T
Taneli
Vieras
Paljon tsemppiä hoitoihin! Tämä on kyllä aika yksinäistä puuhaaUusi ICSI-hoitoja läpi käyvä henkilö täältä moi! Olen aikaisemmin tullut raskaaksi ihan luomuna, mutta nyt tilanne vaatii hoitoja. Menossa on ensimmäinen hoitokerta ja nyt on 2 ultraa takana. Follikkelit eivät ole kasvaneet riittävästi, joten annosta nostetaan ja kolmas ultra tulossa. Eli olen polullani vielä tosi alussa. Mulla on aivan ihana mies, joka haluaa olla tässä kaikessa mukana ja auttaa ja tukee todella hyvin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että tässä omien olojen ja hoitojen ja kaiken kestämisen kanssa on silti yksin. Itseä mietityttää myös punktio ja sen kivuliaisuus... Mulla on korkea kipukynnys, mutta silti pelottaa.
Millä te muut tsemppaatte?
Mulla oli juuri eilen toinen punktio ja ei oikeestaan jännittänyt yhtään. Mies oli enemmän jännittynyt
Mua helpottaa kun tietää jo miten se päivä menee ja tosiaan lääkkeitä annetaan ihan reilusti ja ennakoitavasti. Eilinen oli vähän kivuliaampi kuin edellinen, mutta hoitaja kärppänä vieressä lisäsi heti lääkettä.
Ja sanoisin että me naiset ollaan totuttu kamalalla tavalla kipuun, mun menkat on ainakin niin ilkeet että punktio on aika samalla tasolla.
Itse koin että kamalin vaihe tässä kaikessa on siirto. Tai voi olla. Ei niinkään itse operaatio, vaikka ei sekään mukava ollut, vaan se toiveikkuus ja sen mureneminen.
Alkion menetys, mikä ei ole keskenmeno, mutta menetys silti.
Toki siirrosta voi seurata se positiivinen testi, niinkuin toivotaan että me kaikki saadaan se kokea, niin silloinhan se olisi parasta
Meillä tehtiin nyt 1/3 malja ja 2/3 icsi ja maljalla 1 hedelmöittyi ja icsin avulla 7.
Onneksi ei kuunneltu biologin suositusta 50/50 vaan lääkäriä. Toki vasta helatorstaina saamme tiedon kuinka monta blastoa saamme pakkaseen

Ja myös kortisoni lääkitys ennen alkionsiirtoa, ja progesteroni arvo pitää olla yli 75.