IVF/ICSI-HOIDOT 2024-2025

[Äippä95]

Onpa kyllä harmi homma. Onko ihan 100 % varmaa, ettei ole kiinnittymisvuotoa? Mulla tuli dpo10/pp5 selvä kiinnittymisvuoto nyt tässä PAS:ssa ja sitä edelsi kohdun kramppimaisia tunteita pari päivää. Onko sulla joku luteaalituki? Yleensä sen läpi ei kyllä menkat varsinkaan herkästi ala. Mulla tuoresiirrosta toukokuussa Cyclogest 1 + 1 tuella alkoi tulla pientä vuotoa pp11 3-päivän ikäisellä alkiolla ja lopulta menkat alkoivat seuraavana päivänä, kun lopetin tuolloin pp11 luteaalituen, kun hCG oli negatiivinen. Sen jälkeen luteaalituki tuplattiin nyt tähän siirtoon.

terolut on 1+2 annoksella. Kaikki on mahdollista, mutta ei ole yhtään toiveikas olo vuoto on vielä vähäistä eikä ole onneksi vielä yhtä kovia menkka kipuja kuin normaalisti. Ehkä välillä kohdun kohdalla kramppaa tai sit kuvittelen kun pelkään nii paljon huimaakin kokokaan varmaan jännityksestä esikoisesta vuosin myös, mutta en näin aikaisin.

 

[Ixia86]

terolut on 1+2 annoksella. Kaikki on mahdollista, mutta ei ole yhtään toiveikas olo vuoto on vielä vähäistä eikä ole onneksi vielä yhtä kovia menkka kipuja kuin normaalisti. Ehkä välillä kohdun kohdalla kramppaa tai sit kuvittelen kun pelkään nii paljon huimaakin kokokaan varmaan jännityksestä esikoisesta vuosin myös, mutta en näin aikaisin.

Tää on niin inhottavaa, kun kaikki on yhtä epävarmuutta koko ajan. Terolutien tuolla annostuksella kyllä pitäisi pitää vuodot poissa, jollei progetaso ole tosi matala. Jos tuo olisi kiinnittymisvuoto, ei testi vielä välttämättä näytä viivaa. Toivottavasti vuoto rauhoittuu, ei auta kuin odotella.

 

[Äippä95]

Tää on niin inhottavaa, kun kaikki on yhtä epävarmuutta koko ajan. Terolutien tuolla annostuksella kyllä pitäisi pitää vuodot poissa, jollei progetaso ole tosi matala. Jos tuo olisi kiinnittymisvuoto, ei testi vielä välttämättä näytä viivaa. Toivottavasti vuoto rauhoittuu, ei auta kuin odotella.

Näin se on

 

[Pumpulipilvi]

@Kirppuliini voimia sinne ihan hurjan raskaaseen tilanteeseen ja toivottavasti keskustelu lääkärin ja biologin kanssa on hyvä ja saatte vastauksia niihin kysymyksiin joita olette miettineet.

Mä jotenkin komppaisin myös @Harrets tuodsa lääkevaihdossa. Tai ainakin varmaan konsultoisin yksityisen lääkäriä siinä voisko lääkevaihtoa auttaa saamaan parempilaatuista munasoluja ja voisko se auttaa hedelmöittymisessä. Tai onko PICSI jotain mitä voisi vielä kokeilla. Tuntuu jotenkin hurjan karulta ja turhauttavalta ettei tilanteessa joissa munasoluja saadaan olisi mitään mitä voidaan tehdä. Ja toivottavasti tämä ei tunnu sellaselta ikävältä ohjeiden antamiselta


Omanapailua: plussasin tosiaan viime PAS:sta monenmonenmonen alkionsiirron jälkeen. Sinänsä positiivista että raskaus edes alkoi, mutta eihän sitä onnea kauaa kestänyt. Ekassa vu:ssa selvisi että alkio on huomattavasti pienempi eikä selkeää sykettä saada näkyviin. Vaikka olin jollain tasolla jo varma, ettei kaikki ole hyvin niin olihan se silti raastavaa. Sit itkien hain hoitajalta lisää neuloja progetuen jatkoa varten ja totta kai joku oli vauvan kanssa odotushuoneessa sillon, tosin poislähtiessä olin kyllä niin sumussa etten oikein muista mitään.

Nyt ahdistaa kun lukee pitkiä kkm toipumistatinoita ja mietin vaan miten kauan kestää ennen kuin päästään edes seuraavaan siirtoon. Mulla oli yks toive seuraavaa syntymäpäivää ajatellen - että olisin raskaana. Se nyt ei ainakaan enää toteudu kun enää vajaa kuukausi seuraavaan vanhenemiseen. Seurailen täällä varmasti keskusteluja, ja vastailenkin jos kuvittelen jostain tietäväni. Mutta pitää miettiä hyppäänkö kuitenkin PAS ketjuun kun seuraava siirto vihdoin lähestyy

 

[Tinttara]

Täällä on monella nyt raskaat hetket menossa. Voimia kaikille jaksamiseen!

Näiden lukemisen jälkeen tuntuu hölmöltä kommentoida tuolla mainittuun aiempaan esille nostoon alkion pysymisestä kyydissä siirron jälkeen. Sitä itsekin kauhulla odotan sinänsä, että en haluaisi päästää isäntää rattiin, mutta haluaisin toisaalta olla vaikka takapenkillä pitkällään jalat kattoa kohti puolentoista tunnin kotimatkan, ettei varmasti karkaisi kyydistä. Mulla kun ei oo pysynyt aikoinaan kierukkakaan matkassa, eivätkä aukkarissa meinanneet saada nesteitä pysymään sisällä.

Jännittää muutoinkin tuo, miten omalla kohdalla käy, hirvittää hyperin mahdollisuus jo sen perusteella mitä nämä 7. päivää Synarelaa on olleet. Eilen alkoi tuttu vuotoa ennakoiva hartiapisto migreeneineen, joka on tällä kertaa todella ärhäkkä, oleminen on yhtä tuskaa eikä mikään helpota.

Normikierrossa vuodon pitäisi alkaa vasta sunnuntaina, mutta nyt jo tuhruttaa. Muutoin jotenkin on koittanut pärjätä tuon lääkkeen kanssa turvotuksineen, finneineen, pää- ja tissikipuineen, huonoa oloa meinaa tulla jos sumutetta pääsee valumaan nieluun. Mies ei oikein halua ymmärtää mitä käyn henkisesti läpi tällä hetkellä ja pari päivää on käynyt kaikennäköisiä voimakeinoja mielessä kun ei puhe riitä vieläkään..

 

[Ehtoo]

Täällä on monella nyt raskaat hetket menossa. Voimia kaikille jaksamiseen!

Näiden lukemisen jälkeen tuntuu hölmöltä kommentoida tuolla mainittuun aiempaan esille nostoon alkion pysymisestä kyydissä siirron jälkeen. Sitä itsekin kauhulla odotan sinänsä, että en haluaisi päästää isäntää rattiin, mutta haluaisin toisaalta olla vaikka takapenkillä pitkällään jalat kattoa kohti puolentoista tunnin kotimatkan, ettei varmasti karkaisi kyydistä. Mulla kun ei oo pysynyt aikoinaan kierukkakaan matkassa, eivätkä aukkarissa meinanneet saada nesteitä pysymään sisällä.

Jännittää muutoinkin tuo, miten omalla kohdalla käy, hirvittää hyperin mahdollisuus jo sen perusteella mitä nämä 7. päivää Synarelaa on olleet. Eilen alkoi tuttu vuotoa ennakoiva hartiapisto migreeneineen, joka on tällä kertaa todella ärhäkkä, oleminen on yhtä tuskaa eikä mikään helpota.

Normikierrossa vuodon pitäisi alkaa vasta sunnuntaina, mutta nyt jo tuhruttaa. Muutoin jotenkin on koittanut pärjätä tuon lääkkeen kanssa turvotuksineen, finneineen, pää- ja tissikipuineen, huonoa oloa meinaa tulla jos sumutetta pääsee valumaan nieluun. Mies ei oikein halua ymmärtää mitä käyn henkisesti läpi tällä hetkellä ja pari päivää on käynyt kaikennäköisiä voimakeinoja mielessä kun ei puhe riitä vieläkään..

Kurja kuulla, että Synarelasta on tullut sivuoireita. Hoitava taho tsemppasi, että jos niitä tulee, pistoslääkkeen aloitus yleensä taittaa ne pois. Toivottavasti sulle käy niin.

Tosta alkionsiirrosta: olen lukenut jostain havainnollistuksen, että kohtu limakalvoineen on ikään kuin kaksi toisiaan vasten olevaa voileipää, joiden välissä on maapähkinävoita. Alkio laitetaan sinne leipien väliin tahmean maapähkinävoin sekaan. Tämä ajatus on helpottanut ainakin itseäni, kun olen noussut siirron jälkeen välittömästi ylös, lähtenyt liikkeelle (ilmeisesti myös tutkimukset suosittelevat tätä tapaa) ja palannut toimistolle jatkamaan työpäivää.

 

[Tinttara]

Kiitos @Ehtoo tsempeistä.

Pari viikkoa vielä ensimmäiseen ultraan sinnittelyä, ennenkuin voisi päästä piikit tänään. Nyt kun saisi sen vuodon kunnolla alkamaan niin tämä hartiapistos helpottaisi. Alkoi ja hävisi, yleensä on hanat auki hyvin äkkiä eikä taukoja tule. Toisaalta, jos positiivisesti ajattelee, pitäisi Synarelan ainakin toimia sivuvaikutuksista päätellen.

Tuo maapähkinä voileipä ajatus onkin ihan hauska. Ja tuossa liikkeelle lähdössä on varmasti perää verenkierron kannalta. Hyvä verenkierto myös kohdussa todennäköisesti auttaa alkiota kiinnittymään (tai niin ne väittää). Vaikkakin ei nyt mitään hikijumppaa tulisi mieleen tehdä.

 

[Ehtoo]

@Kirppuliini voimia sinne ihan hurjan raskaaseen tilanteeseen ja toivottavasti keskustelu lääkärin ja biologin kanssa on hyvä ja saatte vastauksia niihin kysymyksiin joita olette miettineet.

Mä jotenkin komppaisin myös @Harrets tuodsa lääkevaihdossa. Tai ainakin varmaan konsultoisin yksityisen lääkäriä siinä voisko lääkevaihtoa auttaa saamaan parempilaatuista munasoluja ja voisko se auttaa hedelmöittymisessä. Tai onko PICSI jotain mitä voisi vielä kokeilla. Tuntuu jotenkin hurjan karulta ja turhauttavalta ettei tilanteessa joissa munasoluja saadaan olisi mitään mitä voidaan tehdä. Ja toivottavasti tämä ei tunnu sellaselta ikävältä ohjeiden antamiselta


Omanapailua: plussasin tosiaan viime PAS:sta monenmonenmonen alkionsiirron jälkeen. Sinänsä positiivista että raskaus edes alkoi, mutta eihän sitä onnea kauaa kestänyt. Ekassa vu:ssa selvisi että alkio on huomattavasti pienempi eikä selkeää sykettä saada näkyviin. Vaikka olin jollain tasolla jo varma, ettei kaikki ole hyvin niin olihan se silti raastavaa. Sit itkien hain hoitajalta lisää neuloja progetuen jatkoa varten ja totta kai joku oli vauvan kanssa odotushuoneessa sillon, tosin poislähtiessä olin kyllä niin sumussa etten oikein muista mitään.

Nyt ahdistaa kun lukee pitkiä kkm toipumistatinoita ja mietin vaan miten kauan kestää ennen kuin päästään edes seuraavaan siirtoon. Mulla oli yks toive seuraavaa syntymäpäivää ajatellen - että olisin raskaana. Se nyt ei ainakaan enää toteudu kun enää vajaa kuukausi seuraavaan vanhenemiseen. Seurailen täällä varmasti keskusteluja, ja vastailenkin jos kuvittelen jostain tietäväni. Mutta pitää miettiä hyppäänkö kuitenkin PAS ketjuun kun seuraava siirto vihdoin lähestyy

Voi ei, olen niin pahoillani tilanteesta. Kuulostaa hurjan kuormittavalta polulta. En voi edes kuvitella, miltä tuntuu PAS:ien toiveikkuuden ja pettymyksen vuorottelun kokeminen noin monesti.

Toivottavasti kaikki menisi niin sujuvasti kuin mahdollista ja pääsisitte pian kohti uutta PAS:ia. Onko teillä hoidot julkisella vai yksityisellä?

 

[Harrets]

Voimia @Pumpulipilvi allekirjoituksesta huomaan miten pitkä polku teillä on ollut. Lämmin halaus. Kiva kun kirjoittelet täälläkin foorumilla! Ymmärrän myös tuskan koskien merkkipäiviä ja tyhjää syliä.

Itseä joskus häiritsee kun tämä on avoin, mietityttää jos joku tuttu tunnistaisi mutta ollut kuitenkin itselle luonnollisempi kuin salaisen puolen keskustelu hoitopäivityksiin.

Saataispa tänne nyt pian vähän positiiviakin uutisia, tuntuu että tämä viikko ei ole ollut oikein kenellekään hyvä.

 

[Ixia86]

Itselle ainakin hoitopolun ihan alussa tällaiset avoimet keskustelut olivat tärkeitä tiedonlähteitä ja tuli sitten lyöttäydyttyä mukaan, kun sai itsekin asioita eteenpäin. Jos joku nyt tästä tunnistaa, niin eihän siinä sitten. Tietysti itsellä on helppoa näin täti-ikäisenä ihmisenä olla täällä anonyyminä, kun lähipiiri on jo lisääntynyt. Jos näistä keskusteluista joku saa tietoa ja vertaistukea, niin hyvä juttu!

Toivottavasti positiivisia uutisia alkaisi satamaan piakkoin, liian paljon nyt ollut huonoja uutisia. Ootte olleet mielessä ihan jokainen, vaikka en olisi jonkun asiaa erikseen kommentoinutkaan.

Sen verran omanapailua, että soittelin klinikalle ja kyselin kahden alkion tilasta, joita jäätiin jatkoviljelemään viime viikon PAS jälkeen. Odotetusti toinen selvisi, josta biologi sanoikin, että pakastetaan uudelleen, mutta toinen ei ollut siirtokelpoinen. Eli yksi alkio on vielä pakkasessa odottelemassa, jos tämä viime viikolla siirretty ei jaksaisi jatkaa kasvamista. Toivottavasti tuohon alkioon ei kuitenkaan tarvitse kajota ainakaan ihan heti.

 

[Jupiter34]

Tuosta julkiselle palstalle kirjoittelusta - meillä on sen verran uniikki keissi et jos joku tuttu näitä keskusteluja lukee niin varmasti hyvin nopeasti tunnistaa. Siksi yritän osin olla tuolla salaisella puolella, mutta toisaalta ajattelen et jos joku tuttu lukee lapsettomuutta käsittelevää palstaa niin varmaan asia myös itse tavalla tai toisella pohtii, ja siinä tapauksessa voi laittaa mulle vaikka viestiäkin, ihan mieluusti juttelen muiden samassa veneessä olevien kanssa - vaikka olisi tuttukin

Ja kun mun kumppani sairastui ja vauvahaave karkasi, mä en löytänyt mistään ketään, joka olisi samassa tilanteessa. Oli niitä joita suretti se miten epäreilua on jos lapset jää ilman isää. ja onhan se kamalaa, sitä en tarkoita! Mutta en löytänyt silloin ketään joka olisi jakanut sen saman tuskan siitä että olin vaarassa menettää sekä elämänkumppanini että haaveen yhteisestä lapsesta. Et ehkä nämä julkisen puolen viestit voivat myös joskus olla avuksi jollekin muulle, tai ainakin tiedoksi ettei ole ihan yksin tällaisessa tilanteessa!

 

[Nektariini86]

Saako kysyä muilta matalan reservin naisilta millaisella annostuksella teillä on ollut menopur lyhyellä kaavalla? Eihän nää suoraan oo verrannollisia mutta mietin että aika hevosen annostuksella mennään kun 400 yksikköä/pv on seuraava stimulaatio

 

[Harrets]

Saako kysyä muilta matalan reservin naisilta millaisella annostuksella teillä on ollut menopur lyhyellä kaavalla? Eihän nää suoraan oo verrannollisia mutta mietin että aika hevosen annostuksella mennään kun 400 yksikköä/pv on seuraava stimulaatio

Mulle oli laitettu Menopur 375UI, joka vaihtui sitten Pergoveris 300UI. Ekassa IVF oli gonal-f 300UI. Eli aikalailla hevosen annoksilla Apteekissa sanottiin Pergoveris 900UI kynästä, ettei heillä ei ole kuin 1 myydä, eivät pidä niitä varastossa kun harvemmin näin isoja annoksia menee.

 

[Nektariini86]

@Harrets Mulla oli kanssa 375 menopur tässä epäonnistuneessa stimulaatiossa et nyt sit sen takia lääkkeen nosto jos sais jotain irti.

Tänään ollut kipua oikealla kylkiluun alapuolella. Liekö jotain nestekertymää tms. Munasarjat ei enää oo kipuilleet ja liikkuminen helpottanut. En tullut ajatelleeksi kun muutenkin ollut unettomuutta, mutta en meinannut saada millään unta stimulaation loppuvaiheessa. Lueskellut tässä että se onkin aika yleistä se unettomuus. Onneksi nyt nukkunut sit tosi sikeästi

 

[Sandra84]

Saako kysyä muilta matalan reservin naisilta millaisella annostuksella teillä on ollut menopur lyhyellä kaavalla? Eihän nää suoraan oo verrannollisia mutta mietin että aika hevosen annostuksella mennään kun 400 yksikköä/pv on seuraava stimulaatio

Mulla on ollut jopa 412,5iu.
Nyt kun on uusi lääkäri niin hän sanoi, että se on aika turhaa laittaa tosi isolla annoksella. Mutta pääasia tietty että toimisi!

Mä komppaan kans lääkkeen vaihtoa. Vaihdettiin klinikkaa ja lääkäriä, niin Menopur vaihtui Pergoverikseen. Sitä ollut 300-350 annoksella. Eli vähän isompi kun maksimi (300). Nyt kuitenkin ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa saatiin kolme kypsää solua ja kolme alkioo. Nyt vaan odotan tietoa, että kuinka moni jaksoi blastoksi ja saatiinko niistä otettua PGT-A biopsia. Ihan hirveetä odottaa. Nyt ne olis 6-päiväisiä.

 

[Nektariini86]

@Sandra84 Eikö se niin ole että no news is good news, täällä jännätään hengessä mukana

Yritin vähän kysellä eri lääkkeen kokeilemisesta mutta ei tietenkään päästy lääkärille juttelemaan enää punktion jälkeen. Olivat sinnikkäästi sitä mieltä että kun nyt jo sinne jotain kasvoi niin yritetään vaan uusiks. Seuraavalle käynnille mulla on kyllä jo kysymyspatteristo valmiina

 

[Äippä95]

.

 

[Äippä95]

Siis nyt vasta osui silmään, mutta meillä on juuri sama tilanne kuin teille. Puoliso sairastui useampi vuosi syöpään ja hän ei enää solunsalpaajien (beacopp) vuoksi voi saada lapsia. Tämä se itseäni harmittaa niin paljon kun sillä hetkellä ei paljoa lapsi asiat ollut mielessä eikä meille edes sanottu että ette sit ilman lapsettomuushoitoja saa ikinä lasta. Jos olisin tän kaiken tiennyt niin olisin halunnut että siittiöitä paljastetaan PALJON eikä vain 4 olkea, jotka meidän osalta on käytetty. Ja sekös vituttaa ja tekee katkeraksi, koska meiltä on viety kaikki mahdollisuudet eikä enää tarvitse edes haaveilla toisesta lapsesta. Toki PN helpottavaa EHKÄ et ei tarvii miettiä mitä jos, mutta niin. Ehkä saat ajatuksesta kiinni?
Meillä nyt tämä tuoresiirto ei näytä hyvältä sillä vuoto on nyt päivällä vaan lisääntynyt. Vielä on yksi alkio ja sit se on siinä

Voi hitsi mitä kirjoitusvirheitä kun tässä on automaattinen tekstin syöttö….

 

[Mmimi]

Tuosta julkiselle palstalle kirjoittelusta - meillä on sen verran uniikki keissi et jos joku tuttu näitä keskusteluja lukee niin varmasti hyvin nopeasti tunnistaa. Siksi yritän osin olla tuolla salaisella puolella, mutta toisaalta ajattelen et jos joku tuttu lukee lapsettomuutta käsittelevää palstaa niin varmaan asia myös itse tavalla tai toisella pohtii, ja siinä tapauksessa voi laittaa mulle vaikka viestiäkin, ihan mieluusti juttelen muiden samassa veneessä olevien kanssa - vaikka olisi tuttukin

Ja kun mun kumppani sairastui ja vauvahaave karkasi, mä en löytänyt mistään ketään, joka olisi samassa tilanteessa. Oli niitä joita suretti se miten epäreilua on jos lapset jää ilman isää. ja onhan se kamalaa, sitä en tarkoita! Mutta en löytänyt silloin ketään joka olisi jakanut sen saman tuskan siitä että olin vaarassa menettää sekä elämänkumppanini että haaveen yhteisestä lapsesta. Et ehkä nämä julkisen puolen viestit voivat myös joskus olla avuksi jollekin muulle, tai ainakin tiedoksi ettei ole ihan yksin tällaisessa tilanteessa!

Moikka,

Täällä on vertainen. Me jouduttiin lapsettomuushoitoihin myös mun avomiehen syöpähoitojen vuoksi. Pitkään viivytettiin hoitoihin hakeutumista, kun oli toive remissiosta ja paremmasta tilanteesta. Ollaan jo yli 35-vuotiaita, joten hakeuduttiin viime vuonna hoitoihin, vaikka lopullista remissiota ei ole vieläkään saavutettu. Tiistaina käytiin varhaisultrassa ja saatiin tietää, että meille on tulossa kaksoset, jos kaikki menee maaliin onnellisesti

Jaan sun tunteet menettämisen pelosta ja lapsihaaveen menettämisestä

 

[Piisku]

@Kirppuliini voimia sinne ihan hurjan raskaaseen tilanteeseen ja toivottavasti keskustelu lääkärin ja biologin kanssa on hyvä ja saatte vastauksia niihin kysymyksiin joita olette miettineet.

Mä jotenkin komppaisin myös @Harrets tuodsa lääkevaihdossa. Tai ainakin varmaan konsultoisin yksityisen lääkäriä siinä voisko lääkevaihtoa auttaa saamaan parempilaatuista munasoluja ja voisko se auttaa hedelmöittymisessä. Tai onko PICSI jotain mitä voisi vielä kokeilla. Tuntuu jotenkin hurjan karulta ja turhauttavalta ettei tilanteessa joissa munasoluja saadaan olisi mitään mitä voidaan tehdä. Ja toivottavasti tämä ei tunnu sellaselta ikävältä ohjeiden antamiselta


Omanapailua: plussasin tosiaan viime PAS:sta monenmonenmonen alkionsiirron jälkeen. Sinänsä positiivista että raskaus edes alkoi, mutta eihän sitä onnea kauaa kestänyt. Ekassa vu:ssa selvisi että alkio on huomattavasti pienempi eikä selkeää sykettä saada näkyviin. Vaikka olin jollain tasolla jo varma, ettei kaikki ole hyvin niin olihan se silti raastavaa. Sit itkien hain hoitajalta lisää neuloja progetuen jatkoa varten ja totta kai joku oli vauvan kanssa odotushuoneessa sillon, tosin poislähtiessä olin kyllä niin sumussa etten oikein muista mitään.

Nyt ahdistaa kun lukee pitkiä kkm toipumistatinoita ja mietin vaan miten kauan kestää ennen kuin päästään edes seuraavaan siirtoon. Mulla oli yks toive seuraavaa syntymäpäivää ajatellen - että olisin raskaana. Se nyt ei ainakaan enää toteudu kun enää vajaa kuukausi seuraavaan vanhenemiseen. Seurailen täällä varmasti keskusteluja, ja vastailenkin jos kuvittelen jostain tietäväni. Mutta pitää miettiä hyppäänkö kuitenkin PAS ketjuun kun seuraava siirto vihdoin lähestyy

Mulla todettiin loppuvuonna keskeytynyt keskenmeno joka tyhjennettiin lääkkeellisesti. Tyhjennysvuodon jälkeen piti odottaa yhdet kuukautiset ja seuraavista sai jo ilmoittautua siirtoon. Mun seuraava kierto oli hieman normaalia pidempi, mut helmikuussa tehtiin eka PAS ja pallero edelleen kyydissä. Eli osalla toipuminen fyysisesti etenee suht nopeasti!
Pidän peukkuja, et kuulut siihen porukkaan