IVF/ICSI-HOIDOT 2024-2025

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Milpa2018
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
No just tää kun ei ole edes niistä hedelmöittyneistä mitään tietoa! Ääääääh...mutta ei ole kyllä tullut puheluakaan ettei siellä mitään olis.

Usein niissä on päivän parin viive vastauksissa, joten jos perjantaina laitoit viestiä, niin eiköhän huomenna viimeistään tulis vastaus! Tsemppiä odotukseen!
 
No just tää kun ei ole edes niistä hedelmöittyneistä mitään tietoa! Ääääääh...mutta ei ole kyllä tullut puheluakaan ettei siellä mitään olis.
Meille tieto hedelmöittyneistä tuli punktion jälkeisenä aamuna omapolulle ja pakkastetuista vasta 3pv tuore siirrosta. Kannattaa muuten ladata se appi jos ootte julkisella hoidossa. Toimii paremmin!
 
No juuri kun meinasi usko loppua odotukseen niin tuli OmaPolulle viesti! Meillä on nyt kolme alkiota pakkasessa!!:smiling face with heart-eyes::smiling face with heart-eyes: En meinaa uskoa kun viimeksi oli niin huono tulos ja tyhjä pakkanen! Niin nyt 3/4!! En uskaltanut edes toivoa noin hyvää prosenttia! Kolme mahdollisuutta!:smiling face with heart-eyes:

Alkiot on pakastettu jo perjantaina mutta eivät ehtineet kertoa tai kirjata...:Eyes:

@Hipheippa äppi on ollut käytössä jo pitkään, on kyllä kätevä! :smiling-eyes:
 
@Hipheippa ja Teijukka - ihania uutisia, että pakkaseen päässyt useampi 🩵

Täällä punktiosta selvitty! Raskas pöivä, mutta toimenpidettä ja kipua turhaan jännitin niin kovin. Hyvin meni siis ja nyt vaan lepoa 😊 Tuoresiirtoa meille ei tule, kun olikin ultran jälkeen vähän tapahtunut kasvua. Ensi maanantaina lääkäri soittaa sitten saadaanko jotain pakkaseen jne. Tänään ei jaksa vielä miettiä, mutta kohta sitten sen tiedon piinailua varmaan luvassa enemmänkin 😅
 
En ole pitkään aikaan tänne kirjoitellut kun meillä ei mitään mainittavaa ole tapahtunut. Nyt meillä välikierto lääkkeillä,ja tutkitaan miten paikat etenee tulevaa pas varten. Onko mullla kokemuksia kohdun limakalvonäytteen otosta? Onko tämä siis sama kuin pipelle näyte? Meillä nyt siis tutkitaan asiat perinpohjaisesti ennen siirtoa,koska meillä on vain se yksi pakkasessa ja todennäköisesti tämä jää viimeiseksi hoitokierroksi.
Ahdistuneet tunnelmat ja sellainen fiilis et ei jaksaisi ajatella mitään hoitoon liittyvää. Pelottaa myös tuon näytteen oton kivuliaisuus.
 
En ole pitkään aikaan tänne kirjoitellut kun meillä ei mitään mainittavaa ole tapahtunut. Nyt meillä välikierto lääkkeillä,ja tutkitaan miten paikat etenee tulevaa pas varten. Onko mullla kokemuksia kohdun limakalvonäytteen otosta? Onko tämä siis sama kuin pipelle näyte? Meillä nyt siis tutkitaan asiat perinpohjaisesti ennen siirtoa,koska meillä on vain se yksi pakkasessa ja todennäköisesti tämä jää viimeiseksi hoitokierroksi.
Ahdistuneet tunnelmat ja sellainen fiilis et ei jaksaisi ajatella mitään hoitoon liittyvää. Pelottaa myös tuon näytteen oton kivuliaisuus.
Mulla on otettu kohdunlimakalvolta näytteitä. Ei oo kokemusta pipelle näytteestä mutta tuossa limakalvonäytteessä rapsutetaan sellaisella harjalla niitä soluja sieltä kohdutsta. Sanoisin että on siis vähän kuin papa mutta tosiaan sieltä kohdun sisästä eli syvemmältä. Mulle itse otto on tuntunut inhottavalta mutta olo on nopeasti helpottanut sen jälkeen.
 
Mulla on otettu kohdunlimakalvolta näytteitä. Ei oo kokemusta pipelle näytteestä mutta tuossa limakalvonäytteessä rapsutetaan sellaisella harjalla niitä soluja sieltä kohdutsta. Sanoisin että on siis vähän kuin papa mutta tosiaan sieltä kohdun sisästä eli syvemmältä. Mulle itse otto on tuntunut inhottavalta mutta olo on nopeasti helpottanut sen jälkeen.
Kiitos vastauksesta. En siis ole varma että mikä toimenpiteen oikea nimi on,puhuivat vain "kohdun limakalvo näytteestä". Enkä siinä tajunnut kysyä. Täytyy kysyä kun seuraava kontakti on,niin tarkemmin tuosta. Mutta sen tiedän,että tässä sellaisessa ontolla "putkella" imaistaan näyte.
 
Kiitos vastauksesta. En siis ole varma että mikä toimenpiteen oikea nimi on,puhuivat vain "kohdun limakalvo näytteestä". Enkä siinä tajunnut kysyä. Täytyy kysyä kun seuraava kontakti on,niin tarkemmin tuosta. Mutta sen tiedän,että tässä sellaisessa ontolla "putkella" imaistaan näyte.
Joo sinne onttoon putkeen menee ja siitä siihen näyteputkeen. Voihan se olla että mullakin on imastu mutta tuntui ihan rapsutukselta.😅
 
Eikö vieläkään tyhjennysvuotoa @Kirppuliini ? Mulla 10 päivää punktiosta, eikä ole vielä. Edellisillä kerroilla tullut 5 päivässä...
Keräyksestä 11 päivää, eikä kuukautisia näy. Mulla yleensä ovulaation jälkeinen vaihe 15-16 päivää, joten sen perusteella alkaisi vasta viikon loppupuolella. Vaikka ei tässä kyllä yhtään tiedä miten keho toimii pitkän hoidon jäljiltä.

Punktion jälkeen vessassa käyminen teki kipeää ja oli monta päivää olo, että alakerrassa kaikki ihan jumissa. Kymmenessä päivässä kivut oli hellittäneet ja olo aika normaali, niin sitten eilen taisin ponnistella vessassa liikaa. Sattui kovasti vatsaan ja sen jälkeen tuntunut kuin vointi olisi ottanut viikon verran takapakkia. Paljon enemmän kipuja vessassa käydessä ja kävellessä. En tiedä onko tämä jotain kivuliasta ummetusta vai mitä, kun ei aiempaa kokemusta ummetuksesta. Alavatsalle sattuu, tuntuu pahalta kun ilma kiertää, vessassa käynti tukalaa ja kävellessä tekee kipeää joka askeleella. Meillä tällä viikolla lääkärin soittoaika hoitojen jatkosta, niin täytyy häneltä kysellä tästä olosta, jos ei ole helpottanut. Voi myös olla, että lisääntyneet oireet liittyy pian alkaviin kuukautisiin, vaikka ei kyllä ikinä ole mitään tällaista ollut ennen kuukautisia.
 
Muokattu viimeksi:
No juuri kun meinasi usko loppua odotukseen niin tuli OmaPolulle viesti! Meillä on nyt kolme alkiota pakkasessa!!:smiling face with heart-eyes::smiling face with heart-eyes: En meinaa uskoa kun viimeksi oli niin huono tulos ja tyhjä pakkanen! Niin nyt 3/4!! En uskaltanut edes toivoa noin hyvää prosenttia! Kolme mahdollisuutta!:smiling face with heart-eyes:
Hienolta kuulostaa! Meillä meni ensimmäinen hoito ihan penkin alle, niin kiva kuulla, että voi käydä noin hyvin. Muutettiinko teillä hoitoa jotenkin? Keksitkö mitään selitystä miksi nyt noin paljon parempi tilanne?

Tässä koko ajan miettii mitä voisi tehdä itse paremmin, vaikka toisaalta olen ihan kyllästynyt neuvoihin siitä, miten hedelmällisyyttä voi edistää. Ihmiset saa kuitenkin lapsia sotien keskellä, aliravittuina, alkoholin tai huumeiden huuruisissa olosuhteissa. Vaikka tässä itse napsisi kaikki lisäravinteet ja jättäisi pois kaikki jossain luetellut ruoka-aineet, niin tuskin tärppäisi.
 
Mä saan kohta aivot solmuun tällä pohdinnallani. Vaihtoehtoina ois siis se Zumenon+Clomifen+Menopur ivf+kokeilu tai sit siirtyä suoraan kokeilemaan luovutettua alkiota/munasolua. Mun ikäsillä luovutetuilla soluilla onnistumisprosentti on huomattavasti korkempi ku omilla soluilla.

Jotenkin alkaa tuntua, että ei näistä mun omista soluista enää mihinkään ole, mutta silti sellanen pieni toivo on kuitenkin, että mitä jos..Ja sit heti alan ajatella kuinka paljon aikaa, rahaa ja energiaa oon jo tähän kaikkeen käyttänyt. Vaste on aina huono ja tuloksena yks ainoa tuoresiirto, josta kkm😞

Miten te tekisitte päätöksen?
 
Olet isojen asioiden äärellä. Luin lapsettomuudesta kirjan, jonka nimi taisi olla Jatulin tarha. Siinä toinen kirjoittaja sai luovutetulla alkiolla lapsen ja hän miettii lapsen biologiaa ja sen vaikutusta. Mielestäni ihan hyvää pohdintaa ja myös tutkimustuloksia aiheesta.

Veikkaan, että me kaikki pohdimme kuinka pitkään ja millaisilla keinoilla kannattaa yrittää. Nuorempana ajattelin, että koeputkihedelmöitys on hulluille ja epätoivoisille. Tässä kun etenee lapsettomuuspolkua ja vuosia kuluu, niin siinä tulee askel askeleelta mentyä raskaampiin hoitoihin, joihin ei olisi alunperin osannut kuvitellakaan menevänsä. Tuttuni kysyi epäonnistuneen ensimmäisen ivf-hoidon jälkeen ovatko lahjamunasolut vaihtoehto. Vastasin, etteivät ole, mutta jäin miettimään asiaa ja omaa suhtautumistani. Onhan tässä jo ylitetty monta sellaista "rajaa", joiden en uskonut ylittyvän. On esimerkiksi edelleen vaikea käsittää, että me ollaan oltu ivf-hoidoissa. Hoidot on niin raskaat ja sekä kehoa että mieltä myllettävät, että en yhtään ihmettele, että monille jää lapsettoman identiteetti ja suru, vaikka lapsen onnistuisi saamaan.

Voimia pohdintaan ja päätöksen tekemiseen.
 
Mä saan kohta aivot solmuun tällä pohdinnallani. Vaihtoehtoina ois siis se Zumenon+Clomifen+Menopur ivf+kokeilu tai sit siirtyä suoraan kokeilemaan luovutettua alkiota/munasolua. Mun ikäsillä luovutetuilla soluilla onnistumisprosentti on huomattavasti korkempi ku omilla soluilla.

Jotenkin alkaa tuntua, että ei näistä mun omista soluista enää mihinkään ole, mutta silti sellanen pieni toivo on kuitenkin, että mitä jos..Ja sit heti alan ajatella kuinka paljon aikaa, rahaa ja energiaa oon jo tähän kaikkeen käyttänyt. Vaste on aina huono ja tuloksena yks ainoa tuoresiirto, josta kkm😞

Miten te tekisitte päätöksen?
Voimia pohdintaan!

Mun kokemus on erilainen kuin kirppuliinin. Ajattelin alusta asti, että ivf on hieno mahdollisuus. Itse hoidot olenkin (osin myös siksi?) jaksanut hyvin. Pääsyy hoitojen helppouteen on ollut toki se, ettei me olla tarvittu montaa kierrosta. Vaste on ollut hyvä ja lääkitys oli heti nappiin.

Lapsettomuus on se, mikä raastaa. Kuukaudesta toiseen pettymys. Keskenmenot. Se on helvettiä. Hoidot helpottavat sitä. Hoitojen aikana tehdään jotain aktiivisesti lapsen saamiseksi. Niin sen koen.

Lahjasoluvaihtoehto tuntui minusta oikopäätä hyvältä. Minulle. Meille. Mutta ihmiset ovat erilaisia. Kuinka paljon vanhemman rakkaudessa merkkaa geenit? En osaa ajatella, että kovin paljoa.
 
Kiitos vastauksesta. En siis ole varma että mikä toimenpiteen oikea nimi on,puhuivat vain "kohdun limakalvo näytteestä". Enkä siinä tajunnut kysyä. Täytyy kysyä kun seuraava kontakti on,niin tarkemmin tuosta. Mutta sen tiedän,että tässä sellaisessa ontolla "putkella" imaistaan näyte.
Kuulostaa kyllä Pipelle-näytteeltä, itsellä otettiin se juuri osana PAS seurantaa kun limakalvossa joku osa näytti ultrassa epäoptimaaliselta. Tuntui tosi ikävältä (itsellä siis punktio ja inseminaatio/siirto olleet aika kivuttomia), mutta vaan sen hetken kun näytettä otettiin. Itse en siis ollut ottanut mitään särkylääkettä etukäteen koska näytteenotto tuli siinä ultratessa "yllätyksenä", eli jos mahdollista ottaisin neuvotut lääkkeet etukäteen, mutta kyllä tuosta joka tapauksessa selviää. Ja koitan itse ajatella että hyvä tutkia kaikki mahdollinen ennen siirtoa, ettei mene alkio hukkaan.

Sitä jäin vielä miettimään, että eroaakohan tuo näytteenotto paljon "endometrial scratchingista" joka saattaa sitten jopa parantaa alkion kiinnittymistä osana hoitoja?
 
Kiitos ajatuksistanne @Kirppuliini @Ninnnnni @Pian 41 v. Ja tässä kohtaa sisältövaroitus, olen valitettavasti surullinen ajatuksineni.

Vaikka meillä on vasta ensimmäinen hoito takana, niin pohdin itsekin jo lahjasoluja, koska emme saaneet yhtään alkiota pakkaseen. Lapsen yritystä on takana nyt 1,5 vuotta ja sitä ennen muutama vuosi myös vähän epävirallista yrittämistä. Taustalla on ensin kovaa ponnistelua endometrioosin saamiseen kuriin eri lääkkeillä ja lääkeyhdistelmillä, leikkaus, Procren-kuurit, Terolut-kuurit, gluteeniton ruokavalio.. kaikkea sitä on tullut yritettyä. Endon oireet puhkesivat minulle 13-vuotiaana ja diagnoosin sain 27-vuotiaana. Sitä ennen olin ravannut joka vuosi monta kertaa tutkituttamassa kovia kipujani ja tilanne oli päässyt hyvin huonoksi kun viimein minut otettiin tosissaan. Se oli levinnyt kohtuun, munasarjoihin, virtsarakkoon, vatsakalvolle & palleaan.

Olen suoraan sanottuna katkera siitä, että lapsettomuus on tullut osaksi meidän elämää. Se muodostaa varjon päivien ylle ja mukavien asioiden tekeminen ei tunnu enää samalta. On harmaita, mustia ja vaaleanharmaita päiviä. Miehelläni on ennestään lapsi, joten vaikka hän on aina ollut tukenani, emme koe asioita täysin samalla tavalla. Ja tiedän, että kaikki johtuu minusta. Minulla on kamalia vihan ja mustasukkaisuuden tunteita ja sitten syyllisyyttä niistä. Tunnen myös syyllisyyttä, että tunnen "jo tässä vaiheessa" uupumusta, koska monet jaksavat hoidoissa vuosia.

Itse koen hoitojen sekä auttaneen, että pahentaneen lapsettomuuden tunteita. Hoitokierroksen alussa minulla oli toiveikkuutta, pelkoa, optimistisuutta, realistisuutta, iloa, odotusta, jännitystä.. Nyt nuo positiiviseksi mielletyt tunteet ovat kadonneet. Koen suurta henkistä painetta olla kuitenkin toiveikas myös nyt ja tulevaisuudessa, mutta se tuntuu epäreilulta. Tuntuu, että tähän ei ole voimavaroja. Tässä meidän ensimmäisessä IVF-hoidossa tuskallisen prosessista teki vielä se, että viikko alkionsiirron jälkeen sain haamuplussaa, seuraavaksi negaa, sitten testipäivänä haamuplussaa ja lopullisesti negaa.
 
Tuttuja on monen tunteet, ja itselläkin ehtinyt kyllä vaihdella tunteet monet kerrat toiveikkuudesta synkkiin alhoihin. Olen samaa mieltä kuin @Pian 41 v. , että odottaminen on tässä pahinta, keskenmenojen jne pettymysten jälkeen on loputtomalta tuntuvia aikoja kun ei voi tehdä mitään, ja aika vain matelee…

Mulle ivf on tuntunut alusta asti luontevalta, koska olen naisen kanssa parisuhteessa 😁 ja itsellisesti olin tähän varautunut jo aiemmin. Toki olin IHAN VARMA että olisin jo inseminaatioista tullut raskaaksi, mutta ei 🙈
 
Kirjoitinkin aiemmin, kun lääkkeellisen keskeytyksen jälkeen ei r-testi haalene, tuntui päinvastoin vain viivat tummenevan.. tänään vihdoin oli ihan hailura viiva testissä, eli kyllä se siitä! Nyt jo yli 5vkoa keskeytyksestä, eli jo oli aikakin 😊 Heti aloin ajattelemaan, että kun menkat nyt alkaa varmasti pian, niin josko voitaisiinkin tehdä pas nyt jo tästä alkavasta kierrosta! 🤩
 

Liitteet

  • IMG_0862.jpeg
    IMG_0862.jpeg
    2.2 MB · Katsottu: 84
Hienolta kuulostaa! Meillä meni ensimmäinen hoito ihan penkin alle, niin kiva kuulla, että voi käydä noin hyvin. Muutettiinko teillä hoitoa jotenkin? Keksitkö mitään selitystä miksi nyt noin paljon parempi tilanne?

Tässä koko ajan miettii mitä voisi tehdä itse paremmin, vaikka toisaalta olen ihan kyllästynyt neuvoihin siitä, miten hedelmällisyyttä voi edistää. Ihmiset saa kuitenkin lapsia sotien keskellä, aliravittuina, alkoholin tai huumeiden huuruisissa olosuhteissa. Vaikka tässä itse napsisi kaikki lisäravinteet ja jättäisi pois kaikki jossain luetellut ruoka-aineet, niin tuskin tärppäisi.
Kyllä näköjään kannattaa yrittää vaikka meinaa usko loppua!:red-heart: Vaikka eihän tässä vielä siihen parhaimpaan lopputulokseen olla päästy ja moni asia voi mennä pieleen niin ainakin päästiin vähän eteenpäin! Mulla hypättiin lyhyestä kaavasta pitkään kaavaan, eli Synarelalla ensin munasarjojen toiminta matalaksi. Sitten Gonal ja Ovitrelle mukana menossa myös. Edellisessä oli Gonal + Ganirelix + Ovitrelle.
Noin 2,5kk ajan ennen tätä toista punktiota kiinnitin enemmän huomiota alkoholin käyttöön, eli en juonut edes sitä yhtä saunasiideriä enää mistä yleensä nautin vähintään kerran viikossa:Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:. Jouluna join pari lasia punaviiniglögiä koska olin odottanut sitä koko vuoden! Muuten nollassa kaikki. Söin kaikki täällä foorumilla mainitut vitamiinit ja varmaan enemmänkin; Raskausmonivitamiini, E-vitamiini, NAC, Ubikinoni, Puhdistamon Energia Magnesium, Folaatti, Foolihappo, C+D, Melatoniini sekä Sideral koska mun ferritiinit on ollu matalat viimevuosina. Unohdin tästä varmasti vielä jonkun mutta en nyt tähän hätään muista enempää. Oliko näillä sitten vaikutusta vai puhdasta tuuria että tulos oli parempi, jos julkisen puolen lääkäreiltä kysytään niin tuuria mutta itse haluan uskoa että näillä oli merkitystä.
 
Mä saan kohta aivot solmuun tällä pohdinnallani. Vaihtoehtoina ois siis se Zumenon+Clomifen+Menopur ivf+kokeilu tai sit siirtyä suoraan kokeilemaan luovutettua alkiota/munasolua. Mun ikäsillä luovutetuilla soluilla onnistumisprosentti on huomattavasti korkempi ku omilla soluilla.

Jotenkin alkaa tuntua, että ei näistä mun omista soluista enää mihinkään ole, mutta silti sellanen pieni toivo on kuitenkin, että mitä jos..Ja sit heti alan ajatella kuinka paljon aikaa, rahaa ja energiaa oon jo tähän kaikkeen käyttänyt. Vaste on aina huono ja tuloksena yks ainoa tuoresiirto, josta kkm😞

Miten te tekisitte päätöksen?
Mulle on aina jotenkin ollut selvää että joudun tämän polun tarpomaan jos haluan lapsia, mua itseäni tehtiin se 16 vuotta. Olikin yllätys että saatiin meidän esikoinen luomusti viisi vuotta sitten vain kolmen kuukauden yrittämisen jälkeen. Ja nyt kun toista on yritetty niin on käynyt selväksi että tuo viisivuotias ihanuus on todella vielä suurempi ihme kuin luulimmekaan, huomioon ottaen mun munasolujen laatu, mikä lääkärin mukaan on varmaan aina ollut huonohko. Joten tämä tilanne missä nyt ollaan ei tullut yllätyksenä ja olen siihen osannut suhtautua aika rennosti.
Itse olen päättänyt että vaikka kuinka raskasta tämä onkin ollut niin se kolme kierrosta tehdään mitkä julkisella saadaan. Jos tämä jätettäisiin kesken niin se jäis vaivaamaan, ja katuisin myöhemmin että kaikkia kiviä ei käännetty. Eli toivo on se mikä kuljettaa eteenpäin.
No ne lahjasolut sitten, olen niitäkin miettinyt varsinkin edellisen kierroksen jälkeen. Periaatteessa mulla ei olis mitään sitä vastaan, haluan uskoa ettei geeneillä ole merkitystä loppujen lopuksi kun lapsen saa syliin rakastettavaksi. Mutta siellä on se pienen pieni ääni takaraivossa että entä jos minä en tunnekaan sitä samaa rakkautta lapseen jolla ei ole mun omia geenejä kuin tähän jolla on, joka on jo olemassa, se syyllisyys siitä olis aivan kamala!! Järjellä ajatellen se on erittäin epätodennäköistä, mutta pelko siitä on olemassa. Tähän en ole vielä saanut ratkaisua, enkä sitä vielä tässä tilanteessa edes mieti koska meillä on ainakin yksi kierros vielä mahdollista käydä. Toki voi olla että ikä ja raha tekee päätöksen mun puolesta sitten jos siihen tullaan. Onneksi on edes tuo yksi!:red-heart: Ja se onkin parasta ikinä! Tiedostan olevani erittäin onnekas!
Mutta jos mulla ei olis jo yhtä lasta, niin jos omilla geeneillä ei onnistuisi niin ehdottomasti lähtisin lahjasoluihin turvautumaan! Jos se olisi ainoa tapa saada lapsi niin kyllä, olen aina halunnut tietää miltä tuntuu olla raskaana, miltä tuntuu olla äiti. Se olis mulle tuossa tilanteessa helppo päätös. Mutta ymmärrän täysin että se ei olisi sitä kaikille!

Muista että kaikki sun tunteet on valideja ja vain sinä voit tehdä oikean ratkaisun itsellesi! :red-heart:Tsemppiä pohdistaan!
 
Takaisin
Top