niin kävin sen tänään. En jotenkin tajunnut että tähystin on sama asia kun se ankannokkatyökalu, se ei oo ikinä ennen tuntunu epämukavalta, niin en jotenkin edes tajunnu mikä on se epämukava asia jota siellä tapahtuu, katselin vaan hienoa julistetta katossa (Tuomiokirkko :D). Nyt vasta kotona googlasin, se on siis ujuttanut sen sinne ilman liukasteita, papa koe yksinkertasesti kerätään noin! Onko todellakin niin pitkä aika menny edellisestä että olin unohtanu ton osuuden. Noh, onpahan tehtynä nyt.

Huomisaamusta verikokeisiin, selviää AMH arvot ja IVF hoitoihin vaaditut infektiotestit, ja perusverenkuva. Helpottavaa saada tietää noista, en meinaan tiedä mun ferritiineistä, kilpirauhasjutuista ym. oikein mitään. Hedelmällisyysklinikalla lääkäri laskeskeli multa ultrassa 23 follikkelia, olin tosi helpottunut kun kuulin ton luvun. Sitten verikokeiden jälkeen odotellaan puhelinaikaa klinikalle.

 

[Aaa]

Hei, Onko joillain muilla kokemuksia, että Kela pyytää lisätietoja, jos on käyttänyt alkiodiagnostiikkaa?

 

[Pilkki24]

Joo en ihan kaikkea avannut tohon aijempaan tekstiin, mutta siis aukiolotutkimus on tehty ja siinä kaikki kunnossa. Endoa ja pcos tutkittu nuorempana jonkun verran, mutta mitään diagnooseja ei annettu ja kun mainitsen niistä julkisella puolella ja moneen kertaan olen maininnut, niin ei he halua niitä tutkia sen laajemmin, sanoo vain että ei näytä endometrioosilta. Tuo mainitsema, että juttele äidin kanssa juuri noista sairauksista, niin ne on kaikki tiedossa ja ollaan kyllä käyty läpi. :) Olen maininnut heille myös monesti, että esimerkiksi siskollani ovat molemmat endometrioosi ja pcos. Endoa jopa leikattu.

Asuin vielä toisella paikkakunnalla, kun niitä tutkittiin. Mutta olin niin nuori, että lääkäri sanoi ”en halua antaa diagnooseja näin nuorelle”. Taisin olla 20.. Mutta oon miettinyt monesti, että menisin yksityiselle katsomaan labrat ja laproskopian.

Mutta lapsettomuudesta, niin meidät laitettiin suoraan siis letrojen kokeilun jälkeen ivf jonoon, ei ehdotettu edes inseminaatiota. Ja miehellä normospermia, eli siinäkään ei mitään. Mulla ei itsellä oo lähipiirissä ketään kellä lapsettomuutta, niin itse myös kuunnellut paljon podcasteja mistä joku myös ylempänä oli puhunut. Mun lähipiirissä tultu melkeimpä ensimmäisistä kierroista raskaaksi niin monesti miettii, että miksi itsessä vikaa

Endometrioosista tuntuu olevan terveydenhuollossa aika heikosti osaamista. Mie sain diagnoosin jo parikymppisenä, mutta viimeksi syksyllä lapsettomuuslääkäri kyseenalaisti koko endometrioosin olemassaolon, kun HÄN ei sitä ultratessa nähnyt.

Miulla pysyy pillereillä ollessa hyvin kurissa, mutta nyt kun olin pari vuotta ilman pillereitä lasta yrittäessä, niin pahimmillaan oksensin useamman päivän putkeen menkkojen alettua ja miulla on ollut kipulääkkeenä panacod, että selviän edes jotenkin. Kierrosta ehkä viikko on ollut kivutonta aikaa. Nyt siis syön pillereitä IVF aloitukseen asti, jotta tulehdus rauhoittuisi. Edellinen lääkäri (vaihtui siis sairaala ja lääkäri onneksi tässä välissä) puolestaan oli näkevinään endoa kohdussakin, vaikka totesi, ettei hän kyllä ole sen alan asiantuntija.
Mutta teini-iästä asti on ollut todella kipeät menkat ja runsaat vuodot. On myös löydetty syvää endometrioosia jo parikymppisenä (nyt olen 35) ja se olisi leikattu niin halutessani, mutta en itse ollut valmis ottamaan riskiä, kun paikka oli hankala ja riski avanteelle olemassa.

Jos yhtään lohduttaa, niin meille tuli ensimmäinen lapsi pillereiden läpi (miulla nuo minipillerit toimivat aika huonosti, kun ovuloin siis niiden läpi suurimman osan kierroista) eli endometrioosikaan ei välttämättä tarkoita, että lapsen saaminen olisi mahdottomuus. Miulle sanottiin silloin parikymppisenä, että lapset kannattaa tehdä nuorena, mutta tämä pillerimuksukin syntyi ollessani yli 30. Eli vaikka olisi siitä kyse ja se heikentäisi mahdollisuuksia, niin mahdollisuudet ovat silti olemassa. Ja ainakin teillä on todennäköisesti eri tavalla sitä aikaa yrittää. Meillä alkaa jo vähän miun ikäkin lisätä epätodennäköisyyskertoimia.

 

[Haaveitako]

Täällä ollut hieman taukoa lukemisen kanssa, tässä toipuessa.

StellaMom, ymmärrän negatiiviset ajatukset. Täällä myös niin samankaltaisia ajatuksia. Tsemppiä sinne!


Enkelinsiipi, hienoa kuulla, että pääsette suoraan etenemään yksityisellä puolella. Toivottavasti kokemukset olisivat vähän helpommat tällä kertaa.


Syreen: ikävä kuulla, että leikkaus tiedossa. Toivottavasti toipuminen nopeaa. Täällä olen itse toipumassa sappirakon leikkauksesta, mikä meillä ainakin viivytti seuraavaa kierrosta, koska toipuminen kesken vielä ja aika uuden kierroksen suunnitteluun olisi ollut sairaalassa oloni aikana. Toivottavasti teillä ei viivytystä hirveästi tulisi. On niin samankaltaisia ajatuksia tuosta vuoden alusta, myös täällä erilaisia suurempia pettymyksiä tälle vuodelle, mutta eilen päätin, että tässä asiassa mennään kiinalaisen uudenvuoden mukaan ja se alkoi kaksi päivää sitten ja tuo niitä parempia uutisia mukanaan (jostain revittävä sitä positiivista ajatusta, edes hetkittäin).


Puolikuu: täällä myös yksityisellä hoidot käynnissä, eikä meillä ole kertaakaan viikonloppu sotkenut asioita. Lauantaisin on meidän klinikka aamupäivän auki, tämä varmasti myös helpottaa. Toki ei ole yhtään lauantai aikaa tarvittu. Eli lääkkeiden kanssa varmaan lääkäri suunnitellut ja huomioinut viikonloput.

Omat ajatukset on olleet todella negatiivisia tässä leikkauksesta toipuessa. Samaan aikaan olen kokenut hirveästi yksinäisyyden ja merkityksettömyyden tunteita vaikka mies onkin tehnyt töitä kotona koko ajan ja huomioinut työpäivänsä aikana minun ruokailuista yms. Ehkä tämä enimmäkseen johtuukin ystävistä. Paras ystäväni ei ole juuri yhteyttä pitänyt, vaikka tietää että nyt on ollut henkisesti tosi rankkaa. Vielä annettava toipumiselle hieman aikaa, ennen kuin uskallan varata seuraavan ajan hoitojen suunnitteluun. Ehkä viimeistään seuraavasta kierrosta voisi olla mahdollista. Eilen yritin löytää jotenkin positiivista näkökulmaa ja ajattelin, että kiinalaisen uudenvuoden vaihde kääntäisi suunnan parempaan, kun ei tuo oikea vuoden vaihde sitä tehnyt. Ilta oli kuitenkin tosi turhautunut ja itkuinen. Vaikeita tunteita ja ajatuksia tällä hetkellä on paljon.

 

[Piisku]

Hei! Minäkin ensimmäistä kertaa täällä kirjoittelemassa, aijemmin oon seuraillut vaan sivusta. Mulla itsellä on monessa paikkaa niin ulkopuolinen olo, ihan vaan oman iän takia. Ollaan ensimmäistä kertaa menty lapsettomuushoitoihin mun ollessa 23-vuotias ja edelleen samalla tiellä, täytän pian 26.

Meillä alkoi maanantaina ensimmäiset IVF-hoidon pistokset. Tuntuu, että lääkärit ei oikeen ota tosissaan ja aina puhuu, että kun ollaan niin niin todella nuoria… (Mies 29)
Pistoksina bemfola 150iu ja fyremadel jarruna.
Kukaan lääkäri ei oikeen osaa sanoa missä vikaa, kun amh arvot täydelliset, munasarjat hyvät, ollaan nyt kuultu 3 vuotta, että kaikki näyttää niin täydelliseltä ja hyvältä. Isoin osa tästä 3 vuodesta me ollaan siis vaan jonotettu.. letrozol apua kokeiltiin 6kk ennenku saatiin edetä mihinkään.

Itse epäilen piilevää endoa ja PCOS:ia, mutta ei lääkärit täällä tee mitään vaikka niistä mainitsee.

Meidän hoidot on TYKSissä, kun omalla alueella ei tehdä ivf hoitoja vaan ultrat. Onko jollain kokemusta tyksin alueelta, millaiset lääkärit siellä?

Varmaan vähän sekava teksti, mutta ehkä aukeaa

Meillekkin sanottiin kokoajan, että kaikki näyttää hyvältä ja varmasti onnistuu hetkellä millä hyvänsä. Ja mä olin 37, kun aloitettiin hoidot. Meilläkin meni pitkään jonotellessa. Tai alkuun eteni tosi hyvin ja ekan puolen vuoden aikana tehtiin enskikäynnit ja kolme inssiä. Siitä nopeasti punktioon. Mut sitten oli hyperinriskiä, kesätauko, polyyppi ja sen poistaminen yms. Ja ekaan siirtoon päästiinkin vasta 8 kk punktion jälkeen. Se onneksi toi vauvan syliin
Meillä oli hoidot TYKS:ssä, siellä oli monta eri lääkäriä, mut musta suurinosa oli mukavia ja ammattitaitoisia. Ihan yhdestä tai kahdesta jäi vähän outo olo,mut ei pahaa sanottavaa henkilökunnasta eikä hoidoistakaan!

 

[Sarsabutt]

Joo en ihan kaikkea avannut tohon aijempaan tekstiin, mutta siis aukiolotutkimus on tehty ja siinä kaikki kunnossa. Endoa ja pcos tutkittu nuorempana jonkun verran, mutta mitään diagnooseja ei annettu ja kun mainitsen niistä julkisella puolella ja moneen kertaan olen maininnut, niin ei he halua niitä tutkia sen laajemmin, sanoo vain että ei näytä endometrioosilta. Tuo mainitsema, että juttele äidin kanssa juuri noista sairauksista, niin ne on kaikki tiedossa ja ollaan kyllä käyty läpi. :) Olen maininnut heille myös monesti, että esimerkiksi siskollani ovat molemmat endometrioosi ja pcos. Endoa jopa leikattu.

Asuin vielä toisella paikkakunnalla, kun niitä tutkittiin. Mutta olin niin nuori, että lääkäri sanoi ”en halua antaa diagnooseja näin nuorelle”. Taisin olla 20.. Mutta oon miettinyt monesti, että menisin yksityiselle katsomaan labrat ja laproskopian.

Mutta lapsettomuudesta, niin meidät laitettiin suoraan siis letrojen kokeilun jälkeen ivf jonoon, ei ehdotettu edes inseminaatiota. Ja miehellä normospermia, eli siinäkään ei mitään. Mulla ei itsellä oo lähipiirissä ketään kellä lapsettomuutta, niin itse myös kuunnellut paljon podcasteja mistä joku myös ylempänä oli puhunut. Mun lähipiirissä tultu melkeimpä ensimmäisistä kierroista raskaaksi niin monesti miettii, että miksi itsessä vikaa

Mä sain endometrioosidiagnoosin heti ekalla käynnillä Tyksissä ja myöhemmin pääsin myös endospesialistille kipujen takia (kun sanoin etten enää kestä kipuja). Nyt odottelenkin sitten leikkausta. Endometrioosi on vahvasti perinnöllinen sairaus, eikä aina oireile "tyypillisesti". Itsellä on aina ollut todella niukat kuukautiset, eikä kuukautiskivutkaan ole olleet mitenkään pahat. Suolisto-oireilusta (ibs-tyyppistä) olen kärsinyt jostain 2015 alkaen ja alasekäkivut kroonistuivat 2020. Silti esim yksityisellä ei gyne nähnyt mitään. Ensimmäisen raskauden jälkeen alkoi sitten ihan järkyttävät ulostuskivut, suolistokivut ja ovulaatiokivut. Et se siitä kun sanotaan että raskaus auttaa endometrioosiin... Diagnoosin saaminen voi olla todella hankalaa.

Lääkärit tyksissä on pääasiassa todella mukavia ja ammattitaitoisia. Tietoa tosin saa omaan makuun ihan liian vähän ja jos jotain yrittää kysyä omakannan kautta, niin vastaukset on usein todella ynseitä.

Mä sain yksityiseltä lääkäriltä LDN reseptin ja on auttanut ihan valtavasti kipujen, väsymyksen ja aivosumun kanssa. LDN:n pitäisi auttaa endometrioosin aiheuttaman kroonisen tulehdustilan kanssa ja maailmalla se on auttanut monia raskautumaan. Postasinkin tossa joku aika sitten tutkimuksen siitä, miten se paransi raskautumista.

Omanapailua, sain omapostiin kirjeen leikkausajasta, pääsen endoleikkaukseen huhtikuussa. Täytyy sanoa että odotan leikkausta jo aika paljon, jospa vihdoin pääsisin eroon selkäkivuista! Ja toivottavasti endon poisto auttaisi meitä vihdoin raskautumaan.

 

[kattohaikara92]

Mulla on PMDD riesana, kovin vähän tuntuu löytyvän tietoa, miten mahtaa tuo IVF mennä jos on jo omillekin luontaisille hormoneille tällä tavalla ¨allerginen¨ :´D Missä on muuten ylipäätään infopläjäykset meille, jotka tarvittais ehkäsymenetelmiä sairauden/oireiden hallintaan, mutta raskautta yrittäessä tietenkään ei voi käyttää? Se on ollu yksi vaikea osuus mulle tässä yrittämisessä, eipä siinä että sopivaa ehkäisyä olis vuosien varrella muutenkaan löytyny.

 

[GinGin]

Mulla on PMDD riesana, kovin vähän tuntuu löytyvän tietoa, miten mahtaa tuo IVF mennä jos on jo omillekin luontaisille hormoneille tällä tavalla ¨allerginen¨ :´D Missä on muuten ylipäätään infopläjäykset meille, jotka tarvittais ehkäsymenetelmiä sairauden/oireiden hallintaan, mutta raskautta yrittäessä tietenkään ei voi käyttää? Se on ollu yksi vaikea osuus mulle tässä yrittämisessä, eipä siinä että sopivaa ehkäisyä olis vuosien varrella muutenkaan löytyny.

Mulla oli/on sama ongelma. Letrot pahensi, mut piikitettävät ei pahentanut omalla kohdalla. Toki hyvin yksilöllistä tämäkin varmasti.
Nyt raskauden jälkeen kun kierto palanut niin oireet selvästi lievempiä. Mulle gyne ehdotti silloin SSRI-lääkkeiden syömistä ovulaatiosta vuodon alkuun tai vaihtoehtoisesti joka päivä mut en jostain syystä uskaltanut

 

[”nuori”tyttö]

Mä sain endometrioosidiagnoosin heti ekalla käynnillä Tyksissä ja myöhemmin pääsin myös endospesialistille kipujen takia (kun sanoin etten enää kestä kipuja). Nyt odottelenkin sitten leikkausta. Endometrioosi on vahvasti perinnöllinen sairaus, eikä aina oireile "tyypillisesti". Itsellä on aina ollut todella niukat kuukautiset, eikä kuukautiskivutkaan ole olleet mitenkään pahat. Suolisto-oireilusta (ibs-tyyppistä) olen kärsinyt jostain 2015 alkaen ja alasekäkivut kroonistuivat 2020. Silti esim yksityisellä ei gyne nähnyt mitään. Ensimmäisen raskauden jälkeen alkoi sitten ihan järkyttävät ulostuskivut, suolistokivut ja ovulaatiokivut. Et se siitä kun sanotaan että raskaus auttaa endometrioosiin... Diagnoosin saaminen voi olla todella hankalaa.

Lääkärit tyksissä on pääasiassa todella mukavia ja ammattitaitoisia. Tietoa tosin saa omaan makuun ihan liian vähän ja jos jotain yrittää kysyä omakannan kautta, niin vastaukset on usein todella ynseitä.

Mä sain yksityiseltä lääkäriltä LDN reseptin ja on auttanut ihan valtavasti kipujen, väsymyksen ja aivosumun kanssa. LDN:n pitäisi auttaa endometrioosin aiheuttaman kroonisen tulehdustilan kanssa ja maailmalla se on auttanut monia raskautumaan. Postasinkin tossa joku aika sitten tutkimuksen siitä, miten se paransi raskautumista.

Omanapailua, sain omapostiin kirjeen leikkausajasta, pääsen endoleikkaukseen huhtikuussa. Täytyy sanoa että odotan leikkausta jo aika paljon, jospa vihdoin pääsisin eroon selkäkivuista! Ja toivottavasti endon poisto auttaisi meitä vihdoin raskautumaan.

”Itsellä on aina ollut todella niukat kuukautiset, eikä kuukautiskivutkaan ole olleet mitenkään pahat. Suolisto-oireilusta (ibs-tyyppistä) olen kärsinyt jostain 2015 alkaen ja alasekäkivut kroonistuivat 2020. Silti esim yksityisellä ei gyne nähnyt mitään.”

Siis tämä on ihankun mun omasta elämästä! Ihan joka kohta Jopa ulostuskivut, mutta ne tulee aina kuukautisten aikaan. Tuntuu ettei endoa oikein osaa kaikki tulkita

 

[kattohaikara92]

Mulla oli/on sama ongelma. Letrot pahensi, mut piikitettävät ei pahentanut omalla kohdalla. Toki hyvin yksilöllistä tämäkin varmasti.
Nyt raskauden jälkeen kun kierto palanut niin oireet selvästi lievempiä. Mulle gyne ehdotti silloin SSRI-lääkkeiden syömistä ovulaatiosta vuodon alkuun tai vaihtoehtoisesti joka päivä mut en jostain syystä uskaltanut

Hei, kuulostaa tutulta - mulle kans väläytelty tota jaksottaista SSRI lääkitystä, tuntuu että maskeeraisiko se vaan oireet korjaamatta mitään? No, mene ja tiedä. Jotkuhan syö myös keveimpiä mahdollisia minipillereitä ovulaatio-kuun loppu välin, ehkä se sopis mulle (paitsi ei nyt tietenkään) kun oon tupannu niihin ehkäsymenetelmiinkin reagoimaan liian lujaa. En muista onko tuo jokin virallinen toteutustapa, vai epätoivoisten vertaistukiryhmien helmiä, eli kannattaa kysellä tietenkin lääkäriltä ennen kuin tekee mitään tuollaista.
Rohkasevaa kuulla että piikitettävät ei pahentanu sulle! Toivottavasti mulla on sit samantapaisesti.